torstai 23. joulukuuta 2010

Hunajainen ja miedosti tulinen kananen

Tämmöinen ohje löytyi reseptejä maailman eri kolkista sisältävästä kirjasta Rakkautta, oliiveja ja timjamia. Kirja ei kertonut osoitetta, mutta jonnekin Aasian suunnalle tämän lähteen sijoittaisin. Kutsuttakoon tätä nyt ilman parempaa tietämystä vaikka sitten kiinalaiseksi. Ehkä se on huono arvaus, mutta parempaakaan en tähän hätään keksi. Pakko jokin luokitus tuohon nyt oli tökätä, kun tuommoisen luokittelun olen käyttöön ottanut.

4 kanan rintafilettä
3 rkl hunajaa
2 tl chilirouhetta (käytin itse jauhetta, kun ei ole rouhetta)
2 tl karkeaa merisuolaa murustettuna (suosituksena Maldon)
1 tl inkivääritahnaa (tai pieni pala tuoretta inkivääriä raastettuna)
mustapippuria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kastikkeen ainekset (siis muut kuin kana) ja hiero ne lusikalla kanan pintaan. Jos haluat oikeasti tulisuutta mukaan, kannattaa chilin määrää lisätä. Ohjeen annostuksella ei maistanut mitään tulisuutta. Paista kanat oliiviöljyssä pannulla kaksi kerrallaan (jotta pannu pysyy lämpimänä) 2 minuuttia per puoli. Laita kanat vuoassa uuniin n. 15 minuutiksi. Tarjoile vaikkapa riisin kanssa.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Pähkinäinen pastakastike

Tämä on kuulemma Sienalainen ohje jostain 1400-luvulta. Alun perin kastike on valmistettu morttelissa (ja toki voidaan valmistaa nytkin), mutta tänä tekniikan ihmeiden aikana tehosekoitin hoitaa asian kätevämmin.

200 g saksanpähkinöitä
50 g pinjansiemeniä
2 valkosipulin kynttä
2 rkl leivän muruja
3 basilikan lehteä
3 rkl oliiviöljyä
4 dl täysmaitoa
suolaa ja pippuria

Sekoita ainekset tehosekoittimessa. Keitä ja valuta pasta. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoile.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Projekti leipä, osa 3: hapanjuuri tutustui leipäkoneeseen

Mitäs siitä seuraa, kun luovalla tuulella oleva propelihattuleipuri jätetään yksin kotiin? Yleensä vastaus on kaamea sotku. Tällä kertaa sotku pysyi kuitenkin hallinnassa, koska kaikki tapahtui leipäkoneen sisuksissa.

Edellisessä leipäprojektini vaiheessa syntyi vehnähapanjuuri, jota olen elätellyt jääkaapissa siitä lähtien. Juuren avulla olen pariakin eri leipää leiponut. Nyt tuli mieleen kokeilla, miten juuri käyttäytyy leipäkoneen kanssa. Yleensä innokkaat kotileipurit toivottavat leipäkoneen jonnekin minne päivä ei paista, mutta minä en jaksa olla niin kriittinen. Useissa tilanteissa tuokin laite on ollut ihan hintansa arvoinen (varsinkin kun oli edullinen tarjouslaite, joka on kumma kyllä kestänyt käyttöä). Ainakin se jaksaa vääntää toimivan tuorepastataikinan ja vieläpä herättää kokin iloisesti piipaten, kun homma on valmis.

Lähdin liikkeelle leipäkoneen maalaisleipäohjeella. Leipäkoneen reilun kolmen tunnin ohjelman aikana hapanjuuressa oleva villihiiva tuskin vielä pääsee vauhtiin, joten en puuttunut ohjeen kuivahiivan määrään. Sen sijaan veden ja jauhojen määrää vähensin. Arvioin karkeasti, että 100 g hapanjuurta vastaa 60 g jauhoja ja 40 g vettä. Jauhoina käytin pelkästään spelttiä.

Leipäkoneen ohjeissa on aina oleellista laittaa ainekset koneen sisuksiin oikeassa järjestyksessä. Jos kokeilet ohjetta, niin muista tarkistaa leipäkoneesi reseptivihkosesta, ettei siinä neuvota erilaista järjestystä.

3,2 dl vettä
2 tl suolaa
560 g spelttijauhoja
100 g vehnähapanjuurta
2 tl kuivahiivaa

Laita ainekset leipäkoneeseen järjestyksessä ja käynnistä kone (Tefalissa ohjelma 2, 1000 g). Kun ohjelma on valmis, avaa kone ja ota leipä ulos. Varo polttamasta näppejä!

Aika tiivistä tuosta leivästä tuli. Kuten odotinkin, ei hapanjuuri tosiaankaan ehtinyt mukaan kohotustalkoisiin. Sen sijaan makua hapanjuuresta kyllä tuli. Leipä oli siis selkeästi maukkaampaa kuin samalla ohjeella tehty leipä ilman hapanjuurta.

Tätä leipää tehdessä tuli vielä mieleen yksi idea, jota voisi leipäkoneen kanssa kokeilla. Nimittäin voisin ensin tehdä hapanjuuren avulla esitaikinan, jota kohottelisin 8 tuntia huoneenlämmössä ja sitten antaisin leipäkoneen työstää leivän loppuun. Erityisen hauskaa olisi jakaa esitaikina kahtia ja tehdä kontrollileipä perinteisin menetelmin ja verrata tulosta koneen työstämään. Tämä kuulostaa sen verran järjettömältä, että aivan pakko sitä on kokeilla.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Omenainen glögijuoma

Glögi on ihan kivaa kylmällä kelillä ja sitä kylmäähän tässä tänä loppuvuonna on ollut tarjolla. En muista, että yhtenäkään Helsingissä viettämistäni vuosista olisi joulun alla ollut näin kylmää ja lumista.

Pidän kyllä perinteisestä punaisesta glögistä, mutta kuitenkin ykkössuosikki on vaalea omenainen glögi. Tämän glögijuoman ohjeen nappasin joskus vuosia sitten jostain ruokalehdestä. Tarkat mittasuhteet ovat ehkä vuosien saatossa vähän eläneet, joten tätä voi nyt pitää jo melkein omana ohjeena. Vastaavia tuntuvat ruokalehdet olevan edelleen väärällään näin loppuvuodesta. Tärkeintä tässä on, että ohje on helppo ja juoma lämmittää kivasti.

1/3 l omenasiideriä (mieluiten ranskalaista)
3 dl omenamehua
4 cl calvadosta
2 kanelitankoa

Sekoita ainekset kattilassa ja anna kiehahtaa. Kaada laseihin ja tarjoile lämpimänä.

Kaikki tontut eivät ole hyviä

Ainakin nämä englantilaiset tontut tuntuvat menevän pahemmiksi vuosi vuodelta. Tutustuin tonttuihin, kun joitain vuosia sitten joulun alla kylässä käyneiltä kavereilta saimme tuliaisina jouluolutta nimeltään Bad Elf. Olut oli valittu ihan vain hauskan nimen perusteella.

Pari vuotta sitten järjestin eräille toisille kavereille jouluolutmaistelutilaisuuden, johon hankin saman sarjan tuoreempaa tulokasta nimeltään Criminally Bad Elf. Samaan aikaan Alkossa oli myynnissä myös toinen tonttuolut, Seriously Bad Elf nimeltään.

Pulloa tarkemmin tarkastelematta en aluksi tajunnut, että mikä näistä tontuista tekee vuosi vuodelta kelvottomampia. Lopulta maistelun yhteydessä asia selvisi: niissä on vuosi vuodelta enemmän alkoholia. Rikollisen pahoiksi tontut teki yli 10 tilavuusprosenttia alkoholia.

Tänä vuonna sitten Alkoon saapuivat uudet tontut, tällä kertaa Insanely Bad Elfin nimellä. Järjettömän pahoiksi tontut teki 11,2 prosenttia alkoholia. Parempi puolisko osti minulle tämmöisen putelin (onneksi vain 0,33 l vetoisuudeltaan) saunajuomaksi. Kovin oli tujakka tuttavuus. Täytyy sanoa, että en ihan hirveästi näistä tontuista innostunut. Varmaan ensi vuonna voinkin jättää tontut suosiolla muille. Selkeästi näiden oluiden paras puoli on tuo hauska nimeäminen sekä etiketin hupaisat varoitustekstit ikävistä vaikutuksista, joita juomalla saattaa tontuillesi olla. Postauksen otsikko viittaa siis oikeastaan sekä oluen nimeen että sen makuun.

Leivitettyä kalaa tomaattikastikkeen kera

Jouluhössötykset loistavat poissaolollaan tässä blogissa, koska meillä ei joulusta oikein jakseta hössöttää. Jotain jouluaiheista on jouluviikolla kyllä luvassa, jos ehdin muilta kiireltäni kirjoittelemaan. Jouluna meillä yleensä syödään hyvin, mutta ei mitenkään erityisesti suomalaisia jouluperinteitä noudattaen. Jotenkin yleensä homma lipsahtaa Italia-Ranska-akselille. Sieltä suunnalta ovat joulun viinitkin, jotka tuli tuossa jo eilen hankittua. Vaan tämä nyt vain tällaisena mieleen juolahtaneena teaserina, ihan muusta aiheesta oli tässä oikeastaan tarkoitus kirjoitella.

Eli aiheena nyt on taas kerran Gino D'Acampon kirjasta Fantastico! napattu resepti. Vastaavaa kanaruokaa teinkin tuossa jo aiemmin ja siitä on tarinaa täällä. Tomaattikastikkeen sardellien suhteen samat asiat pätevät tähän ruokaan kuin tuohon kanaversioonkin, joten jos et ole sardellin ystävä, niin lukaisehan tuo aiempi postaus.

kala
2 munaa
2 rkl silputtua silopersiljaa
100 g korppujauhoja
2 rkl karkeaa merisuolaa
50 g vehnäjauhoja
n. 400 g lohifileetä neljäksi palaksi leikattuna


tomaattikastike
2 dl oliiviöljyä
1/2 punasipuli ohuina viipaleina
4 öljyyn säilöttyä sardellifileetä valutettuna
400 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja
3 rkl hienoksi silputtua silopersiljaa
suolaa ja pippuria

Vatkaa munat, persilja ja ripaus suolaa keskenään kulhossa. Sekoita keskenään korppujauho, merisuola ja vehnäjauho. Kieritä kala ensin muna- ja sitten jauhoseoksessa.

Kuullota sipuli oliiviöljyssä kasarissa. Lisää sardellit, tomaatit ja persilja. Mausta suolalla ja pippurilla ja kypsennä ilman kantta keskilömmöllä n. 10 minuuttia.

Paista kalapalat pannulla oliiviöljyssä joka puolelta kullankeltaisiksi. Anna valua hetki talouspaperin päällä. Tarjoile tomaattikastikkeen kanssa. Jos haluat ruokaisamman annoksen, voit keittää lisäkkeeksi vähän pastaa.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Sisäfilepihvi & kump.

Kunnon pihvi maistuu silloin tällöin erittäin hyvälle, varsinkin näin talviaikaan. Oheisessa kuvassa ei-niin-suomalainen itsenäisyyspäivän illallisemme pääruoka. Sisäfilepihvi makoilee rucolapedillä paahdettujen pinjansiementen kanssa. Pihvillä on kaverinaan uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja, pekoni-herkkusienirisottoa sekä punaviinikastiketta. Risotton ohje löytyy tarkasti lukevalle lukijalle aiemmasta postauksesta täältä. Muut ohjeet seuraavat tässä.

uunissa paahdetut kirsikkatomaatit
100 g kirsikkatomaatteja
1/4 dl oliiviöljyä
3 rkl balsamicoa
suolaa ja mustapippuria myllystä
pari oksaa tuoretta rosmariinia

Huuhtele kirsikkatomaatit ja laita uunivuokaan. Erityisen kauniin annoksen saat, jos käytät vielä tertuissa kiinni olevia kirsikkatomaatteja. Tällöin ole varovainen tomaattien kanssa, etteivät ne irtoa tertuistaan. Kaada oliiviöljy ja balsamico tomaattien päälle. Rouhi päälle mustapippuri ja suola. Lisää rosmariininoksat. Paahda 150-asteisessa uunissa noin tunnin verran. Varo polttamasta tomaatteja ihan mustiksi.

punaviinikastike
2 dl punaviiniä
2 tl balsamicoa
2 tl sokeria
2 dl demi-glacea
mustapippuria ja suolaa myllystä
nokare voita

Sekoita balsamico ja sokeri punaviiniin. Lämmitä kattila kuumaksi ja kaada seos kattilaan. Keitä, kunnes noin puolet nesteestä on jäljellä. Lisää demi-glace ja jatka keittämistä. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. Keitä kastiketta haluttuun paksuuteen asti. Jos haluat enemmän paksumpaa kastiketta, voit suurustaa kastikkeen esim. Maizenalla. Kastike kyllä sakenee myös pitemmän keittämisen myötä, mutta tällöin tosin häviät määrässä. Maku kyllä voimistuu keittämisen myötä. Vispaa joukkoon juuri ennen tarjoilua nokare voita.

Paista pihvit esim. ruskistamalla ne ensin nopeasti molemmin puolin ja kypsentämällä loppuun n. 5 minuuttia (riittää n. 150 g pihville) 180-asteisessa uunissa. Mausta pihvi kevyesti suolalla ja mustapippurilla myllystä. Anna pihvin vetäytyä hetkinen ennen tarjoilua. Kasaa valmis annos komponenteista.

Vinkki: saat aina lisäpisteitä lämmitetyistä lautasista. Kun pihvi tulee uunista ja odottelee tarjoilemista, voit käyttää uunin jälkilämmön lautasten lämmittämiseen. Varo kuitenkin näppejä, sillä muutaman minuutin uunissa ollut lautanen on todella kuuma!

maanantai 13. joulukuuta 2010

Kulinaarip**noa eli tryffelimenu Sassossa


Eräässä jo näköjään kuopatussa blogissa taannoin kuvailtiin blogini ensimmäisen tulemisen erästä nyt jo eetteristä poistunutta postausta termillä kulinaariporno. Kuvailin tekstissä kaveriporukalle valmistamaani italialaista illallista pitkään ja hartaasti. Termi oli sen verran naseva, että ajattelin suorittaa sille luvattoman käyttöönoton.

Koskapa tuo mainittu teksti jo tuli poistettua, kun nyt ihan oikeasti aloin tätä blogia kirjoittaa, täytyy sitten keksiä jotain uutta sopivaa sisältöä. Mikäpä tähän sitten sopisikaan paremmin kuin pikainen katsaus mainioon ravintolaillalliseen, joka tuli taannoin nautittua. Paikkana oli pohjois-italialaista keittiötä tyyliltään edustava ravintola Sasso Helsingissä. Kävimme siellä paremman puoliskon kanssa nauttimassa viimeistä päivää tarjolla olleen viiden ruokalajin tryffelimenun. Menun ideana oli tarjoilla Alban valkoista tryffeliä eri muodoissa. Annoksiin olisi voinut vielä 15 euron lisähinnalla ottaa tuunauksen tuoreella tryffelillä, mutta tätä korttia emme kuitenkaan pelanneet. Räiskin tähän kuvitukseksi kännykkäkameralla otteita nautituista annoksista.

Ruoka oli kaikin puolin onnistunutta, annoksissa maut olivat hyvin balanssissa ja esillepanokin oli hieno. Tryffeli maistui mukavasti. Myös menun kylkeen suunniteltu viinipaketti toimi moitteettomasti. Joskin pääruoan valkoviini saapui lasiin vähän turhan viileänä. Aromit rupesivat löytymään vasta viinin hieman lämmettyä. En tehnyt syömisen ohessa muistiinpanoja, joten tarkempi ruotiminen on tässä vaiheessa vähän turhaa. Tyydynkin siis vain luettelemaan syödyt sapuskat viineineen parin kuvan kera.

Menu Tartufo d’Alba
Kampasimpukoita ja tryffelillä viimeisteltyä maa-artisokkapyreetä
Praepositus Kerner Valle Isarco 2008, Abbazia di Novacella, Alto Adige


Tryffeli-tattirisottoa
Dolcetto d’Alba 2007, Massolino, Piemonte

Tryffelisuolattua merikrottia, mantelia ja simpukkakastiketta
Chardonnay Altkirch 2009, Colterenzio, Alto Adige

La Tur -juustoa ja rosmariini-viikunahilloketta
Bonmè Vino Aromatizzato nv, Poderi Colla, Piemonte


Barolossa haudutettua päärynää ja valkosuklaajäätelöä
Corte Giara Recioto della Valpolicella 2007, Allegrini, Veneto

Eikä siinä vielä kaikki, kuten tv-shopissa olisi tapana sanoa. Viime viikon perjantaina olin Olossa syömässä neljän ruokalajin verran yllätysmenua työpaikan pikkujoulujen toimiessa verukkeena. Sielläkin muistin välillä kännykkäkuvata annoksia, joten tätä osastoa on luvassa vielä lisää myöhemmin. Kyseisellä kerralla tyytyväisyys ei ollut ihan huippuluokkaa, joten kenties sanottavaakin löytyy enemmän.

torstai 9. joulukuuta 2010

Chili con carne kaakaolla

Ilmeisesti oikeaan chili con carneen kuuluu kaakaota. Näin olen joistain resepteistä ymmärtänyt. Meksikolaisessa ruoassa kyllä olen aiemminkin törmännyt kaakaon ja suklaan käyttämiseen lihan kanssa, mutta enpä ole koskaan kokeillut.

Noh, nytpäs sitten kokeillaan. Otin pohjaksi perus chili con carne ohjeen, jota olen vuosikaudet soveltanut ja lisäsin siihen kaakaota. Maistelemalla totesin tämmöisen annostuksen olevan sopivan.

Oikeasti chili con carneen pitäisi myös laittaa useamman laatuisia chilejä, joista ehkä yksi tuo tulisuutta ja toinen mukavaa makua ja niin edelleen. Kaupassa valitettavasti sattui olemaan vain hyvää chiliä ja tylsää chiliä, joten päätin käyttää vain sitä hyvää tällä kertaa. Ehkä teen tarkempia kenttätutkimuksia reseptin chiliaspektin tiimoilta vielä myöhemmin.

400 g jauhelihaa
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulin kynttä murskattuna
1 mieto tuore chili ilman siemeniä pieninä kuutioina
1 dl lihalientä
1 rkl tomattipyrettä
2 rkl kaakaojauhetta
1 tölkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1 rkl cayannepippuria
suolaa
mustapippuria
paistamiseen voita

Käytin chilinä Fatalii Gourmet'n aji cristalia, jota näkyy ainakin lähi-Prismassa olevan ajoittain saatavilla. Rasia on vähän iso satunnaiseen käyttöön, mutta laitan ylimääräiset chilit pakastimeen. Pakastamisohje on tuolla viljelijän nettisivullakin. Tuo aji cristal on kyllä vähän tulisempaa kuin perushollantilaiset chilit, mutta ei kuitenkaan yhtä tulista kuin esim. habanero. Jos olet epävarma, niin laita chiliä ruokaan ensin vähän ja maista. Lisää tarvittaessa.

Ruskista sipuli ja valkosipuli kevyesti paistinpannussa voissa. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää sitten lihaliemi, tomaattipyre, chili sekä kaakaojauhe. Sekoita hyvin ja keitä noin kymmenen minuuttia. Lisää sitten pavut ja keitä vielä viitisen minuuttia. Mausta lopuksi suolalla, mustapippurilla ja cayannepippurilla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoa riisin kanssa.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Menin pähkinöiksi

Paahdetut cashewpähkinät ovat valtavan hyviä suolattuina tai ilman. Tai siis ovat silloin, kun ne ovat hyviä. Erehdyin kokeilemaan erään kerran S-Ryhmän kaupoissa myytäviä Rainbow-merkkisiä pähkinöitä, kun muutakaan ei kaupassa sattunut olemaan. Ne olivat pahoja.

Mutta siis ne hyvät pähkinät ovat sikamaisen hyviä. Yritän syödä vain vähän kerrallaan, mutta harvemmin maltan tyytyä muutamaan pähkinään. Viime talvilomalla Thaimaassa jo tapahtui tämä koukuttuminen. Siellä kun hyviä pähkinöitä on helposti saatavilla. Niitä tulikin usein ostettua välipalapurtavaksi hotellihuoneeseen. Mahdollisesti kuumuus ja jatkuva hikoilu lisäsivät suolaisen välipalan houkuttelevuutta.

Itäkeskuksen K-Supermarketissa satunnaisesti käydessäni ostan kuvassakin näkyviä Den lille nøttefabrikkenin pähkinöitä, jotka ovat erittäin hyviä, joskin kohtalaisen suolaisia. Pakkauksen mukaan (joka kuvassa on tyhjä, koska söin kaikki pähkinät jo) suolaa on yksi prosentti.

Hyviä cashewpähkinöitä ovat myös Punnitse & säästä-kaupan luomucashewpähkinät. Ne voi paahtaa itse kuivalla pannulla tai syödä ihan sellaisenaan. Näin välttyy ylimääräiseltä suolalta.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Crema catalana

Joitain vuosia sitten Barcelonan kesälomareissulta kotiuduttuani etsiskelin netistä ohjetta tähän paikan päällä paljon syömääni jälkiruokaan. Ohjeissa valitettavasti tuntui jääneen ymmärtämättä, että crema catalana ei ole creme brulee. Creme brulee maustetaan vaniljalla, kun taas crema catalanassa käytetään kanelia. Lisäksi olin ymmärtänyt, että crema catalanaa ei yleensä käytetä uunissa.

Onneksi mainio nettioperaattorini Welho tarjoili nettiyhteyden nopeutta nostaessani pariksi kuukaudeksi kaupan päälle kahdeksan maksukanavan pakettia. Sieltähän sitten ruksailin valikoimasta kaikki ruokaohjelmia suoltaneet kanavat ja tallentelin niitä digiboksi punaisena. Travel Channelilta tuli jokin Barcelonan matkaopasohjelma, joka päätyi kiintolevyn nurkalle. Siinä crema catalanan valmistamista ohjeisti jälkiruoistaan tunnetun ravintola Espai Sucren sapuskanvääntäjä. Samankaltainen ohje löytyi myös kirjasta Ruoanvalmistuksen käsikirja jopa vähän tarkemmin raaka-ainemäärin höystettynä. Tässä tuo ohje.

1/2 l täysmaitoa
1 kanelitanko
1/4 sitruunan kuoret suurina paloina
85 g sokeria
4 munankeltuaista
15 g maissitärkkelystä
pinnalle sokeria

Laita maito, kanelitanko ja sitruunan kuoret kattilaan. Kiehauta, siirrä pois lämmöltä ja anna hautua kannen alla 10 minuuttia. Siivilöi ja pidä lämpimänä.

Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vesihauteessa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää maissijauhot ja sekoita. Kaada vähän kerrassaan joukkoon lämmin maito koko ajan sekoittaen. Lämmitä seosta vesihauteessa koko ajan sekoittaen kunnes seos paksuuntuu. Tämä kestää ainakin puolisen tuntia (en kyllä katsonut kellosta, mutta tosi kauan kesti). Muista sekoittaa koko ajan, muuten tulee klimppejä. Laita annosvuokiin ja anna jäähtyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli.

Ennen tarjoamista ripottele pinnalle sokeria ja kuumenna joko uunissa grillivastusten alla tai kaasutohottimella kunnes sokeri palaa kauniin ruskeaksi. Anna levätä 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Se toimii! Aiemmista yritelmistäni tuli lähinnä sanomista, mutta tästä riitti kehuja vielä sinä kolmantenakin päivänä, jona tätä söimme (tein tupla-annoksen, josta riitti kahdelle turhankin paljon syömistä!). Keitosta hämmennellessä tulee väkisinkin tuoksuista mieleen joulupuuro, joten tämä jälkiruoka sopii mitä mainioimmin tähän vuodenaikaan.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Pähkinäleivitetyt broilerinrinnat kinkun ja juuston kera

Tässä taas modernia italialaista Gino D'Acampon tapaan. Lähteenä jälleen herran kirja Fantastico! Tämän ruoan italiankielinen nimihirviö kuuluu pollo impanato alle noci con serrano e taleggio. Nimi viittaisi siihen, että kinkku olisi italialaisen sijasta espanjalaista. Noh, serrano tai parmalainen, valitse itse. Minä käytän yleensä parmalaista.

100 g korppujauhoja
100 g paahdettua pähkinäsekoitusta rouhittuna
50 g vehnäjauhoja
2 munaa
1 rkl hienoksi silputtua silopersiljaa (lehtipersilja)
4 broilerin rintafileetä
10 rkl oliiviöljyä
100 g taleggio-juustoa
8 viipaletta ilmakuivattua kinkkua
suolaa ja pippuria

kastike
5 rkl oliiviöljyä
1 iso punasipuli ohuina viipaleina
8 öljyyn säilöttyä sardellifileetä valutettuna
800 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja
2 rkl hienoksi silputtua silopersiljaa (lehtipersilja)

Taleggio-juustoa ei Helsingin Stockmannilta tällä kertaa löytynyt, joten ostin myyjän suosittelemaa korvaavaa tuotetta. Se oli lehmänmaidosta valmistettu kuten taleggiokin. Kypsytyksessä oli eroja ja makukaan ei kuulemma ollut ihan samanlainen, mutta täysin vastaavaa ei löytynyt. Noh, hyvin tuntui tuokin juusto toimivan, mutta pahaksi onneksi unohdin, että mitä juustoa se oli. Kysy siis myyjältä apua, jos taleggiota ei löydy!

Aluksi kannattaa työstää pähkinät. Minulta löytyi kaapista maapähkinöitä, cashewpähkinöitä (aivan mahtavia luomumallisia Punnitse & säästä-kaupasta) sekä pekaanipänkinöitä. En jaksanut alkaa kuorimaan maapähkinöitä, joten pekaanit ja cashewt saivat luvan kelvata. Paahda pähkinät kuivalla pannulla ja rouhi esim. tehosekoittimella.

Valmista sitten kastike. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja paista sipulia ja sardelleja n. 6 minuuttia, kunnes sipuli on kullankeltaista. Mikäli sardellit eivät houkuttele, kuten on tilanne paremman puoliskoni kohdalla, voit kokeilla korvata ne ruokalusikallisella thaimaalaista kalakastiketta. Maku on oikeastaan sama, koska kalakastike on tehty samanlaisista pikkukaloista, mutta tämä hämäys tekee silti tehtävänsä ainakin meillä.

Lisää seokseen kirsikkatomaatit (Muttin säilötyt kirsikkatomaatit ovat aivan mahtavia, suosittelen niitä!) ja persilja, mausta suolalla ja pippurilla ja kypsennä ilman kantta noin 10 minuuttia välillä sekoittaen.

Sekoita korppu- ja vehnäjauhot pähkinöiden kanssa. Sekoita vatkaten munat, persilja sekä hyppysellinen suolaa ja pippuria kulhossa.

Nuiji broilerin fileet muovikelmujen välissä n. 1 cm paksuisiksi. Kääntele broilerit ensin munaseoksessa ja sitten korppujauhoseoksessa.

Kuumenna paistinpannussa oliiviöljy ja paista broilereita miedolla lämmöllä 4 minuuttia molemmin puolin, kunnes pinta on rapea ja kullankeltainen. Siirrä broilerit talouspaperille valumaan.

Nosta broilerit uunipellille ja asettele jokaisen päälle kaksi viipaletta taleggio-juustoa. Kypsennä kuumien grillivastusten alla, kunnes juusto on sulanut.

Laita kastiketta lautaselle, broilerinfile päälle ja koko komeuden huipuksi kaksi viipaletta ilmakuivattua kinkkua. Tarjoa heti.

torstai 2. joulukuuta 2010

Laiskaa kukkoa viinissä

Tai ei kai se kukko niinkään laiska ole, vaan kokki. En nimittäin jaksanut työskennellä kanankoipien kanssa. Siksipä tässä ohjeessa käytetäänkin rintafileitä. Käy se näinkin, ja kukkuu myös, vaikka kanaa onkin. Ohje on alun perin Maija Silvennoisen kirjasta Maijan lihakirja. Alkuperäisessä versiossa käytettiin siis koipia, jotka leikattiin ensin halki kahteen osaan.

4 kanan rintafilettä
suolaa
valkopippuria myllystä
4 rkl vehnäjauhoja
2 rkl kirkastettua voita tai öljyä
100 g pekonia suikaleina
8 kuorittua kokonaista salottisipulia
3 valkosipulinkynttä viipaleina
1 tl timjamia
100 g herkkusieniä viipaleina
1 rkl tomaattipyreetä
suolaa
2 dl vettä
4 dl punaviiniä
1 dl persiljaa hienonnettuna

Mausta kanan rintafileet suolalla ja pippurilla sekä pyörittele ne vehnäjauhossa. Ruskista rintafileet paistinpannulla rasvassa. Lämmitä pata ja laita sinne pekoniviipaleet. Kun rasva alkaa tiristä, laita pataan myös sipulit ja herkkusienet sekä timjami. Kuullota hetkinen ja lisää tomaattipyree sekä suola. Anna kiehahtaa.

Sekoita joukkoon vesi, punaviini ja laakerinlehti sekä kananfileet. Anna hautua miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Lisää silputtu persilja juuri ennen tarjoilua. Tarjoile esim. perunamuusin kanssa.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Espanjalaisia joulunamuja

Hassuja nuo espanjalaiset, tykkäävät tämmöisistä kovista mantelikikkareista. Nytpä näitä kikkareita sitten saa Suomestakin, nimittäin Stockmannilta. Sen verran hassu olin itsekin, että innostuin tällaisen kolmen erilaisen turronin lajitelman ostamaan.

Mukana paketissa on suklaalla ja krokantilla höystetty malli, joka tulikin jo syötyä, se perinteinen manteli-turron sekä vielä bonuksena karamellimalli seesaminsiemenillä. Viitisen vuotta sitten loppusyksyllä Teneriffan reissulta näitä tuli ostettua useampikin aski kotiin ja sitten syötyä pitkin vuotta. Perus-turron ei ole erityisen pehmeää alun perinkään, ja puolen vuoden kaappivarastoinnin jälkeen hampaat ovat jo todella lujilla. Kannattanee siis syödä pois jouluun mennessä. Näin näyttävät espanjalaisetkin tekevän, koska vuodenvaihteen tienoilla niitä ei kokemukseni mukaan ole enää paikallisissa marketeissa myytävänä.

tiistai 30. marraskuuta 2010

Perusasioiden äärellä eli mummon lihapullat

Nämä eivät ole niitä kaupan mummon lihapullia, joissa on lähinnä kanan nahkaa. Tässä ohjeessa käytetään oikeaa lihaa sekä läträtään kerman ja voin kanssa. Eipä siis suurikaan ihme, että maukasta on. Ohje on napattu Maija Silvennoisen aina näin kylmään vuodenaikaan ajankohtaisesta kirjasta Maijan lihakirja.

lihapullat
1 kg jauhelihaa
4 vaaleaa leipäviipaletta kuutioina
2 dl kuohukermaa
1 rkl voita
1 sipuli hienonnettuna
suolaa
jauhettua mustapippuria

Sekoita leipäkuutiot ja kerma ja anna turvota puolisen tuntia. Käytin tähän itse leipomaani spelttileipää ja hyvin tuntui sopivan. Kuullota sipuli voissa ja sekoita leipä-kermaseokseen. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Sekoita mukaan jauheliha. Mausteiden tarkistamista varten voit paistaa pienen koepyörykän.

Pyöritä taikinasta pieniä pyöryköitä (isommat eivät paistu pannulla ikinä kypsiksi!). Paista kauniin ruskeiksi voissa pannulla. Voit jälkikypsentää pullia vielä lopuksi kastikkeessa tarpeen niin vaatiessa. Käytä toki myös uunia, mikäli siltä tuntuu. Hyvä kompromissi on paistaa pullat ruskeiksi pannulla ja hoitaa kypsennys loppuun uunissa. Näin saat varmasti kypsiä lihapullia, joissa on maukas paistopinta.

kastike
4 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
1 sipuli hienonnettuna
1 rkl tomaattipyreetä
4 dl vettä
2 dl kuohukermaa
suolaa
vastajauhettua valkopippuria

Sulata voi paistinpannussa ja ruskista siinä jauhot. Lisää sipuli ja ruskista hetki sekoitellen. Lisää tomaattipyree ja sekoita. Lisää vielä vesi ja anna kiehua miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia. Lisää lihapullat kastikkeeseen ja kiehauta. Tarjoa perunamuusin kanssa. Kasvislisukekaan ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto.

Tämän ruoan kanssa tuli juotua Pata Negra Gran Reservaa, joka sattumalta oli avattuna. Odotuksen eivät olleet korkealla yhdistelmän toimivuudesta, mutta viini onnistui kuitenkin joitain ruoan aromeja voimistamaan. Voisin siis tätä yhdistelmää suositella.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Banoffee

Viime viikonlopun jälkiruoka oli tämä ulkomailla maistettu hassu kakku, jota en ole koskaan muistanut itse tehdä. Siis ennen tätä. Tässä jälkiruoassa kuuluu oikeaoppisesti olla murotaikinapohja. Toinen vaihtoehto, jota laiskuuteen vedoten itsekin sovelsin, on tehdä pohja digestivekekseistä ja rasvasta. Tällöin tarvitset n. 250 g digestivekeksejä muruina ja 100 g rasvaa. Sekoita nämä, levitä tasaisesti vuokaan ja laita koko hoito jääkaappiin jähmettymään.

Tässä nyt kuitenkin ohje muropohjineen kaikkineen. Muropohjan ohjeen nappasin Kinuskikissalta, jonka blogia Google tarjoaa näköjään aina leivonta-asioissa. De facto standardiksi on kyseinen blogi jo muodostunut siis.

täyte
1 tlk (397 g) kondensoitua maitoa
3 banaania
2 rkl sitruunamehua
2 dl kuohukermaa
1-2 rkl sokeria
kaakao- tai pikakahvijauhetta koristeluun

Irrota maitotölkistä etiketti ja laita avaamaton tölkki kiehuvaan veteen kattilaan. Tölkin tulee olla kokonaan veden peitossa. Keitä miedolla lämmöllä 3 tuntia. Huolehdi riittävästä veden määrästä kattilassa keittämisen aikana.

Tässä välissä ehdit tehdä pohjan. Tee joko digestivekeksipohja tai murotaikinapohja seuraavan ohjeen mukaan.

muropohja
125 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Vaahdota sulatettu rasva ja sokeri. Vatkaa muna sekaan. Sekoita keskenään kuivat aineet ja sekoita ne sitten taikinaan. Painele taikina tasaiseksi kerrokseksi irtopohjavuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa n. 10-13 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ennen täyttämistä.

Ota 3 tunnin jälkeen maitopurkki pois kattilasta ja anna sen jäähtyä hieman. Tunninkin odottelun jälkeen kannattaa olla varovainen tölkkiä avattaessa. Tee ensin varovasti pieni reikä, jotta enin paine pääsee pois ja jatka vasta tilanteen rauhoituttua. Avaa tölkki ja sekoita sieltä löytyvä toffee hyvin. Kaada pohjan päälle ja laita jääkaappiin kovettumaan.

Vaahdota kerma ja mausta se sokerilla. Voit käyttää maustamiseen myös pikakahvijauhetta, jos sinulla jostain käsittämättömästä syystä on sellaista käden ulottuvilla. Kuori ja viipaloi banaanit. Lorauta banaaniviipaleiden päälle sitruunamehua, jotta ne eivät ala tummua.

Irrota pohja varovasti vuoasta. Lado banaaniviipaleet hieman jähmettyneen toffeen päälle. Lisää lopuksi banaanien päälle kermavaahto. Koristele banoffeen juuri ennen tarjoilua sihtaamalla päälle kaakao- tai pikakahvijauhetta (jos sinulla jostain käsittämättömästä syystä on sellaista).

Kanttarellirisotto


Epätyypillisesti tässä tulee lihaton ruoka. Risotto vain on niin hyvää, ettei lihaa välttämättä tarvita. Toki voit korvata kanttarellit vaikkapa herkkusienillä ja pekonilla. Kuutioi pekoni ja paista se pannulla lisäten viipaloidut herkkusienet lopuksi joukkoon. Yhdistä nämä sitten risoton sekaan kanttarellin asemesta.

40 g voita
1 sipuli
200 g risottoriisiä
1 dl hapokasta valkoviiniä
6 dl kanalientä
40 g raastettua parmesaania
suolaa
pippuria
1 sitruunan mehu
kuivattuja tai tuoreita kanttarelleja

Jos käytät kuivattuja kanttarelleja, liota niitä vähintään tunnin verran kylmässä vedessä. Pilko isoimmat sienet vähän pienemmäksi.

Hienonna sipuli pieniksi kuutioiksi. Lämmitä kanaliemi kiehuvan kuumaksi kattilassa. Sulata voi pannulla ja lisää joukkoon hienonnettu sipuli. Kuullota pehmeäksi, mutta älä ruskista. Lisää joukkoon risottoriisi ja kuullota vielä hetki, kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin miedolla lämmöllä.

Paista kanttarellit nopeasti öljyssä ja jätä kulhoon odottamaan. Lisää kiehuvaa kanalientä risottoon vähän kerrassaan. Kypsennä kunnes riisi on aldente. Kanalientä lisätään varovasti, jotta vältytään keittämästä riisiä liian kypsäksi. Lisää lopuksi vähän kanalientä sekä parmesaani, sitruunan mehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Muista, että täydellinen risotto muistuttaa vähän paksua velliä, kuten Jamie Oliver asian ilmaisi. Kanaliemen lisäämisellä pystyt kontrolloimaan lopputuloksen paksuutta. Sekoita ihan viimeiseksi joukkoon kanttarellit.

Koska valkoviiniä kuluu vain 1 dl ruoan valmistukseen, voit käyttää lopun ruokajuomana. Suosittelisin tähän kohtaan hapokasta italialaista valkoviiniä, esimerkiksi Lugana San Benedetto, joka on kotoisin Veneton alueelta. Tämä viini kävi hyvin myös sushin kumppaniksi.

torstai 25. marraskuuta 2010

Projekti leipä, osa 2

Tämä postaus on jatkoa edelliselle leipäpostaukselleni. Tutkimusmatkani paremman leivän lähteille siis jatkuu. Tällä kertaa vuorossa on hapanjuuren kasvattelua ja ensimmäiset leipäohjeet.

Pienen säätämisen jälkeen on nyt hapanjuuri jääkaapissa ja ensimmäinen leipä sen avulla leivottuna. Heléne Johanssonin kirjan Leipä ohjeilla tässä mennään. Hapanjuureni on rusinahapanjuuri. Ensimmäinen yritykseni tällä ohjeella päätyi kolmannen päivän kohdalla wc:stä alas, kun liemen pinnalla kelluskeli kauniin vaaleita homelauttoja. Toinen yritys tuotti sitten lopulta tuloksen.

Seuraavassa projektini tässä vaihessa käyttämäni ohjeet, jotka ovat peräisin tuosta aiemmin mainitusta kirjasta. Huom: kaikissa vaiheissa käytetään aina kylmää vettä, ellei toisin mainita.

rusinahapanjuuri
200 g rusinoita
400 g haaleaa vettä
1 rkl hunajaa
n. 200 g vehnäjauhoja

Sekoita rusinat, vesi ja hunaja kulhossa, peitä kelmulla tai kannella ja anna seistä huoneenlämmössä. Sekoita joka päivä. 4-5 päivän jälkeen (minulla kesti päivän enemmän) seoksen pitäisi alkaa käydä. Siivilöi neste erilleen rusinoista. Rusinoita voit halutessasi käyttää leivontaan.

Sekoita neste ja sama määrä jauhoja (kannattaa punnita paljonko nestettä on jäljellä). Seuraavassa aikataulutuksessa oletetaan, että teet tämän vaiheen aamulla. Peitä astia jälleen kelmulla tai kannella ja jätä huoneenlämpöön.

Ensimmäisenä iltana ruoki juurta 60 g vettä ja samalla määrällä vehnäjauhoja. Sekoita hyvin, peitä kelmulla tai kannella ja jätä huoneenlämpöön. Suorita sama ruokkiminen seuraavana aamuna ja myös sitä seuraavana aamuna. Jälkimmäisenä aamuna juuren pitäisi jo käydä ja kuplia iloisesti (minulla kupli jo vähän aiemmin, mutta noudatin ohjetta prosessin loppuun asti). Tällöin voit siirtää juuren jääkaappiin. Neljäntenä päivänä juuri on käyttövalmis. Voit säilyttää sitä siitä eteenpäin jääkaapissa ja ruokkia vedellä ja jauhoilla kaksi kertaa viikossa.

Hapanjuuri purkissa, ohjeiden lähteenä käytetty kirja sekä lasi valkoviiniä leipurille.
Ensimmäiseksi päätin kokeilla hapanjuurta ranskalaiseen leipään nimeltä Pain Blanc. Johanssonin ohjeessa leipään ilmeisesti ranskalaisittain kuuluva vehnäjauho oli korvattu speltillä, mikä sopi minulle. Spelttileipä kun on yleensä erittäin maukasta. Leivän tekeminen aloitetaan esitaikinalla, joka tässä tapauksessa on nimeltään levain.

levain
200 g vettä
150 g vehnähapanjuurta
150 g vehnäjauhoja, joissa korkea proteiinipitoisuus
100 g hienoja ruisjauhoja

Korkea proteiinipitoisuus tarkoittaa vähintään 12 g proteiinia/100 g jauhoja. Lukuunottamatta pienten myllyjen tekosia tämä lukema on ilmoitettu jauhopussin kyljessä.

Sekoita ainekset ja veivaa taikinaa 10 minuuttia yleiskoneella tai 15 minuuttia käsin. Laita levain öljyttyyn kannelliseen muoviastiaan ja anna seistä huoneenlämmössä vähintään 5 tuntia. Itse tein esitaikinan illalla ja annoin levätä yön yli. Tämän jälkeen levain säilyy tarvittaessa jääkaapissa viikon verran, joten sitä voi tehdä kerralla enemmän ja käyttää viikon mittaan. Kokemukseni mukaan muutaman päivän odottelu jääkaapissa tuo mukavasti makua esitaikinaan.

pain blanc
levain
600 g vettä
1 kg spelttijauhoja
20 g merisuolaa
(10-20 g hiivaa, jos et luota hapanjuuresi tehoon)

Minulla ei vielä ollut isompaa intoa koetella heti ensimmäisellä kerralla hapanjuureni tehoa, joten otin suosiolla hiivan mukaan. Jos käytät hiivaa, liota se veteen. Lisää levain ja jauhot. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 15 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Lisää suola ja vaivaa taikinaa vielä 5 minuuttia. Anna taikinan levätä kulhossa 2 tuntia.

(PS. Nyt jo pitemmän aikaa tätä ohjetta käyttäneenä olen havainnut juuren tehon riittävän yksinäänkin mainiosti. Käytän kuitenkin vähän pitempiä kohotusaikoja. Edellä mainittu kulhossa lepääminen kestää nykyään 3-4 tuntia ja myöhempi kohoaminen korissa saa tapahtua kaikessa rauhassa yön yli jääkaapissa.)
Leivät kohoamassa
Muotoile taikinasta kolme pyöreä pullaa siten, että taitat taikinan ensin kahtia ja sitten pyörität taikinaa toisella kädellä ja käytät toisen käden kämmentä muotoiluun. Jätä saumakohta pöytää vasten, jotta sauma ei katoa. Laita taikinapallot jauhotettuihin kohotuskoreihin saumakohta alaspäin. Kohotuskoreista on kerrottu Johanssonin kirjassa sekä myös netissä esim. täällä (sivu näyttää kadonneen sittemmin, toinen vaihtoehto täällä).

Jos et halua käyttää kohotuskoreja, voit myös muotoilla taikinasta pitkulaisia leipiä ja laittaa ne kohoamaan jauhotetulle leivinliinalle. Vaikka tekisitkin pitkulaisia leipiä, niin muotoile taikinapalat ensin palloiksi ja anna niiden levätä muutama minuutti ennen jatkotyöstämistä. Levitä sen jälkeen taikina levyksi, taita se kahtia ja paina kämmenen alareunalla. Taita vielä kerran ja paina uudestaan. Pyörittele taikinapötköä pöytää vasten varovasti sopivan muodon aikaansaamiseksi. Laita pitkulaisetkin leivät kohoamaan saumakohta alaspäin. Nosta liina ylös leipien välistä, jotta leivät saavat tukea ja kohoavat ylöspäin. Anna leipien kohota 2 tuntia huoneenlämmössä tai yön yli jääkaapissa.

Laita uunin alatasolle pelti ja lämmitä uuni 250 asteeseen. Mikäli sinulla on paistokivi, laita se uuniin ennen kuin laitat uunin päälle. Kun uuni on lämmin, kaada 2 dl vettä alatasolla olevalle pellille. Laita leivät uuniin ja laske lämpö 200 asteeseen. Paista leipiä n. 35 minuuttia (tai kunnes leivän sisälämpötila on 98 astetta). Avaa uuni, jotta höyry pääsee pois, 20 minuutin kohdalla. Laita valmiit leivät jäähtymään ritilän päälle.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Rosmariini-perunarieskat

Tämä ohje on Koti ja keittiö-lehden numerosta 10/2010. Sovitin ohjeen kaapista löytyneisiin jauholaatuihin. Taikinasta tulee noin 10-12 rieskaa.

1/2 l notkeaa perunasosetta
1 tl suolaa
2 munaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl spelttijauhoja
1-2 tl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
1-2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
2 dl voimakkaan makuista juustoraastetta (esim. emmental)
päälle tuoretta rosmariinia
voita

Sekoita perunasose ja suola. Lisää joukkoon munat yksitellen. Lisää jauhot, mausteet ja juustoraaste. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Taputtele taikinasta jauhotetuin käsin pellille leivinpaperille pyöreitä ohuita rieskoja. Neljä rieskaa/pelti on sopiva määrä. Painele rieskojen päälle rosmariinia ja pistele reikiä harukalla.

Paista uunin keskitasolla 250 asteessa noin 10-15 minuuttia, kunnes rieskat saavat vähän väriä. Laita pieni nokare voita juuri uunista tulleille rieskoille ja anna sen sulaa ja levitä rieskan päälle. Nauti vielä vähän lämpimänä. Toimii myös jäähdyttyään välipalana.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Vadelma-valkosuklaajuustokakku

Aiemmin tänä vuonna oli Stockmannilla kanta-asiakastarjouksena vadelma-valkosuklaajuustokakkua, joka oli erinomaisen hyvää. En ostanut sitä kuin yhden kerran, mutta sen maku jäi vahvasti mieleen. Samoin jäi mieleen into kokeilla jotain vastaavaa itsekin. Yhtä ohjetta jo ehdinkin kokeilemaan, mutta se ei toiminut. Tai siis lopputulos oli erinomaisen hyvää, mutta ei kuitenkaan oikeanlaista. Kokeilemani oli liivatteella hyydytetty juustokakku. Siispä tällä kertaa laitankin kakun uuniin.

Täysin sopivaa valmista ohjetta en löytänyt, joten lähdin liikkeelle valkosuklaajuustokakun ohjeella, johon sitten vain lisäsin vadelmia. Valkosuklaajuustokakun ohje on napattu Limepippuri-blogista. Alkuperäisessä ohjeessa pohjaan käytettiin dominokeksejä, mutta minä tyydyin perinteiseen digestivekeksipohjaan.

pohja
10 digestivekeksiä
1/2 dl sulatettua rasvaa

täyte
300 g valkosuklaata
600 g tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
3 keltuaista
1 muna
200 g vadelmia
2 rkl tomusokeria

Murenna keksit, lisää rasva ja sekoita tasaiseksi. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat. Painele keksiseos vuokaan tasaiseksi pohjaksi.

Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja sekoita sulaneen suklaan joukkoon tuorejuusto, sokeri ja vaniljasokeri. Sekoita keltuaiset ja muna erillisessä astiassa ja lisää seos suklaaseokseen. Kaada puolet seoksesta vuokaan.

Sekoita vadelmat ja tomusokeri kulhossa ja levitä seos tasaisesti vuokaan. Levitä vielä lopuksi vadelmakerroksen päälle toinen puoli suklaaseoksesta. Paista kakkua 150-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ennen tarjoilua.

Oma 26 cm irtopohjavuokani tuotti vähän odotuksiini nähden turhan matalan kakun. Kakun maku sen sijaan täytti odotukseni. Mahdollisesti seuraavaa kertaa silmällä pitäen täytyy käydä ostamassa halkaisijaltaan pienempi irtopohjavuoka.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Sushia

Sushiin tutustuminen tapahtui meillä vasta vuosi sitten paremman puoliskon hienoisten ennakkoluulojen vuoksi. Onneksi yksi työkaverini on sushia pitempään harrastanut ja osasi neuvoa hyvän osoitteen. Söimme ensimmäiset sushiannoksemme turvallisesti kotioloissa. Ihastus oli välitön.
Onneksi mainittu työkaverini on myös vihkiytynyt sushin valmistuksen saloihin. Kävimme hänen kotonaan harjoittelemassa sushin tekemistä ja siitä lähtien meilläkin on kohtalaisen säännöllisesti valmistettu sushia itse. Tuoreenahan se on parasta, mutta hyvällä ruokahalulla olemme syöneet edellisenä iltana valmistettua sushia myös seuraavana päivänä lounaaksi.
Erilaisia täytteitä sisältäville makirullille on omat nimensä. Minä en näitä ole viitsinyt opetella, ja muutenkin olen ottanut huomattavia vapauksia täytteiden valinnassa ja yhdistämisessä. Hyviksi täytteiksi kalan lisäksi olen havainnut kurkun, avokadon ja paprikan, joita voi käyttää yksin tai yhdessä. Myös seesamin siemeniä kannattaa varata ja paahtaa, etenkin jos  haluaa tehdä kalifornialaisia rullia. Siemenet antavat myös mukavasti makua riisin päälle siroteltuina tavallisissa makirullissa.
Raa'an kalan voit korvata esim. savustetulla lohella, jos tarpeeksi tuoretta kalaa ei ole saatavilla tai muutoin ajatus raa'an kalan syömisestä tuntuu vieraalta. Jos tuoretta merikalaa on saatavilla, niin silloin kyllä suosittelen sen käyttämistä raakana.
En voi itseäni asiantuntijaksi nimittää, mutta tässä kuitenkin itse kokeiltuja ja hyviksi havaittuja ohjeita sushin valmistukseen. Suluissa ilmoitetut määrät ovat puolitoistakertaista ohjetta varten. Itse käytän näitä kahta vaihtoehtoa, riippuen ruokailijoiden määrästä. 4 dl riisiä riittää yleensä neljälle henkilölle.

sushiriisi
4 dl kokuho rose-riisiä (6 dl)
4 1/2 dl vettä (6 3/4 dl)

makea etikkaliemi
7 rkl riisietikkaa (10 1/2 rkl)
1/2 rkl suolaa (3/4 rkl)
4 rkl sokeria (6 rkl)
tai
1,2 dl valmista sushi-su-kastiketta (1,8 dl)

avokadoa, paprikaa, kurkkua ja porkkanaa ohuina suikaleina
raakaa (tai savustettua) lohta ohuiksi suikaleiksi leikattuna

Itse en jaksa keitellä tuota etikkalientä, koska sen jälkeen koko kämppä haisee etikalle puoli vuorokautta. Valmis kastike on ihan hyvää. Tokyokanista ainakin saa ihan niin hyvää kastiketta kuin vain haluaa. Myös Prismasta löytynyt Kikkomanin kastike on mainiota ja se on myös täysin lisäaineetonta. Jos kuitenkin haluat valmistaa etikkaliemen itse, niin tee se riisin keittämisen ohessa.

Huuhtele riisit kylmällä vedellä. Pane riisi ja vesi kattilaan ja anna seistä noin 15 minuuttia. Laita kansi päälle ja laita lämpenemään levylle täydellä teholla. Kuumenna, kunnes riisi alkaa kiehua. Käännä tässä vaiheessa lämpö pienimmilleen ja anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Käännä lämpö pois ja anna hautua vielä noin 10 minuuttia. Siirrä kypsä riisi isoon kulhoon ja sekoita joukkoon makea etikkaliemi. Japanilaisittain riisi jäähdytetään viuhkalla löyhyttelemällä, minä levitän sen lautasille, jotta lämpöä haihduttava pinta-ala on mahdollisimman suuri, ja vien lautaset parvekkeelle. Varo kuitenkin jäähdyttämästä liikaa, koska silloin riisiä on vaikeampi työstää.

Kun riisi on jäähtynyt, on aika alkaa työstämään sushia. Yksinkertaisinta on tehdä maki-rullia, joissa merilevästä koostuvalle nori-arkille laitetaan ensin riisiä ja sitten yhteen reunaan vähän täytettä, ja sitten koko hoito pyöräytetään rullalle bambumaton avulla.

Maki-rullan tekeminen
Levitä bambumatto pöydälle ja asettele nori-arkki siihen päälle. Kostuta kädet hyvin ennen riisin levittämistä. Vettä on hyvä olla saatavilla koko ajan, jotta voit kostuttaa käsiä tarvittaessa. Jos käytät levittämiseen työvälinettä, esim. lusikkaa, pidä sekin koko ajan kosteana, jotta riisi ei tarttuisi siihen.


Levitä ohuesti riisiä nori-arkille niin, että yläreunaan jää kahden sormenleveyden verran tyhjää ja alareunaan yhden sormenleveyden verran. Laita alareunan tyhjään osaan täytettä. 3-4 erilaista täytettä saat vielä mahtumaan, jos olet tarkkana rullauksen kanssa, enemmän kanssa voi tulla vaikeuksia. Kostuta kevyesti nori-arkin yläreunan tyhjä kohta ja pyöritä rulla bambumattoa apuna käyttäen tiukaksi rullaksi.



California roll eli uramaki
Kalifornialaiset ovat maki-rullia nurin päin. Niissä riisi on ulkopuolella ja nori-arkki sisäpuolella. Niiden pinnalle ripotellaan usein myös paahdettuja seesaminsiemeniä. Jostain syystä pidän erityisesti juuri näistä rullista. Ehkä se johtuu niistä seesaminsiemenistä.


Näiden rullaaminen on yhtä helppoa kuin normaalienkin maki-rullien. Laita bambumaton päälle vähintään maton kokoinen pala kelmua. Levitä riisiä nori-arkin kokoiselle alueelle kelmun päälle. Aseta tämän jälkeen nori-arkki riisin päälle. Laita täytteet nori-arkin alareunaan ja rullaa tiukaksi rullaksi. Huomaa, että nyt sinun pitää varoa, ettei kelmu jää rullan sisään. Ripottele valmiin rullan päälle paahdettuja seesaminsiemeniä. Mainio kuvallinen ohje näiden rullien tekemisestä löytyy täältä.


Kun rullat on pyöritelty valmiiksi, leikataan ne annospaloiksi. Kostuta veitsi hyvin ennen leikkaamista, jotta se ei tartu kiinni riisiin. Veitsen on hyvä myös olla terävä. Muutoin et saa siistejä paloja. Tasaa ensin rullan päät leikkaamalla repsottavat osat pois. Minun mielestäni sopivan kokoisia ovat sellaiset palat, jotka voi syödä kerralla. Siksi leikkaan rullan kahdeksaksi palaksi. Näin on myös helppo saada paloista saman kokoisia, kun leikkaa rullan ensin puoliksi, sitten molemmat puolikkaat puoliksi ja edelleen nämä neljä osaa puoliksi.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Vadelma-valkosuklaa pannacotta

Vadelma ja valkosuklaa ovat nyt jostain syystä olleet jälkiruokasuosikkiyhdistelmä jo jonkin aikaa. Siksi päätin nyt tehdä tämmöisen viritelmän. Perusohje on muistaakseni Alkon sivuilta napattu. Alkuperäisessä ohjeessa taisi olla valkosuklaan kanssa mangoa.


2 dl kuohukermaa
2 dl täysmaitoa
2 rkl vaniljasokeria (tai puolikas vaniljatanko)
1/2 dl sokeria
150 g valkosuklaata
3 liivatelehteä
1 dl vadelmia

Sekoita maito ja kerma sekä vaniljasokeri. Jos käytät aitoa vaniljaa, ruopsuta tangon sisukset maidon ja kerman sekaan ja laita lopuksi itse tanko mukaan. Kiehauta. Vaniljatanko kannattaa ottaa poistaa tässä vaiheessa. Sulata joukkoon koko ajan sekoittaen valkosuklaa pieninä paloina. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä, puristele kuiviksi ja sekoita kuumaan kermaseokseen. Anna seoksen jäähtyä hieman ja sekoita sitten mukaan vadelmat. Jaa annosastioihin ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.

Voit korvata halutessasi vadelmat mansikoilla. Annoksen päälle sopii erinomaisesti itse tehty italialainen vadelmajäätelö. Tämä onnistuu kätevästi ohjeella, joka löytyy täältä. Tämä ohjehan on muuten niin hirveän simppeli, että tuo gelato tuo mukavasti lisävaikeusastetta. Lisäksi vieraille tarjottuna itse tehty jäätelö on varma irtopistemagneetti. Toki voit tarjota pannacottan ilman jäätelöäkin.

Alkon tilausvalikoimasta löytyy mahtava kuohuva jälkiruokaviini, Banfin Rosa Regale Brachetto d'Acqui, joka sopii erinomaisesti sekä vadelma- että mansikkaversion kanssa. Käy kysymässä lähimmästä Alkosta, pullo saapuu myymälään muistaakseni viikon sisällä tilauksesta. Joitain tilausvalikoiman tuotteita täytyy ottaa koko laatikollinen, mutta ainakin tätä viiniä saa pulloittain.

torstai 18. marraskuuta 2010

Kanaa kung po v2.0


Edellinen tekemäni kung po oli hyvää, mutta jotenkin erilaista kuin mihin olen tottunut. Vertailukohtana oli Aleksis Kiven kadun Pekingin vastaava ruoka. Kenties suomalaiseen makuun sovitettu kiinalainen ruoka on erilaista kuin brittiläiseen makuun sovitettu, jota siis edusti edellinen reseptini.

Ero oli joka tapauksessa niin suuri, että oli pakko palata asiaan uudemman kerran. Tämä resepti on yhdistelmä netistä löytynyttä tietoa sekä omia kokemuksiani edellisestä kerrasta sekä välissä syömästäni Pekingin verrokkiannoksesta. Tämä versio on jo huomattavasti lähempänä Pekingin annosta, vain natriumglutamaatti puuttuu. Kiinalaisen riisiviininkin sain korvattua Suomesta saatavalla raaka-aineella eli kuivalla sherryllä. Tästä mainitsi eräs työkaverini ja samalla muistin lukeneeni samaa myös Ken Homin ohjeista. Sherryä saa puolikkaan viinipullon kokoisissa astioissa ja se tuntuu jääkaapissa säilyvän jopa viikkoja.

Huomaa, että hoisin- ja soijakastikkeet ovat hyvin suolaisia. Siksi suolaa tuskin enää tarvitsee tähän ruokaan erikseen lisätä.

marinadi
1 rkl soijakastiketta
1 tl seesamiöljyä
1 rkl kuivaa sherryä
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 rkl maissijauhoja

kastike
2 kuivattua pientä chiliä ilman siemeniä
1 tl riisiviinietikkaa
2 rkl hoisin-kastiketta
1 tl sokeria

400 g kanan rintafilettä pieninä kuutioina
1/2 punainen paprika suikaleina
1/2 vihreä paprika suikaleina
1/2 porkkana ohuina suikaleina
1 sipuli lohkoina
4 rkl maapähkinäöljyä
1/2-1 dl paahdettuja maapähkinöitä tai cashewpähkinöitä

Sekoita ensin kulhossa marinadin ainekset ja laita kuutioitu kana marinoitumaan. Pitkä marinointi ei ole juuri parempi kuin lyhyt, kuten Kemiaa keittiössä-kirjassaan kemisti Anu Hopia kertoo, joten tässä välissä ei tarvitse odotella sen kummemmin. Riittää, että kana marinoituu sen aikaa, kun sinulta menee pähkinöiden paahtamiseen ja kastikkeen sekoittamiseen.

Paahda maapähkinät kuivalla pannulla kuorineen. Kuoret irtoavat tämän jälkeen helposti. Voit myös käyttää cashewpähkinöitä, kuten Pekingin keittiössä näytetään tekevän. Ne ovatkin onneksi yleensä valmiiksi kuorittuja. Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa ja laita odottamaan vuoroaan.

Lämmitä 2 rkl maapähkinäöljystä wokkipannussa ja paista kana. Siirrä kana syrjään ja lisää loppu öljy pannulle. Kuullota kasvikset pannulla ja lisää kastike. Lopuksi lisää kana sekä maapähkinät. Tarkista maku. Jos haluat enemmän kastiketta, voit sekoittaa mukaan vielä 1-2 dl vettä. Tarjoile riisin kanssa.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Massaman-curry naudanlihalla

Panang-curryn metsästykseltä kotiin tuomisiksi sain myös massaman-currytahnaa. Pakko oli siis taas kaivaa kirja Löytöretki Thaimaan keittiöihin hyllystä ja etsiä sieltä tämä ohje.

2 kanelitangon palaa
10 kardemumman siementä
5 mausteneilikkaa
2 rkl kasviöljyä
2 rkl massaman-currytahnaa
800 g naudanpaistia suikaleina
4 dl kookosmaitoa
2 1/2 dl naudanlihalientä
2-3 perunaa paloina
2 tl inkivääritahnaa
3 rkl kalakastiketta
3 rkl palmusokeria
110 g suolattuja ja paahdettuja maapähkinöitä
3 rkl tamarindisosetta

Laita kanelitangot, kardemumman siemenet sekä mausteneilikat wokkipannulle ja paista miedolla lämmöllä 2-3 minuuttia sekoitellen, kunnes ainekset alkavat tuoksua. Poista ne sitten pannulta.

Kuumenna öljy samassa pannussa ja paista massaman-currytahnaa keskilämmöllä 2 minuuttia, kunnes se alkaa tuoksua. Lisää naudanliha ja paista sekoitellen 5 minuuttia. Lisää kookosmaito, liemi, perunat, inkivääri, kalakastike, palmusokeri, 3/4 maapähkinöistä, tamarindisose sekä paistetut mausteet. Laske lämpö alhaiseksi ja anna hautua 50-60 minuuttia, kunnes liha on pehmennyt ja perunat kypsiä. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita. Laita tarjoilukulhoon ja koristele lopuilla maapähkinöillä.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Aitoa jäätelöä

Olen viime aikoina lueskellut pieninä annoksina kovan kohun aiheuttanutta kirjaa Aitoa ruokaa. Tämä kirja on kyllä vähän vaarallinen. Sitä lukiessa tulee mieleen, että mitähän sitä sitten oikein voisi syödä, kun kaikessa kerran on lisäaineita.

Yksi ikävän kuuloinen ruokahuijaus, jota en ole tullut koskaan ajatelleeksi, on tapaus jäätelö. Siis kermajäätelönhän voisi kuvitella sisältävän kermaa, mutta eihän se toki niin ole. Jäätelöä voi kutsua kermajäätelöksi, jos siinä on maitorasvaa vähintään kahdeksan prosenttia. Kermasta ei tässä kuitenkaan puhuta mitään. Siksipä kermajäätelössä onkin raaka-aineena usein rasvaton maito ja se maitorasva on voirasvan muodossa. Hakusanoilla kermajäätelö ja voirasva googlaamalla voi tämän todentaa.

Ilmeisesti jo tämä kermaton kikkailu aiheuttaa sen, että lisäaineita on pakko lisätä pitämään homma hallinnassa. Ja lisäaineethan ovat toki edullisempia kuin aidot raaka-aineet ja edullisuushan on teollisessa ruoanvalmistuksessa tärkeintä. Lisäaineista tulen varmaankin paasaamaan suu vaahdossa vielä useaan kertaan. Kotona on jo tullut tästä palautetta. Varmaan tästä paasauksesta osa valuu tänne blogiinkin.

Onneksi jäätelön osalta on olemassa myös vaihtoehtoja. Kätevin, joskaan ei aina helpoin, vaihtoehto on toki kääriä hihat ja tehdä itse. Toinen vaihtoehto on käydä syömässä jäätelö paikan päällä, tai hakea kotiin, Ciao! Caffessa. Näitä mainioita jäätelökahviloita on kauppakeskuksissa pääkaupunkiseudulla, Lahdessa ja Turussa sekä Lempäälän Ideaparkissa. Ciao! Caffen jäätelö on perinteistä italialaista jäätelöä, eikä se sisällä lisäaineita. Nämä tosin eivät ole kermajäätelöitä, vaan maitojäätelöitä (vähintään 2,5 prosenttia maitorasvaa). Eli kyse on siis kaikin puolin terveellisemmästä vaihtoehdosta!

Yläreunan kuva on Itäkeskuksen Ciao! Caffesta, joka on avattu kesällä kauppakeskuksen uudistuneeseen ravintolamaailmaan. Makuja on tarjolla aina parisenkymmentä ja kaikki jäätelöt on tehty paikan päällä. Jäätelöiden maku tulee aidoista aineksista. Valikoima myös elää koko ajan. Kaikkiaan eri vaihtoehtoja on valtavasti, mutta vain osa on kerralla tarjolla.

Koska nyt pääsin hyvään vauhtiin, niin pakkohan tässä on joku reseptikin sitten heittää kehiin. Omistan itse jäätelökoneen, jonka satuin saamaan kotiinviemiseksi eräältä kyläreissulta. Laite oli jo kahden sukupolven keittiön kaapeissa pölyä kerännyt yksilö. Olin harkinnut jäätelökoneen hankkimista jo jonkin aikaa, mutta lahjoitettukin laite toki kelpasi. Pääasiassa kaapissahan se on meilläkin, mutta kyllä sitä varsinkin kesäisin tulee ajoittain käytettyä.

Tämä ohje on italialaisen jäätelön eli gelaton perusohje. Mukaan voit laittaa makua antamaan esimerkiksi suosikkimarjojasi soseutettuna. Jos haluat laittaa mukaan myös kokonaisia marjoja, laita ne vasta kun jäätelö on melkein valmista. Näin ne eivät ehdi muuttua liian koviksi. Jäinen marja ei ole kokonaisena suussa erityisen maukas. Voit myös kokeilla vähän jännittävämpiä makuja. Itse laitoin mukaan viikunahilloa ja lakritsia. Mahtava yhdistelmä! Lisää enemmän tai vähemmän yllättäviä makuyhdistelmiä voi bongailla kirjasta The Flavour Thesaurus.

gelato
5 dl täysmaitoa
2,5 dl kuohukermaa
4 munankeltuaista
1 1/4 dl sokeria

Lämmitä maitoa ja kermaa kattilassa kunnes vaahtoa alkaa muodostua reunoille. Ota kattila pois kuumalta levyltä.

Vaahdota keltuaiset ja sokeri kulhossa. Kaada joukkoon vähän kerrassaan lämmin maito-kermaseos koko ajan vispaten. Palauta seos kattilaan ja lämmitä keskilämmöllä. Sekoita koko ajan puulusikalla kunnes seos alkaa paksuuntua ja se alkaa peittää lusikan takaosan. Jos muna alkaa mennä klimpeiksi, ota kattila välittömästi pois levyltä.

Kaada seos siivilän läpi kulhoon, peitä ja anna jäähtyä jääkaapissa useita tunteja tai yön yli.

Sekoita massaan haluamasi makuaineet. Laita jäätelökone päälle ja kaada seos koneeseen. Valmista jäätelö jäätelökoneen ohjeen mukaisesti. Aivan valmistuksen loppuvaiheessa lisää joukkoon mahdolliset kiinteämmät makuaineet, kuten kokonaiset marjat tai isommat hedelmän palat. Tarjoa heti tai laita pakastimeen enintään vuorokaudeksi. Jäätelö kovettuu pakastimessa todella kovaksi, joten ota se sulamaan huoneenlämpöön 15 minuutiksi ennen tarjoilua.

Jälkihuomio: Tästä jäätelöstä jää munanvalkuaisia yli, joten niistä voit näppärästi pyöräyttää suklaakohokkaat jääkaappiin paistamista odottamaan vaikkapa seuraavaksi päiväksi.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Suklaakohokas

Kohokas, tuo kotikokin verenpainetta nostava jännitysnäytelmä. Onneksi on tämä ohje, jolla suklaakohokas ei epäonnistu koskaan. Ohje on yksinkertainen, nopea ja varma. Tämmöisistä minä tykkään! En ole mikään erityisen suuri suklaan ystävä, mutta kyllä tällainen suklainen jälkiruoka aina hyvän aterian päätteeksi espresson kanssa maistuu.

Tällä ohjeella syntyy 4-6 kohokasta, vuoan koosta riippuen. Minun kohokasvuokani ovat ilmeisesti vähän isommanpuoleisia, koska joudun tekemään neljää kohokasta varten tätä puolitoistakertaisen annoksen.

200 g tummaa suklaata
2 kananmunan valkuaista
1/2 dl sokeria
voita vuokien voiteluun
sokeria vuokien vuoraamiseen

Sulata suklaa hellävaraisesti vesihauteessa. Vaahdota valkuaiset ja sokeri kulhossa kovaksi vaahdoksi. Lisää sulatettu suklaa kolmessa osassa varovasti lastalla käännellen valkuaisvaahtoon. Massa voi jäädä vähän raidalliseksi. Laita massa voideltuihin ja sokeroituihin vuokiin, ja tasoita pinta lastalla. Paista 180 asteessa noin 10 minuuttia. Jos et halua paistaa kaikkia kohokkaita kerralla, voit pakastaa ne tai säilyttää 1-2 vrk jääkaapissa. Paista pakastetut/jääkaapissa olleet kohokkaat juuri ennen tarjoilua. Muista kohokkaan perussääntö: kohokas ei odota ruokailijaa, vaan ruokailija kohokasta!

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kanatikka

Tämä ohje on lähtöisin kirjasta Intian makuja. Tein tähänkin pieniä muutoksia, jotta se sopisi paremmin käytössä oleviin raaka-aineisiin sekä välineistöön. Alkuperäinen ruoka olisi pitänyt valmistaa grillissä, mutta se on nyt vähän poissa laskuista tähän aikaan vuodesta.

marinadi
1 tl chilijauhetta
1 tl jauhettua korianteria
1 tl inkivääritahnaa
2-3 valkosipulin kynttä murskattuna
1,75 dl turkkilaista jogurttia
1 rkl rouhittua korianteria
ripaus suolaa
2 rkl sitruunamehua
1/4 tl raastettua sitruunankuorta

2 broilerin rintaleikettä
tuoretta korianteria

Tee ensin marinadi. Mittaa mausteet ja valkosipuli kulhoon ja lisää jogurtti, korianteri, suola, sitruunan mehu ja raastettu kuori.

Tee kolme ristikkäisviiltoa jokaiseen rintaleikkeeseen ja pyörittele leikkeet hyvin marinadissa. Jätä kanat marinadin sekaan kulhoon ja peitä kulho kelmulla. Anna marinoitua jonkin aikaa (pitkä marinointiaika ei tosin ole merkittävästi parempi kuin lyhytkään, kuten kirjassa Kemiaa keittiössä kerrotaan).

Jos haluat kanaan maukkaan paistopinnan, ota paistinpannu ja lämmitä siinä tilkka öljyä. Erinomainen vaihtoehto on myös parilapannu. Paista kana nopeasti joka puolelta.Voit myös jättää pannuvaiheen väliin kokonaan ja siirtyä suoraan uuniin.

Laita kanat 200-asteiseen uuniin n. 40 minuutiksi. Nosta kypsät broilerinleikkeet vadille ja koristele tuoreella korianterilla. Voit tarjota kanatikan kanssa vaikkapa pähkinäistä riisipilahvia.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Tsekkiläistä gulassia ja knöödeleitä eli leipämykyjä

Tätä ruokaa olen aina silloin tällöin yrittänyt valmistaa. Se vain maistui niin valtavan hyvältä Prahassa. Gulassin kanssa olenkin onnistunut yleensä varsin hyvin ihan useammallakin internetistä löytämistäni resepteistä. Sen sijaan knöödelien eli leipämykyjen suhteen on ollut huonompaa tuuria. Erään ilmeisesti tsekkiläistä alkuperää olevan jenkkimamman Youtube-esityksestä (kolme seitsemänminuuttista pätkää, kohotusajat leikattuna pois, ensimmäinen osa täällä) päättelinkin, että knöödelit eivät ole ihan pikaisesti valmistettavia lisäkkeitä.

Knöödeleitä käytetään tsekkiläisessä ruokapöydässä vähän samaan tapaan kuin perunaa meillä Suomessa. Osaan knöödeleistä laitetaankin perunaa mukaan. Myös muissa Keski-Euroopan maissa on omat knöödelireseptinsä, joista osassa lopputuloksena on ilmeisesti makeita jälkiruokaleivonnaisia. Osa taas on näiden tsekkiläisten vastineiden tapaan liharuokien lisäkkeeksi tarkoitettuja.

Tässä esittämäni knöödeliresepti löytyi jostain päin internetistä, mittayksiköistä päätellen tämä on jenkkiläinen tulkinta aiheesta. Skaalasin määriä vähän alaspäin, jotta pääsin tasadesilitroihin. Tässä reseptissä erityistä oli se, että lopputulos muistutti kovasti paikan päällä syötyjä mykyjä.

knöödelit
1/2 pala hiivaa (25 g)
0,5 tl sokeria
1 dl täysmaitoa

2 dl lämmintä täysmaitoa
1 muna
1/2 tl suolaa
7 dl vehnäjauhoja
3 viipaletta vaaleaa leipää kuutioituna

Lämmitä kattilassa ensimmäinen 1 dl maitoa lähes kiehumispisteeseen ja ota sitten pois liedeltä ja anna jäähtyä tai jäähdytä viileäksi. Sekoita jäähtynyt maito, hiiva ja sokeri ja anna seoksen levätä 10 minuuttia.

Sekoita loppu maito, muna, suola ja jauhot hiivaseokseen. Tämän jälkeen lisää leipäkuutiot. Työstä taikinaa voimakkaasti reilut 10 minuuttia, kunnes taikina on kimmoisaa. Peitä astia liinalla ja jätä lämpimään paikkaan kohoamaan noin kahdeksi tunniksi tai kunnes taikinan tilavuus on kaksinkertaistunut.

Vaivaa levännyttä taikinaa uudestaan 5 minuutin ajan. Jaa taikina kolmeen yhtä suureen osaan ja pyöritä kustakin osasta noin 4 cm paksuja pötkylöitä. Anna taikinapötkylöiden levätä puoli tuntia.

Kuumenna iso kattilallinen vettä kiehuvaksi ja laita taikinapallerot yksi kerrallaan veteen. Keitä palleroita 15 minuuttia puolivälissä kääntäen, nosta pois kattilasta ja laita voideltuun vuokaan odottamaan. Pidä pallerot lämpiminä tarjoiluhetkeen asti. Leikkaa siivuiksi terävällä veitsellä ja tarjoa esim. gulassin tai muun tsekkiläisen liharuoan kanssa.

gulassi
2 rkl voita
0,5 kg naudan sisä- tai ulkofilettä suikaleiksi leikattuna
2 sipulia silputtuna
3 valkosipulin kynttä silputtuna
2 rkl paprikajauhetta
1 tl kokonaista meiramia
1 tl kuminan siemeniä
mustapippuria
suolaa
1/2 dl vettä
1 rkl vehnäjauhoja

Sulata voi paistinpannulla. Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli paistinpannulla, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Lisää liha pannulle ja ruskista 3 minuuttia. Lisää maun mukaan suola, pippuri, meirami, kumina ja paprika. Paista vielä 3 minuuttia. Sekoita vesi ja vehnäjauhot erillisessä astiassa ja lisää seos pannulle. Lisää tarvittaessa vettä, jos kastikkeesta tulee liian paksua, tai lisää jauhoja, jos kastike jää liian laihaksi. Tarjoa viipaleiksi leikatun knöödelin kanssa.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Lasagne

Alkuun varoittava sana lienee paikallaan. Jos teet kaiken tämän ohjeen mukaan, niin älä ryhdy työhön silloin, kun olet jo nälkäinen. Tai varaa ainakin jotain ruoanvalmistusruokaa pahimpaan hätään. Koko lasagnen tekemiseen menee vähintään kolme tuntia aikaa. Tosin ostamalla pastalevyt valmiina säästät huomattavan osan tästä ajasta. Lue siis loppuun asti ja hyödynnä haluamasi osat ohjeesta.

Tämä lasagne on yhdistelmä eri resepteistä. Lasagnehan koostuu bolognese- ja bechamelkastikkeista sekä lasagnelevyistä. Bechamelkastikkeen olen napannut Julia Childin ja kumppaneiden kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Kirja tuli kaivettua taannoin hyllystä, kun vihdoin katsoin elokuvan Julie & Julia, joka olikin kerrassaan mainio.

Bolognesekastikkeen ohjeen olen yhdistänyt eri kirjoista, lehdistä ja netistä lukemistani ohjeista.

Pastana suosittelen käyttämään tuorepastaa. Parasta saat, kun teet tuorepastan itse. Pastakoneesta on apua taikinan kaulimisessa, mutta kuulemma se onnistuu ilmankin. Itse teen yleensä tuorepastataikinaa enemmän kerralla ja valmistan siitä pastaa tarpeen mukaan. Taikina säilyy jopa viisi vuorokautta jääkaapissa.

Italialaisista jauhoista on ollut paljon puhetta eri ruokablogeissa. Italialainen durumvehnä on parasta tuorepastan tekemiseen. Siinä on reilusti proteiinia. Ilmeisesti myös hieno jauhatus auttaa asiaa. Siksi suosittelen kaikista hienointa eli tipo 00-jauhatusta. Valitettavasti en tiedä, saako tipo 00-durumia Suomesta muualta kuin Eiringiltä. Eli jälleen meitä Helsinkiläisiä lellitään. Eiringin myymä jauho on pienen Napolilaisen myllyn tuote. Olettaisin, että heillä on pastahommat hanskassa.

tuorepastataikina
300 g durumvehnäjauhoa (mielellään tipo 00)
3 munaa
1 rkl hyvää oliiviöljyä
ripaus suolaa

Tämä taikinamäärä riittää kahteen kuvan lasagnevuoalliseen.

Tämä on perinteinen tapa valmistaa tuorepastataikina. Laita jauhoa keoksi pöydälle ja tee jauhokeon keskelle kuoppa. Riko kananmunat kuoppaan ja heitä oliiviöljy ja suola sekaan. Työstä taikinaa vähintään 10 minuuttia. Taikinan pitää olla kovaa. Tässä vaiheessa hyvä taikina pysyy juuri ja juuri kasassa. Muotoile taikinasta pallo ja laita se kelmuun vähintään puoleksi tunniksi vetäytymään. Kelmutuksen jälkeen taikinan kosteus on jakautunut tasaisemmin ja taikina pysyy paremmin koossa.

Tässä edelliselle vaihtoehtoinen toimintatapa. Koska kokemuksesta tiedän, että pastataikinan vääntäminen on hikistä hommaa, käytän röyhkeästi hyväkseni modernia tekniikkaa. Leipäkoneessani on erillinen ohjelma tuorepastataikinan sekoittamiselle. Aineet laitetaan ohjeen mukaisessa järjestyksessä koneen sisälle ja käynnistetään ohjelma. Noin viidentoista minuutin kuluttua kuuluu hermojaraastava piipitys ja taikina on valmis. Sitten taikina laitetaan kelmuun vetäytymään ja jatketaan siitä. Älä kerro tätä italialaisille!

Kun taikina on vetäytynyt, työstä siitä pienissä osissa ohuita lasagnelevyjä. Pastakoneella työstäminen tapahtuu aloittamalla paksuussäädöllä 1 ja etenemällä aina ohuempaa kohti. Minun koneellani (Atlas) riittää, kun lopettaa toiseksi ohuimman mankelointisäädön jälkeen. Käsin työstettäessä käytä kaulinta ja reilusti voimaa. Taikinasta pitää saada todella ohut. Työstötavasta riippumatta jauhoja kannattaa käyttää reilusti. Muutoin kaulituilla levyillä on paha tapa heti silmän välttäessä tarttua kiinni toisiinsa.

bolognesekastike
2 sipulia silputtuna
1 raastettu porkkana
500 g jauhelihaa
500 g kuutioituja tomaatteja tai säilyketomaatteja
2 dl lihalientä
5 valkosipulin kynttä
tuoretta basilikaa silputtuna
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl paprikajauhetta

Kuullota sipuli kevyesti pannulla, lisää joukkoon jauheliha ja ruskista. Lisää joukkoon tomaatit, lihaliemi, porkkana sekä mausteet. Anna hautua vähintään puoli tuntia välillä sekoittaen.

bechamelkastike
2 rkl voita
3 rkl jauhoja
4 1/2 dl maitoa
1/4 tl suolaa
suolaa ja valkopippuria
1/2 dl parmesaania

Laita maito ja 1/4 tl suolaa lämpenemään kattilassa. Maitoa tarvitaan pian kiehuvan kuumana. Sulata voi kattilassa miedolla lämmöllä. Sekoita siihen jauhot ja käristä hiljaa niin että voi ja jauhot vaahtoavat 2 minuutin ajan, mutta eivät ruskistu. Tätä seosta kutsutaan nimellä roux.

Siirrä roux pois kuumalta levyltä. Heti, kun se on lakannut poreilemasta, kaada siihen kaikki kiehuvan kuuma maito yhdellä kertaa. Vatkaa heti voimakkaasti kierrevatkaimella niin että neste ja roux sekoittuvat ja kaavi mukaan kaikki roux kattilan laidoilta. Lämmitä kattilaa keskilämmöllä ja sekoita kierrevatkaimella, kunnes kastike alkaa kiehua. Keitä minuutin verran koko ajan sekoitellen.

Siirrä kastike pois kuumalta levyltä ja vatkaa siihen maun mukaan suolaa ja valkopippuria. Sekoita kastikkeeseen juusto. Vatkaa, kunnes juusto on sulanut.

Voitele lasagnevuoka ja kaada pohjalle bolognesekastiketta. Peitä lasagnelevyillä. Lisää kerros bolognesekastiketta ja bechamelkastiketta sekä peitä jälleen lasagnelevyillä. Jatka kunnes vuoka tulee täyteen, mutta älä laita päälimmäiseksi lasagnelevyjä. Ripottele pinnalle parmesaania ja paista 175-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Farfalle salmone e piselli eli savulohipastaa herneillä

Tämä ohje on Gino D'Acampon mainiosta ja palkitusta modernia italialaista ruokaa hauskasti esittelevästä kirjasta Fantastico (josta tulee aina mieleen Puerto Banuksen italialaisen ravintolan hassu tarjoilija, jonka mielestä kaikki asiat olivat vähintään "super fantastico").

Minun mielestäni D'Acampon alkuperäisessä ohjeessa oli turhan reippaasti pastaa. Keitin itse pastaa puolet D'Acampon ehdottamasta puolesta kilosta ja totesin sen riittävän ihan hyvin.

70 g voita
1 rkl oliiviöljyä
3 hienoksi silputtua salottisipulia
150 g sulatettuja pakasteherneitä
100 g savulohta pieninä paloina
1 dl kevytkermaa
250 g farfallepastaa
suolaa ja pippuria

Kuumenna voi ja öljy paistinpannussa ja ruskista sipulit. Lisää herneet ja kypsennä noin 3 minuuttia. Lisää lohi, tarkista maku ja kypsennä keskilämmöllä vielä 3 minuuttia. Lisää kerma ja keitä 2-3 minuuttia, kunnes kastike hieman sakenee.

Keitä pasta suolatussa vedessä ohjeen mukaan, valuta ja lisää heti kastikkeeseen. Pidä pannu keskilämmöllä ja sekoita ainekset hyvin keskenään. Jauha pinnalle mustapippuria ja tarjoa heti.

Swing it like a pro

Tässä postauksessa ei ole kyse golfista, vaikka golfopas Swing Like a Pro kirjahyllystäni löytyykin. Otsikko tuli vain mieleen katsoessani Youtube-videota, jossa kokki Kolmonen esittelee kolmen viikon harjoitusohjelman aloitteleville veitsenkäyttäjille. Ohjelman avulla kuka tahansa voi oppia ammattilaisen otteet. Video löytyy täältä. Suosittelen katsomaan.
Ohjelmassa painotetaan sännöllistä harjoittelua. Leikkuulautaan tehdään kaksi viivaa sentin välein. Ensimmäisen viikon ajan vain keinutellaan veistä ilman mitään leikattavaa edes takaisin viisi minuuttia päivässä pyrkien pysymään viivojen välissä. Seuraavalla viikolla otetaan mukaan toinen käsi ja nojataan veitsi etu- tai keskisormen niveltä vasten. Kolmannella viikolla otetaan porkkana ja leikellään sitä.
Kukapa kotikokki ei haaveilisi hyvästä veitsenkäyttötaidosta. Kuvassa näkyvä veitsi on ollut säännöllisessä käytössä, kuten kaksi muutakin laatikostani löytyvää kokinveistä, jo vuosien ajan. Silti silppuaminen, suikalointi ja muu leikkaaminen sujuu yhtä hitaasti kuin ennenkin, sormia varoen. Aionkin siis aloittaa harjoitusohjelman heti ensi viikolla. Valitettavasti vannoin näin myös viime viikolla... Harjoitusohjelman etenemisen kolmannelle viikolle voi todeta täältä blogista. Varmin merkki on se, että kaikissa ruokaohjeissa on mukana paljon porkkanaa.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Kauraomenapaistos


Tämä ohje on napattu Pastanjauhantaa-blogista. Tein ohjeeseen vain minimaalisia muutoksia, kuten tuplasin muiden raaka-aineiden kuin omenan määrän ja lorautin sekaan kaikkiin omenaleivonnaisiini pakollisena kuuluvaa calvadosta. Alkuperäisessä ohjeessa kaveriksi suositeltiin vaniljajäätelöä. Itse en pidä vaniljajäätelöstä (joka aina jaksaa ihmisiä kummastuttaa), joten käytin Valion täyteläisen pehmeää vaniljakastiketta.

Tämä paistos oli kotona niin suuri hitti, että lopuista omenoista tehtäväksi suunnittelemani erilainen leivonnainen sai jäädä toiseen kertaan. Parempi puolisko tilasi mieluummin toisen kauraomenapaistoksen.

kauraomenapaistos
6-8 omenaa (ulkomaisia riittää vähempi määrä kuin kotimaisia)
1 rkl sitruunamehua
200 g margariinia
5 dl kaurahiutaleita
2 dl fariinisokeria
1 1/2 rkl calvadosta
2 tl kanelia
1/2 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl jauhettua neilikkaa

Kuori ja halkaise omenat sekä poista siemenkodat, voit myös käyttää omenaporaa. Voitele uunivuoka, leikkaa omenat lohkoiksi ja laita vuokaan. Kaada sitruunamehu omenoiden päälle.

Sulata margariini kattilassa ja sekoita mukaan kaurahiutaleet sekä mausteet. Levitä rasva-kauraseos omenoiden päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...