torstai 19. kesäkuuta 2014

Kolmen kaverin kahvijäätelö

Kolmen kaverin jäätelötehtaan uutuusmakua taas arvuuteltiin alkukesästä. Lopulta uusi maku julkistettiin ja jopas olikin iso yllätys. Uusi maku oli Juhla Mokka. Kyseinen kahvijuoma viettää juhlavuotta ja siksi tämmöiseen yhteistyöhön oli päädytty. Aluksi vähän ihmetytti, sillä Suomessa on ihan hyvääkin kahvia. Toisaalta ison Pauligin tarjoama markkinointiapu voi olla tärkeä pienelle jäätelötehtaalle.


Arvelin, että uutuusmaku olisi tarjolla vasta juhannuksena alkavan kesälomamatkan jälkeen. Onneksi kuitenkin arvioni osoittautui vääräksi ja pääsimme kokeilemaan uutuusmaun jo ennen reissua.

Ja millainen yllätys tuo jäätelö olikaan! Kavereilla on selvästi homma hallussa. Kahvi maistuu jäätelössä juuri sopivasti ja makeuskin on kohdallaan. Ei siis ole äkkimakea eikä karvas. Jäätelössä olevat tummempi ja vaaleampi jäätelömassa sekoittuivat palloa pyöritellessäni sen verran lahjakkaasti, että en osannut niitä enää maistaa erikseen. Vaan yhteenhän ne on tarkoitettuken. Ja hyvin toimii.

Ehdottomasti tämän kesän uutuus peittoaa edellisen, josta en edes viitsinyt blogiin kirjoitella, kun se ei erityisesti säväyttänyt. Hyvä, kaverit, jatkakaa samaan malliin!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kaura-raparperipaistos

Kaura-omenapaistos on klassikko. Se ei ehkä ole kaikista kaunein leipomus, mutta toisaalta se on helppo valmistaa ja maistuu varsinkin vaniljakastikkeen kanssa oikein hyvälle. Miksipä ei näin alkukesästä korvaisi omenaa raparperilla? Ohje on lähes muuttamattomana Elovena-paketin kyljestä.


n. 2 vartta raparperia
3-4 rkl fariinisokeria
1 tl kanelia

päälle
100 g sulatettua voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 dl kaurahiutaleita

Huuhtele, kuori ja pilko raparperit. Pyörittele ne sokeri-kaneliseoksessa. Levitä vuoan pohjalle. Sekoita täytteen ainekset ja levitä tasaiseksi raparperien päälle. Paista 220-asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin (ei kuitenkaan mustaksi asti!).

Miksipä ei? Käyhän se näinkin. Raparpereista tulee aika paljon nestettä, joten vielä uunin lämpimänä tätä voi olla vaikea saada lautaselle. Jäähtyessään paistos kuitenkin kuivahtaa ja on helpommin leikattavissa.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Raparperipiiras

Sain käsiini Savoyn keittiöpäällikkö Kari Aihisen jälkiruokaleivonnaisohjeen. Tällä tehtyä piirasta oli tarjottu Savoyssa lounaalla jälkiruoaksi. Oli kuulemma hyvää. Pakkohan tätä oli kokeilla.


Alkuperäinen ohje oli varmaankin ravintolaympäristöön viritetty, sillä siitä syntyi epämääräisesti n. 1 1/2 uunipellillistä. Meillä kaasu-uunissa pelti on vieläpä vähän tavallista 60 cm levyisen normaaliuunin peltiä vähän pienempi, joten ohje olisi varmaankin riittänyt kahteen pellilliseen. En halunnut ihan niin paljoa piirasta, joten yritin skaalata ohjetta semmoiseen pyöreään vuokaan sopivaksi. Neljäsosalla sain ihan kelvollisen määrän taikinaa. Alkuperäisessä ohjeessa pohjataikinaa olisi tosin pitänyt olla n. 2 cm paksuudelta vuoassa, mutta minulla jäi noin puoleen tästä. Vaan 2 cm paksuinen olisikin kohonnut yli vuoasta uunissa, joten tähän astiaan tämä oli passeli määrä.

pohja
1 kananmuna
93 g sokeria
1/4 dl voisulaa (n. 40 voita sulatettuna)
3/4 dl kermaa
125 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

n. 2 vartta raparperia
sokeria

muruseos
19 g voita
0,4 dl sokeria
0,4 dl vehnäjauhoja

Tee ensin pohjataikina. Vatkaa kananmunia kulhossa ja lisää joukkoon sokeri pienissä erissä. Vatkaa, kunnes vaahto on kuohkeaa. Lisää joukkoon voisula ja sekoita. Seuraavaksi lisää kerma ja sekoita jälleen. Siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe. Levitä taikina tasaiseksi voideltuun pyöreään piirakkavuokaan. Pyörittele pilkotut raparperit sokerissa ja levitä pohjan päälle.

Nypi muruseoksen aineet käsin kulhossa muruseokseksi. Ripottele muruseos piiraan päälle. Paista piirasta 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Piirakka saa olla vielä vähän kostea uunista otettaessa.

Alkuperäistä en ole maistanut, joten en voi verrata omaan tuotostani siihen. Varmasti oli Aihisen keittiön tulos parempi, mutta ei ollut paha tämäkään. Pohja kohosi uunissa sopivasti niin, että raparperit upposivat siihen. Jos pohja olisi ollut paksumpi, olisi toki pohja korostunut enemmän, mutta nyt tästä tuli raparperisempi eli hapokkaampi. Voisin tehdä toistekin. Vaniljakastike käy kaveriksi.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Taste of Helsinki vuosimallia 2014

Viime vuonna käväisimme maistelemassa oman ruokakunnan voimin Helsinkiä ja totesimme sen maistuvan lähinnä possulta. Tänäkin vuonna oli possua tarjolla, joskaan ei ehkä ihan yhtä paljon, tai ainakaan emme syöneet sitä yhtä paljon. Myös seurueen koko oli tuplaantunut, kun J&J (joista kumpikaan ei ole aiemminkin mainittu sushi-J) olivat mukana.


Keli ei tällä kertaa ollut ihan yhtä suosiollinen kuin viime vuonna. Viikon alusta asti olimme sääennusteita tarkkailleet sadetta peläten, mutta onneksi sentään vettä ei tullut. Tuuli sen sijaan oli melkoinen lennätellen kaiken kiinni naulaamattoman muihin maisemiin. Eikä se elohopeakaan paljon yli kymmenen asteen kohonnut. Ilman käsineitä olivat näpit hetkittäin jäässä. Ah, tätä Suomen suvea.


Yritimme tällä kertaa vältellä suosituinta iltalähtöä ja hankimme piletit lauantain ensimmäiseen kattaukseen klo 11-15. Jonoa ei ollut juuri nimeksikään saapuessamme melkoisen tarkasti yhdeltätoista paikalle. Jo jonoon tullessamme saimme lunastettua lippuihin kuuluneet markat paikalla väijyneeltä henkilökunnan edustajalta. Homma sujui siis huomattavasti edellisvuotta näppärämmin. Itse jonotus oli yllättävän hidasta puuhaa. Ilmeisesti useammallakin saapujalla oli kännykän näytöltä näytettävinä liput, mikä toki ympäristöystävällistä onkin. Valitettavasti henkilökunnan laitteet eivät osanneet lippujen viivakoodeja lukea kännykästä ja homma meni sitten numerosarjan naputteluksi, mikä näkyi kestävän.

Kun sitten pääsimme sisään alueelle, suuntasimme saman tien ensimmäisten eväiden kimppuun. J&J olivat jo ehtineet nykäistä mukaansa Bistro O Matista aniksella maustettua lohta, katkarapuja ja avokadoa sekä grillattua luomukaritsankylkeä, varhaiskaali-luomujogurttisalaattia ja tummaa lakritsakastiketta. Ainakin viimeksi mainittu sai kehuja ja ilmeisesti ensimmäinenkin oli hyvää, koska katosi parempaan talteen saman tien.



Me nappasimme mukaan hummerit, eli Demon hummerimakkaraa, sahramirisottoa ja rakuunadressingiä sekä Kaartin Hodari & Hummerin kuninkaallista hummeririsottoa. Molemmat maistuivat. Pelkistä risotoista kuninkaallinen vei voiton, mutta Demon annos oli kokonaisuutena parempi. Kuninkaallisella hummerilla oli kaverinaan mangoa, joka toki on aina hyvää.


Tämän jälkeen kaikki halusivat hodarin. Me molemmat sekä toinen J otimme Oskarin hodarin vasikasta, parsasta ja jättikatkaravuista. Toinen J mahdollisesti otti sen toisen hodarin, jossa oli varhaisperunaa, parsaa ja tryffeliä. Hodarit katosivat alta aikayksikön, joten näkyi maistuvan. Oskari ainakin oli todella hyvä. Kyllä Hodari & hummeri osaa.


Sitten alkoikin lyhyt possuilujakso. Ensin pöytään saapui Farangin karamellipossua, paahdettua kookosdressingiä, chiliä ja korianteria. Työporukalla Farangissa käynnillä karamellipossu jäi maistamatta, koska possukammoinen pomo meni valitsemaan muiden puolesta ja possu jäi pois. Args. No, nyt saimme maistaa ja todella hyvää oli. Toinen J sekä parempi puoliskoni eivät ole possuihmisiä, mutta pitivät karamellipossua silti päivän parhaana annoksena. Niin pidin minäkin. Jotenkin tämä thaimaahenkinen makumaailma osuu ja uppoaa meikäläiselle.



Lisää possuilua saimme tamperelaisen Berthan annoksesta, jossa oli possunposkea, soijaa ja selleriä. Tämä oli taas ihan erilaista possua, mutta poski oli todella mureaa ja hyvää. Tykkäsin kovasti. Parempi puoliskoni tykkäsi myös, vaikka ei edelleenkään tykkää possusta.


Ja jotta emme nyt jälkiruokia unohtaisi, otimme tähän väliin sokeriöverisessiot. Tämä alkoi Berthan superhyvällä suklaata, banaania ja parapähkinää sisältäneellä annoksella. Namisnamis. Tämä taisi olla paras jälkiruoka, jota maistoin.


Toinen J kävi nappaamassa Postresin tiskiltä jännän kuuloisen annoksen nimeltään savulohisäilyke ja Postresin saaristolaisleipää. Säilyke tosiaan tuli tölkissä. Oli kuulemma tosi hyvää.


Toinen J puolestaa lähti mukaan sokeriöverikarkeloihin hakemalla Postresin Tuttifrutti-calippon. Mehujää maistui, mutta oli pikkuisen turhan kylmä jo valmiiksi kylmään säähän.


Tämän jälkeen J:t vetivät vielä Demon Space Cream 2014-jäätelöveneet, joissa oli kaikenlaista pähkinää yms. mukana.


Me jatkoimme sokeriövereitä ahvenanmaalaisen Smakbyn omalla versiolla Ahvenanmaan pannukakusta luumulla ja kermavaahdolla. Oikein kivasti maistui kardemumma, eikä ollut äkkimakeaa laisinkaan. Ei kuitenkaan ollut samanlaista kuin paremman puoliskon mummon tekemä, näin minulle kerrottiin.


Askista kävin minä nappaamassa mukaani suolaheinää ja valkosuklaata. Tämä oli aikas imelä, juurikin tuon valkosuklaan ansiosta. Mutta suolaheinävaahdon kirpeys taittoi mukavasti makeutta. Ei ollut huono tämäkään.


Kofeiinitasapainoa korjasimme Pauligin vuosikerta-presidentillä, joka oli ihan jees. Sille oli makuparikilpailun voittajana selvinnyttä Kakkumonsterin kolmen suklaan kakkua tarjolla. Suklaahan aina käy kahvin kanssa, mutta tämä kakku oli kyllä tässä sokeriöverien jälkimainingeissa niin törkeän makeaa, että teki tiukkaa saada kaikki syötyä. Ilman edellä syötyjä kolmea jälkiruokaa tämä olisi varmaan uponnut paremmin.


Imelän vastapainoksi teki mieli vähäsen saada suolaista ja siksi kävin naapurista nappaamassa mukaan Juuren luomukyyttöä "nose to tail", Gobbas Gårdin kevätspelttiä ja Juuren kasvimaan satoa. Annos oli perin suomalainen, oikein tasapainoinen ja maukas. Mukana näkyi olevan myös raparperia, joka passasi mukaan hyvin.

Sitten vietimme vähän aikaa katsoen hieman unettavaa kokkikilvoittelua, jossa Top Chef Teemu Laurel valmisti leikkimielisesti kilvoitellen jonkinlaisen some-prosessin kautta mukaan valikoituneen kotikokin kanssa lohta hollandaisella, rapealla pekonilla ja kevätkasviksilla. Marco Bjurström juonsi ja muukin yleisö meidän lisäksemme näkyi olevan puoliunessa. Kävimme lopuksi närppimässä vähän maistiaisia Teemun annoksesta. Hyvän lohen tuo Rauman poika paistoi, ei siinä mitään. Eikä näyttänyt pahalta toisenkaan kilpailijan tulos. Ihan leppoisaa välipalaohjelmaa oli tämä.


Lopuksi muu seurue päätyi ottamaan vielä uusiksi Farangin karamellipossua ja toinen J puolestaan haki Gastrobar Emon tiskiltä kananpoikaa ja varhaiskaalisalaattia. Kaikki myhäilimme tyytyväisinä ja lähdimme pikkuhiljaa valumaan ulos alueelta. Kyllä sitä aikansa voi huonomminkin käyttää. Kaikkien mielestä tämmöisiä tapahtumia voisi hyvin olla useamminkin. Hyvä ruoka, parempi mieli, kelistä riippumatta.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Hodari hummerilla

Tulevassa tämän vuoden Taste of Helsinki-tapahtumassakin mukana oleva Kaartin Hodari & Hummeri on konseptiltaan niin kahjon kuuloinen paikka, että pakkohan siihen oli käydä tutustumassa. Idea hodareihin ja hummeriin keskittyvästä ravintolasta kuulostaa ihan pikkutunneilla keittiövuoron päättymisen jälkeen syntyneeltä.


Ensin pieni varoituksen sana. Tämä ravintola on todella pieni. Paikassa on muutama kahden hengen pöytä ja pieni tyynyin vuorattu ikkunasyvennys. Varauksia ei oteta vastaan. Varaudu siis henkisesti siihen, että et välttämättä pysty syömään ruokaasi paikan päällä istuen. Älä myöskään jumita pöytään koko illaksi, vaan tee tilaa seuraaville asiakkaille, kun olet valmis.

Halusin molempia ravintolan nimessä esiintyviä asioita, joten tilasin lobster dogin. Meitä oli kaikkiaan kuuden hengen porukka (ja mahduimme jopa paikkaan sisälle istumaan!), mutta saimme silti tilattua vain kolmea eri annosta. Yksi otti vege dogin ja loppujen eurot jakaantuivat lobsterin ja bbq-nautaa sisältäneen päivän dogin kesken. Lisukkeina osa kokeili parmesanranskalaisia. Jälkiruokaakin tilattiin, yksi kumpaakin laatua, eli Pikku Roba Shake ja Iso Roba Shake. Molemmat näistä olivat suklaapirtelöitä, jälkimmäinen Jallulla ja italialaisella liköörillä terästettynä.

Logster dogin välissä oli sälää niin paljon, etten enää muista puoliakaan. Ainakin mukana oli nakkina currywurst ja hummeria soossiin piilotettuna. Kuulosti aika omituiselta yhdistelmältä, mutta lopputulos oli todella hyvä. Hummeri maistui ihan oikeasti ja se kävi mainiosti nakin kanssa yhteen. Parmesanranskalaiset olivat erittäin hyviä nekin, parempia kuin Tampereen Stefan's Steakhousissa. Muitakin dogeja tilanneet olivat kovasti innoissaan annoksistaan.

Minä en luottanut suklaapirtelöön, mutta jonkin muun pirtelön olisin voinut ottaa. Tarjoilijaa tämmöinen luottamuksen puute ihmetytti. Hah, suklaapirtelöhän on ehkä tylsin pirtelö ikinä. Sain kuitenkin maistaa kaverin holillisesta pirtelöstä ja se maistui ihan hyvältä. En nyt kokonaista olisi halunnut kuitenkaan imeskellä.


Nestemäistä jälkiruokaa pääsin kuitenkin maistamaan, kun piipahdimme ohi kulkiessamme Liberty or Deathin ovesta sisälle. Paikan lista oli sitten edellisen kesän uusiutunut ja tarjottujen juomien määrä noin tuplaantunut. Edelleen oli hyvää sekä palvelu että juomat. Cocktaileista näkyi asiaan vihkiytyminen ja innostus. Kahden tilaamat holittomat juomat tehtiin toiveiden mukaan ja näkyivät maistuvan nekin. Seurueellamme oli kovin hauskaa.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Lämmin papusalaattilisäke

Tämä ohje on suoraan helmikuun 2014 Yhteishyvän ruokaliitteestä. Kokeilin tätä isohkon pihvin kaverina. Oikein kivasti kävi.


Ohjeessa oli mukana sen kummemmin tarkentamatta siemensekoitusta. Olin kuvasta huomaavinani cashew-pähkinän ja siksipä käytinkin itse cashew-pinjansiemen-sekoitusta. Kävi hyvin, mutta innostuin laittamaan noita mukaan vähän liikaakin. Koskapa pihvi oli iso, tuli yhdistelmästä aika tuhti. Vähempikin olisi riittänyt. Pysyttäydyttäköön siis ohjeen määrissä.

200 g vihreitä papuja (pakaste)
1 rkl öljyä
suolaa ja mustapippuria
1/2 tl rakuunaa
1 ruukku rucolaa
1/2 rkl sitruunamehua
cashew-pähkinöit
pinjansiemeniä

Laita pavut jäisinä pannulle ja paahda niitä, kunnes ne saavat hieman väriä ja neste haihtuu. Sekoita mukaan öljy ja mausteet. Siirrä pois pannulta. Paahda pähkinöitä ja pinjansiemeniä kevyesti kuivalla pannulla. Sekoita pavut, rucola ja siemen-pähkinäsekoitus.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...