maanantai 28. helmikuuta 2011

Chili-kookos-suklaamousse

Tämä idea kehittyi seuraavanlaisen päättelyketjun tuloksena. Ensinnäkin chili ja suklaa ovat hyviä kavereita. Toiseksi chili ja kookos ovat hyviä kavereita. En itse varsinaisesti pidä kookoksen mausta, mutta thaimaalaisessa ruoassa olen tähän yhdistelmään tykästynyt. Kolmanneksi myös kookossuklaata on olemassa.

Näistä lähtökohdista ajattelin alkaa kokeilla näiden kolmen raaka-aineen yhdistämistä. Koska en pidä kookoksesta, enkä kookossuklaasta, mutta chili ja kookos-yhdistelmästä kyllä, ajattelin chilin toimivan harmonisoivana tekijänä tässä kolmiyhteydessä. Kaivelin esille joukon erilaisia suklaamousseohjeita ja yhdistelin niitä sopivasti, jotta sain kookos-chilikombon sotkettua mukaan pilaamatta koostumusta. Reseptin pohjana käytin Helsingin Sanomien suklaamousseohjetta.

Samalla ajattelin tällä ohjeella osallistua Pastanjauhajien chilireseptikilpailuun.

50 g suolatonta voita
4 pientä kuivattua chiliä
150 g tummaa suklaata
4 rkl kookosmaitoa
3 kananmunan keltuaista
2 1/2 dl kuohukermaa

Sulata voi kattilassa ja sekoita joukkoon kevyesti rikotut chilit. Anna jäähtyä ja levätä jääkaapissa vähintään 24 tuntia. Tämän vaiheen tarkoituksena on imeyttää rasvaan chilin aromit ja siirtää ne sitä kautta lopputulokseen. Chilin tulisuus siirtyy myös hyvin, koska tulisuuden aiheuttaja, kapsaisiini, on rasvaliukoista.

Sulata chilivoi ja siivilöi chilit pois. Sulata suklaa vesihauteessa ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Jos olet epävarma tulisuuden suhteen, lisää aluksi neljäsosa sulatetusta chilivoista suklaan joukkoon ja tarkista maistamalla, pitääkö tulisuutta lisätä. Lisää joukkoon kookosmaito. Jos olet minun tavoin arka kookosen maulle, lisää kookosta vähän kerrassaan ja maistele välissä. Sekoita nuolijalla joukkoon munankeltuaiset. Jatka sekoittamista, kunnes seos on tasainen ja kiiltävä.

Vaahdota kerma. Sekoita ensin kolmasosa kermavaahdosta suklaaseokseen ja kaada sitten suklaaseos lopun kermavaahdon joukkoon. Sekoita varovasti. Kaada tarjoiluastioihin ja anna levätä jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Tällä ohjeella kookos maistuu erittäin vähän. Chili sen sijaan tuntuu potkivan sen verran reilusti, että parempi puoliskoni tyytyi puolikkaaseen annokseen. Tulisuus toki riippuu kovasti käytettävästä chililajikkeesta. Kuivatun chilin sijaan tässä ohjeessa on täysin mahdollista käyttää pilkottua tuoretta chiliä.

Käyttämäni kuivatut chilit ovat tähän jälkiruokaan mielestäni erittäin hyvin sopivia, koska niiden poltto tulee pienellä viiveellä. Tämä tarjoaa ensin tilaisuuden nauttia suklaan mausta chilin potkun tullessa mukaan vasta jälkimakuun. Samasta syystä kannattaa varoa ensimmäisellä maistelukerralla, ettei tule kauhottua moussea liikaa. Polton alkaessa on sitten myöhäistä katua. Herkimmille kannattaa varata lasi maitoa viereen. Nami nami.

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kanaa punaisella currykastikkeella

Näin hiihtolomaviikolla kaikki kynnelle kyenneet ovat siirtäneet itsensä Thaimaan lämpöön. Meidän tänne Suomen talveen värjöttelemään jääneiden on tyytyminen lautasmatkailuun. Siksi hankinkin jääkaappiin entisten massaman- ja panang-soossien viereen purkin myös punaista currytahnaa. Samalla reissulla Vii Voanista tarttui mukaan thaibasilikaa ja kookosmaitoa. Muut tämän ruoan perusainekset löytyivätkin jo valmiiksi kaapista ja lähikaupasta.

1/2 dl kookoskermaa
2 rkl punaista currytahnaa
4 dl kookosmaitoa
3 rkl kalakastiketta
2 rkl palmusokeria
n. 400 g kanan rintafilettä suikaleina
50 g pala galangalia
5 kaffirlimetin lehteä
kourallinen kahtia revittyjä thaibasilikan lehtiä koristeluun

Paista kookoskermaa pannulla n. 5 minuuttia, kunnes rasva alkaa erottua. Lisää currytahna ja paista kunnes tuoksut alkavat irrota. Lisää kookosmaito, kalakastike ja palmusokeri, ja paista pari minuuttia. Lisää kana ja paista reilut 5 minuuttia tai kunnes kana on kypsää. Lisää viipaloitu galangaljuuri ja kaffirlimetin lehdet. Tarjoa jasmiiniriisin kanssa thaibasilikan lehdillä koristeltuna.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Salamipastaa miilunpolttajan rouvan tapaan

Klassinen pasta alla carbonara valmistetaan yleensä pancettasta tai pekonista. Tällä kertaa kokeilin soveltaa ohjetta niin, että voin käyttää hyvää salamimakkaraa, jota jääkaapissa sattui sopivasti olemaan.

Postauksen otsikko yrittää antaa kunnian kenelle se kuuluu. Carbonaro tarkoittaa italiaksi miespuolista miilunpolttajaa. O-kirjaimeen päättyvät substantiivit ovat maskuliinisia. Alkuperäisen annoksen nimi kuitenkin on pasta alla carbonara, mikä voitaisiin tulkita joko naispuolisen miilunpolttajan tai sitten miilunpolttajan rouvan tekeleeksi. A-kirjaimeen päättyvät substantiivit kun ovat feminiinisiä. Koskapa miilunpolttaja on aika tyypillisesti miesten ammatti, lienee jälkimmäinen tulkinta oikea. Näin pasta alla carbonara kääntyykin luontevasti suomeksi otsikon mukaiseen muotoon.

Kun nyt olen brassaillut tarpeeksi italian peruskurssilta oppimallani knoppitiedolla onkin aika heittää ohje kehiin. Tämän lähteenä on The Paupered Chef-blogin resepti. Isoja muutoksia ei tarvittu.

400 g spagettia
150 g salamimakkaraa pieniksi kuutioiksi leikattuna
4 munaa, valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina
2 1/2 dl raastettua parmesaania
1/2 dl pastan keitinvettä
suolaa ja pippuria myllystä

Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan. Pastan kiehuessa laita kuutioitu salami paistinpannulle ja ruskista kunnes rasvaa alkaa irrota. Ota 1/2 dl pastan keitinvettä talteen ja valuta pasta. Kaada pasta pannulle. Lisää pannulle myös valkuaiset, pastan keitinvesi sekä parmesaaniraaste. Sekoita voimakkaasti. Ota pannu pois kuumalta levyltä. Lisää pannulle keltuaiset, hieman suolaa ja paljon pippuria myllystä. Sekoita jälleen voimakkaasti. Tarjoile heti. Huom: suolan määrän kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä salami ja juustoraaste ovat itsessään jo hyvin suolaisia.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Pepperonipastaa

Jääkaapista löytyi pari pätkää hyvänmakuista salamimakkaraa, jostapa päätin tehdä jonkinlaista pastaa. Onnistuin löytämään tällaisen reseptin, jossa käytetään pepperonimakkaraa. Toimii hyvin myös salamilla. Loppu pätkä salamia on vielä jemmassa ensi viikkoa varten. Toinen pastaresepti samasta aiheesta siis luvassa. Eläköön kestomakkara!

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli silputtuna
2 paprikaa pilkottuna
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1 tlk paseerattua tomaattia
1 tl paprikajauhetta
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
300 g pepperonimakkaraa/salamia
suolaa ja pippuria
lehtipersiljaa koristeluun
450 g pastaa
(parmesaanijuustoa raastettuna)

Kuullota sipulia oliiviöljyssä paistinpannulla muutama minuutti. Lisää paprika, tomaatit ja paprikajauhe. Sekoita ja anna kiehahtaa. Lisää lehtipersilja, paloiteltu makkara sekä suola ja pippuri. Tarkista maku. Anna hautua miedolla lämmöllä samalla kun keität pastan pakkauksen ohjeen mukaan.

Valuta keitetty pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Laita tarjolle ja koristele annokset lehtipersiljalla. Raasta parmesaania erilliseen kippoon, josta ruokailijat voivat sitä lisätä annostensa päälle makunsa mukaan.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Hyvää viskistä - bourbon-pekaani-piirakka

Viskistähän saa hyvää niinkin helposti kuin kaatamalla sitä lasiin ja juomalla. Minun kohdallani tämä pätee skotlantilaisiin mallasviskeihin, amerikkalaisista viskeistä en ole koskaan perustanut. Olen joskus saanut pullollisen (kuulemma) hyvää bourbonia ja siellä se edelleen on kaapissa lähes koskemattomana.

Siksipä olinkin iloinen löytäessäni kirjastosta lainaamastani Jamie Oliverin kirjasta Jamie's America herkullisen kuuloisen piirakkaohjeen, jossa yhtenä ainesosana on bourbonviskiä. Vihdoinkin löytyy litkulle käyttöä! Amerikkalaisen viskin ystävä saattaisi ehkä pitää tuota Elijah Craigin 18-vuotiasta single barrelia turhan hyvänä litkuna leivontaan käytettäväksi, mutta kun ei sitä juodakaan tahdo, niin minun mielestäni se sopii tähän hyvin. Leipomaan siis.

Muistaessani joudun kyllä tässä kohtaa tunnustamaan, että työpaikan viime pikkujouluissa menin tilaamaan baarissa whiskey sourin, johon tuli bourbonia, ja se oli ihan makoisa juoma. Bourbon ja limemehu toimivat hienosti yhteen. Wikipedia näyttäisi tarjoavan ohjeeseen sitruunamehua, mutta varmaan se toimii samoin bourbonin kaverina.

Vaan asiaan, bourbon pecan tart on piirakan nimi lontooksi. Pohjaksi Jamie käyttää makeaa yleispiirakkapohjataikinaa, joka sopii kaikenlaisiin piirakoihin ja jonka ylijäämä voidaan kätevästi pakastaa.

makea yleispiirakkapohja
200 g vehnäjauhoja
50 g tomusokeria
125 g kylmää suolatonta voita pieninä kuutioina
1 muna
loraus maitoa

Siivilöi jauhot ja tomusokeri kulhoon. Sekoita voi sormin jauhoseokseen, kunnes taikina muistuttaa leivänmuruja. Sekoita käsin joukkoon muna ja maito, kunnes taikina on tasaista. Älä vaivaa liikaa, ettei taikinasta tule liian elastista. Painele takinapallo jauhotetulla työtasolla vähän litteämmäksi ja laita kelmussa jääkaappiin lepäämään puoleksi tunniksi.

Voitele piirakkavuoka kasvisöljyllä. Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi jauhotetulla työtasolla. Pyöritä taikina kaulimen ympärille ja rullaa takaisin auki piirakkavuoan päällä. Painele taikina vuokaan, leikkaa reunojen yli menevä osa pois ja laita pakastimeen puoleksi tunniksi.

Taikinan levätessä pakastimessa lämmitä uuni 180 asteeseen. Ota taikina pakastimesta, laita vuoan päälle rasvan pitävä leivinpaperi ja kaada päälle riisiä niin, että leivinpaperi painuu tarkasti pohjan päälle joka puolelta. Paista piirakkaapohjaa uunissa 10 minuuttia. Ota sitten piirakka uunista ja nosta varovasti leivinpaperi riiseineen pois. Laita piirakkapohja takaisin uuniin 10 minuutiksi. Anna jäähtyä.

täyte
450 g pekaanipähkinöitä
3 munaa
175 g ruokokidesokeria
1 tl kanelia
1 dl melassia tai tummaa siirappia
50 g suolatonta voita sulatettuna
1/2 dl bourbonviskiä

Murskaa puolet pekaanipähkinöistä pieniksi muruiksi. Vatkaa munat, sokeri ja kaneli. Sekoita joukkoon pähkinänmurut. Sekoita seuraavaksi taikinaan melassi tai siirappi, sulatettu voi sekä viski. Lopuksi kääntele taikinan joukkoon kokonaiset pekaanipähkinät.

Kaada seos piirakkapohjan päälle ja paista 180-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia. Tarjoile vaniljajäätelön kanssa. Erityisen hyvin tähän sopii itse tehty vaniljajäätelö.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Hyvä vaniljajäätelö

Ihan alkuun täytyy todeta, että minä en pidä vaniljajäätelöstä. Voin syödä sitä esim. mustikkapiirakan kanssa, mutta ihan sellaisenaan vaniljajäätelö ällöttää. Tämä pätee normaaliin kaupan vaniljajäätelöön. Viime kesänä Pariisissa maistoin Berthillonin vaniljajäätelä ja se ei ollut ällöä ollenkaan. Ehkä siksi laitoinkin tuon Berthillon-kuvan tuohon.

Nyt siis on käsitykseni se, että vaniljajäätelöä voi olla sekä hyvää että huonoa. Koska en tähän hätään hyvää mistään keksinyt lähteä etsimään, ajattelin tehdä sitä itse. Tuleepa ainakin sitten ehtaa tavaraa. Hyvän kuuloinen ohje löytyi Ruokalasta ja se menee tähän tapaan. Ohje on siis suoraan tuo Ruokalan ohje, mutta kirjaan sen nyt tähän, etten hukkaa sitä.

Huom! Halpaa tämä itse tehty jäätelö ei todellakaan ole. Pelkät vaniljatangot maksavat moninkertaisesti enemmän kuin litra kaupan vaniljajäätelöä. Jos siis mielestäsi halvin on aina paras, niin kannattaa unohtaa koko juttu.

1 3/4 dl sokeria
2 halkaistua vaniljatankoa
2 1/2 dl maitoa
6 kevyesti vatkattua keltuaista
5 dl kuohukermaa vaahdoksi vatkattuna

Laita halkaistut vaniljatangot, sokeri ja maito kulhoon ja sekoittele niitä kuumassa vesihauteessa kunnes seos alkaa poreilla. Kaada seos vähän kerrassaan koko ajan vatkaten keltuaisten joukkoon. Vatkaa vielä lopuksi kunnolla. Laita seos vesihauteeseen ja sekoittele kunnes se sakenee. Älä luovuta, tämä kestää tovin. Jäähdytä hyvin kelmulla peitetyssä kulhossa. Sekoita jäähtyneeseen seokseen varovasti nostellen kermavaahto. Anna jäähtyä jääkaapissa vähintään 2 tuntia.

Poista vaniljatangot seoksesta ja kaavi niiden sisus seoksen joukkoon. Valmista jäätelö jäätelökoneella koneen ohjeiden mukaisesti. Ainakin Philipsin koneella tämä tapahtuu laittamalla kone päälle ja kaatamalla seos koneeseen. Säilytä pakastimessa.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...