sunnuntai 31. elokuuta 2014

Täydellinen burgerisämpylä, osa 1

Millainen onkaan hyvä burgeri? No, ensinnäkin pihvin pitää olla valmistettu laadukkaasta lihasta, joka on jauhettu ihan siinä lähiaikoina. Pihviä ei missään nimessä saa mennä paistamaan läpikypsäksi. Sämpylän pitää olla pehmeä ja mehukas. Parhaissa burgereissa sämpyläkin on todella rasvaisen tuntuinen. Kuiva korppu ei käy. Näiden lisäksi kaikki muut ovat sitten makuasioita. Periaatteessa hyvä pihvi ja hyvä sämpylä ovat kelvollinen burgeri ihan kaksistaankin.


Suomestakin saa ihan kelvollisia burgereita. Valitettavasti en vain voi sanoa saaneeni sekä pihvin että sämpylän osalta onnistunutta vielä missään kotomaan rajojen sisällä. Joko pihvi on ohut lätty tai sitten sämpylä on kuiva ja rapsakka.

Olen mielestäni oppinut jo valmistamaan burgerin pihvin sillä tavoin, että olen siihen itse tyytyväinen. Pääsen siis jo riittävän lähelle omaa täydellisen burgerin määritelmääni pihvin osalta. Vaan se sämpylä on vielä jäänyt hyvin kauas tästä. Käyttökelpoinen resepti on minulla täällä blogissakin. Vaan ei tuolla ohjeella mitään täydellistä sämpylää synny.

USA:ssa taas kesällä käytyäni yritin keskittyä tällä kertaa tähän sämpyläongelmaan. Havaitsin, että parhaissa hampurilaisissa on sämpylänä joko briossi tai perunasämpylä. Molemmista löytyy onneksi hyviä ohjeita nimenomaan burgerikäyttöön tarkoitettuina.


Aloitin kokeiluni perunasämpylöistä. Ensimmäinen yritys ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta. On siis syytä harjoitella lisää. Sitten kokeilin briossia. Tämäkään ei heti onnistunut, mutta onneksi heti ymmärsin missä oli vika ja miten tilaneen voi korjata. Toisella kerralla onnistuin paljon paremmin. Ohjeen nappasin Pikku murusia-blogista.

Briossisämpylöiden tekeminen oli varsin aikaavievää. Onneksi aloitin edellisenä päivänä. Kohotusjaksot oli helppo ajoittaa tapahtuvaksi ensin yön aikana ja sitten aamupäivällä, jolloin sitten iltapäivällä sämpylät olivat valmiita sopivasti grillin lämmityksen aikaan. Tein puolikkaan taikinan ja leivoin siitä neljä sämpylää. Tämä oli liioittelua, sämpylöitä olisi pitänyt leipoa kuusi, sillä nuo neljä olivat aivan tolkuttoman kokoisia. Kuten ylimpänä näkyvästä kuvasta näkee, hukkuivat burgerin täytteet totaalisesti sämpylän sisälle. Päivittänen muutenkin kelvollisemmat kuvat seuraavan leivonnan yhteydessä.

500 g vehnäjauhoja
50 g sokeria
15 g tuorehiivaa
5 isoa kananmunaa huoneenlämpöisenä
50 g maitoa
14 g merisuolaa
250 g voita hieman pehmenneenä
kananmuna voiteluun

Mittaa jauhot, sokeri, hiiva, munat ja maito yleiskoneen kulhoon. Sekoita tasaiseksi taikinaksi muutaman minuutin ajan. Anna levätä 10 minuuttia. Lisää suola ja sekoita pienellä nopeudella noin 8 minuuttia. Tarkoitus on saada taikinaan hyvä sitko. Sekoita edelleen pienellä nopeudella ja lisää voi vähän kerrallaan. Lisää nopeutta ja jatka kunnes taikina on tasaisen sileää.

Kääri taikina kelmuun ja anna levätä kylmässä vähintään neljä tuntia. Itse annoin taikinan odotella yön yli. Leivo sämpylöiksi ja kohota huoneenlämmössä noin neljä tuntia. Voitele sämpylät ja paista 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kenties toinen nostatus olisi saanut olla vieläkin pidempi, koska sämpylät vähäsen räjähtivät paistamisen aikana. Tämä oli kuitenkin onneksi vain kosmeettinen haitta. Maun ja rakenteen suhteen sämpylöissä ei ollut mitään valittamista. Rakenne oli todella mehevä ja pehmeä.

maanantai 25. elokuuta 2014

Hodarit Stockan kulmalla

Muutaman päivän ajan Helsingin Stockmannin nurkalla parkissa olleita StreetGastron kärryjä ehdimme melkeinpä viimeisellä mahdollisella hetkellä käydä ihmettelemässä viime lauantaina. Erityisesti chili dog houkutteli paikalle käymään, sellaisia kun tuli kesälomareissulla maisteltua rapakon takana.



Aamupäivällä keli oli niin kurja, että näytti vähän epävarmalta koko ruokailu, mutta onneksi pieni kuiva jakso sattui juuri sopivasti kohdalle iltapäivällä. Jonoakaan ei saapuessamme ollut juuri nimeksikään.

Chili dog ei nyt ihan vastannut omaa käsitystäni aiheesta. Itse leipä oli superhyvä, eikä lisukkeissakaan ollut valittamista, mutta se chili loisti poissaolollaan. Se chili kun yleensä on jauhelihakastiketta.


Kuuman koiran lisäksi kokeilimme nyhtöpossuleipää. Se oli hodaria isompi syötävä ja myös muutoin mielestämme parempi. Tykkäsin kovasti.

torstai 21. elokuuta 2014

Omatekoinen laku

Erinomaisen omintakeisia makeisia saa tekemällä itse. Vaikka en isommin olekaan makeisten perään, on laku aina ollut minulle hankala vastustaa. Aikoinaan lueskelin mielenkiinnolla Viva Ciabatta-blogista lakun tekemisestä itse. Lopputulos ei kuitenkaan siellä ollut niin hyvän näköinen, että olisin viitsinyt ohjetta kokeilla. Nyt sitten Hesarin Yummy Baker-blogissa oli vähän paremman näköinen ohje. Enää ei ollut vaihtoehtoja, pakko oli kokeilla.


Lämpötilan kanssa pitää tässä olla tarkkana, joten lämpömittari pitää löytymän. Melassi ei ole ihan peruskauppojen tavaraa, mutta Ruohonjuuresta sitä sai. Kondensoitua maitoa on myynnissä tölkeissä. Yleensä ne ovat aina makeutettuja, mutta joissain harvoissa kaupoissa myydään myös makeuttamattomia versioita. Makeutettua siis tähän tarvitaan. Lakritsijauheeksi suosittelen Urtekramin luomulakritsijauhetta. Se on pikkuisen hintavaa, mutta ihan supernamia. Sitä näkyy ainakin isommissa marketeissa olevan ihan hyvin saatavilla.

115 g voita
2 1/2 dl sokeria
4 rkl melassia
2 1/4 dl (vähän vajaa 1 tlk) makeutettua kondensoitua maitoa
1 1/2 tl suolaa
mustaa elintarvikeväriä
3 rkl lakritsijauhetta
2 dl vehnäjauhoja

Lämmitä puukauhalla varovasti sekoittaen kattilassa voi, sokeri, melassi, maito, suola ja väri 120-asteiseksi. Nosta pois liedeltä ja anna jäähtyä vähän aikaa. Lisää sitten lakritsijauhe ja vehnäjauhot. Sekoita hyvin. Laitoin itse nestemäistä elintarvikeväriä 1/2 tl, mikä näkyi tuottavan ihan ok tuloksen. Varmaan kohtalaisen tummalta näyttää ilman väriäkin. Väri kun on aina vähän turha(mainen) raaka-aine.

Kaada leivinpaperilla päällystettyyn vuokaan tasaisesti ja anna jäähtyä noin 30 minuuttia. Leikkaa nauhoiksi ja muotoile kierteille. Anna jähmettyä vielä vähintään 30 minuuttia. Leikkaa sitten pötköt paloiksi.

Lakritsi kovettuu helposti. Kovettumista vähentää säilyttäminen tiiviissä rasiassa. Lakritsi kannattaa syödä viikon sisällä valmistamisesta. Kovettunut lakritsi pehmenee n. 10 sekunnin lämmityksellä mikrossa.

Ei tämä nyt maailman parasta lakua ole, mutta hyvää silti. Aluksi maistuu aika toffeiselle, mikä on mielestäni kyllä ihan väärin. Jälkimaku on sitten oikein lakuinen. Tuo toffee toki tulee tuosta kondensoidusta maidosta. Ehkä sitä kannattaisi laittaa vähemmän.

tiistai 12. elokuuta 2014

Burritolla Lönnrotinkadulla

Enpä ollut kuullutkaan meksikolaisesta ravintolasta nimeltään Cholo. Vaan hyvä, että nyt kuulin. Tämä pienen pieni ravintola tarjoaa Lönnrotinkadulla Helsingissä meksikolaista katuruokaa. Tarjolla on burritoa, tacoa ja tostadaa. Täytevaihtehtoja on viisi ja kastikkeita kolme.


Tacoja olisi tehnyt mieli kokeilla, vaan ne olivat jo lauantai-iltapäivällä loppu. Siispä burritolla mentiin. Otin omani naudanlihatäytteellä. Paikan minulle esitelleet J&J ottivat kanaa kumpikin. Otin varmuuden vuoksi kastikkeeksi keskitulisen vaihtoehdon. Nähtävästi tulinen olisi ollut parempi, sillä tuo oli aika mieto.

Burrito tuli folioon käärittynä ja siitä sitä oli helppo avata sen verran, että pääsi päästä haukkaamaan. Kohtalaisen siististi sen sai syötyä. Eli helposti mukaan otettava ruoka on kyseessä. Me kuitenkin istuimme ihan pöytään, kun semmoinen vapaana oli.

Aluksi ajattelin ottavani kaksi burritoa, mutta tuhti aamiainen vielä painoi vatsassa ja siksi kokeilin ensin yhdellä. Hyvä niin, sillä rulla oli sen verran suuri, että olin totaalisen täynnä jo sen yhden jälkeen. Sanoisin, että isompaankin nälkään yksi tuollainen riittää minulle.

Ja entäs sitten se maku? Hyvää oli. Ehdottomasti pitää käydä kokeilemassa paikan muitakin täytteitä, joita ovat kanan ja naudan lisäksi possu sekä kaksi kasvisvaihtoehtoa.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kylmäuutettu kahvi

Aiemmin kesällä Seattlessa kahvikiertokävelyllä oppaamme Ed kertoi meille kahvijuomasta, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Valitettavasti tämän juoman maistelu ei kuulunut kierroksen ohjelmaan. Ed kuitenkin kuvaili juoman valmistusta ja käyttöä.


Kyse oli kylmäuutetusta (cold brew) kahvista. Törmäsin sopivaan ohjeeseen muitakin hyviä kylmiä kahvijuomia sisältävässä Appelsiineja ja hunajaa-blogissa. Kun vähän googlaili, löytyi ohjeita Suomesta ja maailmalta vaikka kuinka paljon.


Tämä tapa valmistaa kahvia on hyvin hidas. Toisaalta lopputuloksena on kahviuutetta, joka säilyy pitkään jääkaapissa. Näin helteisellä kelillä tämmöinen kylmä kahvijuoma on todella hyvää. Lisäksi kylmäuutossa kahviin ei uutu ollenkaan niin paljon kitkeriä eikä happamia ainesosia kuin normaalilla tavalla valmistettuna. Kylmäuutettu kahvi on myös terveellisempää kuin tavallinen kahvi. Kuulemma kahvia sisältäviä jälkiruokia valmistettaessa kylmäuutettu kahvi antaa paremman maun kuin tavallinen.

1 dl suodatinkarkeaksi jauhettua kahvia
4 dl vettä

Kahvina kannattaa käyttää laadukasta tavaraa, mieluiten vastajauhettuna. Itse kokeilin Kaffan kahvilla. Laita kahvi lasipurkkiin ja kaada vesi päälle. Sekoita. Peitä tiiviillä kannella tai kelmulla ja laita jääkaappiin 12-24 tunniksi. Tämän jälkeen kaada suodattimen läpi. Kokeilin ensiksi suodatinpaperilla, mutta sen kanssa homma eteni niin hitaasti, että paperiin tuli reikä. Hankin sitten kestosuodattimen. Sillä onnistui hyvin.


Lopputuloksena on siis kahviuutetta, johon voi sekoittaa vettä, maitoa tai vaikkapa kookosmaitoa joukkoon. Itse kokeilin sekä vedellä että täysmaidolla suhteessa 1:1 laimennettuna jääpalojen kanssa nautittuna. Tykkäsin. Varmasti myös kookosmaidon kanssa on todella hyvää. Tätä täytyy testailla erilaisilla kahveilla.

Kylmäuutettua kahvia voi muuten hyvin juoda kuumanakin. Tällöin uutteen sekaan lisätään kiehuvaa vettä.

torstai 7. elokuuta 2014

Kahvikävelyllä Seattlessa

Kesän roadtrip alkoi Seattlesta, jossa vietimme kolme päivää ennen kumipyörien päälle siirtymistä. Perehdyimme kaupungin kuuluisiin kahveihin Seattle by Footin järjestämällä 2,5 tunnin Coffee Crawl-kiertokävelyllä.


Seattlessa on kahvinpaahtimoita tiheämmässä kuin missään muualla maailmassa. Kaupungissa on kaikkiaan yli 70 paahtimoa. Useat näistä ovat pieniä, joko yksittäisten kahviloiden tai muutaman kahvilan ketjujen yhteydessä toimivia.

Varasimme ja maksoimme $25 hintaisen kävelyn edellisenä iltana netissä. Kierros käynnistyi klo 10 aamulla Hammering Man-patsaalta aivan Seattle Art Museumin nurkalta. Reitti kulki Pike Place Marketin läheisyydessä päättyen ihan kauppahallin nurkalle.

Oppaamme Ed oli aivan loistava. Häneltä riitti tarinaa ja tietoa kahvista, Seattlesta ja kahvista Seattlessa. Myös muut kymmenen retkellä mukana ollutta olivat oikein hauskoja tyyppejä. Paitsi siis hyvästä kahvista saimme myös nauttia hyvästä seurasta kierroksen ajan.

Kaikille viidelle kahvilalle, joissa kierroksella kävimme, on yhteistä se, että he paahtavat itse kahvinsa ja ovat myös erittäin tarkkoja papujen valinnan suhteen. He tekevät yhteistyötä tuottajien kanssa ja noudattavat reilun kaupan periaatteita. Tuottajat ovat pääasiassa pieniä perhetiloja. Näissä kahviloissa tarjottava kahvi on siis mahdollisimman tuoretta ja ehdottoman eettisesti tuotettua.


Kävelykierroksen ensimmäinen kahvila sijaitsi aivan alkupisteestä nähden kadun toisella puolella. Kyseessä oli paikka nimeltään Fonté. Yritys on enempi tunnettu nimenomaan kahvinpaahtimona, mutta heillä on myös tämä pieni kahvila. Maistelimme kahvia ja keskustelimme kahviin liittyvistä ja siihen liittymättömistä aiheista, kuten Yellowstonesta ja Yogi-karhusta. Suomalaisten Yogi-tietämys ihmetytti amerikkalaisia.


Matka jatkui seuraavaan kahvilaan, joka oli Caffe Ladro. Yhdellä kahvilalla aloittanut yritys on nyt jo kasvanut neljäntoista kahvilan ketjuksi. Kaikki neljätoista kahvilaa sijaitsevat Seattlen alueella.


Seuraava kahvila löytyi Pike Place Marketin takakujalta. Kahvilan nimi olikin sopivasti Ghost Alley Espresso. Ed kertoi, että kahvilan perustaja Mercedes pyöri lapsuutensa Pike Place Marketin kulmilla ja pohti aina miksi yksi kulma kauppahallista oli tyhjillään ja suljettuna. Aikuisena hän sitten otti selvää, voisiko kyseisen tilan vuokrata. Tilan joutenolon taustalla oli ilmeisesti jotain kummitustarinaa ja kenties jotain triviaalimpaa syytä, kuten todella pieni koko. Koppi oli joskus muinoin ollut wc:stä vastaavan henkilön toimisto. Mercedes kuitenkin sai tilan vuokrattua ja pyörittää piskuisessa kopissa nyt tätä kahvilaa.


Matkalla Ghost Alley Espressoon näimme muuten yhden tyypillisen omituisen Seattlen nähtävyyden, eli käytetyillä purukumeilla vuoratun Gum Wallin, joka sijaitsee samalla Post Alley-kujalla kuin kahvilakin. Tämä ilmeisesti spontaanisti syntynyt nähtävyys kasvaa koko ajan. Jokainen purukuminjauhaja voi kantaa kortensa kekoon.


Matkalla seuraavaan kahvilaan kiersimme Pike Place Marketin läpi ja alkuperäisen Starbucksin ohi. Kahvila siirtyi nykyiselle paikalleen ennen kuin se kasvoi ketjuksi. Tosin aluksi se ei ollut kahvila vaan paahtimo ja laitekauppa. Pike Placen sääntöjen mukaan mikään ketju ei saa perustaa myymälää/kahvilaa alueelle. Starbucksia ei kuitenkaan häädetä, koska se oli paikalle muuttaessaan sääntöjen mukainen.

Seuraava kahvila oli Caffe d'Arte, jossa saimme nauttia jopa kaksi kahvijuomaa. Toinen oli maitokahvi, jonka valmistuksen yhteydessä barista esitteli latte artia, tuota Seattlessa kehitettyä tapaa piirtää kuvioita kaatamalla maitoa espresson päälle. Kyseisessä kahvilassa ilmeisesti osataan tämä homma erityisen hyvin. Ed kertoi, että kahvilan barista oli kerran saanut aikaiseksi elefantin kahvin pinnalle, mutta valitettavasti tämän toistaminen ei ole sen jälkeen enää onnistunut.


Ennen kierroksen viimeistä rastia kävelimme Biscuit Bitch-kahvilan ohi. Saimme paikasta maistiaisiksi maapähkinävoileivonnaisia, jotka olivat vielä lämpimiä ja todella hyviä. Biscuit Bitch voi olla vaikea löytää, koska paikan nimi on hyvin piilotettu. Markiisissa lukee edellisen samassa osoitteessa sijainneen kahvilan nimi Caffé Lieto. Viimeisen o-kirjaimen sisällä on Biscuit Bitchin pyöreä tarra. Kuulemma alueella on hyvin tarkka kontrolli julkisivujen suhteen ja pienistäkin muutoksista pitää ilmoittaa ja anoa lupa. Tarran kiinnittäminen ilmeisesti on niin pieni muutos, että sen takia ei tarvitse lupia kysellä. Paikka näytti olevan aivan täynnä, joten näköjään ihmiset löytävät paikan päälle joka tapauksessa. Miksi siis nähdä iso vaiva turhan takia.


Retken viimeinen rasti oli Seattle Coffee Works, jossa olimme sattumalta käyneet jo edellisenä päivänä. Kahvilassa on espressopohjaisten kahvien lisäksi slow bar, jossa voi valita muutaman alkuperäkahvin listalta haluamansa vaihtoehdon, josta sitten kahvijuoma valmistetaan halutulla välineellä. Olin edellisenä päivänä tilannut sifonilla valmistetun etiopialaisen kahvin. Kuvauksen mukaan kahvin maussa oli mustikkaa. Otin kahville kaveriksi mustikkamuffinssin. Kahvissa todellakin maistui se mustikka ja muffinssin päälle juotuna syntyi vähän samanlainen efekti kuin hyvin yhteen sopivan ruoan ja viinin kanssa, eli kahvi voimisti mustikan makua entisestään. Onhan sitä kahvia tullut juotua, mutta tämä oli kyllä ihan uusi havainto.


Tällä kertaa Seattle Coffee Worksissa nautimme Chemexillä valmistettua kahvia, jonka alkuperä ehti jo unohtua. Etiopialaista se ei kuitenkaan ollut.

Kierroksen aikana opimme muiden knoppien ohella sen, että kahvipensas on lähtöisen Etiopiasta. USA on maailman suurin kahvin tuojamaa ja siellä myös viljellään kahvia yhdessä osavaltiossa, Hawaijilla.

maanantai 4. elokuuta 2014

Illallinen Passionfishissä

Neljän viikon USA-roadtripillämme ehdimme syödä varsin monenlaisissa paikoissa. Yksi ehdottomista yllättäjistä oli pikkuisessa Pacific Groven kaupungissa sijainnut ravintola Passionfish. Yövyimme kaupungissa matkalla San Franciscosta Los Angelesiin ja päädyimme kyseiseen ravintolaan lähellä sijainneen hotellimme antaman suosituksen perusteella. Meren äärellä kun majailimme, halusimme syödä kalaruokaa. Tiistai-iltana pöytävarausta ei tarvittu, mutta ravintola vaikutti kohtalaisen täydeltä. Tosin saleja on ainakin kaksi, joten emme ihan joka nurkkaan nähneet.

Passionfish on hyvin tarkka käyttämiensä raaka-aineiden suhteen. Niiden täytyy olla vastuullisesti tuotettuja. Myös menu ilmeisesti vaihtuu kohtalaisen usein mukautuen näin kulloinkin parhaiten saatavilla oleviin raaka-aineisiin.

Olimme maisemien katselemisesta sen verran nälissämme, että lähdimme rohkeasti tilaamaan sekä alku- että pääruoat. Jenkkilässä yleisesti annoskoot olivat niin suuria, ettei alkuruoalle ollut useinkaan tarvetta. Järkevä matkailija olisi elänyt hyvin pelkillä alkuruoilla.


Minä valitsin alkuun uppopaistettuja Morro Bayn ostereita. Annoksessa oli mukana kasviksia kirpsakalla kastikkeella. Tarjoilija onnistui viinilistasta poimimaan hienosti annoksen kanssa toimineen kalifornialaisen valkoviinin. Annos oli oikein maukas.


Paremman puoliskon alkupalana oli taskurapukakku. Sillä oli kaverinaan rucolasalaatti. Kakku oli kasattu revitystä taskuravun lihasta. Oli kuulemma hyvää.


Pääruoaksi valitsin kalaa, joka käsittääkseni on suomeksi juovabassi. Kala tarjottiin kookosriisin, marinoidun kurkun sekä rommi-mustapippuri-kastikkeen kanssa. Alkuruoan kanssa hyvin toiminut valkoviini kävi hyvin myös tämän kalan kanssa. Muutoinkin annos oli varsin tasapainoinen ja maukas. Erityisesti kurkkuihin oli saatu kivasti makua.


Parempi puolisko päätyi valitsemaan annoksen kampasimpukoita. Niiden kaverina tarjottiin suolaista riisivanukasta sekä tomaatti-tryffeli-voita. Riisi oli kuulemma vähän turha lisäke, mutta muutoin annos oli todella maukas. Erityisesti kampasimpukat olivat erinomaisia.


Kun olimme kerran päässeet hyvään vauhtiin, päätimme vielä jatkaa illallista jälkiruokien verran. Minä tilasin sitruunapannacottan mansikkakompotilla. Oikein oli kirpeän sitruunaista ja hyvää.


Parempi puolisko päätyi banaani-saksanpähkinäleipävanukkaaseen hunaja-inkiväärijäätelöllä. Tämäkin oli hyvää, joskin kuulemma pienempikin annos olisi riittänyt.

Kun vielä laskukin oli samaa kokoluokkaa kuin tyypillisessä illallispaikassa kahden ruokalajin jälkeen, emme voineet valittaa. Ravintolasta jäi kaikin puolin hyvä maku. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja osaavaa, viinivalintaa myöten. Myös miljöö oli miellyttävä. Muutoinkin suosittelisin Pacific Grovea yöpymispaikaksi San Franciscon ja Los Angelesin välillä. Kaupunki on oikein kiva ja siellä on yllättävän paljon nähtävää niinkin pieneksi paikaksi.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...