Härkää makealla chilikastikkeella

Tämä on ensimmäinen kokeilemani ohje Tomi Björckin kirjasta Huippukokin kotiruokaa. Sain kirjan hiljattain lahjaksi ja heti ensilukemalla merkkasin varmaan kolmasosan ohjeista pikaista kokeilua odottamaan. Mukana on myös legendaarisen karamellipossun ohje. Siis sen, joka oli ihan parasta Taste of Helsingissä viime kesänä. Vaan tuo ei synny hetkessä, joten pikaista ruokaa tarvittaessa päädyin tähän ohjeeseen.

400 g marmorihärkää
1 salottisipuli
1 valkosipulin kynsi
2 cm pala inkivääriä
4 rkl sokeria
4 rkl soijaa
1 dl kanalientä
1/2 dl etikkaa
5 punaista chiilä
2 rkl osterikastiketta

lisäksi: keitettyä riisiä

Leikkaa liha suupaloiksi. Viipaloi sipulit. Kuori inkivääri ja silppua pieneksi. Paahda kuumalla vokkipannulla lihoja, sipuleita ja inkivääriä, kunnes ne ovat kullanruskeita. Lisää sokeri ja soijakastike. Kääntele ja anna paistua hetken.

Lisää kanaliemi sekä etikka. Poista chileistä siemenet ja pilko paloiksi. Lisää joukkoon. Lisää myös osterikastike. Tarkista maku. Ruoassa pitää olla kunnolla potkua. Lisää tarvittaessa chiliä. Tarjoile keitetyn riisin kanssa.

Eipäs tästä nyt tullut yhtä kivan näköistä kuin kirjan kuvassa. Vaan maku oli erinomainen eikä työmääräkään ollut suuri. Tämä on astetta parempi arkiruoka.

Nuudeliwokki kanalla ja keltapaputahnalla

Wokkiruokaa teki mieli valmistaa. Kaivelin kirjahyllystä kirjan nimeltä Vokkiateriat ja siitä tämmöisen aiemminkin hyödyntämäni reseptin. Aiemmin en ole päässyt ohjetta hyödyntämään ihan semmoisenaan, koska keltapaputahna on loistanut poissaolollaan. Nyttemmin tiedän sen olevan sama asia kuin soijapaputahna. Lisäksi tiedän sitä löytyvän Vii Voanista Hakaniemestä. Pullo ainetta löytyy kätevästi jääkaapista.

Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut porkkanaa, mutta kun tuollainen heti käytettävän näköinen porkkana oli jääkaapissa, niin pitihän se sinne lisätä. Eikä yhtään huono lisäys ollut se. Tämä ruoka oli alun perin riisin kanssa syötävä, mutta koska kaapissa oli munanuudelipaketin loppu odottamassa käyttöä, heitin nyt senkin tähän sekaan.

3 kanan rintafilettä suupaloiksi leikattuna
4 rkl maapähkinäöljyä
1 viipaloitu punasipuli
1 porkkana ohuina suikaleina
175 g isoja herkkusieniä viipaleina
100 g paahdettuja cashewpähkinöitä
1/3 dl keltapaputahnaa (soijapaputahnaa)
100 g munanuudelia
tuoretta korianteria koristeeksi

Pilko ainekset valmiiksi, paahda cashewpähkinät kuivalla pannulla ja keitä nuudeli pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna öljy wokkipannussa ja paista sekoitellen kananpaloja muutaman minuutin ajan. Lisää punasipuli, porkkana ja herkkusienet. Paista sekoitellen parin minuutin ajan. Lisää nuudelit ja sekoita hyvin muutaman kerran. Lisää keltapaputahna ja pähkinät ja sekoita jälleen. Lisää hienonnettu korianteri ja tarjoile.

Tämä oli tämmöinen helppo ja näppärä wokkiruoka. Eikä edes ihan superpaljon pilkottavaa ja silputtavaa, eli hyvin nopeasti tulee jopa valmista. Tuo paputahna on varsin suolaista, joten sitä ei kannata todellakaan laittaa liikaa.

Paistettua nuudelia thaimaalaisittain eli pad thai

Kun kerran wokkipannu on, niin wokataan sitten. Tämä on näistä wokkiruoista oma suosikkini, tällä kertaa kanaversiona. Tässä voi ihan yhtä hyvin käyttää katkarapuja tai vaikkapa tofua kanan sijaan. Voit myös laittaa erinäisen sekoituksen näistä, sillä tämä on tämmöinen thai-pyttipannu, johon voi sekoittaa kaiken kaapista löytyvän.

Ennenkin olen tätä ruokaa yrittänyt valmistaa, mutta nyt pääsin ehdottomasti lähimmäksi tavoitetta. Semmoinen pannun pohjaan kärähtäneen fiilis, joka Thaimaassa syödyissä annoksissa oli mukana, jäi nyt kuitenkin puuttumaan. Sen tämä vielä vaatisi. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Voisin myös muistaa varmistaa, että lieden osat on puhdistuksen jäljiltä tullut laitettua kunnolla paikoilleen, jotta liekki tulisi tasaisesti joka puolelta eikä vain yhdeltä reunalta niin kuin tällä kertaa.

Alkuperäinen ohje on täältä. Pieniä muutoksia tuli tuohon taas tehtyä. Harmikseni en löytänyt leveitä riisinuudeleita edelleenkään mistään. Missä niitä myydään? Ehkä kokeilen tehdä niitäkin itse. Oikeastaan resepti olisi jo hallussa, pitäisi vain uskaltaa kokeilla. Vaan ehkä ei kannata liikaa mainostella, voipi olla, ettei siitä mitään julkaisukelposta synnykään. Mutta kerron toki, jos syntyy.

250 g riisinuudeleita
3-4 kanan rintafilettä
4 kevätsipulia
3 valkosipulin kynttä
150 g mungpavun ituja
4 rkl palmusokeria (tai ruokosokeria)
4 rkl kalakastiketta
4 rkl tamarinditahnaa
1 tl chilihiutaleita
1 lime
2 kananmunaa
1 dl suolattuja maapähkinöitä
2 rkl öljyä

Suorita ensin alustustoimet. Nämä kannattaa tehdä huolella ensin, sillä wokkaamisen aikana et enää ehdi. Leikkaa kana pieniksi suikaleiksi. Leikkaa valkosipulin kynnet pieneksi silpuksi tai raasta ne. Leikkaa kevätsipulit noin 4 cm mittaisiksi ohuiksi suikaleiksi. Huuhtele idut. Sekoita sokeri, tamarinditahna, kalakastikke ja chili. Riko kananmunien rakenne. Murskaa pähkinät ja paahda niitä hetki kuivalla pannulla. Keitä vettä ja kaada se kiehuvan kuumana kulhoon nuudelien päälle. 2 minuutin kuluttua valuta ja huuhtele nuudelit.

Lämmitä öljy kuumaksi wokissa. Lisää sipuli ja valkosipuli ja paista hetki koko ajan sekoitellen. Lisää nuudelit, paista parin minuutin ajan ja siirrä pannun reunalle. Lisää kananmunat ja paista, kunnes alkavat vähän hyytyä. Sekoita sitten nuudelien kanssa. Lisää pannulle kana ja paista sekoitellen noin 3 minuuttia. Lisää mausteseos ja sekoittele jälleen pari minuuttia. Lisää pavunidut ja paista vielä koko ajan sekoitellen kunnes kana on kypsää. Lisää puolet maapähkinärouheesta ja sekoita hyvin. Tarjoa limelohkojen kanssa.

Thaimaalainen tapa on laittaa nuudeliruoan kanssa tarjolle maustesetti, jossa on yleensä kalakastiketta (suolaisuus), chilihiutaleita (tulisuus), maapähkinärouhetta ja sokeria (makeus). Joskus joku näistä on korvattu jollain chili-etikkaliemihommelilla. Muitakin variaatioita olen nähnyt. Tulisuus, makeus ja suola kuitenkin kai ovat ne peruselementit. Lonely Planetin Bangkok-kirjassa tästä selitettiin jotain tarkemminkin, mutta en enää muista enkä jaksa tarkistaa.

Wokkaushommissa ei voi koskaan tarpeeksi korostaa pannun kuumana pitämisen merkitystä. Siinä mielessä pinnoitettu wokkipannu on aika paradoksaalinen härveli, sillä se ei kestä lämpöä. On tullut kokeiltua, pilalle menee alta aikayksikön valmistajan lupauksista huolimatta. Olen viimeaikoina pyrkinyt tekemään mahdollisimman pieniä annoksia kerralla, tämänkin tein puolikkaan kokoisena, vaikka wokkipannuni ei varmasti ole mikään maailman pienin. Tässä on syynä juuri tuo lämpöasia. Tehokaskaan liesi ei riitä pitämään pannua tarpeeksi kuumana, jos sinne tuupataan kerralla valtavia määriä tavaraa. Lisäksi hämmentäminen käy haastavaksi, kun pannu alkaa täyttyä.

Mee goreng-tyylinen paistettu nuudeli

Mee goreng on malesialainen ruoka ja minä en ole Malesiassa koskaan käynyt. Eipä siis hajuakaan, tuliko  oikeanlaista, mutta hyvää tämä oli joka tapauksessa. Ja sain taas sotkea keittiön uuden wokkipannuni kanssa. Ihan vieläkään en saanut nuudeliin semmoista pannun pohjaan kärähtäneen makua, joka mielestäni oli ihan parasta Thaimaassa keväällä syömissäni vastaavissa ruoissa. Mutta hei, tämähän ei olekaan thaimaalainen ruoka.


Ohjeen muuten varastin suoraan Soul Kitchenistä, joskaan en sitä nyt ihan tarkasti noudattanut. Vaihdoin nuudelitkin riisimalleihin, kun semmoisia näkyi kaapissa olevan.

120 g riisinuudeleita

1 rkl sambal oelek-kastiketta

1 rkl soijaa

1 tl sokeria

1/4 tl suolaa

2 rkl tomaattipyrettä

2 rkl ruokaöljyä
1/2 dl vettä

2 valkosipulin kynttä raastettuna

2 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna

2 kananmunaa

1 paksoi pilkottuna (tai 2 minipaksoita pilkkomatta)

kourallinen pavunituja

200 g broilerin rintafilettä kuutioituna

8 kpl kuorittuja jättikatkaravun pyrstöjä

kourallinen cashew-pähkinöitä

Valmista nuudelit wokkausvalmiiksi pakkauksen ohjeen mukaan, esim. riisinuudeleiden tapauksessa seuraavalla tavalla: laita nuudelit kulhoon ja kaada kiehuva vesi päälle, huuhtele 1 minuutin kuluttua. Jätä nuudelit odottamaan.

Sekoita salbal oelek, tomaattipyre, soija sekä suola ja sokeri. Kuumenna öljy kuumaksi wokissa. Riko kananmunien rakenne ja lisää ne wokkiin reippaasti sekoitellen. Kun munat ovat jo vähän hyytyneet, lisää wokkiin raastettu valkosipuli ja inkivääri. Sekoita jälleen ja paista hetki. Lisää seuraavaksi kana ja paista pari minuuttia koko ajan sekoitellen. Lisää seuraavaksi nuudelit ja paista jälleen pari minuuttia sekoitellen. Tämän jälkeen lisää paksoit ja pavunidut. Paista sekoitellen minuutin verran. Lisää vesi ja katkaravut ja paista jälleen sekoitellen minuutin verran. Lisää lopuksi kastike ja paista vielä sekoitellen sen verran, että kanat kypsyvät.

Näissä wokkihommissa on oleellista pitää pannu koko ajan tolkuttoman kuumana ja lisätä aineita yksi kerrallaan niin, että pannu ei jäähdy liikaa. Jatkuva sekoittelu pitää myös muistaa. Itse etsiskelin pitkään sopivaa hämmennystyökalua hiiliteräswokilleni, kunnes totesin Fiskarsin reikäkauhan parhaaksi. Siinä varsi on sopivan loivassa kulmassa, jotta kauhaa voi käyttää paistolastana. Öljy ja nesteet valuvat kivasti kauhan rei'istä. Lisäksi on hyvä huomata, että sähkölieden kanssa wokkaaminen on aina vähän niin ja näin. Paitsi tietysti, jos sinulla on semmoinen induktiowokki, joita näkyy ammattikeittiöissä (siis semmoinen kupera induktiolevy, johon wokkipannu uppoaa).

Minä syyllistyn aina turhan isojen annosten wokkaamiseen. Vaikka wokkipannuni näyttää suurelta, ei siinä oikeastaan voi ihan tolkuttoman isoja annoksia valmistaa. Nytkin tein tupla-annoksen tätä ruokaa, missä ei ollut jälkeen päin ajateltuna mitään järkeä. Lähinnä syynä oli tuo kana, jota nyt kaupan pakkauksessa tuli sen verran, enkä jaksanut keksiä lopulle muuta käyttöä.

Wokaten tofua Sichuanin tapaan

Wokkaaminen on saanut ihan uuden merkityksen muutettuamme kaasutaloon. Keittiössämme on siis kaasuhella ja siihen kaasu tulee putkea pitkin. Pullon tyhjenemistä ei näin ollen tarvitse kytätä. Päivitin tätä hellaa varten paistinpannut kerralla kunnon hiiliteräspannuiksi. Samalla hankin myös oikean pyöreäpohjaisen wokkipannun (samaa sarjaa). Tätä pannua ei sitten sähköliedellä käytetäkään, koska pohjassa ei tosiaan ole lättänää kohtaa. Kaasulieden suurimman polttimon päälle se kuitenkin sopii erinomaisesti. Reunoja pitkin ylös nouseva liekki kuumentaa pannun tehokkaasti.

Thaimaalaiset herkut ovat olleet talvilomamatkan jäljiltä wokissa eniten testauksessa, mutta tällä kertaa päätin suunnata kiinalaisten makujen lähteille. Kirjahyllystä löytyneestä Parhaat reseptit-sarjan Kiina-kirjasta löytyi tämmöinen tofuohje. Tofua en olekaan koskaan valmistanut, joten tässä olikin mukavasti uutta.

Ohje oikeastaan valikoitui valmistettavaksi siksi, että olin onnistunut löytämään vihdoinkin setsuaninpippureita (eli kiinanpippureita), joita joskus aiemmin peräänkuulutin. Hakaniemen kauppahallin maustekaupasta niitä ei löytynyt. Vii voanista en ole muistanut katsoa, siellä niitä olisi voinut ollakin. Lopulta Heinon tukussa Helsingin tukkutorilla vieraillessani näitä onnistuin niitä löytämään. Ostinkin sitten semmoisen litran maitotörpön kokoisen pakkauksen kerralla. Eli nyt näitä olisi sitten tarkoitus käyttää ihan kunnolla.

Tofua Sichuanin tapaan
450 g tofua
5 valkosipulinkynttä
1 1/2 tl kiinanpippuria
1 rkl maapähkinäöljyä
1 rkl keltapaputahnaa (soijapaputahnaa)
1 rkl soijakastiketta
1/2 tl suolaa
1 tl punaista chilijauhetta
2 dl kanalientä
2 tl perunajauhoa

Leikkaa tofu kuutioiksi. Hienonna valkosipulinkynnet. Paahda kiinanpippureita ilman rasvaa wokissa niin kauan että se alkaa tuoksua. Anna jäähtyä ja jauha huhmareessa.

Kuumenna wokki todella kuumaksi ja lisää maapähkinäöljy sekä keltapaputahna. Kuumenna 30 sekuntia reippaasti sekoitellen. Lisää joukkoon soijakastike, suola ja sekoita. Kuumenna minuutin ajan. Lisää chilijauhe ja kanaliemi. Sekoita joukkoon tofu ja sekoita. Anna kiehua hiljalleen 3 minuuttia.

Sekoita perunajauhot pieneen määrään kylmää vettä ja kaada wokkiin. Lisää samalla myös valkosipuli. Sekoita ja anna kiehua hiljalleen 1 minuutti. Ripottele kiinanpippurin päälle ja tarjoa.

Soijapaputahnaa löysin Vii voanista. Kesti jonkin aikaa tajuta, että tämä on samaa kuin tuo ohjeessa kerrottu keltapaputahna, jolla nimellä googlekaan ei löytänyt oikein mitään. Vii voanista olisi pitänyt hoksata ostaa myös tofua. Nimittäin lähimarketista ei saanut kuin marinoitua tofua, jossa toki oli reippaasti suolaa. Lopputuloksena olikin pikkuisen turhan suolainen ruoka. Muutoin maut olivat kohdallaan.