sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Hampurilaissämpylänä hapanjuureen tehty briossi

Aiemmin olen jo todennut, että burgerisämpylänä briossi on erinomainen valinta. Toinen hyvä vaihtoehto on perunasämpylä, mutta siitä en valitettavasti vielä ole onnistunut erinomaista ohjetta löytämään. Briossisämpylöiden kanssa sen sijaan olen onnistunut. Nyt lähdin samaa maalia kohti vähän hankalampaa polkua pitkin etenemään.


Tämä ohje on sanfranciscolaisen leipurin Chad Robertsonin kirjasta Tartine Bread, joka tuli hankittua Glorian Ruoka & Viini -lehden leipäkoulun jälkeen kouluttaja Jukka Kotkasen sitä kovasti kehuttua. Hankinta osoittautuikin mainioksi, sillä leipäkoulusta mukaan saamani vehnähapanjuuri oli Robertsonin mallin mukaan alullepantu ja siksi sopi kirjan ohjeisiin kuin nenä päähän.

Robertsonin kirja on muuten hyvää luettavaa sellaisenaankin, sillä se alkaa tarinana herran oppivuosista Ranskassa. Ohjeet ovat erittäin seikkaperäisiä ja kukin työvaihe on selitetty tarkasti sekä sanallisesti että kuvasarjana. Ohjeita on ollut "betatestaamassa" joukko kotikokkeja ja niitä on tuunattu saadun palautteen perusteella. Lisäksi jokainen ohje on muunnelma kirjan ensimmäisestä perusmaalaisleivän ohjeesta. Kun siis perusleipä alkaa olla hallussa, on helppo lähteä etenemään kohti vaativampia ohjeita. Kirja on siis perusteellinen ja loogisesti rakennettu opas hyvän leivän lähteille. Voin sitä suositella lämpimästi aiheesta kiinnostuneille.

En nyt mene tähän juuriasiaan sen syvemmälle. Varmasti tämä ohje onnistuu millä tahansa vehnähapanjuurella. Kirjoittelen aiheesta erikseen joskus myöhemmin ja linkkaan sen jutun sitten tähän. Aiemmasta vehnähapanjuurikokeilustani olen raportoinut (näköjään yli viisi vuotta sitten) täällä.

Sämpylöitä varten valmistetaan poolish-tyyppinen esitaikina, jossa käytetään kuivahiivaa nostatukseen. Ilmeisesti ilman pientä teollista boostia ei sämpylässä tarvittavaa kuohkeaa pehmeyttä voi saavuttaa. Eli ihan puhtaasti hapanjuurella tässä ei pelata. Lisäksi vehnähapanjuuren avulla valmistetaan taikinan juuri. Tässä varsinainen hapanjuuri toimii leivän juuren käynnistäjänä (starter). Termistön suomennos voi tässä nyt vähän minulla ontua. Tämä on kuitenkin se malli, jolla Robertsonin kirjan ohjeissa leivotaan. Sekä esitaikina että taikinan juuri valmistetaan edellisenä päivänä. Tämä ohje muuten on puolitettu alkuperäisestä ohjeesta. Tästäkin kuitenkin syntyy 16 sämpylää, joten tätä isompaa määrää tuskin leivon koskaan kerralla.

Kuivahiivan osalta ohje meni vähän vaikeaksi. Kirjan ohjeessa käytettävä hiiva oli aktiivinan kuivahiiva (active dry yeast). Termi ei ole tuttu ja käyttö oli ohjeessa vähän poikkeavaa Suomessa myytävän kuivahiivapakkauksen ohjeeseen verrattuna. Kuivahiivahan pitää ensin herätellä lämmön avulla. Tässä ohjeessa ei käytetty erityisen lämmintä nestettä. Ihan varmuudeksi lämmitin nyt kuivahiivan kanssa toimiessani nesteen 42-asteiseksi. Ei tästä ainakaan haittaa ollut, sillä niin esitaikina, lopullinen taikina kuin itse sämpylätkin kohosivat kaikissa vaiheissa odotetusti ja lopputulos oli onnistunut. Näillä siis mennään.

Löysin muuten netistä artikkelin, jossa avattiin kuivahiivatyyppien active dry yeast ja instant yeast eroja, mutta enpä siitäkään tullut hullua hurskaammaksi. Vaikka tottahan tuon täytyy olla, kun se netissä kerran on.

esitaikina
100 g vehnäjauhoja
100 g 42-asteista vettä
3 g kuivahiivaa

juuri
1 rkl vehnähapanjuurta
110 g vehnäjauhoja
110 g kädenlämpöistä vettä

taikina
500 g vehnäjauhoja
12 g suolaa
60 g sokeria
5 g kuivahiivaa
250 g kananmunia
120 g huoneenlämpöistä täysmaitoa
150 g juurta
200 g esitaikinaa
225 g suolatonta voita

voiteluun
1 kananmunan keltuainen
1/2 tl kuohukermaa
(seesamin- ja/tai unikonsiemeniä)

Aluksi valmistetaan taikinan juuri. Sekoita hapanjuuri, jauhot ja vesi astiassa. Peitä astia ja anna käydä huoneenlämmössä yön yli.

Esitaikina voidaan valmistaa joko samaan tapaan edellisenä iltana tai sitten aiemmin samana päivänä. Sekoita kuivahiiva ja jauhot. Lisää 42-asteinen vesi ja sekoita hyvin. Peitä. Anna tekeytyä joko yön yli jääkaapissa tai 3-4 tuntia huoneenlämmössä.

Esitaikina ja juuri ovat valmiita, kun ne läpäisevät kelluntatestin. Laita kulhoon huoneenlämpöistä vettä ja pudota pieni nokare esitaikinaa tai juurta veteen. Tarpeeksi tekeytyneen esitaikinan ja juuren pitäisi muodostaa riittävästi hiilidioksidia, että se pysyy pinnalla. Jos taikina kuitenkin uppoaa, täytyy edelleen odotella. Anna tekeytyä huoneenlämmössä ja kokeile puolen tunnin kuluttua uudelleen.

Huomaa, että juuresta ei käytetä kaikkea taikinaan. Ylijäävä osa on se jemmaan jätettävä juuri.

Kun taikinan juuri ja esitaikina ovat valmiita, voidaan aloittaa varsinaisen taikinan tekeminen. Tämä on Robertsonin kirjan ainoa ohje, jossa käytetään yleiskonetta. Ota maito ja voi puoli tuntia ennen leivontaa huoneenlämpöön, jotta ne ehtivät lämmetä. Taikinaan tulevaa nestettä eli maitoa en uskaltanut lämmittää 42-asteiseksi kuivahiivasta huolimatta, sillä nyt mukaan sekoitetaan myös juuri, jonka puolesta hieman pelkäsin. Kohoaminen näkyi olevan ihan reipasta näinkin, joten ehkä sitten päätös oli oikea. Kananmunat kannattaa punnita, koska niissä voi olla isoja painoeroja. Minulla 5 munaa painoivat yhteensä 257 g, joten poimin lusikalla 7 g valkuaista pois.

Laita jauhot, sokeri, suola ja kuivahiiva yleiskoneen kulhoon. Lisää munat, maito, juuri ja esitaikina. Sekoita taikinakoukulla hiljaisella nopeudella 3-5 minuuttia, kunnes taikina on hyvin sekaisin. Pysäytä kone puolivälissä ja kaavi muovilastalla reunoille tarttunut taikina muun taikinan juokkoon. Anna taikinan levätä kulhossa 15-20 minuuttia.

Kun taikina on levännyt, sekoita vielä keskinopeudella 6-8 minuuttia, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Leikkaa voi noin 1 cm kuutioiksi. Laita yleiskone sekoittamaan taikinaa keskinopeudella ja lisää voi yksi kuutio kerrallaan mielellään kulhon keskelle, jotta se sekoittuu mahdollisimman helposti taikinaan. Jatka kunnes kaikki voi on sekoittunut taikinaan. Taikinan koostumuksen pitää olla silkkisen pehmeää ja voin pitää olla sekoittuneena taikinaan tasaisesti.

Siirrä taikina kulhoon ja anna sen levätä noin 20-asteisessa paikassa 2 tunnin ajan. Taikinaa pitää kääntää kaksi kertaa ensimmäisen tunnin aikana ja kerran toisen tunnin aikana. Kääntäminen tapahtuu siten, että otetaan reilu ote taikinan alareunasta kulhon joltain sivulta. Tämä taikinan alareuna nostetaan ylös ja annetaan sen venyä suunnilleen niin paljon kuin se katkeamatta venyy ja sitten se käännetään taikinan päälle. Tämä toistetaan pari kertaa eri reunoilta.

Sitten onkin jo aika muotoilla sämpylät. Taikinasta tulee noin 16 burgersämpylää. Leikkaa taikina 16 osaan ja pyöritä kukin osa palloksi. Laita pallot leivinpaperin päälle ja paina ne hieman litteiksi. Jos taikina tuntuu tarttuvan käsiin, kostuta kädet kevyesti vedellä ennen pallojen pyörittämistä. Minä jouduin huuhtelemaan kädet jokaisen pallon jälkeen erikseen estääkseni taikinaa tarttumasta. Anna kohota huoneenlämmössä 1 1/2 - 2 tuntia.

Lämmitä uuni 230 asteeseen. Sekoita kananmuna ja kerma kevyesti haarukalla ja voitele sämpylät. Voit sirotella niiden pinnalle seesamin- ja/tai unikonsiemeniä. Minulla sattui olemaan sekä tummia että vaaleita seesaminsiemeniä, joten tein niistä sekoituksen ja ripottelin tätä seosta sämpylöiden päälle. Paista noin 15-20 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita (ei siis mustia, vaikka musta kaunis väri onkin).


Yllä kuvassa on ensimmäinen pellillinen. Nämä kohosivat 1 1/2 tuntia ennen paistamista. Toinen erä kohosi puoli tuntia pidempään ja ne eivät revenneet uunissa. Yritin kahdesta oikealla olevasta sämpylästä muotoilla pitkulaisempia hodareita varten. Eiväthän nämä mitään muotovalioita ole mikään, mutta onneksi sentään maku on kohdallaan. Ehkä seuraavalla kerralla muotoilukin onnistuu paremmin.

Tein briossisämpylää käyttäen burgerin, jonka väliin tuli 150 g jauhelihapihvi maustettuna suolalla ja mustapippurilla. Jauheliha oli juuri jauhettua pihvikarjan jauhelihaa Hakaniemen kauppahallista Reinin lihan tiskiltä. Pihvin kaveriksi laitoin tomaattia, salaattia, pitkään kypsytettyä cheddaria sekä nyhtöankkaa. Ankan liha oli omassa rasvassaan kypsennettyä koipea. Kastikkeiksi vispasin majoneesia ja lisäksi laitoin purkista ketsuppia ja keltaista jenkkisinappia. Viimeksi mainitut antoivat kivasti makeutta, joka sopi hyvin yhteen ankan kanssa. Lopputulos oli hyvin tasapainoinen ja yksi parhaista koskaan tekemistäni burgereista. Ihan hirveän paljon parempia en ole muidenkaan tekemänä maistanut. Suosittelen.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kuuma chorizopasta

Tämmöinen makumatka maailmalle oli tarjolla Glorian Ruoka & Viini -lehden tuoreimmassa numerossa 8/2015. Valmistus vaikutti helpolta ja ruoka maukkaalta, joten arkiruoaksi tätä päätin heti tilaisuuden tullen kokeilla valmistaa.


1 sipuli
300 g chorizo-makkaraa
2 rkl öljyä
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl chilihiutaleita
200 g kirsikkatomaatteja
400 g paseerattua tomaattia
500 g pennepastaa
1 tl suolaa
vettä
1 1/2 dl mustia oliiveja
mustapippuria myllystä

Hienonna sipuli ja leikkaa makkara noin 1/2 cm paksuisiksi viipaleiksi. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja lisää sipuli, makkara ja paprika sekä chili. Paista sekoitellen noin kolme minuuttia. Lisää kirsikkatomaatit, paseerattu tomaatti, (keittämätön) pasta ja suola. Sekoita ja lisää vettä niin, että kaikki ainekset peittyvät. Anna kypsyä kannen alla 15-20 minuuttia. Sekoita, lisää oliivit ja rouhi mausteeksi mustapippuria.

Noin, maukasta tuli. Eipä siinä muuta, teen toistekin.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kolmen kaverin paahdettu pähkinä & kinuski

Tällä kertaa olin hereillä, kun suosikkijäätelötehtaani 3 Kaveria pyöräytti kauppojen pakastealtaisiin uutuuden. Bongasin tiedon uutukaisesta heti tuoreeltaan somesta ja kävin tekemässä pari täsmäiskua hyviksi tuntemiini jäätelökauppoihin. Kolmannella kerralla lykästi ja sain uutuuden mukaani.


Mainittujen paahdetun pähkinän ja kinuskin lisäksi tässä uutukaismaussa on mukana ripaus merisuolaa. Olen aina tykännyt jäätelöistä, joissa on pähkinää. Ja niin tälläkin kertaa.

Tämä uutukainen on kinuskin takia jonkin verran imelä, mutta suola sekä pähkinäsattumat kivasti tasapainottavat makeutta. Lopputulos ei siis ole lähelläkään esimerkiksi Ben & Jerry's:n tuotosten imelyysastetta.

Uusi maku menee mielestäni ihan 3 Kaverin tuotteidin kärkikastiin. Siis sinne kahvin, mustikka-kardemumman ja korvapuustin joukkoon.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Eteläinen Kalifornia Sinebrychoffin puistossa

Kävimme ystäväpariskunnan kanssa arki-illan illallisella kohtalaisen tuoreessa etelä-kalifornialaisessa ravintola South Parkissa Sinebrychoffin puistossa. Paikasta olen jo ehtinyt lukea ja kuulla arvioita sekä puolesta että vastaan.


Tarjolla olisi ollut joko neljän ruokalajin maistelumenu sekä vapaampi valinta listalta. Päädyimme koko seurue valitsemaan näistä tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Otin mukaan puolitetun viinipaketin. Yleensä kokonaiset kaadot ovat ainakin arki-iltana hieman liioittelua. Tämä puolikas passasi juuri sopivasti annosten kaveriksi.

Ruoat olivat saaneet innoitustaan Etelä-Amerikasta, Aasiasta ja Euroopastakin. Kaliforniassahan on paljon muualta tulleita, joten tämä lienee ihan validi vaihtoehto. Yhden Kalifornian vierailun perusteella en kuitenkaan osaa mennä vielä asiantuntijaksi itseäni väittämään, joten jätän autenttisuusarviot muille.


Keittiö ei meitä terveisillä heittänyt, joten pääsimme heti asiaan. Ensimmäisenä saimme eteemme purkillisen alkuruokaa. Kyseessä oli meksikolaisittain valmistettuja jättikatkarapuja tulisen täyteläisessä kastikkeessa. Chiliä oli käytetty juuri sopivasti seurueemme makuun. Katkarapujakin oli ihan hyvin mukana. Annoksen kanssa tarjottu Montereyn alueen riesling-valkoviini sieti hyvin annoksen tulisuutta. Yhdistelmä oli oikein onnistunut. Ateria siis alkoi mainiosti.


Toisena annoksena oli klassinen härkätartar keltuaishillolla ja rapealla leivällä. Leipä oli gluteenitonta. Tartar oli maukasta, erityisesti 65 asteessa haudutetun keltuaisen kanssa nautittuna. Lasiin kaadettu tälle ja seuraavalle annokselle kaveriksi tarkoitettu Mendocinon alueelta tuleva Bonterran luomu-zinfandel ajoi asiansa mainiosti, joskaan aivan edellisen annoksen veroinen yhdistelmä ei ollut kyseessä. Juoma oli entuudestaan tuttu, joskin edellisestä maistelukerrasta on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Näkyy edelleen kuitenkin olevan myös Alkon valikoimassa mukana.


Pääruokana tarjottiin haudutettua Ibérico-porsaan poskea, "Waldorfin" salaattia ja selleripyreetä. Näistä selleri oli varsin vahvasti mukana, mutta kun malttoi kasata suupalaan vähän kaikkea lautaselta, oli yhdistelmä mitä mainioin. Bonterran viini oli erinomainen kaveri possulle. Liha oli todella mureaa ja maukasta.


Jälkiruokana meille tarjottiin vadelmasorbettia ja vaniljakakkua. Etenkin sorbetti oli todella hyvää. Annos oli oikein hyvä päätös muutoinkin maukkaalle illalliselle. Juomaksi annos sai kaverikseen jälkiruokaviiniä, jonka yksityiskohdat kerkesin jo unohtamaan tyystin. Joka tapauksessa viini kävi annoksen kanssa yhteen todella hyvin. Arvelen, että taannoin Beringerin kellarissa maistamamme makea zinfandel olisi varmasti myös ollut hyvä kaveri tällaiselle vadelmaiselle jälkiruoalle.


Kaiken kaikkiaan seurueemme oli oikein tyytyväinen ravintolavalintaan. Hinta-laatusuhde oli oivallinen. Ainakin tämä valmiiksi mietitty neljän ruokalajin ruoka-viini -yhdistelmäkokonaisuus on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Kun seurakin oli mitä mainiointi, ei illallisesta jäänyt mitään pahaa sanottavaa. Toivottavasti ihmiset löytävät tämän uudenkon ravintolan. Ainakin näin keskellä viikkoa paikassa oli hyvin hiljaista.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Espanjalaiset lihapullat

Kaapin läpikäynti paljasti tällaisen joskus varmaan kymmenen vuotta sitten tulostetun ohjeen, jota en varmaankaan ole koskaan edes kokeillut. Lähde on epäselvä, mutta tulos löytyy nyt tästä. Hyvä, että näitä saa kirjattua sähköiseen muotoon, jotta pääsee lappusista eroon. Ohje oli hyvä, pääsee jatkoon.


kastike
1 rkl oliiviöljyä
2 sipulia
1 valkosipulin kynsi
500 g paseerattua tomaattia
4 tuoretta tomaattia
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 tl chilijauhetta
2 rkl kuivattua oreganoa
1/2 tl kanelia
1 rkl sokeria
1 dl kuorittuja manteleita

lihapullat
600 g naudan jauhelihaa
3 valkosipulin kynttä
1 dl hienonnettua persiljaa
2 dl vettä
1 viipale paahtoleipää
1 dl hienonnettuja oliiveja
rouhittua mustapippuria
1 1/2 tl paprikajauhetta
2 tl suolaa

Ensin tehdään kastike. Hienonna sipulit ja tuore tomaatti. Kuullota sipuleita öljyssä kattilassa. Lisää paseerattu ja tuore tomaatti, viini sekä mausteet. Anna hautua miedolla lämmöllä ainakin puoli tuntia. Rouhi mantelit kevyesti muutamaan osaan ja paahda niitä hetki kuivalla pannulla. Lisää kastikkeen joukkoon.

Sitten tehdään lihapullat. Sekoita hienonnettu valkosipuli, persilja, vesi, oliivit ja mausteet kulhossa. Murustele leipä joukkoon. Lisää jauheliha ja sekoita hyvin. Anna taikinan levätä hetki ja pyörittele sitten halkaisijaltaan parin sentin kokoisiksi lihapulliksi.

Lado lihapullat uunivuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Lisää sitten kastike vuokaan lihapullien päälle ja laita takaisin uuniin vielä 20 minuutiksi. Tässä vaiheessa uunin lämpötilaa voi laskea hieman.

Tarjoile riisin kanssa tai sellaisenaan tapaksina. Sopivat syötäväksi myös jäähtyneinä. Epäilisin, että perunamuusi käy myös hyvin kaveriksi.

Näitä on nyt kokeiltu sellaisenaan salaatin kyljessä ja riisin kanssa. Molemmilla tavoilla toimivat erinomaisesti. Ohje on ehkä vähän työläs arkiruoaksi, mutta toisaalta nämä toimivat hyvin myös uudelleen lämmitettyinä. Täytynee penkoa kaappeja useamminkin, kun sieltä tulee tällaisia löytöjä vastaan.

torstai 5. marraskuuta 2015

Burgerilla Brondassa

Noin puolen vuoden suunnittelun jälkeen saimme ystäväpariskunnan J&J kanssa aikaiseksi burger-illallisen ravintola Brondassa Eteläesplanadilla. Ravintolan annokset ovat pääosin tehtyjä jaettavaksi, paitsi paikan nimikkojuustoburgeri BCB. Juuri nämä burgerit olivat meillä kiikarissa.


Palvelu vaikutti mutkattomalta. Aluksi meille tuotiin cocktail-lista. Olimme alkoholittomalla linjalla liikkeellä kaikki, joten päädyimme tilaamaan alkuun alkoholittoman cocktailin. Baarimikko pyöräyttikin meille oikein makoisat juomat.

Ruokalista oli nopeasti katsottu, koska tilaus oli selvä jo etukäteen. Otimme burgereille kaveriksi kaksi annosta ranskalaisia jaettavaksi. Nämä kolmen perään huhuilun jälkeen lopulta saapuivatkin juuri, kun burgerista oli enää pari suupalaa jäljellä. Pientä hutilointia oli siis palvelussa havaittavissa. Ranskalaisista ei sitten lopulta laskutettu mitään, eli tehty virhe tunnustettiin ja hyvitettiin ihan asiallisesti.

Burgeri oli todella maukas. Monesta muusta paikasta poiketen se myös tarjottiin ihan lämpimänä. Pihvi oli hyvin maustettu ja oikeaoppisen punainen sisältä. Tämä menee kyllä helposti Helsingin parhaiden burgereiden top-3 -listalle. Esimerkiksi Kämpin burgeri jää huonommaksi, ehkä myös Sinne. Friends & Brgrs sitävastoin on mielestäni parempi, vaikka heidän burgerinsa onkin kovin eri tyyppinen.


Pääruoan jälkeen oli vatsassa vielä tilaa jälkiruoalle. Minä tilasin manteli-sitruunapiirakkaa. Tämä ehkä enemmän sitruunatahnalla täytettyä mantelikeksiä muistuttava annos oli ihan hyvä, mutta ei mikään tajunnanräjäyttäjä.


Parempi puolisko tilasi uuniomenalla höystetyn pannacottan. Tämä sai kovin samanlaisen tuomion kuin minunkin annokseni.


J&J ottivat molemmat pähkinäisen suklaakakun. Tämäkään annos ei mitään suuria hurraahuutoja nostattanut ilmoille.

Brondassa oli siis paljon hyvääkin, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan niin paljon, että heti hätäisesti palaisimme uudelleen. Cocktailit ilmeisesti ovat paikan vahvuus, joskaan niitä emme tuota alkoholitonta juomaa lukuunottamatta kokeilleet. Burger on todella hyvä, mutta jälkiruoat puolestaan vähän pliisuja. Tällä hintatasolla Helsingistä saa parempaa ruokaa muualta.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Halloweenin porkkanakakku

Halloweenia juhlittiin tänä vuonna ystäväperheiden kanssa. Lupauduin tekemään jonkinlaisen leipomuksen. Arvontalaulun laulamisen jälkeen nalli napsahti sopivasti koristellulle porkkanakakulle. Että semmoista sitten tekemään. Onneksi kaapista löytyi jo valmiiksi sopivia piparimuotteja. Tämmöisen kakun voi sitten toki tehdä ilman halloweeniakin.


Tällä ohjeella on meillä tehty joskus vuosia sitten porkkanakakkua. Ohje löytyi tulostettuna kaapista. Lähde on ehtinyt jäädä historian hämäriin. Aiemmin tätä on tehty uunipannulla niin, pohja on ollut yhtenä kerroksena ja kuorrutus siinä päällä. Nyt lähdin tekemään vähän täytekakkumaisempaa tuotosta, jossa pohja on kolmessa kerroksessa ja kuorrutetta on myös näiden väleissä.

pohja
5 kananmunaa
4 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 dl rouhittuja saksanpähkinöitä
125 g voita
350 g porkkanaraastetta

kuorrute
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl tomusokeria
2 rkl sitruunamehua
(omenamehua kostutukseen)

koristeluun
mustaa sokerimassaa
nonparelleja
tomusokeria

Kakun voi siis tehdä joko täytekakkutyylisenä, jolloin pohja on syytä paistaa irtopohjavuoassa, jotta siitä tulisi riittävän paksu halkaistavaksi. Tai sitten voit tehdä ihan vain yhden kerroksen korkuisen laakeamman pohjan uunipannulla. Tällöin varmaankin riittää puolikas annos kuorrutetta.

Pohjan voi hyvin tehdä edellisenä päivänä. Jos päädyit täytekakkutyyliseen ratkaisuun, kuten minä, kannattaakin nimenomaan tehdä pohja edellisenä päivänä, sillä kakun pitää antaa jäähtyä hyvin ennen kuin sen leikkaa halki.

Joka tapauksessa kakun tekeminen alkaa pohjasta. Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja lisää varovasti käännellen vaahdon joukkoon. Lisää mukaan myös pähkinät, porkkanaraaste sekä sulatettu voi. Sekoita huolellisesti mutta varovasti. Kaada joko leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan tai uunipannulle. Paista 180-asteisessa uunissa noin tunnin ajan.

Täytekakkutyylisen kakun tekijä antaa kakun nyt jäähtyä yön yli. Leikkaa kakku 1-2 kohdasta halki. Kuorrutetta riittää kahteenkin väliin, jos ei laita kovin paljon.

Kuorrutusta varten notkista tuorejuusto kulhossa vatkaamalla voimakkaasti lusikalla. Lisää tomusokeri ja sitruunamehu ja sekoita tasaiseksi. Kostuta pohjakerroksen pintaa kevyesti omenamehulla pullasudin avulla. Levitä ohut kerros kuorrutetta ja lisää seuraava pohjakerros päälle. Jatka kunnes kakun pinta on käsillä. Levitä loppu kuorrute pinnalle. Tähän kannattaa varata suurin osa kuorrutteesta, sillä sitä saa olla pinnalla kunnon kerros.

Mikäli paistoit pohjan uunipannulla, riittänee muutaman tunnin jäähdyttely. Valmista kuorrute kuten edellä ja levitä kakun päälle. Kerros saa olla paksu.

Koristelua varten levitä tomusokeria työtasolle ja kauli sen päällä sokerimassa ohueksi. Painele muotilla kuvioita massasta ja laita vaikkapa nonparelleja silmiksi tarpeen mukaan. Taitavammilla käsillä toki tulee kauniimpi kakku.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...