keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Sosekeitto paahdetuista juureksista

Kevään kasvissosekeittosesongin aikana kokeilin tällaistakin reseptiä. Silmä sattui erityisesti tuohon keiton päälle lisättävään pekoni-pähkinämuruun. Keiton voi toki tehdä ilmankin sitä. Ohje löytyi Maku-lehden sivuilta.


500 g porkkanaa
250 g palsternakkaa
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
1 tl timjamia
1/2 dl oliiviöljyä
1 l kasvislientä
2 dl kuohukermaa

pekoni-pähkinämuru
170 g pekonia
1 1/2 dl saksanpähkinöitä rouhittuna
2 rkl tuoreyrttiseosta (esim. persiljaa ja salviaa)

Kuori ja lohko kasvikset. Laita leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Mausta suolalla, pippurilla, timjamilla ja oliiviöljyllä. Paahda 225-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kauniin värisiä ja kypsiä. Siirrä korkeareunaiseen kattilaan. Lisää joukkoon osa kasvisliemestä ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää vielä loppu kasvisliemi ja kerma. Kuumenna hetki.

Valmista sitten pekoni-pähkinämuru. Hienonna pekoni ja paista se rapeaksi pannulla. Lisää pähkinät ja yrtit. Viimeistele keittoannokset ripottelemalla päälle pekoni-pähkinämurua.

Keitto oli oikein maukasta. Parempi puolisko ei tykännyt pekoni-pähkinämurusta. Minusta se oli loistava lisä muutoinkin maukkaaseen keittoon. Joka tapauksessa keitto kävi hyvin ilmankin tuota murua, joten sen poisjättäminen ei ole laisinkaan mahdotonta.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Burgerilla tai parilla Floridassa

USA on burgereiden luvattu maa. Siksipä kevään Floridan reissulla oli ihan pakko näitäkin herkkuja taas kokeilla.


Miami Beachilla löysimme ihan sattumalta ohi kävellessämme paikan nimeltä Five Guys. Se oli useammassakin listauksessa mainittu yhdeksi kaupungin parhaista burgeripaikoista, joten päätimme käydä heidän eväitään kokeilemassa.

Kaverit tuntuivat olevan erityisen vakavissaan nimenomaan ranskalaisten kanssa. Kunkin päivän perunoiden lähde ilmoitettiin taululla ihan viljelijän tarkkuudella. Ranskalaiset myös paistettiin rasvassa kahteen kertaan. Kenties ne oli vielä esikeitettykin, tätä en tosin päässyt itse todistamaan, joten en voi olla aivan varma. Lopputulos joka tapauksessa oli erinomainen. Harvemmin olen yhtä hyviä ranskalaisia saanut maistaa.

Kavereiden burgerit olivat myös maukkaita. Listalla on neljä erilaista burgeria ja lisäksi samat pienempinä versioita. Pienissä on yksi pihvi ja tavallisissa kaksi. Burgereista löytyy perusmalli, jossa on vain pihvi ja sämpylä sekä sama juustolla, pekonilla sekä molemmilla. Muut sörsselit saa valita burgeriinsa vapaasti. Erilaisia täytteitä ja soosseja on yhteensä 15 erilaista.

Kaverit mainostavat käyttävänsä hyvää lihaa ja paistavansa pihvit aina kypsiksi. Periaatteessa pihviähän ei pidä kypsäksi mennä paistamaan, mutta nämä ohuemmat lätyt saa pysymään mehevinä, vaikka ne niin paistaisikin. Tämä annettakoon anteeksi. Juusto-pekoniburgeri oli nimittäin erinomainen. Otin lisäsörsseleitä kohtuudella.

Ravintolassa tilauksen valmistumista odotellessamme lueskelimme pitkin seiniä sijoitettuja kavereiden burgereita kehuvia lehtiartikkeleita. Pian kävi ilmi, että kyse on jälleen kerran ketjusta. Vielä myöhemmin huomasimme, että ketju on rantautunut jo Eurooppaankin. Presidentti Obama oli maininnut Five Guysin omaksi suosikikseen.


Tien varren Denny's -ketjudinerissa ehdimme myös kokeilla paikan sriracha-burgerin. Syötävää oli varsin paljon, mutta burgeri ei mikään superihmeellinen ollut. Tosin kyllä sekin suomalaisen ketjuravintolan perusburgerin päihitti mennen tullen.

Myös Wendy's -ketjun kutkuttavasti nimetty Baconator-burgeri päätyi kokeiltavaksi, kun emme vatsan kiljuessa nälkäänsä löytäneet muutakaan paikkaa tien varrelta. Wendy's kovasti kehuskelee käyttävänsä vain lähellä tuotettua lihaa ja muutoinkin laadukkaita raaka-aineita. Nämä burgerit eivät kovin suuria kehuja ole netissä keränneet, mutta kovaan nälkään Baconator upposi mitä mainioimmin.

Baconator on aika miehinen burgeri, sillä se sisältää sämpylän lisäksi kaksi pihviä, runsaasti pekonia ja juustoa sekä ketsuppia ja majoneesia, mutta ei lainkaan kasviksia. Tässä burgerissa oli tällaiselle höyhensarjalaiselle vähän turhankin tuhdisti syötävää. Ei kannata moista mennä haukkaamaan, jos on vielä pidemmästi ajourakkaa jäljellä. Voi nimittäin Nukkumatti hiipiä salamatkustajaksi. Onneksi Wendy's tarjoaa myös pienempää versiota Son of Baconatoria, joka on vähän isäänsä maltillisemman kokoinen eväs.

Kyllähän näitä muistellessa jo alkaa kuola valua. Lisää burgerihömppää on ihan varmasti luvassa myöhemmin tänä vuonna, kun pääsen nyt vielä tulevan kesälomareissun havaintoja perkaamaan. Burgerinystävien kannattaa siis pysyä kanavalla.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Kahvilla maustettu pähkinä-suklaakakku

Parempi puolisko halusi pyöräyttää suklaakakun minulle syntymäpäiväkahvipöytään. Kävihän se. Glorian ruoka & viini -lehden numerosta 1/2016 löytyi tämä ohje.


Ohjetta noudatettiin tarkasti, paitsi murukahvi korvattiin vahvalla kahvilla ja vispikerma kuohukermalla.

175 g tummaa suklaata
120 g (n. 2 dl) hasselpähkinöitä
175 g voita
3 munaa
2 dl sokeria
1/2 dl jauhoja
3 tl murukahvia (espressomurukahvia)

kuorrutus
150 g suklaata
1 1/2 dl kuohukermaa
1 rkl voita

lisäksi
1/5 tl sormisuolaa

Voitele ja jauhota irtopohjavuoka. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Rouhi pähkinät karkeasti. Paahda pähkinöitä uunissa 7 minuuttia tai kunnes ne ovat kauniin paahtuneita. Varo kuitenkin polttamasta pähkinöitä.

Sulata suklaa varovasti vesihauhteessa. Sulata voi kulhossa mikrossa. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita sokeri voisulaan ja lisää keltuaiset yksi kerrallaan joukkoon. Yhdistä sulatettu suklaa. Lisää myös jauhot, murukahvi ja paahdetut pähkinät. Meillä murukahvi nosti karvat pystyn ja käytimmekin vahvaa kahvia noin 1/4 dl verran.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää vaahto varovasti käännellen suklaamassan joukkoon. Kaada taikina vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa noin 35-45 minuuttia. Kakku saa jäädä keskeltä hieman tahmeaksi. Anna jäähtyä hyvin ennen kumoamista.

Valmista kakun jäähdyttyä kuorrutus. Yhdistä suklaa ja kerma kattilassa. Lämmitä varovasti, kunnes suklaa sulaa. Vispaa joukkoon voi. Anna jäähtyä ja levitä kakun päälle. Anna lopputuloksen jäähtyä ja sirottele pinnalle vielä sormisuolaa juuri ennen tarjoilua. Kakun kanssa voi halutessaan tarjota kermavaahtoa.

Kuorrutteesta tuli hieman turhan löysää, mutta muutoin kakun tekemisessä ei ollut ongelmia. Lopputulokseen löysä kuorrute ei kauheasti vaikuttanut, sillä se jämähti lopulta ihan hyvin. Ainoastaan lautanen siinä vähän sotkeentui. Hyvä kakku, tehdään toistekin.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Robert on Floridassa

Kevään Floridan matkalla pääsimme tutustumaan Miamin eteläisestä lähiöstä Florida Citystä löytyvään erinomaiseen maatilatoriin nimeltään Robert Is Here.


En tiedä onko paikan kutsuminen maatilatoriksi ihan oikein, mutta englanniksi sitä jossain kutsuttiin nimellä "farmer's market". Toinen vaihtoehtoinen nimitys voisi olla hedelmäkoju ("fruit stand"). Kojuksi paikka tosin on vähän isonpuoleinen.


Kutsuttakoon Robertin myyntipaikkaa miksi hyvänsä, on se lajissaan kuulemma Floridan parhaita. Lähialueen tuotannon lisäksi myynnissä on myös muualta tuotuja hedelmiä. Turistien iloksi hedelmät saa ostettua myös valmiiksi kuorittuina ja paloiteltuina, jolloin omia teräaseita ei tarvita. Paikallisista appelsiineista itse puristettua mehua on myynnissä kylmäkaapissa. Tätä kannattaa ostaan pullollinen mukaan. On nimittäin todella namia.


Hedelmät näkyivät käyvän kaupaksi, mutta silti pisin jono oli pirtelötiskille. Lähitienoilla on muitakin vastaavia pisteitä, joiden hedelmät ja pirtelöt käyvät kaupaksi, mutta Robertia pidetään yleisesti parhaana. Pirtelöt tehdään tilauksesta tuoreista hedelmistä. Kokeilimme mangoa, ananasta ja mansikkaa. Kaikki olivat törkeän hyviä.


Etenkin viikonloppuisin iltapäivällä Robertille mennessä kannattaa varautua jonottamaan kaikkea pysäköintipaikasta lähtien. Paikka sijaitsee pellon laidalla ja ruuhkaisimpina aikoina pysäköinti leviää sinne pellonkin puolelle.


Perheen pienimmille paikan takana sijaitsee pieni eläintarha, jossa on maatilan eläimiä ihmeteltäväksi. Onpa mukana jokunen muukin eläin.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Porkkana-maapähkinävoikeitto

Tuoreessa Glorian Ruoka & Viini -lehdessä (4/2016) oli tämmöinen ohje. Muutoinkin keitto-ohjeita oli tässä numerossa paljon. Pari muutakin on laitettu korvan taakse odottamaan kokeilua. Mutta tämä ohje pomppasi lehden sivuilta ensiksi silmille. Nyt en kikkaillut, vaan tein kaiken pilkulleen ohjeen mukaan.


5 kevätsipulia varsineen
3 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
6 isoa porkkanaa
1 rkl öljyä
8 dl kasvislientä
1 dl maapähkinävoita
1 dl kookosmaitoa
1/2 tl suolaa
1/2 tl pippuria
2 rkl hienonnettua tuoretta minttua
2 rkl hienonnettua tuoretta korianteria
2 rkl hienonnettua tuoretta basilikaa
sriracha-kastiketta

Hienonna sipulit. Poista chilistä siemenet ja hienonna sekin. Raaputa porkkanat puhtaiksi ja leikkaa ne parin sentin pätkiksi. Kuullota kasviksia öljyssä kattilassa pari minuuttia. Lisää liemi ja keitä noin 10 minuuttia, tai kunnes porkkanat ovat kypsiä. Lisää maapähkinävoi ja kookosmaito. Sekoita tasaiseksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää hienonnetut yrtit. Valuta pinnalle maun mukaan tulista sriracha-kastiketta.

Keitto oli todella maukas. Sriracha-kastiketta tuli lorautettua oikein kunnolla, mistä johtuen keitto oli myös varsin tulista. Kun valmistuskaan ei ollut kovin työlästä, tehdään tätä meillä varmasti uudemmankin kerran.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Herkkusuut roadtripillä Key Westiin

Kevään Floridan matkallamme päädyimme myös sinne aivan eteläkärkeen Key Westiin. Matkalle mahtui kaikenlaista kivaa, myös hyvää ruokaa. Tässä muutama poiminta.


Sekä meno- että paluumatkalla söimme lounasta ketjun saarista pohjoisimmalla, Key Largolla. Menomatkalla satuimme sopivasti bongaamaan etukäteen Tripadvisorin alueen kärkipään ravintoloista tiedustelluista paikoista Mrs. Mac's Kitchenin. Se oli semmoinen "Tuossa se on!", vilkku päälle, jarrut pohjaan, käännös oikeaan -tyylinen saapuminen. Onneksi kukaan ei ajellut ihan puskurissa kiinni.


Söimme lounaaksi päivän kalaa caesarsalaatilla. Kala oli kyseisenä päivänä mahi-mahia eli dolfiinia. Kalojen tuntemus on avuksi, sillä dolfiini on englanniksi sama kuin delfiini eli dolphin. Ehkä tämän sekaannuksen välttämiseksi nimeä mahi-mahi näkee usein ruokalistoissa. Kyseessä on joka tapauksessa kala, ei merinisäkäs. Ei siis syytä huoleen. Dolfiini on maukas kala ja blackened-tapaan valmistettuna se oli aivan törkeän hyvää.


Emme myöskään voineet olla maistamatta ravintolan kehuttua limepiirasta (siis key lime pie). Ja hyvä niin, sillä piiras oli aivan törkeän hyvää. Parempi puolisko tykkäsi myös, vaikka ei ole happamien sitruksien ystävä. Key lime tosin on tavallista limeä makeampi ja jenkkiläinen muutoinkin lykkää sokeria kilon joka paikkaan aina kun silmä välttää.


Perillä Key Westissä asetuimme taloksi Eden House -hotelliin ja mietimme illallisvaihtoehtoja. Hotelli sijaitsi kaupungin historiallisessa keskustassa, mutta hieman syrjässä kovimmasta menosta. Lähistön ravintoloilla oli niin Yelpistä kuin Tripadvisoristakin katsottuna tähtiä joka lähtöön, mutta iso osa paikoista meni varsin aikaisin kiinni. Lopulta laiskuus voitti ja päädyimme hotellin tontilla sijaitsevaan ravintolaan nimeltään Azur.

Ravintolan sijainti oli toki mitä mainioin, kun matkaa oli vain jokunen kymmenen metriä huoneestamme käsin. Huoneestakin löytyneessä ravintolan listassa kalavaihtoehdot olivat kuitenkin vähissä ja nimenomaan kalaa teki mieli. Tästäkin huolimatta ajattelimme vähintään vilkaista miltä ravintola näyttää.


Heti sisään astuttuamme huomasimme liitutaulun, johon oli kirjoitettu päivän suositukset. Näissä oli onneksi pääruokana grillattua miekkakalaa. Siksipä uskaltauduimme peremmälle. Meidän ohjattiin pöytään ja tarjoilijamme kävi esittäytymässä ja tuomassa ruokalistat. Hän myös luetteli päivän suositukset, jotka olimme siis jo lukaisseet itse läpi. Jäimme vielä hetkiseksi miettimään alkuruokia.

Lopulta päädyin tilaamaan alkuruoaksi mausteista mustekalaconfitia. Parempi puolisko valitsi kreikkalaisen salaatin hummuksella ja oliiveilla. Näistä mustekala osoittautui todelliseksi herkkupalaksi. Enpä ole koskaan syönyt niin hyvää mustekalaa. Tarjoilijan suosittelema viinikin oli mitä mainioin pari annokselle. Paremman puoliskon annos jäi vähän tämän herkun varjoon, vaikka ei siinäkään sinällään mitään vikaa ollut.


Pääruoaksi valitsimme molemmat grillatun miekkakalan. Annos oli todella hyvä. Kala oli maukas ja siinä oli upea grillatun maku. Lisukkeet ja kastike toimivan hienosti yhteen. Samoin tarjoilijan minulle suosittelema valkoviini oli mainio kumppani annokselle.


Lopulta päädyimme vielä tilaamaan jälkiruokaakin. Vaimokkeen valitsema crème brûlée oli todella hyvää. Minä valitsin omenapiirakan, joka osoittautuikin kuivaksi malliksi. Itse pidän vähän mehevämmistä piirakoista. Mutta hyvää oli sekin, etenkin annoksen kanssa tarjottu jäätelö. Innostuin hyvistä viinisuosituksista niin paljon, että otin vielä jälkiruokaviininkin. Pari toimi jälleen erinomaisesti.

Jos vielä joskus päädymme Key Westiin (mikä onkin varsin todennäköistä, sillä kaupunki on upea!), tulemme ehdottomasti uudemman kerran Azuriin syömään. Illallisella meni kaikki nappiin, myös palvelu. Jenkkitarjoilijat ovat harvemmin huonoja, mutta tällä kertaa meitä palvellut herra oli kyllä yksi parhaista ikinä.


Muutoin Key Westissä nauttimamme ateriat olivat hyviä, mutta eivät mitenkään erityisen maininnan arvoisia. Niinpä siirrymmekin ajassa eteenpäin paluumatkaan mantereelle. Lounaspysähdys oli jälleen vuorossa Key Largon kohdalla. Tällä kertaa ravintolaksi valikoitui niin ikään Tripadvisorin listalla korkealle sijoittunut Hobo's Cafe.


Jälleen pysyimme kalaruoissa. Minä otin mahi-mahiquesadillat ja parempi puolisko jonkin kalaleivän. Leivän tarkemmat tiedot ovat jo päästä pudonneet, eikä sopivan kuuloista annosta löydy paikan listaltakaan. Näistä quesadillat olivat erinomaisia. Kalaleivässä häiritsi todella vahva kookos ja makeus, jotka eivät oikein sopineet kokonaisuuteen. Muutoin tämäkin annos oli mainio.


Lyhyt retkemme Key Westiin oli mainio osa muutoinkin mainiota matkaa. Monia alueen herkkuja ehdimme maistella, mutta monta jäi vielä kokeilematta. Erityisesti harmittamaan jäivät jättiläismerietanat (engl. conch), jotka ovat Key Westin ihmisille hyvin rakkaita. Kutsuvathan he itseäänkin sellaisiksi. Saari on jopa julistautunut kerran itsenäiseksi ja silloin valtion nimeksi tuli Conch Republic.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...