lauantai 20. tammikuuta 2018

Herkkusuut Granadassa

Teimme joulukuussa pienen automatkan Espanjan Andalusiassa. Olen kertonut matkastamme enemmänkin matkablogin puolella. Vierailimme myös Granadassa, joka sijaitsee sisämaassa vuorten syleilyssä. Kaupunki on tunnettu erityisesti Alhambran palatsista, joka on Espanjan suosituin nähtävyys. Annettavaa kaupungilla on kuitenkin myös ruokamatkailijalle.


Espanjalaisen tapas-kulttuurin synnystä on monia tarinoita, mutta usein kulttuurin syntypaikkana pidetään joka tapauksessa nimenomaan Andalusiaa. Nämä viinin kanssa tarjoillut pikkupurtavat ovat perinteisesti olleet ilmaisia kyytipoikia juomalle. Monissa paikoissa käytännöstä on luovuttu, mutta Granadassa se on edelleen käytössä. Tapaksia voi tilata ihan erikseenkin listalta maksua vastaan, mutta uusi annos saapuu pöytään myös jokaisen viini- tai olutlasillisen myötä.


Olin toki lukenut tästä käytännöstä matkopaskirjasta, mutta silti se ehti nälän koittaessa unohtumaan. Alhambran palatsissa vietetyn iltapäivän jälkeen siirryimme hotellin kautta kaupungille etsimään syötävää. Meillä oli yksi tietty ravintola mielessä, mutta hotellin concierge ei saanut meille sieltä pöytää varmistettua. Itse asiassa ravintolassa ei edes vastattu puhelimeen.


Päädyimme lopulta nopealla silmäyksellä kivalta vaikuttavaan kansankuppilaan nimeltä Los Manueles. Tämä juuri sata vuotta täyttänyt ravintola oli tupaten täynnä ja yleisö näytti lähinnä paikallisilta. Saimme viimeisen vapaana olleen pöydän. Silmäilimme ruokalistaa ja tilasimme vähän kaikenlaista. Tapaksethan ovat pieniä annoksia, joten niitä voi ottaa aika monta.


Pian kävi ilmi, että etenkin osa tilaamistamme annoksista oli yllättävän suuria. Kun oluen kyytipoikana tuli vielä lisäannos, alkoi tilanne näyttää huolestuttavalta. Juoman pienestä koosta johtuen sitä oli tilattava lisää, mistä syystä saimme jälleen lisää ruokaa.


Lopulta saimme syötyä vain muutaman annoksen ihan kokonaan. Tarjoilija kävi leikkimielisesti tätä hämmästelemässä. Otimme lopuksi vielä espressot. Laskua pyytäessämme tarjoilija kävi vielä kurkistamassa kahvikuppeihin, ettei sinnekin vain ollut jäänyt jotain pohjalle. Illallinen oli erittäin onnistunut, vaikka tyhmyyttämme vähän haaskasimmekin hyvää ruokaa. Koskaan ei tunnu kivalta heittää ruokaa pois.


Paitsi tapaksistaan, on Granada tunnettu myös churroistaan. Nämä uppopaistetut taikinapötköt ovat paremman puoliskoni mielestä aina olleet tylsiä. Minä olen maistanut ihan hyviäkin churroja, joten päätimme antaa Granadalle myös tässä asiassa tilaisuuden näyttää kyntensä. Valitsimme matkaoppaan mukaan kaupungin parhaan churropaikan Gran Cafe Bib-Ramblan.


Churrot olivat varsin koruttoman näköisiä, mutta maku oli todella hyvä. Ne maistuivat enemmän suolaisilta kuin makeilta. Paksuun kaakaoon dipattuina ne maistuivat kylmänä Granadan talvipäivänä todella hyviltä. Yhteen annokseen kuului kuusi churroa, mikä oli kyllä ihan maksimimäärä meille kahdelle. Tällaisia rasvaisia leivonnaisia ei makean kaakaon kanssa voi kovin paljoa syödä kerralla.

Granadan visiitissämme oli vain yksi ongelma: se oli kovin lyhyt. Talvisessa vierailussa hyvänä puolena oli turistien pieni määrä. Silti kaupunki olisi kiva nähdä myös kesällä. Palaamme varmasti vielä uudelleen.

Ps. Se Alhambran palatsi on muuten todella upea.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...