torstai 26. maaliskuuta 2015

New York Cheesecake keikautusversiona

Tämä on Kinuskikissan ohje, joka päätyi varsin pikaisesti kokeilulistalle kotikeittiössä. Ideana tässä on tehdä klassinen New Yorkin juustokakku kuivakakun kaltaisesti. Kakun pinnan peittää pohja ja juustotäyte löytyy pinnan alta. Kyllä tuolla hitaamman hämää.


pohja
250 g digestivekeksejä
1 dl vehnäjauhoja
125 g voita
1 rkl kermaa

täyte
600 g Philadelphia-tuorejuustoa (maustamaton)
200 g ranskankermaa tai smetanaa
2 rkl sitruunamehua
2 dl ruokosokeria
1 vaniljatanko
1 dl kuohukermaa
1 dl perunajauhoja
4 munaa

pinnalle
tomusokeria

tarjoiluun
vadelmia tai muita marjoja

Hienonna keksit ja sekoita niiden joukkoon vehnäjauhot, sulatettu voi sekä lopuksi kerma.

Suosittelen käyttämään silikonista kakkuvuokaa. Ilmeisesti tällaista yleensä kuivakakkujen paistamisessa käytettävää vuokaa kutsutaan rengasvuoaksi. Laita juomalasi pohja edellä ulkoapäin vuoan reikään. Tällä toimenpiteellä on tarkoitus tukea vuokaa kasaamisen helpottamiseksi.

 Painele keksiseos kakkuvuoan pohjalle.  Tarkoitus on vuorata vuoka niin, että taikina ulottuu noin 4 cm etäisyydelle vuoan yläreunasta. Miläli murumaisen pohjan saaminen pysymään vuoan keskiosassa tuottaa ongelmia, sulata joukkoon lisää voita. Kokemuksesta tiedän, että se auttaa. Näin pohja pysyy paremmin kasassa.

Tee seuraavaksi täyte. Notkista tuorejuusto vatkaimella. Sekoita joukkoon ranskankerma tai smetana, sitruunamehu ja sokeri. Halkaise vaniljatanko ja kaavi siemenet täytteen joukkoon. Sekoita keskenään kerma sekä perunajauhot, ja lisää täytteen joukkoon. Sekoita lopuksi mukaan munat ja kaada täyte vuokaan.

Paista 175-asteisessa uunissa tunnin ajan. Mikäli pinta tummuu, peitä kakku foliolla. Paistoaikaa ei kannattane kuitenkaan lyhentää. Itse paistoin kaasu-uunissa vielä 10 minuuttia pidempään.


Anna kakun jäähtyä vuoassaan. Nosta vuoka jääkaappiin odottamaan seuraavaan päivään. Kumoa lopuksi tarjoilulautaselle. Lisäpisteitä ropisee päälle sirotellusta tomusokerista. Marjat käyvät kylkeen kivasti.


Lopputuloksena tosiaan on varsin yllättävä kakku. Päälle päin ei hoksaisi kyseessä olevan juustokakun laisinkaan.

Ohje oli varsin simppeli paitsi mitä nyt vähän tuon pohjan asettelussa vuokaan tuli ongelmia. Rasvan määrää kannattaa tosiaan lisätä, mikäli seos ei tunnu pysyvän kasassa. Voisin jopa veikata, että keksimurupohjaisen pohjan sijaan perinteinen taikina voisi tässä tapauksessa toimia paremmin. Esimerkiksi aitoa newyorkilaista juustokakkuohjetta voisi kokeilla. Kunnon taikina pysyy varmasti kasassa. Suomalaisiksi mittayksiköiksi sovitettu ohje löytyy täältä.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Marokkolainen porkkanakeitto

Marokkolaista ruokaa en olekaan ennen valmistanut. Enkä marokkolaisesta ruoasta kyllä mitään ymmärrä, joten helposti menisi sellaisesta mikä tahansa. Vaan kun lehdessä sanotaan, että marokkolaista on, niin kai se sitten on. Lehti oli Glorian Ruoka & Viini ja numero 2/2015.


Tämä ennen kovin liharuokapainotteinen blogilaari alkaa pikkuhiljaa täyttyä enempi kasvispainotteisista ohjeista. Ehkä se pää tosiaan pehmenee iän myötä, mene ja tiedä. Mutta oikein kivaa vaihtelua tämmöiset ovat.

1 salottisipuli
5 suurta porkkanaa
2 rkl voita
6 dl kanalientä
1 rkl juoksevaa hunajaa
2 tl sitruunamehua
1/4 tl mustapippuria myllystä
(ripaus suolaa)
1 1/2 tl juustokuminan siemeniä
1 dl maustamatonta luonnonjogurttia

Hienonna sipuli ja kuori sekä viipaloi porkkanat. Sulata voi kattilassa ja kuullota siinä sipulia parin minuutin verran. Lisää porkkanat ja kanaliemi. Kuumenna ja keitä kannen alla noin 20 minuuttia, kunnes porkkanat ovat pehmenneet. Soseuta sauvasekoittimella.

Paahda juustokuminan siemeniä kuivalla kuumalla pannulla minuutin ajan. Hienonna siemenet morttelissa. Minulla ei sattunut näitä siemeniä olemaan, joten käytin jauhettua juustokuminaa. Sitä en paahtanut, vaan sekoitin suoraan keittoon.

Lisää juokseva hunaja, sitruunan mehu ja mustapippuri. Tarkista suola maistamalla. Annostele lautasille ja lisää jogurtti keiton päälle. Ripottele juustokuminaa pinnalle.

Juustokumina kävi porkkanan kanssa hyvin yksiin. Jogurtin happamuus kivasti taittoi keiton makeutta. Jos näin kivoja ovat nämä marokkolaiset ruoat, niin lienee syytä tutustua tarkemmin.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Thaimaalainen kanakeitto tom kha gai

Glorian Ruoka & Viini -lehti sisälsi numerossaan 2/2015 tämmöisen Jouni Toivasen ohjeen. Kuvassa näytti niin hyvältä, että oli pakko kokeilla. Itse en jaksanut kasata lautaselle yhtä nätisti, joten tuossa itse ottamassani kuvassa ei näytä hyvältä ollenkaan. Vaan hyvää tämä on.


2 tlk kookosmaitoa (400 g per tölkki)
1 rkl kookosöljyä
1-5 pientä punaista chiliä
2 tl palmusokeria
2 sitruunaruohoa
2 ruukkua korianteria
4 cm pala galangaljuurta tai inkivääriä
4 kaffirlimen lehteä (kuivattu tai pakastettu)
200 g siitakesieniä
400 g broilerin fileetä
2 limetin mehu
2 rkl kalakastiketta

Taaskaan ei kauppa myynyt siitakesieniä, joten herkkusieniin oli tyytyminen. Vaan kävivät nekin.

Kuumenna kookosmaito lieden keskilämmöllä kattilassa. Kuumenna öljy pannussa ja paista kokonaisia chilejä noin minuutin ajan. Kaada chilit mortteliin yhdessä sokerin kanssa. Leikkaa sitruunaruohojen paksummasta päästä 1/3 ja hienonna. Heitä loput pois. Lisää puolet hienonnetusta sitruunaruohosta kattilaan kookosmaidon joukkoon ja loput mortteliin. Nypi korianterin lehdet erilleen varsista. Lisää varret mortteliin. Hienonna morttelissa olevat ainekset tasaiseksi ja lisää kattilaan kookosmaidon joukkoon.

Kuori galangal ja leikkaa ohuiksi tikuiksi. Murskaa kaffirlimen lehdet kookosmaidon joukkoon. Lisää kattilaan myös galangal. Leikkaa sienet suikaleiksi ja lisää kattilaan. Keitä viitisen minuuttia.

Paloittele broileri pieniksi paloiksi. Lisää keittoon ja siirrä kattila pois liedeltä. Anna hautua viitisen minuuttia, kunnes kana on kypsää. Hienonna korianterin lehdet ja lisää keittoon. Lisää lopuksi mukaan limetin mehu ja kalakastike. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa.

Tämä kävi oikein kivasti arkiruokana. Alkuruokakeitoksi tämä sopisi varmasti vähän juhlavampaankin settiin. Lehdessä oli ruoalle myös viinisuositus. Sopivaksi mehuksi mainittiin Cono Sur Bicicleta Riesling Gewürztraminer Viognier. Hyvin oli osattu sopiva viini löytää. Yhdistelmä toimi tosi hyvin. Samainen viini menee varmasti monen muunkin thai-tyylisen ruoan kanssa.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kämpissä burgerilla

Nyt.fi arvosteli Helsingin hampurilaiset ja Brasserie Kämpin tuotos Kämp Burger valittiin parhaaksi. Kämpissä olen käynyt kerran syömässä, mutta silloin ei ollut burgeri mielessä. En edes tiennyt ravintolan sellaista tarjoavan. Mutta kun parhaaksi kehutaan, niin pakkohan sitä on käydä kokeilemassa.


Hauskasti itsekin listasin omat burgerisuosikkini vähän aikaa sitten ihan täysin tietämättömänä Nyt.fi:n vastaavasta missiosta. Osin tuloksissa oli samaa, mutta järjestys oli vähän erilainen ja selvästi kovin eri perustein teimme valintoja.

Kämpin burgeri tarjottiin aika tyypillisesti ranskalaisten kanssa. Sämpylänä oli muutoinkin erinomaista leipää leipovan helsinkiläiset Coquusin briossityyppinen leipä. Väliin oli laitettu black angus-härän jauhelihasta rakennettu pihvi, salaattia, pikkelöityä punasipulia, pekoni-sipuli-majoneesia sekä cheddaria.

Pihvi on toki burgerissa tärkein osa. Minä kuitenkin arvostan myös kovasti sämpylää, joka ei saa missään nimessä olla sellainen tusinapulla kuin millainen se usein tuppaa olemaan. Tai sitten on koko tuotos tusinaburgeri. Briossi toimii pääsääntöisesti parhaiten. Black anguksesta saa erinomaisen pihvin. Näin myös Kämpissä, burgeri on sämpylän ja pihvin maun osalta erinomainen.

Nyt.fi tuntui kovasti tykkäävän kunnolla pinnalta paistetusta pihvistä. Läpikypsäksihän pihviä ei pidä mennä paistamaan, mutta paistopinta tekee pihviin isosti lisää makua. Tältä osin vähän ihmettelen Kämpin burgerin saamia korkeita pisteitä. Esim. Töölön Chico'sissa olen syönyt paljon paremman paistopinnan omaavan pihvin burgerin välissä.

Burgerin muut osat tukivat kokonaisuutta, mutta eivät erityisesti tuoneet mitään uutta ja ihmeellistä kokonaisuuteen. Juusto oli sulanut esimerkillisesti pihvin päälle. Lopputulos maistui erinomaiselle. En silti nostaisi tätä ihan ykköseksi. Kenties kolmossija siellä Roslundin ja Birgittan välimaastossa voisi listaltani hellitä.

Edelleen siis Friends & Brgrsin Helsinkiin saapumista odotellessa burgerilistani näyttää nyt tältä:

1. Sinne Helsinki
2. Roslund Hietalahti
3. Kämp Brasserie
4. Birgitta Hernesaari
5. Hard Rock Cafe Helsinki

Vitossijalla sinnittelevä ulkomaanihme ei etukäteen ollut mikään suosikki, mutta yllätti todella positiivisesti. Guacamolea sisältänyt burgeri oli pitkästä aikaa niin iso ylläri burgeririntamalla, ettei sitä voi olla huomioimatta hyvällä sijoituksella listalla. Sämpylälleen voisivat tosin tehdä tuolla ravintolassa jotain, se oli aikas tylsä.

Vaikka Kämpin burgeri ei ihan listan kärkeen kiilannutkaan, on tätäkin toki käytävä syömässä vielä uudemman kerran. Tällä kertaa olimme liikkeellä ihan oman ruokakunnan voimin. Isomman seurueen voimin tehtävä uusintavierailu on luvassa oletettavasti hyvinkin pian.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Pastaa hernepestolla ja pekonilla

Tämä ohje on Glorian Ruoka & Viini -lehden numerosta 2/2015. Tätä on nyt pari kertaa tehty ja toimii oikein hyvin arkiruokana. Valmistus sujuu varsin pienellä vaivalla ja nopsasti eikä makukaan ole pöllömpi. Herne ja pekoni sopivat kivasti yhteen.


400 g pastaa
170 g pekonia
raastettua parmesaania

hernepesto
200 g pakasteherneitä
1/2 ruukkua basilikaa
1/2 dl raastettua parmesaania
1 rkl öljyä
2 rkl sitruunan mehua
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 valkosipulin kynsi
1/2-1 dl pastan keitinvettä

sitruunaöljy
1/2 dl öljyä
2 rkl sitruunan mehua
1 sitruunan kuori suikaleina
1/2 tl sokeria
ripaus suolaa

Lehden ohjeesta poiketen valmistin pekonin uunissa. Näin toimin kahdesta syystä. Ensinnäkin uunissa pekonista saa tosi helposti rapeaa ilman sotkua. Toiseksi pekonin paahtuessa uunissa voi samalla valmistaa muut komponentit. Ohje uunipekoniin löytyy vaikkapa täältä. Kuva on hirveä, mutta maku loistava.

Kun pekoni on uunissa, voit laittaa pastaveden kiehumaan. Kun vesi kiehuu, lisää suola ja pasta ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan.

Pastaveden kiehuessa on hyvin aikaa valmistaa hernepesto ja sitruunaöljy. Laita hernepeston ainekset keitinvettä lukuunottamatta kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Kun pasta on valmista, ota keitinvettä talteen ja ohenna pestoa sillä tarpeen mukaan. Havaitsin, että vähän reilu 1 dl on sopiva määrä. Ohjeessa oli 1/2 dl, minkä jälkeen pesto oli vielä aikas paksua.

Sekoita sitruunaöljyn ainekset keskenään.

Kun pasta on valmista, kaada vesi pois ja sekoita pastan joukkoon sitruunaöljy. Sekoita joukkoon myös hernepesto ja murustele mukaan myös rapsakaksi paistunut pekoni. Tarjoa raastetun parmesaanin kera.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kolmen kaverin talven uutuusjäätelöt

Taas meinasi Kolmen kaverin jäätelöuutuudet mennä ohi suun. Kiitokset työkaverilleni J:lle, joka jälleen vinkkasi nämä minulle. Kipin kapin hyvän valikoiman ruokakauppaan laukkasin ja nappasin sekä lakritsin että korvapuustin makuiset jäätelöt matkaan.


Ja voi että kun olivat hyviä! Aiemmin olen todella kovasti tykännyt tämän suosikkijäätelötehtaani (siis Suomessa, koko maailmassa suosikki on tietenkin Berthillon) valmistamista mauista mustikka-kardemumma ja kahvi. Myös kaverusten vaniljajäätelö on maistamistani suomalaisista vaniljajäätelöistä ehdoton ykkönen (Jymy on kans tosi hyvä). Vaan nämä kaksi uutuutta kiilasivat ihan sinne kärkeen.

Ensinnäkin nämä kaksi uutuusmakua osuvat hyvin suosikkimakuihini. Pidän todella paljon lakritsista. Se on makeisista salmiakin ohella ehdoton suosikkini. Leivonnaisista suurin suosikkini on korvapuusti sekä kanelipulla ihan ylipäänsä. Makeaa voin vastustaa helposti, mutta kanelipulla on kryptoniittini. Ei siis ihmekään, että olin kovin innoissani kuullessani mitä nämä uutuusmaut olivat. J näitä kevyesti haukkui, mutta en antanut sen haitata.


Positiivinen fiilis kohosi entisestään avattuani lakritisijäätelöpakkauksen. Yleensähän lakritsijäätelöistä näkee jo kaukaa, etteivät ne ole lakritsijäätelöä ensinkään. Pääosa on oikeasti vaniljajäätelöä, jossa on vähän lakritsikastiketta mukana. Höh, ei käy, sanon minä.

Pappagallon lakritsijäätelö on oikean näköistä. Italiassa syömäni lakritsijäätelö niin ikään on näyttänyt oikealta. Samoin Ciao! Caffessa on kunnon lakritsijäätelöä silloin, kun sellaista on ehditty tekemään. Pappagallon jäätelö toki on ihan eri tavaraa, kuin kaverusten jäätelö, alkaen kilometrin pituisesta listasta raaka-aineita. Tusinajäätelöistä kelvollista lakritsijäätelöä on mielestäni Valion salmiakkijäätelö. Siinä on salmiakkikastikkeen lisäksi lakritsijäätelöä. Siis sellaista ruskeaa, ei sellaista valkoista niin kuin Valion lakritsijäätelössä. Aivan käsittämätöntä tämä tuotteiden nimeäminen!

Kunnon lakritsijäätelön pitää olla siis enempi rusehtavaa kuin valkoista yleisilmeeltään. Tämä täsmäsi kaverusten jäätelössä. Myös maku oli kunnolla tujakka. Tätäpä se bloginpitäjä ostaisi!

J:n esitietojen perusteella korvapuustijäätelön olisi pitänyt olla jotenkin tylsähköä. Vaan eipä ollut! Kardemumma maistui jälleen todella mukavasti ja jäätelömassaan lisätyssä kastikkeessa oli sopivasti kanelia. Mielestäni tässä on nyt se kanelipullan ydin saatu hienosti yhdistettyä jäätelöön.

Kaikkien hyvän jäätelön ystävien kannattaakin heti kipaista kauppaan ja napata näitä uutuusjäätelöitä kotiin maistettaviksi. Ja jos ei kauppias ole hoitanut hommaa, on nootin paikka. Ei ole hyvä kauppa, jos ei näitä jäätelöitä pakastealtaasta löydy!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...