keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Siem Reapissa: Square 24

Kesälomamatkamme yhdessä kohteessa, Siem Reapissa, satuimme ystävän vihjeen perusteella yhteen parhaista ravintoloista vähään aikaan. Tämä Square 24 sijaitsi muutaman korttelin päässä hotelliltamme. Yritimme mennä sinne illalliselle jo heti ensimmäisenä iltana kaupungissa, mutta silloin ravintolassa sattui olemaan yksityistilaisuus. Seuraavana iltana kokeilimme uudelleen ja tällä kertaa tärppäsi.


Näin huippusesongin ulkopuolella ilman yksityistilaisuutta ravintola oli vain kolmasosan täynnä. Paikka sijaitsee hieman syrjässä keskeisimmistä turistialueista joen väärällä puolella. Meille tämä tosin sopi hyvin, sillä hotellimme sijaitsi samalla alueella. Siem Reap on kuitenkin pieni kaupunki, joten välimatkat eivät koskaan ole pitkiä. Ja tuk-tukilla pääsee parilla dollarilla kaupungin laidalta toiselle.

Ruokalistalla olisi ollut paljon kaikenlaista. Valitsimme kuitenkin maistelumenun, koska se näytti sisältävän useita herkullisen kuuloisia khmer-ruokia. Tarjolla olisi ollut ruokajuomaksi viinejäkin, mutta tyydyimme paikalliseen Angkor-olueen. Olut kun yleensä käy hyvin näiden paikallisten herkkujen kanssa. Ennen varsinaisia ruokalajeja keittiö lähetti tervehdyksenä pienet lusikalliset. Valitettavasti mieleen ei jäänyt mitä nämä sisälsivät.


Ensimmäisenä ruokalajina tarjottiin friteerattuja kasviskevätkääryleitä makealla chilikastikkeella. Rullat olivat rapeita ja herkullisia.


Seuraavana oli vuorossa paikallinen hapanimelä kalakeitto. Tämäkin oli oikein maukasta.


Pääruokana tarjottiin kaksi erillistä annosta. Toinen oli kanacurrya ja toinen paistettuja kasviksia valkosipulin ja osterikastikkeen kera. Näiden kanssa tarjottiin höyrytettyä riisiä.


Jälkiruokana tarjottiin ananasta kookosmaidon ja kinuskikastikkeen kanssa.

Kokonaisuus oli varsin onnistunut. Ravintola oli tunnelmallinen ja palvelu erittäin huomaavaista, kuten Kambodžassa muutoinkin. Tarjoilija kysäisi lopuksi mistä olemme kotoisin. Olimme jo tottuneet siihen, ettei kukaan kaupungissa ole kuullut Suomesta. Siksi ei tullut yllätyksenä, että hämmentyneitä oltiin taas kerran. Tarjoilija halusi kuitenkin tietää jotain Suomesta ja annoimme hänelle Visit Finlandin nettiosoitteen. Lisäksi pyynnöstä opetimme hänet sanomaan "hyvää yötä" suomeksi. Poistuessamme ovesta koko salihenkilökunta oli rivissä kiittelemässä ja kaikki yrittivät parhaansa mukaan toistaa tuota fraasia.

Illallinen oli maukas ja ruokaa oli vähintään riittävästi. Hintakaan ei päätä huimannut, joskin ravintola oli selkeästi kallis kaupungin mittapuulla. Menu kustansi $16 ja se kerrottuna kahdella ruokajuomineen pääsimme käsittämättömän korkeaan $36 lukemaan. Kambodžassa siis käytännön valuuttana toimii USA:n dollari. Voin kyllä lämpimästi suositella Square 24 -ravintolaa kaikille hyvän ruoan ystäville, joiden kulku käy Siem Reapiin. Aiomme itsekin vierailla ravintolassa uudemman kerran seuraavalla reissullamme.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Japanilaista pikaruokaa: Pepper Lunch

Törmäsimme kesälomareissullamme Kaakkois-Aasiassa useammassa paikassa tähän uuteen pikaruokatuttavuuteen, Pepper Lunchiin. Ensimmäisen kerran satuin vahingossa heidän tiskilleen Food Republic -nimisessä ostoskeskuksen food courtissa. Menin normaaliin tyyliin sille tiskille, johon oli pisin jono.


Myöhemmin selvisi, että kyse on japanilaisesta pikaruokaketjusta. Heidän perusannoksensa koostuu riisistä sekä ohuista lihasuikaleista. Lihan voi valita useista eri vaihtoehdoista. Myös kalaa on tarjolla. Itse kokeilin naudanlihaa ja kanaa. Näiden annosten lisäksi tarjolla on myös pihviannoksia, mutta niitä en tullut kokeilleeksi. Huonoja pihvejä kun saa joskus ihan kunnon ravintoloistakin, niin enpä uskaltanut pikaruokalassa kokeilla.

Ruoka valmistetaan kuumalla pannulla. Erikoisliesi kuumentaa pannun 260-asteiseksi nopeasti. Höyrytetty riisi kumotaan pannun keskelle, riisin keskelle kaadetaan maustekastike ja vähän silputtuja kasviksia. Sitten ohuet lihasuikaleet levitetään pannulle riisin ympärille. Lopuksi vielä ripautetaan koko hoidon päälle reilusti mustapippuria, laitetaan pannu puiselle alustalle ja kiepautetaan ympärille kuumuudesta varoittava paperi. Sitten koko hoito viedään pöytään.

Liha on vielä raakaa annoksen saapuessa pöytään. Siitä eteenpäin ruoan valmistaminen tehdään itse. Suikaleita kannattaa käännellä pannulla, jotta ne kypsyisivät tasaisesti. Ravintolassa on tarjolla kahta erilaista maustekastiketta, joita voi käyttää annoksen maustamiseen. Toinen on valkosipuli-soijakastike ja toinen hunaja-ruskeakastike. Kaadoin molempia vähän riisin päälle ja sekoittelin riisiäkin pannulla, jotta se maustuu tasaisemmin, eikä pala kiinni pannuun.

Pannu tosiaan on todella kuuma. Ruokaa saa hämmennellä pannulla pitkään ennen kuin sitä uskaltaa maistaa. Yleensä pikaruokaa tulee reissussa vältettyä kuin ruttoa, mutta tämän paikan osalta olen valmis tekemään poikkeuksen. Pepper Lunchin annokset olivat todella maukkaita, eikä hinta ollut paha. Kokemusta ehti kertyä Singaporen lisäksi Kuala Lumpurista ja Bangkokista. Naudanliha-annos oli kallein Singaporessa (4,10€) ja halvin Kuala Lumpurissa (2,29€).

lauantai 26. syyskuuta 2015

Butter chicken

Tätä intialaisklassikkoa on tehnyt mieli kokeilla itse jo jonkin aikaa. Ohjeita tälle ruoalle tuntuu löytyvän suunnilleen yhtä paljon kuin on kokkejakin. Tämä ensimmäinen kokeiltu ohje on lähtöisin Avaruusaseman keittiöstä.


Ensimmäisellä kerralla jouduin vähän oikaisemaan, sillä en ehtinyt käydä kierroksella Hakaniemen etnisissä puodeissa. Sarviapilan siemeniä kuivatuista lehdistä puhumattakaan ei kaapista löytynyt ja kardemumman kodatkin olivat kaikki vihreitä. Varmasti autenttisempi tulos olisi tullut jos nämäkin raaka-aineet olisivat olleet mukana. Ihan kelvollista kuitenkin syntyi ilmankin.

marinadi
3 kynttä valkosipulia
noin 2 cm pala tuoretta inkivääriä
700 g kanan rintafilettä
1 dl turkkilaista jogurttia
1 rkl kasviöljyä
1 tl garam masalaa
1/4 tl sahramia
1 tl suolaa

kastike
3 kynttä valkosipulia
noin 2 cm pala tuoretta inkivääriä
600 g tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
3 rkl voita
6 vihreää kardemumman kotaa
1 musta kardemumman kota
1 kanelitanko
4 kokonaista mausteneilikkaa
1 tl sarviapilan siemeniä
2 tuoretta punaista chiliä
40 g cashewpähkinöitä
4 1/2 dl vettä
1 tl suolaa
1 tl kuivattuja sarviapilan lehtiä (kasoori methi)
1 tl garam masalaa
1 dl kuohukermaa
tuoretta korianteria

Ensin täytyy kana marinoida. Mielellään kanan pitäisi ehtiä marinoitua yön yli, mutta hätätapauksessa neljä tuntiakin riittää. Kuori valkosipuli ja inkinääri. Jauha ne tahnaksi jollain sopivalla työkalulla. Voit myös halutessasi raastaa ne. Sekoita tahna jogurtin, öljyn, garam masalan, suolan ja sahramin kanssa. Laita kanat marinadin sekaan joko pussiin tai kannelliseen kulhoon jääkaappiin marinoitumaan.

Kun kana on marinoitunut, on aika valmistaa kastike. Kuori valkosipuli ja inkivääri. Raasta käsin tai jauha sähkötyövälineellä tahnaksi. Sulata voi pannulla ja kuullota siinä kardemummaa, kanelia sekä mausteneilikoita, kunnes mausteneilikat alkavat turvota. Lisää hienonnettu chili, sarviapilan siemenet sekä valkosipuli-inkivääritahna. Kuullota, kunnes voi alkaa saamaan väriä.

Lisää pannulle tomaattimurska ja -pyree. Kypsennnä keskilämmöllä, kunnes koostumus paksuuntuu tahnamaiseksi eli noin 45 minuuttia. Sekoittele usein, jotta kastike ei roisku ja keittyy kasaan tasaisemmin.

Kastikkeen kiehuessa kokoon on aika paistaa kana. Paistaminen sujuu parhaiten grillissä, mutta uunin grillivastusten alla tai hellalla parilalla onnistuu yhtä hyvin. Kokeilin itse parilalla ja hyvää tuli. Älä pyyhi marinadia pois kanasta ennen paistamista. Tärkeintä on saada pintaan väriä, kana saa jäädä sisältä vähän raa'aksi, sillä se kypsennetään loppuun kastikkeessa.

Nosta paistetut kananfileet leikkuulaudalle vetäytymään 10 minuutuksi. Leikkaa vetäytyneet kananfileet isohkoiksi paloiksi.

Laita vesi ja cashewpähkinät tehosekoittimen kulhoon ja sekoita tasaisen maitomaiseksi. Lisää varovasti kokoon keittyneen kastikkeen joukkoon. Paseeraa kastike siivilän läpi, jotta saat tomaatinkuoret ja mausteet pois joukosta. Lisää kananpalat paseeratun kastikkeen joukkoon yhdessä sarviapilan lehtien, suolan ja garam masalan kanssa. Kiehauta ja kuumenna keskilämmöllä, kunnes kana on kypsää. Sekoita vielä lopuksi joukkoon kerma. Tarjoa riisin kanssa ja koristele korianterin lehdillä.

Tämä ei ollut aivan parhaan maistamani butter chickenin veroista, mutta vähän jo sinne päin kuitenkin. Tästä on hyvä aloittaa, seuraava yritys tulossa jossain vaiheessa syksyä.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Siem Reapissa: Blossom Café

Kesälomareissullamme vietimme joitain päiviä Siem Reapin pikkukaupungissa Kambodžassa. Kävimme kahvilla hienoista cupcakeistaan tunnetussa Blossom Caféssa. Paikka mainostaa olevansa kakkutaidegalleria ja kyllähän ne kakut melkoisen upeita ovatkin.


Aiemmillakin Kambodžan vierailuilla olemme yrittäneet ruokailla ja tehdä ostoksia vastaavissa voittoa tavoittelemattomissa paikoissa, joissa autetaan maan huonompiosaisia asukkaita pääsemään elämässä eteenpäin kouluttamalla heitä ammattiin. Tällaisia paikkoja onkin hyvä suosia maassa, jossa työntekijän oikeudet eivät kovin kummoiset ole. Ahne ravintolanomistaja voi helposti teettää palkollisillaan kahdentoista tunnin työpäiviä kuutena päivänä viikossa miltei olemattomalla palkalla.


Blossom Café on erityisen hieno organisaatio myös siksi, että se kouluttaa nimenomaan paikallisia naisia. Naisten aseman parantaminen ja koulutustason nostaminen on paras tie kohti valoisampaa tulevaisuutta mille tahansa kansakunnalle.


Ne cupcaket muuten olivat erinomaisen makuisia. Lisäksi jäälatte oli parasta mitä matkan varrella eteemme saimme. Juoma peittosi starbucksit mennen tullen.


Blossom Café löytyy kävelymatkan päästä Old Marketin alueelta eli ihan kaupungin keskustasta.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Mustaherukkajuustokakku

Tämä ohje on alun perin Valion reseptiarkistosta ja siinä käytettiin mustaherukoiden sijaan puolukoita. Puolukkaversiotakin meillä on kokeiltu. Silloin huomasimme, että marjojen määrä ohjeessa oli vähän turhan pieni. Tällä ohjeella lopputulos maistuu enemmän marjoille itselleen, eikä pelkästään imelälle.


pohja
100 g voita
3/4 dl sokeria
1 muna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta

täyte
250 g maitorahkaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 tl sitruunamehua
1 rkl perunajauhoa
2 tl vaniljasokeria
2 keltuaista
2 valkuaista
2 dl sokeria
3 dl mustaherukoita

Sekoita pehmeä voi ja sokeri. Lisää muna ja sekoita tasaiseksi. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja lisää vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen taikinan joukkoon. Peitä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Painele taikina tasaisesti vuoan pohjalle. Laita jääkaappiin täytteen sekoittamisen ajaksi.

Laita rahka, tuorejuusto, sitruunamehu, perunajauhot, vaniljasokeri, keltuaiset sekä puolet sokerista kulhoon. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää loppu sokeri vaahdon joukkoon vähän kerrassaan vatkauksen aikana.

Vatkaa rahka-tuorejuustoseos tasaiseksi. Yhdistä se, marjat sekä valkuaisvaahto varovasti sekoittaen. Kaada vuokaan. Paista uunin alatasolla 175 asteessa. Peitä leivinpaperilla 30 minuutin jälkeen. Paista vielä 20 minuuttia (yhteensä siis 50 minuuttia). Anna jäähtyä ja irroita vuoan reuna.

Lopputulos oli oikein kivan mustaherukkainen. Lisäksi rakenne on kivan pehmeä. Tämä tuntuu vähän kevyemmältä kuin sellainen oikein kunnon tuhti juustokakku. Keveys lienee kuitenkin osin harhaa.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Maissitortillat

Töissä käyn usein lounaalla meksikolaisravintola Eatos Mexican Dinerissa, jossa silloin tällöin on tarjolla myös tacoja. Kotona tacoissa olen käyttänyt valmiita taco-kuoria, joihin kuitenkin olen totaalisen kyllästynyt. Eiväthän ne näytä ollenkaan "oikeilta" tacoilta. Eatoksen lisäksi kokemuksia näistä vähän aidommista tacoista on viime kesän Los Angelesin vierailulta. Ajattelin nyt sitten itse yrittää tehdä vähän aidompia lättyjä tacojen kuoriksi.


Apunani minulla oli keittokirja Death by Burrito, josta ohje on peräisin. Tästä taikinasta syntyy 20 tortillaa.

5 3/4 dl masa harina -jauhoa
ripaus suolaa
3 - 3 1/2 dl lämmintä vettä

Masa harina -jauhoa näkyi olevan myynnissä ainakin Stockmannilla. Death by Burrito kertoo, että masa harina poikkeaa tavallisesta maissijauhosta sekä maissitärkkelyksestä. Ilmeisesti onnistuneisiin tortilloihin on tärkeää käyttää tätä oikeaa jauhoa.

Sekoita jauhot ja suola sekä lisää 2 1/2 dl vettä. Sekoita tasaiseksi. Jos taikina ei pysy kasassa, lisää varovasti vettä. Lopputuloksena pitäisi olla pehmeä ja hieman kostea takina. Varo kuitenkin lisäämästä liikaa vettä, sillä silloin taikinasta tulee turhan tahmea ja vaikeasti hallittava. Leikkaa taikina 20 yhtä suureen palaan ja pyöritä palat palloiksi.

Tortillat valmistetaan perinteisesti tortillaprässillä. Toinen vaihtoehto on käyttää kaulinta. Levitä löydälle pala kelmua. Laita taikinapallo keskelle kelmua ja paina kämmenellä litteäksi. Lisää toinen pala kelmua taikinan päälle ja kauli taikina kelmujen välissä mahdollisimman ohueksi, halkaisijaltaan noin 12 cm lätyksi.

Paista lätyt todella kuumaksi kuumennetulla kuivalla valurautapannulla noin 30 sekuntia per puoli. Tarkoitus on, että lätyt saavat hieman väriä pintaan ja ilmakuplia sisäänsä. Käytä tortillat kuorina tacoille.

Tortillaprässi ei ole kyllä ehkä huono hankinta, jos näitä tortilloja aikoo tehdä useinkin. Käsin kaulimalla sain nimittäin aikaa todella rumia yksilöitä. Pyöreiksi näitä ei voinut kutsua hyvällä tahdollakaan. Todella ohuita ne olivat kuitenkin ja maistuivat oikein hyville. Lätyt myös toimivat tacojen kuorina erinomaisesti. Tästä lähtien valmiit kuoret jäävät kaupan hyllylle.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Herkkusuut Singaporessa

Osana kesälomamatkaamme heinä-elokuun vaihteessa käväisimme viettämässä muutaman päivän Singaporessa. Emme olleet aiemmin käyneet kaupungissa, mutta matkailuohjelmista olimme ymmärtäneet, että kyseessä on varsinainen herkkusuun paratiisi. Singapore paljastui juuri sellaiseksi.


Aasialaisissa kaupungeissa usein maukkain ruoka löytyy katukeittiöistä. Supersiistissä Singaporessa katukojut eivät kuitenkaan ole sallittuja, vaan ne on kerätty kojukeskuksiin, hawker centreihin. Perinteiset tällaiset ovat varsin simppeleitä rakennuksia, joissa on keskellä tyhjää tilaa ja pöytiä, ja seinustoilta löytyvät luukut, joista ruokaa voi ostaa. Pahinta kuumuutta lievittämässä on katossa jokunen propelli. Ruoassa valinnanvaraa löytyy ja hinnat ovat todella edullisia. Samaa kaavaa noudattavat hienojen ostoskeskusten food courtit, mutta niistä löytyy lisäksi ilmastointi. Hinnat toki ovat hieman kalliimpia.

Maxwell Food Center

Tutustuimme perinteisistä hawker centereistä siihen ehkä turistipitoisimpaan, eli Maxwell Food Centeriin, joka sijaitsee Chinatownissa. Valintaperusteina oli lähinnä sopiva sijainti reitin varrella. Olimme ensimmäisenä iltana pienellä kierroksella hotellin läheisyydessä ja Maxwell vain tuli ensimmäisenä vastaan.

Rasapura Masters

Maxwell on selvästi parhaimmillaan lounaalla, sillä illalla osa luukuista oli suljettuina. Emme kuitenkaan saaneet toista tilaisuutta, sillä paikka oli seuraavana päivänä jo kiinni vuosittaisen suursiivouksen vuoksi ja pysyi kiinni lopun vierailumme ajan.

Maxwell Food Center: Chicken rice

Tällaisessa kojukeskuksessa varataan ensin paikka pöydästä ja sitten käydään hakemassa ruokaa. Osittain täyteen pöytään voi mennä istumaan, jos vapaita paikkoja on. Kohteliasta on toki kysyä ensin, vaikka paikalliset eivät näytä välttämättä tällaisista kohteliaisuuksista välittävän. Paikan varaaminen ruoan haun ajaksi tapahtuu joko jättämällä yksi henkilö seurueesta vahtimaan paikkaa tai sitten paikalliseen tapaan jättämällä vaikkapa nenäliinapakkaus merkiksi. Nenäliinoja tai vastaavia on hyvä olla aina mukana näissä paikoissa, sillä lautasliinoja ei ole tarjolla. Tämä koskee myös tavaratalojen food courteja.

Maxwell Food Center: kanansiivet leikataan täällä päin vähän eri tavalla. Grillattuina ne ovat todella herkullisia.

Ruokaa kojukeskuksissa on tarjolla eri puolilta Aasiaa. Kokeilemissamme keskuksissa annosten hintataso vaihteli hieman. Maxwellissa annokset maksoivat noin 2-3 euron verran, kun kaupungin kalleimmassa paikassa eli ökyhotelli Marina Bay Sandsin ostarista löytyvässä Rasapura Mastersissa (osa kojuista auki 24h) hinnat olivat 4-6 euron välillä. Minä jaksoin syödä noin 2-3 annosta yhdellä aterialla ja siinä kohtaa olin kyllä totaalisen täynnä. Yleensä jaoimme annokset, jotta pytyimme maistamaan mahdollisimman montaa erilaista. Vastapuristettua hedelmämehua sai ison mukillisen parilla eurolla. Chinatownin kansanpaikoissa on varmasti vielä Maxwelliakin edullisempaa.

Food Republic: japanilainen pikaruokaketju Pepper Lunch tarjosi erinomaisen maukasta sapuskaa ollakseen pikaruokaa.

Maxwellin ja Rasapuran lisäksi kävimme kokeilemassa pari muutakin paikkaa. Nämä molemmat löytyivät Orchard Roadin jättiostareista. Toinen oli Food Republic, joka myöhemmin reissulla kävi tutuksi myös muissa kaupungeissa. Toinen puolestaan oli Takashimaya Food Village. Näistä jälkimmäisessä kojuja oli todella paljon. Kävimmekin siellä useamman kerran. Hintataso oli näissä molemmissa ostarien food courteissa jossain Maxwellin ja Rasapuran välimaastossa.

Takashimaya Food Village: vietnamilaisia tuoreita kevätkääryleitä.

Maistelimme jo aiemmilta reissuilta tuttuja klassisia aasialaisherkkuja, mutta tutustuimme myös paikallisiin suosikkeihin. Singaporelainen keittiö on kovasti nojallaan Kiinan suuntaan. Joka paikassa tarjoiltava kenties kaupungin ykkösruoka chicken rice eli kanariisi on sekin kiinalaista alkuperää. Annoksen nimessä on usein edessä lisämääre hainanese, joka kertoo annoksen alkuperän olevan Kiinan Hainanin maakunnassa. Työllä ja vaivalla kypsennetty kana sekä erikseen tätä tarkoitusta varten valmistetussa kanaliemessä valmistettu riisi ovat kyllä erinomaisen maukas yhdistelmä.

Rasapura Masters: dim sumeja

Toinen paikallinen erikoisuus on fried carrot cake eli paistettu porkkanakakku. Tämä kuulosti niin eksoottiselta, että piti vähän konsultoida Wikipediaa ennen tarkempaa tutustumista. Selvisi, että aasialaisen hyvän käännösperinteen mukaisesti tässäkin totuutta on onnistuttu vääristämään erinomaisesti. Ruoassa ei ole lainkaan porkkanaa, eikä sillä ole myöskään mitään tekemistä länsimaissa tunnetun porkkanakakun kanssa. Annoksessa käytetty leivonnainen on tehty kiinalaisesta retiisistä, riisijauhosta ja vedestä. Kuutioiksi leikattu kakku paistetaan sitten kananmunan ja säilötyn retiisin sekä mausteiden kanssa. Lopputulos on varsin herkullinen. Annos on muuten erittäin edullinen ja täyttävä.

Takashimaya Food Village: paistettua porkkanakakkua.

Hawker centerit ovat jo itsessään riittävä syy käväistä Singaporessa. Lähes puolen vuorokauden mittainen lentokaan ei tunnu missään, kun saa nauttia tällaisista herkkuannoksista pilkkahintaan. Kun paikka sopii meille erinomaisesti myös ilmastonsa puolesta, palaamme varmasti takaisin pidemmän vierailun merkeissä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...