sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Omenastruudeli

Omenoiden käyttövinkkejä ääneen töissä pohdiskellessani joku ehdotti struudelia. No, pakkohan tuollaista oli kokeilla tehdä, kun hyvää on. Ohjeen löysin Glorian Ruoka & Viini-lehdestä (tai lehden nettisivuilta).


250 g filotaikinaa
1 dl voisulaa

täyte
1 kg happamia omenoita
1 1/2 dl mantelirouhetta
1 dl fariinisokeria
1 dl rusinoita
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia

voiteluun
1 dl voisulaa

päälle
tomusokeria

Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori omenat, poista siemenkohdat ja raasta. Sekoita omenaraasteeseen täytteen muut aineet. Levitä 3-4 (minä laitoin 5) kerrosta filotaikinalevyjä yksi kerrallaan pöydälle ja voitele jokainen kerros voisulalla ennen kuin laitat toisen kerroksen päälle. Leikkaa filotaikina keskeltä kahteen osaan. Levitä molempien osien päälle täytettä ja kääri varovasti kumpikin puolikas rullaksi. Paista 225-asteisessa uunissa välillä voisulalla voidellen noin 30 minuuttia. Ripottele jäähtyneiden rullien päälle tomusokeria. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Olipas lehtevää ja hyvää. Lopusta filotaikinasta voisin kokeilla tehdä vaikkapa baklavaa mikäli kerkeän. Olisi joskus kiva kokeilla tehdä tämmöinen leipomus taikinasta asti itse, mutta ihan noin ohueksi kauliminen ei taitaisi minulta onnistua.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Kolmen kaverin vaniljajäätelö

Vaikka näitä kaverien jäätelöitä on tullut maisteltua ja niistä tykättyä aikas paljon (viimeisimpinä kahvi ja punaherukka), niin silti tuo vaniljajäätelö on mennyt minulta ihan ohi. Semmoista ei ole tullut missään vaiheessa kaupassa vastaan. Vaan kun sitten lopulta tästä kuulin, niin pakkohan sitä oli yrittää käsiinsä saada ja päästä maistamaan.


Jos joku ei siis ole vielä näistä kuullut, niin kyseessä on helsinkiläinen pieni jäätelötehdas, joka tekee jäätelöä ihan aidoista raaka-aineista ilman lisäaineita. Valehtelisin, jos väittäisin heidän olevan ainoita tällä alalla Suomessa, mutta ei vastaavia putiikkeja paljoa ole. Aiemmin olen kehuskellut Ciao! Caffen jäätelöitä. Nekin ovat hyviä, joskin italialaistyyppisinä vähän erilaisia.

Arvelin, että K-Supermarket Mustapekka voisi olla hyvä paikka tällaisen herkun etsintään. Ja näinhän se olikin. Ei kun purkki koriin ja kassan kautta kotiin. Kotona oli onneksi omenia, joita olimme saaneet ystäväperheeltä, kun heidän puunsa tuotti reilusti yli oman tarpeen. Pakkohan sitä oli tarte tatin siis leipoa jäätelön kaveriksi.

Jäätelö oli juuri sellaista kuin pitikin, eli ihan oikeasti vaniljaista. Väri ei ollut puhtaan valkoinen vaan enemmän kellertävä ja joukossa oli paljon mustia pisteitä. Ilman noita pisteitä ei vaniljajäätelöltä voi paljoa odottaa. Erinomainen yhdistelmä oli tämä omenapiirakan kanssa. Suosittelen lämpimästi. Toki hintaakin sitten on pikkuisen (tai siis aika moninkertaisesti) enemmän kuin Pirkassa.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Helsinkiläistä lähiruokaa

Olin aiemmin lueskellut Helsingin Sanomista kuinka kaupunginosien nimillä myydään nyt ruokaa. Artikkelissa mainittiin mm. kaupunginosien mukaan nimettyjä juustoja valmistava Helsingin Meijeriliike, joka oli entuudestaan jo tuttu. Jutussa mainittiin myös Helsingin Makkaratehdas, jonka tuotteita päätin heti katsella tarkemmin netistä. Chili dogin tekeminen itse kun on ollut työn alla jo jonkin aikaa ja siihen olen sopivaa nakkia etsiskellyt. Tehtaan Yönakki vaikutti hyvältä tähän tarkoitukseen.


Tuolta ruokakaupasta bongasinkin sitten heti Helsingin Makkaratehtaan tuotteet. Yönakin lisäksi tarjolla oli ainakin currywurstia. Sattumalta kaupassa oli paikalla myös makkaratehtaan esittelijä, joka maistatti yönakkia lihapiirakan välissä. Valmiita hodareitakin oli näillä nakeilla jo myynnissä, mutta minä tykkään tehdä itse. Kokeilin ensialkuun syödä Yönakkia ihan vaan perunamuusin kanssa ja hyvää oli.


Toinen uutuusbongaus tapahtui kylmähyllyssä, josta löytyi Helsingin Meijeriliikkeen jogurtteja. Enpäs ollut näistä tuotteista vielä kuullutkaan. Tarjolla oli maustamatonta, tyrniä ja puolukkaa. Otimme testiin maustamatonta ja puolukkaa. Maustamaton oli erinomaisen hyvää oli tuoreen mangon kanssa syötynä. Eikä ollut lisäaineita mukana. Puolukkajogurttia kokeilin granolan kanssa ja hyvää oli sekin. Ei lainkaan liian makeaa.

torstai 11. syyskuuta 2014

Vltavan gulassi

Alkuviikosta sähköpostilaatikkoon kolahti S-Ryhmän ravintoloiden tarjouskirje, josta sai klikattua itselleen kaksi yhden hinnalla -settejä eri ravintoloihin. Tsekkiläinen ravintola Vltava tarjoili häränlihagulassia pekoni-perunaknöödeleillä tällaisella tarjouksella. Mahdotonhan siitä oli kieltäytyä.


Aikoinaan Prahassa käydessä gulassista ja knöödeleistä innostuin ja olen niitä yrittänyt itsekin tehdä. Gulassin suhteen onnistumisen aste on ollut kohtalainen, mutta knöödelit ovat osoittautuneet vähän haastaviksi. Hyviä ohjeita ei oikein meinaa löytyä tai sitten eivät vain taidot riitä. Suomessa en ole missään ravintolassa tätä ennen listalta knöödeleitä bongannut.

Nämä Vltavan knöödelit siis olivat perunaknöödeleitä, kun taas ne Prahassa syömäni olivat aina leipäknöödeleitä. Leipäknöödeli on pehmeä ja se imee kastikkeen tehokkaasti itseensä. Siksi se sopiikin hyvin reilusti kastiketta sisältävän gulassiannoksen kanssa.

Vltavan gulassin tunnisti heti tuoksusta ehdaksi tavaraksi. Liha oli mureaa ja kastikkeessa oli oikeat maut. Perunaknöödelit osoittautuivat tosiaankin erilaisiksi kuin leipäknöödelit. Nämä olivat tuhdimpia, eivätkä soveltuneet kastikkeen moppaamiseen ollenkaan yhtä hyvin kuin leipämallit. Maukkaita nämäkin tosin olivat, joskaan en löytänyt sitä pekonia sieltä mausta.

Ruoalle oli juomasuositus sekä viini- että olutpuolelta. Olutsuosituksena ollut talon tumma olut kelpasi minulle. Se oli hyvin tyypillistä tsekkiläistä makeahkoa tummaa olutta, joka kävi kyllä ruoan kanssa hyvin. Viinisuosituksen shiraz oli Etelä-Afrikasta kotoisin. Tsekkilässäkin viinejä tuotetaan, mutta pikaisten kokeilujen perusteella ne ovat aika kehnoja. Olutta ne kai siellä paikallisetkin juovat, joten se näiden ruokien kanssa parhaiten sopii.

Ei siis vieläkään löytynyt Suomesta kunnon knöödeliä (siis semmoista kuin muistan Prahassa syöneeni). Vaan lähelle jo päästiin. Olisin laittanut tähän vielä alle ruokakuvan Prahasta, mutta en onnistunut semmoista löytämään. Ai että, kun oli namia gulassi siellä. Ja olut oli myös.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Kermainen tattikeitto

Kun kerran herkkutatteja onnistuin kaupasta ostamaan, niin pakkohan niistä on jotain herkkua tehdä. Tämmöisen ohjeen kiikutti töistä kotiin parempi puolisko. Oli Talo & Koti-lehden numerosta 9/2014. Muuten menin ihan ohjeen mukaan, mutta tatit paistelin aiemmalla kokemuksella tavalla, joka hieman poikkesi ohjeen tavasta.


400 g tatteja
15 cm pala purjoa
2 rkl voita
2 rkl öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
6 dl kasvislientä
2 tl soijakastiketta
2 1/2 dl kermaa
pari timjaminoksaa

Puhdista ja leikkaa tatit pieniksi paloiksi. Sulata voi pannulla ja anna sen hieman ruskistua. Varmista, että pannu on kunnolla kuuma. Ruskista sitten tatinpalat pienissä erissä niin, että enin neste saa rauhassa haihtua. Pannun kuumuus varmistaa, että neste haihtuu, eikä jää pannulle lillumaan.

Leikkaa purjo ohuiksi siivuiksi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota hetki purjoa. Lisää tatit ja vehnäjauhot ja sekoittele hetken aikaa. Lisää liemi ja keitä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia. Lisää lopuksi kerma, soijakastike ja silputtu timjami.

Tämä oli tosi hyvää. Toivottavasti onnistun hankkimaan lisää tatteja. Risottoakin voisi niistä vielä tehdä. Kuivatut sienetkin on kivoja, mutta tuore on aina tuore.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Birgittan burgerit

Sieltä ja täältä sekä mm. Avaruusaseman blogista on kuulunut kauniita sanoja Birgitta Hernesaaren burgereista. Tämä Helsingin Hernesaaressa sijaitseva pieni kesäinen ruokapaikka oli nyt sitten kohteena eilen työpäivän jälkeen. Vielä ei ollut kovin täyttä puoli viiden aikaan, mutta poistuessamme sitäkin enemmän. Keli näin syyskuun alun viikonlopun korvalla oli lähes kesäinen, lämpötila oli 20 asteen tienoilla, joskin tuuli kävi kylmänä mereltä. Ulkopöydissä oli tuulista ja viileää.


Birgitta sijaitsee hienon merimaiseman äärellä. Paikka on hauska kyhäelmä puuta ja lasia. Ulkopuolen puupinnat on poltettu mustiksi. Kuulemma aukioloa riittää syyskuun loppuun. Sen jälkeen parhaimmillaankin puoliavoimessa tilassa syöminen olisikin varmasti ikävää.


Listalla oli perjantai-iltapäivällä tarjolla paikan perusburgeri sekä lohiannos. Kalaa emme katselleen tarkemmin, koska olimme tulleet burgerille. Burgerin kaveriksi tuli mainioita perunoita ja majoneesia. Lisukkeet toimivan erinomaisesti.


Itse burgeria tutkailin hyvin kriittisesti. Aidolla hiiligrillillä valmistettu pihvi oli erinomaisen maukas. Pikkuisen turhan kypsäksi se oli ehtinyt, joskaan ei vielä kuivaksi asti. Tästä pieni miinus annettakoon. Juustona oli semmoinen oranssinvärinen peruscheddar, joka ei oikein maistu miltään. Tästä toinen pienehkö miinus.


Sämpylä oli ulkopinnaltaan vähän kova burgerisämpyläksi, mutta sisältä sopivan pullamainen ja maukas. Burgeri oli käsin syötäväksi turhan korkea, mikä tuntuu Suomessa olevan tapana parempien burgereiden keskuudessa. Yleisesti Birgittan burgeri oli ehdottomasti yksi parhaita Suomessa syömiäni. Ei ehkä kuitenkaan ihan Roslundin burgerin veroinen.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Nopsa omenapiirakka

Keväällä istutin omenapuun ja nyt jo tuli satoa. Kyllähän se nätisti kukki heti alkuun, mutta en uskonut valmiita omenia vielä ekana vuonna tulevan. Näin vain kävi että 18 omenaa saimme poimia.


Piirakkahan siinä sitten piti leipoa. Paremman puutteessa googlasin tämmöisen ohjeen Ennenvanhasta. Lopputulos oli maukas ja prosessi helppo.

150 g pehmeää voita
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl maitoa
2-6 omenaa (koosta riippuen)
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja sekoita. Lisää sitten keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe kolmessa erässä. Lopuksi lisää vielä maito ja sekoita hyvin.

Voitele pyöreä piirakkavuoka. Levitä taikina vuokaan. Painele omenalohkot taikinan päälle. Ripottele pinnalle kaneli ja vaniljasokeri. Paista 175-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Tässä vielä kuva tuosta hurjan suuresta omenapuusta, josta tämän piirakan omenat tulivat. Ihme, että mokoma on vielä pystyssä satoa kannateltuaan. Ensi vuonna odottelen sitten jo piirakan lisäksi omenoita yhden hillopurkillisen tarpeiksi.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...