torstai 29. syyskuuta 2011

New York, osa 5: Joitain nähtävyyksiä ja vinkkejä

Tämä on nyt jo viides (ja viimeinen) osa matkaraporttiani, muut osat: 1, 2, 3 ja 4.

New York on kohtalaisen tunnettu korkeista taloistaan. Manhattanilla maa on kallista ja siksi isoja sisätiloja havittelevan on pakko rakentaa ylöspäin. Korkealta näkee hyvin, joten turistihan tietenkin kipuaa tornitaloon maisemia vilkuilemaan.

Yleensä mieleen tulee ensimmäisenä Empire State Building, joka lienee se tunnetuin rakennus New Yorkissa. Valitettavasti se on myös hyvin suosittu ja siksi korkeuksiin halajava saa varautua jonottamaan. Itse kipusimme torniin noin klo 18 tienoilla, jolloin jonoa ei ollut käytännössä ennen kuin hissin vaihdon yhteydessä 80. kerroksessa. Pahimmillaan kuulemma jonotus alhaallakin kestää reilun tunnin verran.

Vietimme tornissa aikaa kolmisen tuntia, jotta näimme auringonlaskun ja kaupungin valojen syttymisen. Valitettavasti tämä odotus ei ollut erityisen miellyttävää, koska ylhäällä ei ollut istumapaikkoja ja turvamiehet pitivät tiukasti huolen, ettei kukaan istuskele lattioilla. Tällä kai pyritään pitämään väkimäärä ylhäällä edes joissain järkevissä rajoissa.

Onneksi on miellyttävämpiäkin paikkoja kaupungin tarkkailuun yläilmoista käsin. Kävimme tutustumassa myös Rockefeller Centerissä sijaitsevaan Top of the Rockiin. Se on vähän matalammalla kuin ESB:n näköalatasanne, mutta tarjoaa esteettömämmät näkymät. Lisäksi sieltä näkee itsensä Empire State Buildingin erinomaisesti. Näkymät Central Parkiin ovat myös mitä mainioimmat. Ainoana miinuksena se pilvenpiirtäjistä kaunein eli Chrysler Building ei näy kokonaan, koska toinen tötterö on edessä.

Vaikka moni muukin seikka puhuu Top of the Rockin puolesta Empire State Buildingia vastaan, on paras argumentti jonojen lyhyys. Saavuimme paikalle puolen päivän jälkeen, emmekä joutuneet jonottamaan käytännössä laisinkaan. Meininki yläilmoissa on Top of the Rockissa myös huomattavasti lupsakampaa kuin ESB:ssä. Varsinkin jos aikaa ei New Yorkin vierailulla ole tuhlattavaksi asti, suosittelen ehdottomasti Top of the Rockia.

Ylävinkkelin näkökulmista on mahdollista nauttia myös ihan pelkästään metrolipun hinnalla Roosvelt Island Tram-köysiradan kyydissä. Tätä vaihtoehtoa emme tosin kokeilleet. Ainakin paperilla se kuulostaa kokeilemisen arvoiselta. Matkanteko on kohtalaisen hidasta, joten maisemia pitäisi ehtiä katsella hyvin. Rata kulkee Manhattanilta Roosvelt Islandille, joka sijaitsee East Riverin keskellä Manhattanin ja Long Islandin välillä. Näkymien Manhattanille päin pitäisi siis olla hienot.

Grand Centralin pääaula
New Yorkissa on useita kauniita julkisia rakennuksia, kuten asema Grand Central sekä pääkirjasto New York Public Library. Molemmat näistä sijaitsevat varsin lähekkäin Midtownissa. Näistä molempiin on tarjolla myös ilmaisia tai lähes ilmaisia (joissain tapauksissa suositellaan pientä lahjoitusta) kiertokävelyjä, joita vetää hyvin asiansa osaava opas.

New York Public Library
Grand Centraliin pääsimme tutustumaan ihan tarpeeksi muutenkin, koska hotellimme sijaitsi sen kyljessä kiinni. Kirjastossa sen sijaan kävimme osallistumassa opastetulle kierrokselle ja se kyllä kannatti. Jos ei muuten, niin vahvalla ranskalaisella aksentillaan kierrosta vetäneen rouvan mainioiden tarinoiden takia. Tämmöinen kierros kestää noin tunnin verran ja tarjoaa hyvän kuvan rakennuksen historiasta ja arkkitehtuurista sekä sen kokoelmista, joita on hankittu ja saatu sieltä sun täältä.

Public Libraryn takana sijaitsevassa Bryant Parkissa on muuten jokaisena kesän maanantai-ilta tarjolla jokin ulkoilmaelokuva. Näytettävät elokuvat näkyivät olevan klassikkotavaraa. Marilyn Monroeta esim. oli tarjolla. Valitettavasti unohdimme koko homman ja elokuva jäi näkemättä.

Kauniin kesänpäivän sattuessa kohdalle suosittelen matkaamista meren rannalle Coney Islandille Brooklynin eteläkärkeen. Metromatka Midtownista perille asti kestää Q-junalla noin tunnin verran. Aluksi matka sujuu nopsasti, mutta Brooklynin puolella alkaa köröttely ja asemia tuntuu olevan joka nurkalla. Istuskelu kuitenkin kannattaa, Coney Island on kuin toisesta maailmasta Manhattanin vilinän ja korkeiden talojen jälkeen.

Coney Islandilla sijaitsee myös vuosittaisen hotdogin syöntikilpailun järjestävä Nathan's Famous-ravintola. Ravintola on nähtävästi ketjuuntunut, sillä näitä näkyi olevan siellä täällä. Emme käyneet sisällä, joten en osaa sanoa tuosta mitään. Ainakin nuo haarakonttorit näyttivät tyypillisiltä pikaruokaloilta.

Vapaudenpatsas on monille tärkeä New Yorkin maamerkki. Itse en siitä ole koskaan oikein jaksanut innostua, mutta käväisin sitä silti katsomassa lähempää. En kuitenkaan mennyt Liberty Islandille asti, koska eihän siitä juurelta mitään näe. Ylös ei päässyt kiipeämään, sen kertoivat jo Manhattanin päässä rannalla. Sen sijaan käväisimme kääntymässä Staten Islandilla. Lautta lähtee Manhattanin eteläkärjestä, on ilmainen, liikennöi 24h ja kulkee ihan Vapaudenpatsaan läheltä. Kyyti suuntaansa kestää vajaan puoli tuntia. Perillä voi siirtyä viereiseen paluulauttaan, mikäli ei halua tutustua Staten Islandiin lähemmin. Harva haluaa, kyseessä on ilmeisesti kohtalaisen tylsä nukkumalähiö.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Pihvi välimerellisellä höystöllä

Tämmöinen ohje oli Viinilehden viikon viinivinkin kaverina tässä jokin viikko sitten. Kun tuota vähähiilihydraattista ruokavaliota on tullut hetkinen noudatettua, kuulosti tämä iloisen äijämäisellä lisukkeella ryyditetty pihvi juuri sopivalta appeella perjantai-iltaan. Hyvänä bonuksena asiantuntija oli valinnut annokselle sopivan viinin. Eipä siis vastaväitteille jäänyt sijaa.

Määrät ovat omasta hatusta, koska alkuperäisessä ohjeessa ei menty tällaisiin yksityiskohtiin. Samoin jotain pientä saattoi jäädä pois, kun ei kaapista löytynyt.

välimerellinen höystö
2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
2 rkl tuoretta timjamia
100 g herkkusieniä
10 kirsikkatomaattia
20 tummaa oliiivia
paketti chorizo-makkaraa
1 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
öljyä paistamiseen
mustapippuria myllystä

Kuutioi salottisipuli ja valkosipulin kynnet ja hienonna timjami. Pilko sienet, tomaatit ja oliivit. Leikkaa makkara isoiksi paloiksi.

Kuumenna öljy pannulla ja lisää ensin sipulit ja sienet. Kuullota hetki ja lisää sitten sienet, timjami, makkara, oliivit ja mustapippuri. Lisää vielä hetken kuluttua tomaatti ja pavut. Hauduta hetken aikaa ja tarkista maku.

Paista naudan sisä- tai ulkofilepihvi mediumkypsäksi. Asettele lautaselle pihvin kaveriksi höystöä. Meillä palautetta tuli taas vihreyden puutteesta lautasella. Jos sellaista pelkäät, kannattaa hoksata lisätä vähän salaattia lautasen reunalle. Muutoin lisuke sai kovasti kiitosta osakseen ja tulee varmasti kokeiltavaksi vielä uudemmankin kerran.

Viinisuosituksena tällä ruoalle oli argentiinalainen punaviini Santa Julia Merlot Reserva. Ihan kepeän hedelmäinen marjamehuhan tämä oli ja erityisesti lisukkeen papujen ja chorizon kanssa se oli oikein hyvää pataa. Suosittelen kokeilemaan yhdistelmää. Punaviinihän on hyvin vähähiilihydraattista (vähemmän hiilareita kuin rasvattomassa maidossa), joten se käy hyvin maltilla annosteltuna ruokajuomaksi.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Pihviä kermapekonikastikkeessa kermaisella parmankinkku-kesäkurpitsalisukkeella

Tulipas tälle ruoalle karmean pitkä nimi. Ajatuksena oli tehdä pihville vähähiilihydraattinen lisuke. Joskus jossain turkulaisessa ravintolassa söin pihvin lisukkeena parmankinkkuperunoita. Lisuke paljastui torniksi kermaperunoita, jotka oli ladottu kerroksittain parmankinkun kanssa. Namia oli se ja nyt yritin tehdä jotain edes etäisesti vastaavaa ilman perunaa. Myönnän, että korvikehan tämä on, mutta ei ehkä ihan pahin mahdollinen.

kermainen parmankinkku-kesäkurpitsalisuke
6 siivua parmankinkkua
2 pienehköä kesäkurpitsaa
2 valkosipulin kynttä
1 dl kermaa
voita paistamiseen
suolaa ja mustapippuria maun mukaan

kermapekonikastike
1 sipuli
200 g pekonia
4 dl kermaa
voita paistamiseen
mustapippuria myllystä

Homma kannattaa aloittaa kastikkeella. Kuutioi pekoni ja sipuli. Sulata voi pannulla ja lisää pekonit. Paista kunnes pekoni on hieman ruskistunut. Lisää sipuli ja kuullota hetkinen. Lisää kerma ja anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes kastike on paksun täyteläistä. Mausta mustapippurilla.

Lisuketta varten kuori kesäkurpitsa halutessasi ja leikkaa ne ohuiksi siivuiksi juustohöylällä. Laita kesäkuritsaviipaleet talouspaperin päälle ja sirottele niiden päälle suolaa. Anna "itkeä" 10 minuuttia ja pyyhi pintaan kohonnut vesi pois.

Kuutioi valkosipulin kynnet ja sulata voi pannulla. Kuullota nopeasti valkosipuli voissa ja lisää pannulle itketetyt kesäkurpitsaviipaleet. Paista pari minuuttia sekoitellen ja lisää kerma. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan. Anna hautua 5 minuuttia.

Paista nyt naudan sisä- tai ulkofilepihvi mediumkypäksi. Muista antaa vetäytyä viitisen minuuttia foliossa ennen tarjoilua.

Kasaa lisäke torniksi lautaselle. Jonkinlaisen muotin käyttäminen ei ole huono idea, jos haluat saada tasaisen muotoisen lopputuloksen. Varaa puolitoista kinkkuviipaletta per annos. Lado lautaselle kerroksittain kesäkurpitsaa ja parmankinkkua niin, että kesäkurpitsa tulee alimmaiseksi ja päällimmäiseksi.

Lisää lautaselle myös pihvi sekä paksu ja täyteläinen kastike. Nauti kera lasillisen punaviiniä. Punaviinissähän ei ole hiilihydraatteja juuri lainkaan. Nami nami.

Lisäke ei kyllä pärjännyt esikuvalleen maussa, mutta ei se pahaakaan ollut. Kastike puolestaan oli napakymppi. Maltoin keitellä siitä oikein paksun. Hyvää oli.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Burgundinpata

Tämä on selkeästi talviruokaa, mutta hyvä sitä on jo näin syksyn ovea kolkutellessa vähän harjoitella. Ohje on kohtalaisen iso, vaikkakin on vain puolet alkuperäisestä ohjeesta. Burgundinpata ei onneksi kärsi odottelusta jääkaapissa, joten tätä voi hyvin syödä useampanakin päivänää. Ohje on kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet.

100 g pekonia
1/2 dl oliiviöljyä
700 g naudan paahto- tai lapapaistia tai etuselkää kuutioina
porkkana viipaleina
sipuli viipaleina
1/2 tl suolaa
1/4 tl pippuria
1 rkl vehnäjauhoja
3 1/2 dl punaviiniä
3 dl lihalientä
1/2 rkl tomaattisosetta
2 valkosipuln kynttä silputtuna
1/4 tl timjamia
1/2 laakerinlehti murennettuna

lihaliemessä keitetyt sipulit
9 pientä sipulia (esim. luomusipulia)
1/2 dl lihalientä
1 rkl voita
1 persiljanoksa
1/8 tl timjamia
1/3 laakerinlehti

voissa paistetut herkkusienet
200 g herkkusieniä neljäsosiin leikattuna
1 rkl voita
1/2 rkl öljyä

Leikkaa pekoni 1/2 cm kertaa 4 cm kokoisiksi suikaleiksi. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Paista pekoni padassa öljyssä vaaleanruskeaksi. Siirrä pekoni lautaselle ja paista naudanliha pienissä erissä öljyssä ja pekoninrasvassa. Pannu saa olla hyvin kuuma tässä vaiheessa. Nosta lihapalat pekonin joukkoon. Ruskista porkkana ja sipuli samassa rasvassa ja kaada rasva sitten pois.

Laita liha ja pekoni takaisin pataan, lisää suola ja pippuri. Ravista pataa. Lisää jauhot ja ravista uudelleen. Laita pata ilman kantta uuniin 4 minuutiksi. Ravista pataa ja laita takaisin uuniin 4 minuutiksi. Ota pata pois uunista ja laske uunin lämpö 160 asteeseen.

Kaada punaviini pataan ja lisää lihalientä sen verran, että liha peittyy. Lisää tomaattisose, valkosipuli ja yrtit. Kuumenna liedellä kiehumispisteeseen. Laita kansi padan päälle ja laita pata uuniin. Säädä lämpöä niin, että neste kiehuu hiljakseen. Paista 3-4 tuntia. Lihan kypsyys on sopiva, kun haarukka lävistää sen helposti.

Lihan kypsyessä käsittele sipulit ja herkkusienet. Kiedo yrtit harsoon ja laita kattilaan sipulien, voin ja lihaliemen kanssa. Laita kansi päälle ja kiehuttele hiljaa 40-50 minuuttia. Älä anna sipulien ruskistua. Niiden pitäisi myös pysyä ehjinä. Lisää lientä, jos neste haituu kokonaan pois. Poista yrttikimppu.

Lämmitä paistipannu kuumaksi ja laita öljy sekä voi pannulle. Kun voi lakkaa vaahtoamasta, lisää herkkusienet. Sienet imevät ensin rasvan itsensä ja alkavat vasta vähän sen jälkeen ruskistua. Kun sienet ovat vähän ruskistuneet, ota pannu pois kuumalta liedeltä.

Kun liha on kypsää, siivilöi padasta liemi kattilaan. Huuhtele pata ja laita liha ja pekon sinne takaisin. Lisää päälle sipulit ja herkkusienet. Kuumenn liemi kiehuvaksi ja kuori rasva sen päältä sitä mukaa kuin sitä nousee pintaan. Keitä lientä joitain minuutteja, kunnes se alkaa käydä paksummaksi. Tarkista maku. Kaada liemi pataan, keitä muutama minuutti kannen alla ja valele välillä lihaa liemellä. Tarjoa keitettyjen perunoiden tai riisin kanssa. Tuossa vanhassa kuvassa kokeilin vaihteeksi voilla ja kermalla tehostettua puikulamuusia. Sekin toimii. Jos haluat vähähiilihydraattisena pysyä, voit toki korvata hiilihydraattilisukkeen salaatilla tai jollain muulla kasvishärdellillä.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Kesäkurpitsamoussaka

Tämä ohje on melkein suoraan Valion arkistosta. Painettuna se näkyi mainoksessa tuoreessa Glorian ruoka & viini-lehdessä.

En ole koskaan ollut erityisen innostunut vähähiilihydraattisen ruokavalion kokeilemisesta. Oikeastaan koko sana ruokavalio kaikkine synonyymeineen kuulostaa hirveältä. Sana kun pitää sisällään ajatuksen syömisen rajoittamisesta. Yleensä minulla on ollut tapana syödä sitä mikä kulloinkin hyvältä tuntuu. Pari vuotta sitten 18 kiloa painoa pudottaessanikin kilon viikkotahdilla en syönyt mitenkään erikoisesti, söin vain huomattavan vähän. Liikunnallakin oli oma osansa, joskin pelkän liikunnan voimalla painon pudottaminen olisi niin hidasta, ettei mainittavia tuloksia ehdi saada aikaiseksi yhden ihmisiän aikana.

Hyvänä puolena vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa on se, että lihaa saa syödä paljon. Liha on hyvää. Eettiseen puoleen asiasta en ota kanta. Ekologisesti tämä on vähän huolestuttavaa. Rasvaakin saa syödä, joskin sitä en osaa vielä käyttää selvästikään tarpeeksi. Luulin, että osaan, mutta ilmeisesti en.

Näiden kanssa ei ole ongelmia, voin hyvin syödä munia ja pekonia joka aamu. Ongelma onkin sitten siellä kieltopuolella. Makeat jälkiruoat ja kahvileivät pystyn jättämään pois, no hätä. Samoin perunan. Lisäkeriisi, selviän ilman sitäkin. Mutta sitten alkavatkin vaikeudet. Tuorepasta ja risotto ovat ihan liian hyvää, samoin leipä. Ajatus loppuelämästä ilman näitä vetää mielen apeaksi.

Noh, nyt sitten kuitenkin kävi niin, että meillä kotona tätäkin humpuukia päätettiin kokeilla. Kyseessä ei kuitenkaan ole oma sisko eikä kansantanhut, joten eiköhän tämä tästä. Reseptiikka on täysin hukassa ja tuo mainittu rasvan lisääminen vaatii vielä harjoittelua.

Tämä moussaka herätti jo pientä toiveikkuutta koehenkilöissä. Kesäkurpitsasta tuli ihan lasagnen pastalevyt mieleen. Pitänee kokeilla myös kesäkurpitsasuikaleiden käyttämistä tagliatellen tapaan. Samaan ajatukseen näkyivät päätyneen myös Pastanjauhajat.

Alkuperäistä ohjetta muuntelin vähän rasvaisemmaksi ja vähemmän Valioiseksi. Myös tomaattimurskan korvasin paseeratulla tomaatilla (Mutti). Tomaattimurska nyt vain ei oikein ole hääppöistä.

jauhelihakastike
400 g paistijauhelihaa
2 sipulia
1 rkl voita
1 tlk paseerattua tomaattia
1-2 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1/2 rkl timjamia
1/2 rkl oreganoa

munamaito
1 dl maitoa
2 1/2 dl kuohukermaa
3 munaa
1/2 tl suolaa

väliin
n. 800 g kesäkurpitsaa

pinnalle
150 g buffalomozzarellaa ohuina viipaleina

Viipaloi kesäkurpitsat juustohöylällä. Laita viipaleet talouspaperin päälle ja ripottele suolaa päälle. Anna "itkeä" kymmenen minuuttia, pyyhi pinnalle noussut vesi pois, käännä ja toista sama proseduuri.

Ruskista jauheliha ja kuutioidut sipulit voissa. Lisää paseerattu tomaatti, kuutioidut valkosipulin kynnet sekä mausteet. Kiehuttele muutama minuutti. Yhdistä munamaidon aineet.

Kasaa moussaka uunivuokaan kerroksittain. Laita ensin jauhelihakastiketta ja päälle kesäkurpitsaa. Voit huoletta kasata kesäkurpitsaa ristiin rastiin, koska höylätyt siivut ovat todella ohuita. Lado kerroksia kunnes puolet kastikkeesta on käytetty. Kaada sitten puolet munamaidosta vuokaan. Jatka loput kerrokset ja kaada loppu munamaito päälle. Peitä mozzarellasiivuilla. Paista 200 asteessa tunnin ajan.

En jaksanut itkettää kesäkurpitsoja molemmin puolin, kun alkuperäisessä ohjeessa ei koko itketystä mainittu laisinkaan. Lopputuloksesta tuli jonkin verran löysä, joten molemminpuolinen itketys voisi tässä auttaa. Maku oli kyllä hyvä. Tätä tulemme kokeilemaan toisenkin kerran.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Liian hyvä spelttileipä

Tämä leipä on jälleen muunnelma Wild Yeast-blogista löytämästäni ohjeesta. Otsikon kommentti on suoraan anopiltani, joka oli sitä mieltä, ettei näin hyvää leipää saa leipoa. Tulee kuulemma syötyä liikaa. Noh, ainakin tämä oli paljon helpompi valmistaa kuin aiemmin säännöllisesti esitaikinan avulla tekemäni hapanjuurispelttileipä, jonka koko prosessi vei kolme päivää.
880 g spelttijauhoja
120 g ruisjauhoja
600 g huoneenlämpöistä vettä
360 g vehnähapanjuurta
20 g suolaa

Laita kaikki aineet suolaa lukuunottamatta yleiskoneen kulhoon. Sekoita koneella kunnes aineet ovat kunnolla sekaisin eli noin minuutin ajan. Anna levätä kulhossa 30 minuuttia. Lisää suola ja vaivaa koneella noin 5 minuuttia. Nosta öljyttyyn kannelliseen muovilaatikkoon. Anna levätä 2,5 tuntia taitellen aina 50 minuutin välein. Taittelusta esimerkki täältä.

Pyöritä taikinasta kaksi haluamasi muotoista leipää ja laita kohoamaan kohotuskoreihin. Anna kohota huoneenlämmössä 2 tuntia ja sen jälkeen jääkaapissa yön yli.

Laita leivinkivi uuniin, jos omistat sellaisen. Lisää myös tyhjä teräskulho uunin pohjalle. Lämmitä uuni 250 asteeseen. Laita leivät uuniin, kaada 1 dl vettä uunin pohjalla olevaan kulhoon ja pudota lämpö 200 asteeseen. Paista noin 40 minuuttia. Anna jäähtyä ritilällä ennen leikkaamista.

Olen tässä viime aikoina vähän yrittänyt hiilihydraatteja vähennellä. Tämä leipä ei ole lainkaan pahimmasta päästä, vaikka toki hiilihydraatteja sisältääkin. Speltti- ja ruisjauhojen hiilihydraatit ovat hitaita ja käsittääkseni hapanjuuren entsyymit myös pilkkovat nopeampia hiilihydraatteja hitaammiksi. Tai jotain sellaista joskus olen jostain lukenut. Tästä huolimatta voipi olla, että näitä leipäpostauksia ei nyt ihan hirveästi lähiaikoina ole lisää luvassa. Tämä oli kyllä maku/työmäärä-suhteella laskettuna ehdottomasti paras leipäni tähän asti.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...