Croissanttipäivä 30.1.

Tänään eli 30.1. on croissanttipäivä. Joskin päivää juhlitaan lähinnä USA:ssa, mutta eipä anneta sen hämätä. Tälle maukkaalle ja lehtevälle leivonnaiselle on ihan oikein pyhittää oma päivänsä.

Kun tämä tuli vähän yllättäen, tajusin nimittäin asian vasta tänään, en ehtinyt leipoa croissantteja kuvaa varten itse. Hapanjuurikin on tällä hetkellä pakastimessa. Siksipä ostin valmiit croissantit kaupasta. Kaikille innokkaille suosittelen kuitenkin kokeilemaan croissanttien leipomista. Minulla olisi Ranskasta San Franciscon kautta matkannut ohje täällä blogissani. Lupaan, että ohje on työläs. Lopputulos on kuitenkin erinomainen.

Blinipannu ja amerikkalaiset pannukakut

Route 66 -automatkan ruokamuistelojen väliin sopii hyvin tämmöinen pieni vinkki. Sain taannoin lahjaksi De Buyerin hiiliteräksisen blinipannun. Blinejä en vielä ole sillä ehtinyt tekemään, mutta aiemmin tällä viikolla keksin, että pannuhan on juuri oikean kokoinen myös amerikkalaisille pannukakuille. Isommalla pannulla kun jokainen pannukakku tuppaa tulemaan vähän erikokoiseksi.

Varsinainen pannukakkujen ohje on minulla jemmassa täällä. Tällä kertaa tein taikinan jo edellisenä iltana. Jostain olen joskus lukenut, että leivinjauheen kanssa tämä onnistuu, kunhan laittaa leivinjauhetta 25% enemmän kuin ohjeessa sanotaan. Säilytin taikinan jääkaapissa. Tämä säästi hieman vaivaa aamulta.

Blinipannun kanssa kannattaa olla tarkkana pannukakkua kohti käytettävän taikinamäärän suhteen. Taikinan kaataminen pannulle pitää lopettaa jo reilusti ennen kuin taikina on ehtinyt levitä pannun reunoille asti. Muutoin pannukakuista tulee liian paksuja. Tällöin niiden kääntäminen käy hankalaksi ja pannukakut eivät kypsy sisältä kunnolla. Parin testipannarin jälkeen homma alkaa sujua.

Sitten ei muuta kuin vaahterasiirappia ja vähän marjoja kaveriksi ja nauttimaan. Itse tein rennon sunnuntaiaamiaisen kaveriksi puolen litran cappuccinon. Eikä tässä kokonaisuudessa ollut kuin ihan vain jokunen kalori.

Olkoon vuosi 2015 kahvintuoksuinen

Erilaiset kahvinvalmistusvälineet ovat jo pitempään olleet minulla lahjatoivelistalla. Pääasiassa kuitenkin kahvi valmistuu mutteripannulla tai Moccamasterilla. Mutteripannuja meillä on varmuudeksi kaksin kappalein. Ja niin muuten on Moccamastereitakin, tosin toinen on varastossa pahan päivän varalla säilytyksessä.

Vuosi sitten jouluna sain lahjaksi AeroPress-laitteen. Sen käyttöä olen muutamia kertoja kokeillut, mutta ihan täysin sinut en väitä laitteen kanssa olevani. Jotta ei nyt sitten ihan harjoitteleminen kesken loppuisi, löytyi pukin kontista tällä kertaa pikkuinen, kolmen kupin kokoinen, Chemex. Lienee luvassa siis hyvä kahvivuosi. Ja mikäs siinä on näiden käyttöä harjoitellessa. Kahvikärpänen kun puraisi oikein erityisesti viime kesänä Seattlessa.

Pekonia uunissa

TV:n ruokaohjelmia on kiva katsoa, koska niistä oppii aina jotain uutta. Uusi ohjelma Kaappaus keittiössä on tästä hyvä esimerkki. Ensimmäisessä jaksossa ravintola Savoyn keittiöpäällikkö Kari Aihinen kertoi, että pekoni kannattaa paistaa uunissa.

Eipä ole koskaan tullut mieleenkään kokeilla moista. Itse olen aina laittanut pekonin kylmälle paistinpannulle ja tuikannut tulen alle. Nytpä sitten kokeilin uunimenetelmää. Eli leivinpaperi pellille, pekonit siihen ja pelti kylmään uuniin. Uuni laitetaan lämpenemään 160 asteeseen. 20 minuutissa pekoni paistuu rapeaksi. 

Toimi mahtavasti. Kävi paljon helpommin kuin pannulla ja munakellon pirahtaessa pekoni oli valmis. Tulos oli keskimäärin parempi kuin pannulla paistettuna. Kaikki siivut olivat samalla tavalla rapsakoita, eikä yksikään ollut kärähtänyt. Tästä lähtien valmistan pekonin aina tällä tavalla. Kiitos Karille. Kyllä ne ammattilaiset osaa.

Työkoneiden päivitys

Alkuvuodesta on tullut hankittua uutta laitteistoa keittiöhommia tehostamaan. Ensimmäisenä päivittyi sauvasekoitin. Reilut 14 vuotta hyvin palvelleen Braunin Multimixin sauvasekoitinosa otti ja hajosi niin, ettei sitä saa enää koneeseen kiinni. Vatkain ja silppuri toimivat edelleen, joten pelkän sauvasekoittimen hankinnalla tästä selvittiin. Halvaksi tätä uutta ei voi moittia, sillä hintaa taisi olla enemmän kuin koko Braunin paketilla. Päätin nimittäin sijoittaa Bamixiin. Kyseessä se halvin perusmalli, jossa ei ole mitään lisäosia mukana. Mutta Prisman kuittiin tulostui takuuajaksi 25 vuotta. Että eiköhän tässä nyt sitten pärjätä.

Toinen päivitetty härveli oli yleiskone. Aiempi pyöreän retrohenkinen Kenwoodin Patissier päivittyi vihdoinkin saman valmistajan Major Titaniumiin. Oli jo aikakin, sillä Patissier, hieno laite vaikka onkin, on ollut jo pitkään auttamattoman pieni ja tehoton leipätaikinoiden kanssa. Muihin hommiin sekin olisi kyllä riittänyt.

Uusi majuri jaksaa vääntää taikinan kuin taikinan ja kulhossakin on kokoa riittämiin. Taikinakoukun yläosassa on myös riittävän leveä rinkula estämässä taikinaa nousemasta akselia pitkin. Patissierin kanssa sai koko ajan vahtia, ettei taikina kivunnut turhan ylös. Siellä kun odotti jousia ja muita hankalasti puhdistettavia ja rasvaisia osia.

Kolmas hankinta oli sitten ihan uushankinta. Tästäkin on keskusteltu jo pitkään, mutta vasta nyt saatiin yhteisymmärrys aikaiseksi. Nimittäin kyseessä on Sodastreamin hiilihapotuslaite. Meillä tuota kuplavettä juodaan kohtalaisen usein ja pullotetun veden kantaminen kaupasta raikkaasta Päijänteen vedestään tunnetussa Helsingissä ei ole kauhean järkevää. Nyt sitten tulee vesi hanasta ja kuplat koneesta. Hyvin toimii. Kaapissakaan ei tarvitse nyt olla erikseen korkeaa hyllyä, johon saa 1,5 litran pullon mahtumaan pystyyn.

Lopullinen niitti tälle hankinalle oli, jälleen kerran, se että löysimme kohtuuhintaisen mallin, joka tyyliltään sopi yhteen muiden kodinkoneidemme kanssa. Ne kun ovat tuota rosteri/harmaa/musta-värimaailmaa kaikki. Välitilan harmaan lasin kanssa nämä sopivat myös hyvin.

Kauraomenapaistosta ja muita omenahommia riittää aina vaan

Taas tupsahti kassillinen omenoita. Hilloa on keitetty pariin otteeseen, chutneytä myös ja piirakkaakin leivottu. Nyt sitten tällä kertaa meni osa viipaleina pakastimeen talven varalle ja osa ad-hoc-kauraomenapaistoksena parempiin suihin. Ja vaniljakastiketta till.

Ehkä vielä jonkinlaiset jäätelölaboratoriot polkaisen omenan merkeissä pystyyn, kun on tuo kesäkausi ikään kuin lopuillaan. Tekosyitä jäätelön tekemiselle, osa 15?

Kauraomenapaistos syntyi paremman puoliskon toimesta, ohje Elovena-pakkauksesta muistin varaisesti. Toisen tekemä ruoka ja leivonnaiset ovat aina parempia kuin omatekemät, joten piti kipin kapin kipaista lähikauppaan hakemaan kaurahiutaleita. Uunista ottamisen jälkeen paistos katosi niin nopeasti, että kuvaaja vähän myöhästyi. Onneksi vielä pari lusikallista oli jäljellä.

600 g kotimaista omenaa (koosta riippuen 4-6 omenaa)

2 rkl fariinisokeria

1 tl kanelia

100 g voita

1 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

3 dl kaurahiutaleita

Kuori, poista siemenet ja leikkaa omenat lohkoiksi. Laita omenat uunivuokaan ja ripottele päälle fariinisokeri sekä kaneli. Sekoita pehmeä voi, sokeri, vaniljasokeri ja kaurahiutaleet kulhossa ja kippaa omenoiden päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut vähän väriä. 

Meillä paistos tehtiin poikkeuksellisesti kuorimattomista omenoista, kun olivat itse poimittua luomutuotantoa. Ei haitannut kuori lainkaan. Helppoa ja hyvää oli, vaniljakastikkeen kanssa. Vaniljajäätelön kanssa toimii myös.

Sitten se vinkkiosuus. Nimittäin Ikeassa käydessä tarttui mukaan turhake nimeltään omenanlohkoja. Vähän omituisena laitteena tuota pidin, kunnes näin sen käytössä. Oli muuten aika nopsaa toimintaa ja hyvin siisti lopputulos. Itse omenaporan ja veitsen kanssa nyhverrän paljon hitaammin ja paljon rumempaa jälkeä. Eipä ollutkaan turhake siis, toisin kuin Tupperware-tilauksen kylkiäisinä tullut banaanikotelo.

Macaronleivoksia välineurheillen

Macaronleivosten kanssa on tullut tuherrettua muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla syntyi leivoksia, jotka olivat kauhean näköisiä, mutta maistuivat hyvälle. Toisella kerralla tuli jo ihan tarjottavan näköisiä. Erityisen otettu olin siitä, että tuttu kotitalousopettaja luuli tekeleitäni ostetuiksi. Kolmannella kerralla syntyi biojätettä.

Mitäs näistä sitten opin? Ensinnäkin mantelijauheen kanssa pitää olla tarkkana. Pirkan mantelijauhe ainakin oli niin epätasaista, että siitä ei saanut tasaista taikinaa aikaiseksi. Mukana oli siis isompia ja pienempiä sattumia. Meiran mantelijauhe toimi paljon paremmin. Sitä käytin noita kuvassa olevia leivoksia tehdessä.

Toinen havainto liittyi pursotukseen. On erittäin vaikea saada leivosten kuorista tasakokoisia. Tässä kohtaa tuleekin sen välineurheilun vuoro. Hankin nimittäin Stockmannilta aiemmin tänä vuonna kanta-asiakastarjouksena myynnissä olleen macaronleivosmuotin. Se on silikoninen lärpyskä, jossa on 48 tasakokoista ympyrää, joihin on helppo sihdata pursottaessa. Muottia myytiin myös pakettina pursottimen kanssa. En kuitenkaan katsonut tarvitsevani pursotinta, koska pelkkä kulmasta leikattu pakastuspussi toimii siinä hommassa ihan riittävän hyvin.

Muotin avulla on siis helppo tuottaa tasakokoisia macaronkuoria 24 leivoksen verran. Perusohjeella taikinaa tuli ihan pikkuisen liikaa. Varmaan noin 4/5 ohjeesta olisi riittänyt. Tällä kertaa täytin macaronit ihan vain omenahillolla. Lopputulos oli aika mukavan raikas.

Näitä leivoksiahan voi pakastaa. Noin vuorokausi ennen aiottua nauttimista otetaan macaronit pakastimesta jääkaappiin sulamaan. Laitoin omat tuotokseni horrokseen odottamaan reilun viikon päässä häämöttävää nyyttäribrunssia.

Swing it like a pro

Tässä postauksessa ei ole kyse golfista, vaikka golfopas Swing Like a Pro kirjahyllystäni löytyykin. Otsikko tuli vain mieleen katsoessani Youtube-videota, jossa kokki Kolmonen esittelee kolmen viikon harjoitusohjelman aloitteleville veitsenkäyttäjille. Ohjelman avulla kuka tahansa voi oppia ammattilaisen otteet. Video löytyy täältä. Suosittelen katsomaan.

Ohjelmassa painotetaan sännöllistä harjoittelua. Leikkuulautaan tehdään kaksi viivaa sentin välein. Ensimmäisen viikon ajan vain keinutellaan veistä ilman mitään leikattavaa edes takaisin viisi minuuttia päivässä pyrkien pysymään viivojen välissä. Seuraavalla viikolla otetaan mukaan toinen käsi ja nojataan veitsi etu- tai keskisormen niveltä vasten. Kolmannella viikolla otetaan porkkana ja leikellään sitä.

Kukapa kotikokki ei haaveilisi hyvästä veitsenkäyttötaidosta. Kuvassa näkyvä veitsi on ollut säännöllisessä käytössä, kuten kaksi muutakin laatikostani löytyvää kokinveistä, jo vuosien ajan. Silti silppuaminen, suikalointi ja muu leikkaaminen sujuu yhtä hitaasti kuin ennenkin, sormia varoen. Aionkin siis aloittaa harjoitusohjelman heti ensi viikolla. Valitettavasti vannoin näin myös viime viikolla... Harjoitusohjelman etenemisen kolmannelle viikolle voi todeta täältä blogista. Varmin merkki on se, että kaikissa ruokaohjeissa on mukana paljon porkkanaa.