tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kylmää kahvia

Kylmää kahvia, kaikkea kummaa sitä ihminen keksiikin! Ulkomailla tämmöisiä tarjoillaan ja ollaan sitten kummissan, kun suomalainen haluaa kupposen kuumaa. Talvilomalla Bangkok-Hua Hin-akselilla Starbuckseissa vieraillessa tämmöiseen ilmiöön taas kerran törmäsimme. Sanotaan kyseisestä yrityksestä mitä tahansa pahaa, niin ainakin minun mielestäni heidän putiikeistaan saa kelvollista kahvia. Ainakin se on aina samanlaista, eli tietää mitä tuleman pitää.


Normaalit kahvikäytännöt menevät aina reissun päällä vähän sekaisin. Minä en yleensä juo maitokahveja muutoin kuin aamiaisella. Myöhemmin päivällä espresso riittää. Reissussa kuitenkin tekee mieli istahtaa vähän pitemmäksikin aikaa kahville ja kenties siinä sivussa vähäsen silmäillä paikallisia uutisia jostain sanomalehdestä tms.

Mainitulla talvilomareissulla päätin lopulta kokeilla jäälattea, joka ei sitten yhtään pöllömpi juoma ollutkaan. Sen verran tästä kylmästä kahvin olomuodosta ihan jopa innostuin, että reissun aikana tuli kokeiltua Starbucksin valikoimasta melkein kaikki kylmät vaihtoehdot. Osa näistä oli ihan tolkuttoman imeliä. Perussuodatinkahviakin kokeilin kylmänä. Ilman maitoa ja sokeria se oli aika karvaan makuista.

Nyt sitten kesälomareissulla New Yorkissa jäälatte oli jo se normaali kahvi, jota väsyneitä jalkoja viileissä sisätiloissa lepuutellessa tuli pillillä imeskeltyä. Ihan normaalina jatkeena tälle trendille meillä on nyt reissun jälkeen aina välillä kotonakin pyöräytetty jäinen mukillinen maitokahvia.

Jäiden määrä kahvissa tuntuu olevan hyvin tärkeässä osassa. Kahvihan on ensin aina kuumaa. Kun jäitä on mukissa tarpeeksi, jäähtyy kahvi sopivasti. Jos juoma jää vähän haaleaksi, se maistuu oikeastaan aika pahalle. Siis sen pitää olla joko kuuma tai kylmä, mutta ei siltä väliltä.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kiinamies pelastaa helteellä

Aasialaisten ruokien asiantuntija, työkaverini J, mies joka toi sushin Suomeen, suositteli thaimaalaista/kiinalaista ravintolaa Chinamania, josta saa tilattua sapuskat kotiin telkkarista tutuissa pahvibokseissa (toimitus rajalliselle alueelle Helsingissä ja Vantaalla, ravintola sijaitsee Tapanilassa). Pakkohan tuota oli kokeilla, kun viikonlopun jatkunut helle ei houkutellut hellan äärelle.


Nettitilauksen voi Chinamanista hoitaa vaikka edellisenä päivänä. Näin varmaankin saa ruoat kätevimmin haluamaansa aikaan toimitettuna. Me valitsimme seuraavan asiakastoimituksen, mikä tällä kertaa tarkoitti noin tunnin toimitusaikaa.


Ruoat tosiaan oli pakattu jenkkityylisiin pahvipakkauksiin. Jotenkin tuntui, että boksit tuskin ovat kovin hyviä lämmöneristyskyvyltään, mutta ylläri pylläri ruoka olikin säilynyt kuumana todella hyvin. Toimitus sisälsi myös yhden onnenkeksin per tilattu annos. Oli muuten meikäläiselle ensimmäinen onnenkeksi koskaan.

Sapuskat olivat maukkaita. Suurimpaan osaan annoksista sai valita joko kanan, naudan tai possun pääraaka-aineeksi. Otimme yhden annoksen naudanlihalla ja yhden kanalla. Lisäksi otimme kolmanneksi annokseksi chinabossin, joka tulee aina kanaversiona. Tämä viimeksi mainittu oli erityissuosikki grillatun makuisine ananaksineen ja paprikoineen. Niin, ja olihan siinä toki hapanimelää kastiketta, josta tykkään paljon. Nami nami.


Varsinkin parempi puolisko oli hieman epäileväinen etukäteen, mutta lopputuloksena totesimme Chinamanin oikein hyväksi uudeksi tuttavuudeksi. Ehdottomasti tilaamme toistekin. Kelpo kiinalainen on hyvin varteenotettava vaihtoehtoehto krapulapäivän pizzalle tai kebabille.

Niin, ja tämä Chinaman siis kertoo olevansa thaimaalainen ravintola, mutta kyllä tuota listaa lukiessa (ja ehkä vähän ravintolan nimestäkin!) tuli kiinalainen enemmän mieleen. Ruokaa syödessä ehdin tämän Thaimaa-kytköksen unohtamaan kokonaan. Tokihan nämä aasian keittiöt lainailevat toisiltaan muutoinkin, mutta veikkaisin thaimaalaisen ruoan ystävän hieman pettyvän, jos olettaa ruoan olevan lähempänä esim. Helsingin keskustassa sijaitsevien thaimaalaisten ravintoloiden tarjontaa.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Mee goreng-tyylinen paistettu nuudeli

Mee goreng on malesialainen ruoka ja minä en ole Malesiassa koskaan käynyt. Eipä siis hajuakaan, tuliko  oikeanlaista, mutta hyvää tämä oli joka tapauksessa. Ja sain taas sotkea keittiön uuden wokkipannuni kanssa. Ihan vieläkään en saanut nuudeliin semmoista pannun pohjaan kärähtäneen makua, joka mielestäni oli ihan parasta Thaimaassa keväällä syömissäni vastaavissa ruoissa. Mutta hei, tämähän ei olekaan thaimaalainen ruoka.


Ohjeen muuten varastin suoraan Soul Kitchenistä, joskaan en sitä nyt ihan tarkasti noudattanut. Vaihdoin nuudelitkin riisimalleihin, kun semmoisia näkyi kaapissa olevan.

120 g riisinuudeleita
1 rkl sambal oelek-kastiketta
1 rkl soijaa
1 tl sokeria
1/4 tl suolaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl ruokaöljyä
1/2 dl vettä
2 valkosipulin kynttä raastettuna
2 cm pätkä tuoretta inkivääriä raastettuna
2 kananmunaa
1 paksoi pilkottuna (tai 2 minipaksoita pilkkomatta)
kourallinen pavunituja
200 g broilerin rintafilettä kuutioituna
8 kpl kuorittuja jättikatkaravun pyrstöjä
kourallinen cashew-pähkinöitä

Valmista nuudelit wokkausvalmiiksi pakkauksen ohjeen mukaan, esim. riisinuudeleiden tapauksessa seuraavalla tavalla: laita nuudelit kulhoon ja kaada kiehuva vesi päälle, huuhtele 1 minuutin kuluttua. Jätä nuudelit odottamaan.

Sekoita salbal oelek, tomaattipyre, soija sekä suola ja sokeri. Kuumenna öljy kuumaksi wokissa. Riko kananmunien rakenne ja lisää ne wokkiin reippaasti sekoitellen. Kun munat ovat jo vähän hyytyneet, lisää wokkiin raastettu valkosipuli ja inkivääri. Sekoita jälleen ja paista hetki. Lisää seuraavaksi kana ja paista pari minuuttia koko ajan sekoitellen. Lisää seuraavaksi nuudelit ja paista jälleen pari minuuttia sekoitellen. Tämän jälkeen lisää paksoit ja pavunidut. Paista sekoitellen minuutin verran. Lisää vesi ja katkaravut ja paista jälleen sekoitellen minuutin verran. Lisää lopuksi kastike ja paista vielä sekoitellen sen verran, että kanat kypsyvät.

Näissä wokkihommissa on oleellista pitää pannu koko ajan tolkuttoman kuumana ja lisätä aineita yksi kerrallaan niin, että pannu ei jäähdy liikaa. Jatkuva sekoittelu pitää myös muistaa. Itse etsiskelin pitkään sopivaa hämmennystyökalua hiiliteräswokilleni, kunnes totesin Fiskarsin reikäkauhan parhaaksi. Siinä varsi on sopivan loivassa kulmassa, jotta kauhaa voi käyttää paistolastana. Öljy ja nesteet valuvat kivasti kauhan rei'istä. Lisäksi on hyvä huomata, että sähkölieden kanssa wokkaaminen on aina vähän niin ja näin. Paitsi tietysti, jos sinulla on semmoinen induktiowokki, joita näkyy ammattikeittiöissä (siis semmoinen kupera induktiolevy, johon wokkipannu uppoaa).

Minä syyllistyn aina turhan isojen annosten wokkaamiseen. Vaikka wokkipannuni näyttää suurelta, ei siinä oikeastaan voi ihan tolkuttoman isoja annoksia valmistaa. Nytkin tein tupla-annoksen tätä ruokaa, missä ei ollut jälkeen päin ajateltuna mitään järkeä. Lähinnä syynä oli tuo kana, jota nyt kaupan pakkauksessa tuli sen verran, enkä jaksanut keksiä lopulle muuta käyttöä.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Raparperihillo

Uuden asuntomme varustukseen kuuluu kellarissa sijaitseva kylmäkomero. Sinnehän pitää jemmata kaikenlaista hilloa ja mehua. Tästä projekti alkoi. Ohje on suoraan Marttojen keskustelupalstalta. Tai siis miinus likööri. En halunnut mitään ylimääräisiä makuja mukaan, jotta voin sitten maustella miten lystään, kun hilloa käytän.


1 kg raparperia
1/2 kg hillosokeria
1 l vettä

Kuori ja pilko raparperit noin sentin pätkiksi. Laita raparperit ja vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää hillosokeri, sekoita ja keitä 20 minuuttia sekoitellen välillä. Jäähdytä puolisen tuntia ennen purkitusta. Laita puhtaaseen purkkiin ja säilytä viileässä.

Maistoin tätä lämpimänä ja se maistui raparperihillolta. Talven tullen tätä voipi sitten käyttää ties mihin. Hip hei!

Raparperi-inkiväärimehu

Vaimoke kuuli tästä ohjeesta työkaveriltaan. Ohje on napattu Koemaistajan blogista. Alkuperäisessä ohjeessa oli mukana kanelia, mutta se on tässä jätetty pois. Oikein raikas ja mukavan kesäinen juoma on tämä. Pitänee vielä kehitellä tästä joku drinksu jossain välissä, voisi nimittäin toimia drinksuaineena myös.


290 g raparperia
3/4 l vettä
15 g tuoretta inkivääriä suikaleina
1 dl ruokosokeria
1/2 lime

Pilko raparperit pieniksi paloiksi. Kuori ja pilko inkivääri. Lämmitä vesi kiehuvaksi ja lisää ainekset. Keitä 20 minuuttia ja siivilöi. Lisää limen mehu ja pullota.

Alkuperäisessä ohjessa juoma pullotettiin jäähdytyksen jälkeen, mutta minä halusin vähän säilyvyyttä ja siksi pullotin kuumana. Tätä kun ehdimme maistelemaan kunnolla vasta kesälomareissulta palattuamme. Raparperien saatavuus voi silloin jo olla vähän heikompi, joten siksi tämä tuli väsättyä jo nyt.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Mansikka-valkosuklaa-basilikajäätelö

Tässä innokkeena oli ainakin takavuosina myynnissä ollut Fazerin valkosuklaa, jossa muistaakseni oli basilikaa ja mansikkaa. Ainakin basilikaa joka tapauksessa. Itse suklaa ei nyt erityinen suosikki ollut, mutta Viinimessuilla sitä tarjottiin muistaakseni chileläisen cabernet sauvignon-roseviinin kanssa, ja tämä yhdistelmä oli mainio. Tuo rose jo itsessään oli sen verran erikoisen kuuloinen, että enpäs sitä olisi muutoin tullut maistaneeksi. Mutta se onkin kokonaan eri tarina se.


Noh, joka tapauksessa tämä homma menee näin. Ohje on periaatteessa hyvin pitkälle sama kuin viime kesäinen perusmansikkajäätelön ohjeeni, paitsi nämä valkosuklaat ja basilikat. Valkosuklaan makeuden takia vähensin vähäsen sokerin määrää ohjeessa.

1 l mansikoita
100 g valkosuklaata
1/2 dl sokeria
1 1/3 dl täysmaitoa
3 keltuaista
2 rkl silputtua basilikaa
3 dl kuohukermaa

Survo mansikat. Laita kattilaan ja sekoita joukkoon sokeri, maito ja kevyesti vatkatut keltuaiset. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos paksuuntuu. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja sekoita jäätelömassan sekaan. Lisää lopuksi silputtu basilika ja anna seoksen jäähtyä hyvin.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita jäätelömassan sekaan. Valmista jäätelökoneen ohjeen mukaan jäätelöksi.

Lopputuloksena oli mainio jäätelö. Basilika ja valkosuklaa ovat erinomainen yhdistelmä. Basilikan kanssa kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei se pääse jyräämään. Kannattaakin ehkä laittaa sitä varovasti ensin, sekoittaa, maistaa ja lisätä tarvittaessa.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Raparperijogurttijäätelö

Vielä vaan raparperia pukkaa, ihan kelpoja ovat, vaikkakin yleensä parhaita ovat alkukesän versiot. Jäätelöä lähdin tekemään, mutta laiskasti tällä kertaa jogurttipohjaista. Ehkä tämä on lähellä semmoista amerikkalaista frozen yoghurtia, jota ehkä jo pian New Yorkissa saan maistaa. Ohjeen pohjaksi nappasin tuon raparperiosuuden täältä. Vaihdoin kuitenkin kanelin vaniljaan, koska aika monessa muussa löytämässäni ohjeessa oli pohjana vaniljajäätelö.


100 g raparperia pieninä paloina
1 rkl voita
1 dl sokeria
1 vaniljatanko
500 g turkkilaista jogurttia

Sulata voi pannulla ja lisää sokeri sekä raparperit. Anna karamellisoitua kunnolla puoliteholla. Käännä lämpö pois, kun raparperit ovat jonkin verran pehmenneet. Halkaise vaniljatanko ja sekoita se joukkoon. Anna jäähtyä ja ota vaniljatanko pois ennen kuin seos jämähtää. Sekoita jogurtti mukaan ja valmista jäätelöksi jäätelökoneella.

Tästä tuli aikas kirpsakkaa, joten jos teet tätä lapsille tai muille makean ystäville, voisi olla paikallaan laittaa puolikas desilitra lisää sokeria. Meillä tästä kuitenkin tykättiin ihan tämmöisenäänkin. Huomenna sitten uusi jäätelöohje, jos matkavalmisteluilta jää aikaa semmoinen talteen kirjata.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...