perjantai 23. elokuuta 2013

Kahvia norjalaiseen tyyliin

Norjassa en ole koskaan käynyt ja ehkä siksi maasta tuleekin lähinnä mieleen turska ja kirkonpolttohevi. Jälkimmäinen mielleyhtymä osui heti oikeaan työkaverin tuodessa toimistolle norjalaista espressopapua kokeiltavaksi. Kahvi oli nimetty sopivasti Black Coffeeksi ja mustan pussin alareunassa luki vielä varmuudeksi sana Hell. Pussin design muutoinkin tuki vahvasti mielikuvaani.


Eli siis odotukset olivat korkealla. Hienoahan tämä norjalaismetalli toki on parhaimmillaan, joten miksipä ei siis kahvikin. Avatusta pussista pöllähti ilmoille varsin hedelmäinen tuoksu. Paahtoaste näytti tuotteen nimeen nähden aika vaalealta. Voisivat vaikka sisilialaisen paahtimon tuotteita vilkaista, siellä sitä mustaa kahvia tehdään.

Pavut kaadettiin Juraan ja päräytettiin kone käyntiin. Maitokahvin juojat tuntuivat tykkäävän, mutta minä espressoni mustana juovana totesin tämän pikkuisen turhan makeaksi. En siis lisää kahviini sokeria, joten se makeus oli ihan siitä pavusta lähtöisin.

Moni pakkaus siis päältä kaunis, mutta sisältö sitten on jotain ihan muuta. Fingerporin Kusti Lapanen kyllä olisi varmasti tykännyt.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kambodžalaista ruokaa Hyvinkäällä

Suomen tiettävästi ainoana ravintolana Hyvinkään kauppakeskus Willassa sijaitseva ravintola Royal Mekong tarjoaa kambodžalaista ruokaa. Tämän kuulimme ystävältämme M:ltä hänen luonaan Phnom Penhissä Kambodžassa keväällä vieraillessamme. Tapasimme samaisella reissulla ihan vahingossa Phnom Penhin kauppahallissa Hyvinkäällä asuvan, mutta Kambodžasta kotoisin olevan, rouvan jonka tytär on töissä Royal Mekongissa. Pieni on maailma.


No, kesälomalla sitten amokhammasta kolotti sen verran, että kurvasimme Hyvinkäälle. Royal Mekong osoittautui varsinaiseksi aasialaisen ruoan runsaudensarveksi. Annoksia oli tarjolla vähän joka kolkasta, kuten ilmeisesti henkilökuntaakin. Lounasbuffet oli vielä loppumetreillään, mutta kun sitä amokia ei ollut tarjolla buffetissa, tilasimme ihan listalta.


Alkuruoaksi tilasimme kevätkääryleitä. Ne olivat rapsakoita ja maukkaita. Alkuruokalistalta emme mitään Phnom Penhistä tuttua bonganneet. Eli esimerkiksi uppopaistettuja tarantelloja ei näkynyt.

Pääruoaksi sitten saimme sitä amokia. Phnom Penhissä amokkastike oli yleensä kalan kaveri, mutta nyt kokeilimme kana-amokia. Toisena annoksena otimme nautaa lok lak. Se oli ihan ennalta tuntematon ruoka, mutta listan mukaan kambodžalaista sekin.

Ruoat olivat maukkaita ja tosiaan varmasti parhaita kambodžalaisia mitä Suomesta saa. Osittain tuntui kuitenkin, että ruokaa oli yritetty sovittaa suomalaiseen suuhun sopivaksi. Siksi veikkaisinkin näiden ruokien maistuvan vielä paremmalta henkilökunnan kotona. Tästä huolimatta Royal Mekong oli varsin hauska tuttavuus, joskin pikkuisen turhan kaukana kotoa. Ruokalistalla pääsee kätevästi matkailemaan ympäri Aasiaa samalla aterialla.

tiistai 13. elokuuta 2013

Taste of Flow 2013

Jopas, pääsin sittenkin maistelemaan myös Flow-festarin eväitä. Tuskan eväistähän jo kirjoittelin aiemmin. Töissä yhteistyökumppani tarjosi neljä kolmen päivän Flow-kutsuvieraslippua, joille ei löytynyt kuin kolme ottajaa. Päätin sitten uhrautua ja käväistä tarkastamassa ruokatarjonnan. Ehkä sieltä olisin jotain musiikkiakin löytänyt, jos olisi ollut enemmän kuin päivä aikaa valmistautua. Nopeasti listaa lukiessa artistit kuitenkin jakautuivat kategorioihin ei, ei todellakaan ja ikinä kuullutkaan. Näistä viimeisin oli eniten edustettuna.


Perjantaina ehdin maistamaan vain Street Gastron possuleivän. Tarkoitus oli syödä enemmänkin, mutta jostain syystä työkaverit pitivät pelkkää syömisstrategiaani vitsinä ja yrittivät houkutella katsomaan jotain musiikkiesityksiäkin. Sitä vinkumista kuunnellessa alkoi jo ärsyttää sen verran, että poistuin paikalta kokonaan.


Mutta se possuleipä oli mielestäni todella hyvää. Samaisen annoksen kanssani syönyt työkaveri M tykkäsi myös, mutta hän oli jo ehtinyt vip-alueella nauttia sen verran ilmaista Heinäkenkää, että kaikki tuntui olevan ihan parasta. Muina päivinä enempi Street Gastron eväitä syöneet kehuivat vegeleipää parhaaksi ja mollasivat muita. Minun mielestäni possussa oli just sopivan mausteinen soossi.


Tasty Dogsin hodarit olivat kuulemma oikein maukkaita.


Lauantaina oli muuta ohjelmaa, joten en ehtinyt syömään festareille ollenkaan. Sunnuntaina sitten kävin syömässä parikin lautasellista. Ensin otin Groteskin burgerin. Se oli nähtävästi unohdettu lämmittää. Kuten kuvasta näkyy, ei ohut cheddarsiivu ole yhtään ehtinyt sulaa, mistä voi jo lämpötilan päätellä. Pihvi oli kuitenkin nähnyt jossain elinkaarensa vaiheessa pannua liiaksikin. Se oli läpikypsäksi paistettu, mikä on aina vähän tylsää. Burgerista olisi saanut ihan kivan lämmittämällä sitä hetken mikrossa. Vaan ei se siitä 13 euron arvoista olisi tehnyt. New York Ninjan burgerit olivat kuulemma paljon parempia, mutta viileitä nekin.


Vip-alueelle taas tuli eksyttyä, kun törmäsin tuttuihin. Siellä oli juuri loppunut happy hour, josta oli jäänyt vähän ruokaa yli. Ostin naurettavan kalliin limpparin ja söin ilmaisen lautasellisen kylmää keittoa. Siinä oli tomaattia, papuja ja avokadoa. Ihan maukasta oli.


Ennen poistumista paikalta kävin vielä Chjokon kojusta nappaamassa suklaa-marja-tartaletin. Se oli hyvää, mutta olin valitettavasti jo niin ähkytäynnä, että makeasta tuli lähinnä paha olo.

Nyt siis tuli todistettua ihan omin silmin, että Flow-festareilla on varsin hyvä ruokatarjonta. Vaikka tuota burgeria tuossa vähän haukuin, niin oli se silti paljon parempi kuin Tuskassa tarjolla olleet vastaavat. Lisäksi Flow:n tarjonnasta ehdin syödä näiden kahden pikavisiitin aikana vain hyvin pienen osan. Monenmoista hyvää muutakin olisi ollut tarjolla, kuten sushia, erilaisia itäisten maiden ihmeitä ja Fafa'sin mahtavia falafeleja. Enempi syöminen olisi kuitenkin vaatinut myös musiikkitarjonnan kestämistä.

Vip-alueella kuitenkin tuli hieman turvaton olo perjantaina, kun happy hourin aikaan tarjolla oli ilmaista olutta ja tupakkaa. Missä ovat sosiaalitantat? Miksi ei holhota yhtään?

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kolmen kaverin jäätelöllä Caruselissa

Aiemmin kehuskelin Kolmen kaverin jäätelöä. Sittemmin sitä on tullut syötyä enemmänkin ja alan olla aika vahvasti sitä mieltä, että kyseessä on Suomen paras jäätelö. Nami nam.


Tätä herkkua saa ostaa pallo kerrallaan Cafe Caruselista Kaivopuiston nurkilla. Päätin käydä kokeilemassa.

Ilmeisesti Caruselin myyntipisteessä on joskus ollut muitakin makuja kuin ne kaupoista löytyvät normaalit, mutta tällä kertaa ainakaan ei ollut muita erikoisuuksia kuin vanilja ja mansikkasorbet. Nämähän selvästi ovat mansikka-vanilja-jäätelön komponentit erillään, joten mitään oikeasti uutta makua ei ollut tarjolla.

Vaan eipä tuo haitannut. Otin pallon vanhaa tuttua, omaa suosikkiani, mustikka-kardemummaa. Ihan oli yhtä hyvää kuin aina. Ehdottomasti kannattaa käydä mieluummin ostamassa kunnon jäätelöä Caruselista kuin Helsingin Jäätelötehtaan esanssimömmöä vieressä olevasta kojusta.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kesälomalla aamiaisella

Kesäloman ensimmäisenä päivänä alkoi aina yhtä ilmoinen ja mukava Tuska Open Air-festivaali, jonne toki oli kolmeksi päiväksi lippu hankittuna. Koska mökä alkoi kuitenkin vasta iltapäivällä, oli aamulla hyvin aikaa käydä nauttimassa aamiaista kodin ulkopuolella.


Vaimokkeen vielä aloitellessa viimeistä työpäiväänsä ennen lomaa päätimme käväistä ennen kellokortin leimaamista siinä lähistöllä sijaitsevassa Tin Tin Tango-kahvilassa. Sieltä saa muuten aamiaista pitkin päivää. Eli ei haittaa, vaikka nukuttaisi vähän pitempäänkin.


Valitsimme molemmat aamiaisen nimeltään tango. Siinä oli vähän kaikenlaista maukasta. Taustalla soi vanha kotimainen iskelmä. Siis todellakin vanha. Paikan ilmapiiriin tämä musiikki sopi yllättävän hyvin. Tuli mieleen, että ehkä jokaiselle musiikkityypille on oma paikkansa. Siitä edelleen kehkeytyi pelottava ajatus, että ehkä jossain on paikka, jossa hip-hop kuulostaa hyvältä. Hmm.


Kesäloman ollessa jo huomattavasti pidemmällä käväisimme buffet-tyylistä aamiaista kokeilemassa Kluuvikadun Fazerilla. Paikka on kyllä viikonloppubrunssilta tuttu, mutta perusaamiaista emme ole siellä syöneet. Keskellä viikkoa väkeä näytti olevan aika vähäsen siinä vähän ennen klo yhdeksää, mutta jo puoli kymmeneltä joutui jonottelemaan kaikkea.

Fasun aamiaista on kehuttu siellä ja täällä, eikä ihan täysin syyttä. Syötävää näkyi löytyvän vähän joka lähtöön ja syödä sai sen verran kuin halusi. Loppua kohti meno alkoi vähän hyytyä, kun jonot pitenivät ja kaikki syötävä alkoi loppua kesken. Henkilökuntaa näkyi olevan ihan kivasti, mutta silti puutteista sai huhuilla useampaan otteeseen ennen kuin joku hoksasi lähteä hakemaan täydennystä. Lievää välinpitämättömyyttä ilmassa kenties?

Joka tapauksessa kesälomalla on mukava käydä aamiaisella kodin ulkopuolella, vaikka ei olisikaan reissussa. Seuraavalla lomalla täytyy kokeilla useamminkin, sen verran kivaa tämä oli. Tai sitten seuraavalla kesälomalla repäistään oikein kunnolla ja ollaan reissussa koko loma. Eihän sitä koskaan tiedä.

perjantai 2. elokuuta 2013

Dim sumit Helsingissä

Kun kerran on päässyt dim sumien makuun, on vaikea pärjätä ilman. Keväällä Hongkongissa (miksi se muka suomeksi kirjoitetaan yhteen?) käydessämme saimme hyvän kuvan siitä mitä nämä höyrytetyt pallerot voivat parhaimmillaan olla. Ikävähän siinä tuli, kun dim sum-pöytien äärestä joutui palaamaan takaisin Helsingin hankien keskelle.


Kotiin palattuani toki selvittelin dim sumien tarjontaa Suomessa. Kovin hiljaista tuntui olevan. Kampin keskuksessa sijaitseva kiinalainen ravintola Empire Plaza tarjoili jonkinlaisia dim sumeja. Ja nyt sitten Aikataloon saapui uusi paikka nimeltään Natural Flavour Tea House. Se kuulosti enempi dim sumeihin (ja tietenkin teehen) keskittyneeltä, joten päätimme käydä kokeilemassa. Dim sumithan syödään teen kanssa ja kun hongkongilainen sanoo syövänsä dim sumeja, käännettäisiin se suoraan suomeksi teen juomiseksi.

Kun teehuoneella oltiin, otimme juomaksi jasmiiniteetä. Se tarjottiin perinteisen kiinalaisen teeseremonian mukaisesti. Meille tämä tapa oli ennalta tuntematon. Hongkongissa vähän paikasta riippuen joko pöytään tuotiin oma pannu ilman sen kummempia seremonioita tai sitten tarjoilijat täyttelivät mukana kuljettamastaan pannusta aina ohi kulkiessaan kaikki vajaat kupit. Seremonia liittyy siis kiinalaisten yhteisöllisyyteen, tee nautitaan yhdessä ystävien tai perheen kanssa.

Teen kanssa touhuamiseen tarvittiin pari kannua, suodatin sekä itse kupit. Kuuma vesi tuotiin pöytään termoskannussa. Tarjoilija näytti miten tee haudutetaan ja kaadetaan kuppeihin ja seuraavat kannulliset saimme tehdä itse.


Valitsimme isomman setin, johon kuului wan tan-keitto (hongkongissa kutsuttiin wonton-keitoksi), yhdenlaista dim sumia sekä yhdenlaista baoa (Hongkongissa en erottelua baon ja dim sumin välillä huomannut). Wontonit ovat mykyjä (dumpling englanniksi), joissa voi olla sisällä vaikkapa katkarapuja tai possua. Keitto näytti varsin kevyeltä, mutta mykyineen se oli huomattavan hyvin täyttävää.


Dim sumiksi valitsimme katkarapua. Otimmelopulta molemmat tismalleen samat eväät, koska osa dim sumeista oli loppu, eikä valinnanvaraa alunperinkään ollut ihan hirveästi. Häkellyttävän hyvää tämä hongkongin reissun suosikkieväs oli näin kotosuomessakin. Dim sumin kanssa tarjottiin chilillä maustettua soijakastiketta. Syömäpuikolla ensin tökättiin reikä dim sum-nyyttiin ja sitten reiän kohtaa uitettiin soijassa, jolloin soija valui dim sumin sisälle. Ja sitten vain dim sum ääntä kohti.


Baona meillä oli tuttu ja turvallinen possupulla. Ihan tutulta maistui. Oikein pehmeää ja maukasta. Possusisälmys pullassa oli juuri sopivasti makeaa.


Possupullien kanssa tarjottiin taputeltua kurkkua, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Mauste- ja yrttiliemessä marinoitua kurkkua se oli. Ei lainkaan pöllömpää. Kuumalla kelillä tämmöinen olisi varmasti oikein virkistävää syötävää.

Ruoka oli erinomaisen maukasta ja siitä tuli vähintäänkin täyteen. Tulemme varmasti uudelleenkin. Paikka on ollut olemassa noin pari kuukautta. Itsekin he tietävät olevansa Helsingin ensimmäinen dim sum-ravintoja ja kiinalainen teehuone. Hienoa, että tämmöinenkin kaupunkiin saatiin. Toivottavasti asiakkaita riittää.

torstai 1. elokuuta 2013

Stockmannilla samppanjalla (taas)

Midhillin hampurilaisten pettymystä keventämään pakenimme kesälomalla keskellä viikkoa Stockmannin samppanjabaariin. Hienosti tarjoavat siellä yksittäisten lasillisten lisäksi maistelupakettia, jossa on 4 cl mukilliset valikoimaan kuuluvia eri juomia. Kaksi semmoista, kiitos.

Edellisen kerran valikoima käytiin juomassa läpi vajaat kaksi vuotta sitten. Hieman olivat tarjottavat mehut tässä välissä muuttuneet. Ainoastaan keltainen leski (Veuve Clicquot) oli edelleen mukana, joskin vähän kuivempana tällä kertaa. Maisteltavina olevien juomien määräkin oli pudonnut kuudesta neljään. No, joka tapauksessa kurja hampurilaisseikkailu unohtui pikapuoliin, kun tarjottimelliset kuohuvaa saapuivat pöytään.

Tällä kertaa maisteltiin seuraavat:
  • Duval-Leroy brut organic
  • Ruinart rosé
  • Pannier blanc de blanc
  • Veuve Clicquot brut
Ensimmäisellä maistelukierroksella laseista ei saanut oikein mitään irti. Onneksi juomat ehtivät siinä sivussa vähän lämpenemään ja toisella kierroksella oli meno ihan erinäköistä. Duval-Leroy antoi lähes savuista paahteisuutta aina vain enemmän sekä ihan alusta asti paljon vihreää omenaa. 

Ruinartin rosé oli vaimokkeen suosikki, vaikka hän on aina sanonut rosé-samppanjoita tylsiksi. Hassua, sillä eiväthän ne ole tylsiä. Samppanjahan on ainoa rosé-viini, joka yleensä tehdään sekoittamalla puna- ja valkoviiniä keskenään. Pinot noir-punaviini tekee tästä sekoituksesta huomattavan maskuliinisen.

Kuten edelliselläkin maistelukerralla, yllätti minut nytkin joukon kokovalkoinen eli pelkästään chardonnayrypäleistä tehty blanc de blanc. Sen tuoksussa oli rusinaa, jota löytyi myös maustakin. Hyvin vahvasti tuli mieleen kuiva sherry. Pannierin perussamppanja ei ainakaan pienestä pullosta juotuna erikoisemmin säväyttänyt, mutta tämä blanc de blanc oli tässä joukossa minulle se mielenkiintoisin. Ruinartin rosé oli minulla hyvä kakkonen.

Ja sitten oli se pakollinen keltsi. Kuten henkilökunnan edustajakin arveli, oli tämä vähiten mielenkiintoinen yksilö. Itsekseen ihan kiva, mutta mielenkiintoisempien joukossa auttamattomasti tylsä.

Samppanjaa tulee sen verran harvoin juotua, että aina jää yllätykselle sijaa. Nyt aluksi listan nähtyäni hieman petyin, mutta sitten lopulta maistelu oli kuitenkin kivaa ja maisteltu joukko paljastui ihan mielenkiintoiseksi yhdistelmäksi. Jos et ole tällaista koskaan kokeillut, voin lämpimästi suositella.

Tällä kertaa muuten maistelupakettiin eivät kuuluneet muistiinpanovälineet, joten saimme mukaamme vain käsin kirjoitetun listan maistetuista juomista. En jaksanut rustata mitään ylös kännykkäänkään, joten tämä teksti tuli kirjoitettua ihan oman muistin pohjalta. Varmasti teimme enemmänkin havaintoja siinä maistelun ohessa, mutta ne ovat jo ehtineet unohtua.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...