tiistai 28. heinäkuuta 2015

Mansikka-kinuskiseepra

Tässä nyt tuore Kinuskikissan variaatio salmiakkiseeprakakusta, jota hetki sitten kokeilin itsekin. Innostuin tätä kokeilemaan, vaikka tuota salmiakkimallia vähän parjasinkin. Mansikan ja kinuskin yhdistelmä kuulosti toimivalta. Ja niin se olikin. Tämä maistui minulle paljon paremmin.


Alkuperäinen ohje oli tehty yheistyössä Valion kanssa ja siitä johtuen kaikissa mahdollisissa ainesosissa tarjottiin suoraan Valion tuotetta. No, käytin näitä samoja itsekin (paitsi voita), sillä pakkauskoot olivat täsmälleen oikein.

pohja
180 g digestive-keksejä
75 g voita

kinuskitäyte
3 dl kuohukermaa
2 1/2 dl fariinisokeria
8 liivatelehteä
500 g vaniljakastiketta
400 g valinjanmakuista rahkaa
4 rkl vettä

mansikkatäyte
5 liivatelehteä
500 g mansikoita

vuoan reunoille
tuoreita mansikoita


Vuoraa 24 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla. Vuoraa myös vuoan reunat leivinpaperin suikaleilla. Tähän tarkoitukseen lienee ihan erillinen reunakalvokin olemassa. En ole sellaisia nähnyt. Leivinpaperi kävi hyvin. Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita voi ja keksimurut ja painele vuoan pohjalle. Leikkaa mansikoista siivuja ja asettele ne vuoan sisäreunaa vasten.

Sitten tehdään kinuskia. Kaada kerma ja fariinisokeri kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin minuutin ajan, jotta sokeri ehtii liueta kerman joukkoon. Jäähdytä vesihauteessa. Laita lopuksi jääkaappiin, jotta kinuski jäähtyy ja paksuuntuu.

Laita liivatteet kahteen erilliseen kippoon kylmään veteen likoamaan. Toiseen siis 5 lehteä ja toiseen 8 lehteä. Soseuta mansikat. Kuumenna noin 1 dl sosetta kiehuvaksi ja sekoita siihen 5 liivatelehteä. Yhdistä mansikkasoseen sekaan.

Sekoita vaniljakastike, rahka ja kinuskikastike vatkaimen avulla. Kuumenna 4 rkl vettä kiehuvaksi ja sulata siihen 8 liivatelehteä. Sekoita kinuskitäytteen joukkoon.

Sitten kaadetaan täytteet pohjan päälle. Kaada ensin vuoan keskelle kinuskitäytettä. Kaada sen jälkeen vähän mansikkatäytettä jälleen vuoan keskelle. Jatka vuorotellen keskelle kaatamista kunnes täytteet loppuvat. Lopussa voit kaataa pienempiä määriä kuin alussa, jotta saat tiheämmän raidoituksen keskelle. Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia, mielellään seuraavaan päivään. Irrota varovasti vuoasta ja poista paperit/muovi.


Jälleen keskikohtaan tasaisesti osuminen osoittautui hyvin haastavaksi. Kuvio ei siis ollut ollenkaan niin hieno kuin Kinuskikissan kuvissa. Maku sen sijaan oli oikein hyvin kohdallaan. Kyllä tähän hyvin kelpasi tuhlata kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Halloumi-vadelmasalaatti

Tämmöinen sattui hyvin sopivasti silmään lukiessani Glorian Ruoka & Viini -lehden numeroa 5/2015.


200 g halloumijuustoa
1 1/2 l salaattia (esim. friseesalaatti ja babypinaatti)

vadelmavinegretti
1 1/2 dl vadelmia
2 tl punaviinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

Huuhtele halloumi kylmän veden alla. Leikkaa pala kahdeksaksi viipaleeksi. Huuhtele ja kuivaa salaatti sekä nosta se tarjoiluastiaan.

Mittaa vadelmavinegretin aineet korkeaan kulhoon ja soseuta sileäksi sauvasekoittimella.

Grillaa tai paista pannulla halloumiviipaleita noin 1 minuutti molemmilta puolilta tai kunnes ne saavat väriä. Nosta palat salaattipedille ja valuta pinnalle vadelmavinegrettiä.

Tämä sopi kesäisenä päivänä grillatun kalan kylkeen erinomaisesti. Lehden alkuperäinen viinisuositus oli roseeviini Pierre & Paul Coteaux d'Aix en Provence Organic. Tätä en ole kokeillut, mutta vadelmaisenkin ruoan kaveriksi samaisessa lehdessä kehuttu uusiseelantilainen roseekuohuviini Lindauer Rosé sopi tähän ihan kivasti.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Kesäinen risotto tuoreilla herneillä

Jotain kesäisen kivaa ruokaa teki mieli laittaa. Kun risoton perusainekset löytyivät jo kotoa, oli helppo lähteä tällaisella ohjeella liikkeelle. Katsoin apua Ruokalasta.


2 sipulia
2 rkl voita
2 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
2 dl kuivaa omenasiideriä
8-10 dl kasvislientä
suolaa ja pippuria

200 g herneitä
2 rkl voita
1 nippu ruohosipulia hienonnettuna
50 g parmesaania raastettuna

Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi kattilassa. Kuutioi liemen lämmetessä sipuli. Kuullota sipulisilppua hetki voi-öljyseoksessa pannulla. Lisää riisi ja kuullota muutaman minuutin ajan. Lisää siideri ja sekoita, kunnes siideri on imeytynyt. Lisää kiehuvaa lientä vähän kerrassaan risoton joukkoon. Odota, kunnes liemi on lähes haihtunut, ennen kuin lisäät uutta.

Avaa herneenpalot ja ota herneet talteen risoton kypsyessä. Paista herneet erillisellä pannulla nopeasti voissa. Kun riisi on juuri ja juuri kypsää, ota pannu pois tulelta. Lisää parmesaani ja sekoita hyvin. Sekoita risoton joukkoon herneet ja ruohosipuli. Tarjoa raastetun parmesaanin kanssa.

Alkupeäisessä ohjeessa oli kovin vähän parmesaania. Mielestäni risotto ei maistu mitään ilman kunnon määrää juustoa. 50 g tuntui toimivan hyvin. Vähän vielä lisää tarvitaan sitten annoksen päälle ripoteltavaksi.

Joka tapauksessa tässä oli taas oikein kiva arkiruoka. Varmaan onnistuu myös pakasteherneistä silloin, kun tuoreiden kausi ei ole käsillä.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Cajun blackened lohi

Tämä ohje on melko suoraan Glorian Ruoka & Viini -lehden numerosta 3/2015. Ohje on YLEn uutisankkuri Piia Pasasen viisi suosikkiohjetta esitelleestä jutusta. Hän oli tämän ojeen joskus vuosia sitten napannut jostain lehdestä ja sittemmin käyttänyt usein.


Minä kokeilin alkuperäistä ohjetta kerran ja sitten vähän tuunasin mausteseosta enemmän cajun-henkiseksi. Muutokset eivät olleet suuria, mutta näin tuunattuna jo itsessään erinomainen ohje muuntui vielä enemmän minun suuhuni sopivaksi. Samalla tavalla työstettynä syntyy varmasti myös kalan lisäksi mainio blackened steak esim. marmorifileestä.

1 kg lohifilettä nahkoineen
1 dl voisulaa

mausteseos
2 rkl paprikajauhetta
2 tl mustapippuria myllystä
2 tl kuivattua timjamia
2 tl kuivattua oreganoa
1 tl valkosipulijauhetta
2 tl juustokuminaa
2 tl sokeria
1 tl chilijauhetta
1 tl cayennepippuria
2-3 tl suolaa

Sekoita mausteet keskenään. Leikkaa kala annoispaloiksi. Kasta kalapalat voisulaan. Levitä mausteseos tasaisesti kalapaloille. Nahkapuoli ei tarvitse maustetta, jos et aio syödä nahkaa.

Lämmitä muurinpohjapannu tai grilli kuumaksi. Laita kalapalat paistumaan nahkapuoli ylöspäin. Anna hiillostua kunnolla tummaksi. Käännä nahkapuoli alaspäin ja paista kunnes kala on halutun kypsyistä.

Tälle ohjeelle kävi vähän samoin meillä kuin Piiankin tapauksessa, eli tästä tuli suosikki. Tätä on tarjottu vähän mökkihenkisesti sekä halloumisalaatin että uusien perunoiden kanssa. Vaikka nämä eivät ehkä olekaan tyypillisiä lisukkeita cajun-ruoalle, niin hyvin on toiminut.

Myöhemmästä Glorian Ruoka & Viinin numerosta löysimme yleisesti mausteiselle lohelle sopivaksi viinisuositukseksi uusiseelantilaisen rosekuohuviini Lindauer Rosén, joka tuntui käyvän tämän lohen kanssa mainiosti yhteen.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Taste of Ruisrock 2015

Ruisrock on aiemmin jäänyt käymättä, joten pitihän tämäkin aukko sivistyksessä vihdoin täyttää. Hankimme liput festivaalin päätöspäivälle eli sunnuntaille ja karautimme Turkuun.


Lueskelin etukäteen festarien ruokatarjonnasta ja kaikki vaikutti varsin hyvältä. Kojuja oli paikalle tulossa yli 40, joukossa tutut Liesikiesi ja Street Gastro sekä Kaffan cold brew -fillari. Myös Fafa's tarjoili falafelejaan.


Alueelle päästyämme lähdimme heti nälkäisinä kierrokselle ruokakojujen keskelle. Nopeasti selkisi, mistä nämä yli 40 kojua ovat kotoisin. Suurin osa tarjosi hyvin perinteisen oloista festarimättöä. Joukossa oli joitain burgerikojuja, joiden antimet eivät kuitenkaan lähemmin nähtynä erityisesti houkutelleet. Heti ensimmäisten joukossa bongattu Street Gastro jo kovasti veti puoleensa, mutta maltoimme mielemme ja kokeilimme jotain uutta.


Ensiksi kokeiluun päätyivät Dead Burriton lätyt. Toisessa oli sisällä lihaa ja toisessa halloumia. Molemmat olivat hyviä, joskaan eivät mitään erityisiä. Kaiken kukkuraksi lätyt oli kääritty jotenkin omituisesti niin, ettei niitä edes burritoksi olisi tunnistanut. Tämä oli nyt tämmöistä perinteisempää tex-mexiä.


Kierrettyämme kaikki ruokakojut ja juotuamme yhden cold brew:n päädyimme takaisin alkupisteeseen. Kolmen kaverin jäätelöä olisi ollut tarjolla samoin kuin Camionetten kahvila-auto. Halusimme kuitenkin pari bändiä jo nähtyämme lisää suolaista. Siksi haimme Big D's BBQ:n pekoniburgerin ja Heimo Burgerin possuburgerin, Drunk Ms. Piggyn. Molemmat olivat haaleita. Pekoniburger oli jostain syystä omituisen mauton. Possuburgeri puolestaan oli ihan maukas. Se olisi voinut olla tosi hyvä, jos olisi ollut lämmin.


Kaffan kylmää kahvia oli tarjolla myös Guinnesin tapaan hanasta laskettaessa vaahdotettuna. Näytti ihan oluelta. Maistui myös tällä tavoin, ehkä oli jopa perinteistä parempaa.


Näiden lisäksi kokeilimme vielä suolaisen ja makean crêpen Crêpes ala Herrbertiltä. Letut olivat ihan kelpoja, mutta täytteet jotenkin mauttomia. Makean crêpen kermavaahto tuli suoraan purkista. Olisi pitänyt ymmärtää olla ottamatta kermavaahtoa.


Ennen viimeistä katsomaamme keikkaa oli vielä hetki aikaa, joten piipahdimme Pommeryn samppanjakojulla. Rannan tuntumassa oli vapaa penkki ja muutenkin hyvin rauhallista. Niittylavan räpätys ei kantanut sinne häiritsevästi ja merikin oli siinä suoraan edessä. Saimme siis festarialueen parhaan paikan itsellemme. Mikäs siinä oli hyvässä seurassa samppanjaa nauttiessa.


Ehkä nyt vain on niin, että jo vähän parempiin ruokarekkoihin tottuneelle tällainen perinteisempi festarieväs ei enää oikein maistu. Paperilla hyvältä kuulostanut kattaus Ruissalossa osoittautui siis pettymykseksi. Onneksi sentään Michael Monroe oli juuri sellainen kuin pitikin. Don Huonotkin on tullut viimeksi nähtyä kohtalaisen kauan sitten, joten sekin maistui lauranärhineen ja kalpeanaamaisine räppimiehineen kaikkineen. Ensi kerralla syön Street Gastron possuleivän, vaikka olisinkin juuri edellisenä viikonloppuna syönyt sellaisen.


sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Taste of Tuska 2015

Parin vuoden jälkeen palasin tänä kesänä Tuskaan. Edellisestä kerrasta kirjoittelin jokusen sanan ruokavinkkelistä. Nyt olisi taas sanottavaa, sillä rutinani on selvästi kuultu.


Kuten aiemmin tuli todettua, on Tuska aina ollut surullisen kuuluisa kehnoista eväistään. Ruokakojut myivät toinen toistaan luotaantyöntävämmän näköisiä eväitä. Loppujen lopuksi ainoa syötäväksi kelpaavan näköinen ruoka oli grillimakkara. Joka kerta festivaalille osallistuttuani annoin palautetta tästä kurjasta ruokatarjonnasta.

Vuoden 2014 syksyllä uutisoitiin festivaali-isännyyden siirtyneen Nosturin ohjelmapäällikkö Eeka Mäkyselle. Selvästi uusi toimitusjohtaja on pistänyt tuulemaan. Jossain haastattelussa hän kertoi kaikkien ruokakojujen menneen vaihtoon edellisvuodesta. Yleisö kuulemma vaatii kunnon tarjontaa myös ruokapuolella. On vaatinut ennenkin, mutta nyt sitten on kuunneltu.


Nyt mukana oli muistakin yhteyksistä tuttuja ruokakärryjä, kuten Street Gastro. Heillä näkyi olevan tarjolla kovasti tutun näköinen possu sandwich, jonka olen varmasti syönyt jo aiemmin jossain. Vaan eipä haitannut, kokeilin sen taas ja tykkäsin edelleen.

Myös vähän rauhallisempaa miljöötä oli tarjolla Black Dining -ravintolan muodossa. Etäällä lavoista sijainnut istumaravintola tarjosi suojaa säältä (jota tosin ei tänä vuonna tarvittu) sekä kohtalaisen hiljaista ympäristöä. Pöytiintarjoilu ja muut hienoudet olivat kunnossa.


Black diningissa kokeilin black angus burgerin. Ruoka oli ihan kelvollista, joskaan ei mitään ihmeellistä. Ranskalaiset olivat vähän turhan bulkkia tavaraa. Burgeri oli kuitenkin maukas. Juomasuositus Koffin portteri toimi ihan hyvin. Ainoa miinus tulee pitkästä odotusajasta. Jonotus sisälle, ruokailu ja laskun hoitaminen veivät pitkälti yli tunnin, mikä tarkoitti aiotun yhden esityksen sijaan melkein kokonaisen kahden esityksen missaamista.


Liesikiesin pisteestä kokeilin pig boy slider combon, jossa oli nyhtöpossua briossisämpylän välissä ja kaverina maalaisranskalaiset. Setti oli erinomainen. Näkyi maistuvan muillekin, sillä jonoa riitti.

Kuulemma myös muu ruokatarjonta oli todella hyvää. Esimerkiksi Greek Grillin gyros ja Haikala Cateringin hodari saivat kovasti kehuja. Hyvä, Tuska, näin se homma etenee! Tulen toistekin.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kaffan kylmäuutettu kahvi

Kylmäuutettu kahvi on hyvää kesällä. Tai siis varmasti olisi, jos olisi se kesä. Vaan nythän keli on lämpenemään päin.


Joka tapauksessa kuulin helsinkiläisen luottopaahtimoni Kaffan tuoneen markkinoille kylmänä juotavan kahvin, joka on valmis nautittavaksi, eikä sisällä mitään hämmentäviä ylimääräisyyksiä, kuten moni muu kaupan kylmäkaapin kahvia sisältävä juoma. Myös markkinointislogan on hyvä: cold is the new black.


Kun emme keksineet mistä näitä saisi, menimme ihan paikan päälle Kaffan kahvilaan Helsingin Pursimiehenkadulle katsomaan. Siellä tuota juomaa olisi saanut hanasta. Tyydyimme kuitenkin nappaamaan pari putelia mukaan ja vähän papuja päälle.


Ja kun kahvilassa ollaan, pitihän sitä kahviakin maistaa. Parempi puolisko otti kesän kunniaksi jäälaten, joka oli törkeän hyvää. Itse tilasin ruandalaista kahvia aeropressillä valmistettuna. Kivan hedelmäistä, jopa pähkinäistä, oli tämä. Ei paha. Kaffalta nämä kahvihommat luonnistuvat.


Kylmäuutetun kahvin valmistamiseksi löytyy cold drip -laite, joka on pikkuisen hintava. Jos tällainen välineurheilu kiinnostaa, niin laitetta näkyi Kaffan kaupassa olevan hyllyssä. Nettikaupasta en samaista laitetta löytänyt. Itse sekoitan kahvin ja veden purkissa ja annan tekeytyä jääkaapissa ennen suodatusta.

Mutta vaikka kylmäuutettu kahvi syntyy itsekin tehtynä helposti, tulee näitä Kaffan uutuuksia tuhottua jokunen kesän aikana. Jos siis sitä kesää riittää.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...