torstai 30. elokuuta 2012

Onnekas sushilounas

Vaimoke on silloin tällöin käynyt lounaalla Tokyo 55:ssä, jossa on lounasaikaan klo 11 alkaen sushibuffet. Tänään lähdin itsekin mukaan kokeilemaan miltä tuntuu kunnon sushiähky, lomalla kun olen. Jostain syystä en sitten kuitenkaan ähkyksi asti itseäni syönyt, vaikka hyvää olikin. Napsin ensimmäisellä kierroksella lautaseni niin täyteen, että tulin jo siitä kylläiseksi, enkä sitten viitsinyt uutta kierrosta lähteä hakemaan.


Pois lähtiessäni päätin hetken mielijohteesta pistäytyä katsomassa Töölön torin muutamien myyntikojujen tarjontaa. Ehkä jotain kanttarellia voisi ostaa.

Yllätyin positiivisesti huomattuani, että tarjolla on monen laatuisten kasvisten ja marjojen lisäksi herkkutatteja sekä kotimaisia luumuja. Jotenkin en ole koskaan kotimaisia luumuja onnistunut mistään ostamaan ja niiden heikkoa saatavuutta olen ihan useammallekin ihmiselle valitellut. Herkkutattien kanssa minulla ei myöskään ole aiemmin ollut onnea matkassa.


Nyt siis on loppuviikosta luvassa herkkutattipastaa ihan tuoreista tateista. Luumuista ajattelin pyöräyttää purkillisen chutneyta, jota sitten käytän talven mittaan thaimaalaisen hapanimeläkastikkeen raaka-aineena. Jos vielä jostain löytäisin kotimaisia kirsikoita, olisi hillovarastoni hyvällä mallilla. Omenahilloa ja/tai -chutneyta olisi myös luvassa viikonloppuna, sillä sain tädiltäni kassillisen omppuja.

perjantai 24. elokuuta 2012

Kanaa kung po jälleen kerran

Tätä ruokaa olen tehnyt ennenkin ja sitäkin ennen. Lopputulos tuntui aluksi olevan hyvää, mutta sitten kuitenkin jotain jäi puuttumaan. Ehkä se oli se Hackmannin wokkipannu, joka nyt ei oikeaa wokkipannua ole nähnytkään, josta homma jäi kiinni. Vaan meillähän ei lannistuta. Uutta reseptiä peliin. Tällä kertaa lähteenä toimi Kotikokki.net. Ohje muistuttaa kyllä hämmentävän paljon tuota edellistä yritystäni. Ehkä kotikokkaajan kanssa meillä on ollut samanlaisia lähteitä. Joitain pieniä eroja kuitenkin on.


400 g kanan rintafilettä
1/2 punainen paprika
1/2 vihreä (tai keltainen) paprika
1 sipuli
1 tlk vesikastanjoita
1 tlk banbunversoja
4 rkl öljyä (esim. maapähkinäöljy)
kourallinen paahdettuja cashew-pähkinöitä
(1 dl vettä)

marinadi
1 rkl soijakastiketta
1 tl seesamiöljyä
1 rkl valkoviiniä
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1 rkl maissitärkkelystä

kastike
1/2 tl sambal oelekia
1 tl riisiviinietikkaa (tai kuivaa sherryä)
2 rkl hoisin-kastiketta
1 tl sokeria

Sekoita marinadin ainekset hyvin ja laita kanapalat sekaan marinoitumaan vähintään 30 minuutiksi jääkaappiin. Sekoita myös kastikkeen ainekset keskenään ja jätä kastike odottelemaan. Leikkaa paprikat ja kana suupalan kokoisiksi paloiksi. Leikkaa myös sipuli isohkoiksi lohkoiksi. Kiinalaista ruokaahan on tarkoitus syödä puikoilla, joten palojen pitää olla suuhun sopivan kokoisia, mutta ei liian pieniä puikoilla poimittaviksi.

Kun kana on marinoitunut, on aika aloittaa wokkaus. Lämmitä puolet öljystä kuumaksi pannussa. Lisää kanapalat pannulle ja wokkaa parin minuutin ajan. Siirrä kanat pois pannulta. Lisää loppu öljy ja anna lämmetä. Lisää kasvikset pannulle yksi laatu kerrallaan ja sekoittele reilusti joka välissä minuutin ajan. Pidä pannu koko ajan kuumana. Lisää kanat ja paista sekoitellen 2-3 minuuttia, kunnes kanat ovat kypsyneet. Lisää kastike ja paahdetut cashewpähkinät ja sekoita hyvin noin minuutin ajan. Voit lisätä vettä, jos haluat vähäsen enemmän kastiketta. Tarjoa keitetyn riisin kanssa.

Kyllä tämä taas oli parasta kung pota, jota olen koskaan tehnyt. Saa nähdä, palaanko tähän ohjeeseen vielä, vai kokeilenko taas jotain muuta. Hauskaahan näitä on kokeilla, ei siinä mitään. Ja wokkaus on aina hauskaa, joskin hieman hikistä hommaa.

torstai 23. elokuuta 2012

Mojito

Tässä ohjeessa ei ole mitään ihmeellistä. Se on ihan tavallinen mojito-ohje, joita netti on pullollaan. Laitanpa sen nyt kuitenkin talteen, ettei tarvitse etsiskellä. Minttua ja limeä jäi yli edellisistä mojitoista, joten tuli nyt sitten kokeiltua tämän perusmallinkin tekemistä.


Ohje on oikeastaan melkoisen suoraan Maku-lehden nettisivuilta. Olen melko varma, että tiedän ohjeen kirjoittajan lukioajoilta.

4 cl vaaleaa rommia
1/2 lime kuorineen
1 rkl ruokosokeria
1 1/2 dl tonic-vettä
kourallinen mintunlehtiä
jäitä

Pese lime huolellisesti. Parhaiten tähän sopii luomulime, jossa ei pitäisi olla yhtä paljon myrkkyjä kuoressa. Laita mintunlehdet, lime ja sokeri lasin pohjalle. Survo hetkinen morttelin nuijalla tai vastaavalla. Lisää lasiin jäitä niin paljon kuin siihen mahtuu. Kaada päälle rommi ja tonic-vesi. Nauti pillillä.

Jäämurska olisi oikeastaan parempi kuin jääpalat, mutta kotioloissa murskan tekeminen on aika työlästä. Tehosekoitin hommaan kykenee, mutta jäitä pitää murskata todella paljon, jotta syntyisi muutakin kuin vain vettä. Murskan avulla juomasta saa kuitenkin näyttävämmän näköisen, sillä se pitää vihreät osat hyvin lasin pohjalla.

Kunnon mojito on raikas kesädrinkki. Ehkä kesän viimeisen lämpimän päivän kunniaksi tätä nautimme sisätiloissa samana päivänä blu-ray-markkinoille julkaistua Nälkäpeli-elokuvaa katsellen.

tiistai 21. elokuuta 2012

Italomamman lihapullat

Viikon arkiruokalista kaipasi taas jotain uutta. Minä halusin tehdä italialaista ja parempi puolisko halusi lihapullia. Jospa sitten vaikka tekisin italialaisia lihapullia. Nerokasta.


Google löysi ohjeen Maku-lehden nettisivuilta. Muutokseni pidin tällä kertaa vähäisinä. Jauhelihana käytin tosin sika-naudan sijaan naudan paistijauhelihaa. Joitain työtapoja myös muutin itselleni mieluisemmiksi. Kuivatut mausteet korvasin tuoreilla yrteillä ja rypsiöljyn oliiviöljyllä. Fondin ja veden sijaan käytin ehtaa Puljongin kasvislientä. Eli jotain pientä tuli sitten kuitenkin muutettua.

lihapullat
pieni viipale vaaleaa leipää
3/4 dl maitoa
1/2 hienonnettu sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 muna
50 g raastettua parmesaania
1/2 tl muskottipähkinää
1/2 rkl silputtua lehtipersiljaa
1/2 rkl tuoretta timjamia
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
400 g naudan paistijauhelihaa
oliiviöljyä

tomaattikastike
1 rkl oliiviöljyä
1/2 hienonnettu sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 tlk paseerattua tomaattia
1 dl kasvislientä

tarjoiluun
spagettia
50 g raastettua parmesaania

Murenna leipä ja sekoita maidon kanssa. Anna levätä muutama minuutti. Paista sipulit pehmeiksi oliiviöljyssä pannulla. Lisää sipuli leivän ja maidon joukkoon. Lisää loput lihapullien ainekset ja sekoita tasaiseksi mureketaikinaksi. Pyörittele taikinasta lihapullia. Paista lihapulliin rapsakka pinta oliiviöljyssä pannulla.

Valmista seuraavaksi kastike. Kuumenna öljy pannulla. Lisää sipuli ja kuullota hetken aikaa. Lisää paseerattu tomaatti ja kasvisliemi. Kuumenna kiehuvaksi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Kypsennä lihapullat loppuun tomaattikastikkeessa.

Tämä ruoka on parhaimmillaan spagetin kanssa. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Valuta pasta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Tarjoa ja raasta päälle reilusti parmesaania.

Ruoka maistui lihapullilta tomaattikastikkeessa, eli voisin sanoa onnistuneeni kohtalaisesti. Itse pyörykät olivat kohtalaisen lötkön tuntuisia, mutta ihan kivasti ne paistuivat. Juusto ehkä auttaa niitä pysymään kasassa. Maidon määrän kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Itselläni maitoa lorahti joukkoon ehkä vähän liikaakin. Jonkin verran tämän ruoan kanssa pitää tehdä töitä, mutta ei tämä peruslihapullia monimutkaisempi ole. Koska makukin oli kohdallaan, niin tuleepi varmasti tehtyä toistekin.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Cajun blackened steak ja sörsselit

Helsinkiläisravintola Santa Fen listalla jo ainakin kymmenen vuotta ollut Pedro's blackened steak on mainio pihvi. Meillä siitä on jo muodostunut jonkinlainen instituutio, silloin tällöin kavereiden kanssa käymme sen syömässä. Ravintolassakin tuntuu aiheuttavan hilpeyttä, kun ruokalistoja ei tarvita, kaikille Pedron pihvi mediumina.


Pedron pihvissä on pinnalla mustaksi poltettu mausteseos, joka on kohtalaisen tulinen. Lisukkeena on valkosipuli-yrttiperunoita, jotka ovat todella hyviä. Pihvin kaveriksi on pienissä kipoissa tulista maustevoita ja savu-barbeque-kastiketta.

Noh, tämä ei nyt ole Perdon pihvi laisinkaan, mutta kovasti samanlaista tässä kuitenkin yritän valmistaa. Pihvi onnistuu helpoiten grillissä, koska mausteiden "käräyttäminen" vaatii kunnon lämpöä. Pihvi kannattaa kuitenkin kypsentää loppuun epäsuoralla lämmöllä, koska muutoin tulee käräytysefektiä vähän liikaakin. Lisäkeperunoiden ja kastikkeiden osalta yritin myös vähän Pedron tyylisiä sörsseleitä tuottaa. Etsin netistä kastikkeiden ja yrttiperunoiden nimillä erilaisia reseptejä ja yritin niistä jotain valita. Lopputuloksena syntyi ihan kelvollista ruokaa, joskaan näissä ehkä jäin kauimmaksi alkuperäisestä.

Mausteseoksen ohje on täältä. Siinä ei ollut chiliä, joten lisäsin sitä ihan omatoimisesti. Todellisuudessa mausteseosta pitäisi tehdä ehkä kolminkertainen määrä, jotta pihvin pintaan saisi yhtä paksun kerroksen mausteita kuin alkuperäisessä. Tämä kannatta pitää mielessä. Chilivoi tuli melkein suoraan täältä. Savu- barbeque-kastikkeen ohje myös on kohtalaisen suoraan täältä, joskin etikkaa ja siirappia laitoin huomattavasti maltillisemmin, ihan vain koemaistelun pohjalta tämmöisiin arvoihin päätyen. Nestemäistä savua en kertakaikkiaan suostu käyttämään, joten toivoin omatekoisen chipotlekastikkeeni ja savupaprikan tuovan riittävästi savua. Perunoidenkin ohjeen pohjaksi joitain valmiita reseptejä lueskelin, mutta lopulta heitin ohjeen ihan hatusta.

Kastike ja chilivoi tarjotaan joka tapauksessa kylminä, joten ne voi hyvin tehdä vaikka edellisenä päivänä tai muuten vaan etukäteen. Grillaus on kuitenkin sen verran hätäistä hommaa, että siihen ryhdyttäessä kannatta kaiken muun olla semmoisessa viiden minuutin valmiudessa. Pihvien vetäytymiseen kannattaa varata vartin verran, joten noheva apukokki paistaa potut kivasti siinä odotellessa.

4 marmorifilepihviä
oliiviöljyä
mausteseosta
(punaisesta chilistä leikattuja renkaita)

mausteseos pihvin pintaan
1/2 rkl paprikajauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl sipulijauhetta
1 rkl kuivattua timjamia
1 tl jauhettua mustapippuria
1 tl cayennepippuria
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl chiliä

chilivoi
80 g voita
1 chili
1 valkosipulin kynsi
1 rkl tomaattipyrettä
mustapippuria
oliiviöljyä

savu-barbeque-kastike
4 rkl voita
1/2 silputtu sipuli
1 tlk paseerattua tomaattia
1/2 dl siideriviinietikkaa
2 rkl ruokosokeria
1/2 dl siirappia
2 rkl chipotle-kastiketta (esim. itse tehtyä)
1 tl savupaprikaa
1 rkl hinonnettua salviaa
suolaa

valkosipuli-yrttiperunat
8 perunaa
4 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rkl silputtua lehtipersiljaa
2 rkl silputtua timjamia
voita

Sekoita ensin mausteseoksen aineet. Valmista sitten chilivoi. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se pienen pieniksi kuutioiksi. Leikkaa myös valkosipuli pieniksi kuutioiksi. Sekoita voin joukkoon pilkottu chili ja valkosipuli. Lisää tomaattipyre ja mausta hyppysellisellä vasta jauhettua mustapippuria. Lorauta joukkoon vähän oliiviöljyä. Sekoita hyvin ja rullaa kelmun avulla tasaiseksi pötköksi. Laita jääkaappiin jähmettymään ja leikkaa tarjoiluhetken koittaessa sopivan kokoisiksi paloiksi.

Valmista seuraavaksi kastike. Sulata voi kattilassa ja lisää silputtu sipuli. Kuullota hetkinen ja lisää sitten loput aineet. Keitä hämmennellen 5 minuuttia. Maista ja lisää suolaa maun mukaan. Voit myös lisätä chipotlea, jos potkua ei ole tarpeeksi. Keittele vielä tunnin verran miedolla lämmöllä välillä sekoitellen. Lopputulos oli ainakin minulla hyvin tasaista jo valmiiksi. Jos näin ei ole, voit toki käyttää sauvasekoitinta.

Sitten on perunoiden vuoro. Esikeitä perunoita n. 10 minuuttia. Jos käytät uusia perunoita, keitä kypsäksi asti. Jäähdytä perunat ja viipaloi ne. Sulata reilu nokare voita pannulla valkosipuli ja yrtit. Paista hetki ja lisää sitten perunat. Paistele, kunnes perunat saavat rapsakan pinnan.

Lopuksi paista pihvit. Lämmitä grilli kuumaksi. Voitele pihvit oliiviöljyllä. Kaada mausteseos lautaselle ja pyöritä pihvit mausteseoksessa. Grillaa pihvit suoralla lämmöllä, kunnes mausteseos vähän kärähtää lihan pintaan. Siirrä pihvit loppukypsennyksen ajaksi epäsuoralle lämmölle tai vaihtoehtoisesti 180-asteiseen uuniin. Suosittelen paistomittaria, jotta pihvit eivät pääse lipsahtamaan kypsiksi asti. Pihvin kannattaa vielä antaa vetäytyä folioon käärittynä vartin verran.

Tarjoa pihvi perunoiden, chilivoin ja savu- barbeque-kastikkeen kanssa. Pedron oppien mukaan voi ja kastike tulevat omissa kipoissaan. Ripottele jokunen chilirengas pihvin päälle. Viiniä tämän ruoan kanssa ei kannata tarjota, koska lihan kanssa parhaiten sopiva punaviini ei pärjää chilille laisinkaan. Suosittelisin mieluummin raikasta ja vähän voimakkaamman makuista vaaleaa olutta. Myös meksikolaiset Corona ja Sol toimivat limelohko pulloon sujautettuna.

Testiryhmälle ruoka tuntui maistuvan, erityisesti savu- barbeque-kastike sai kehuja. Tämä siitäkin huolimatta, että kastike oli täysin erilainen kuin alkuperäinen. Olettaisin, että alkuperäinen on enemmän kerma- kuin tomaattipohjainen. Maustevoi myös toimi ihan kivasti, eivätkä perunatkaan olleet pöllömpiä. Leikkisästi oli jo vähän puhetta, että jokainen porukasta voisi vuorollaan tehdä oman versionsa Pedron pihvistä ja sitten muut arvostelisivat onnistumisastetta. Aikuinen saa leikkiä ruoalla.

lauantai 18. elokuuta 2012

Chili-vadelma-mojito

Kuulin, että tämmöistä juomaa tarjotaan Helsinkiläisbaari Cubassa. Itse en ole maistanut, joskin Ahjon versiota (jota ei mistään listalta löytynyt, vaan juoma syntyi pyynnöstä ystävällisen baarihenkilön toimesta) olen kokeillut. Tässä minun tulkintani aiheesta. Eli nyt siis näyttää siltä, että blogini alkaa täyttyä cocktailohjeista. Pitänee ostaa jo kohta smokki. Tai sitten voisin ainakin karistaa kesän aikana kertyneet kilot, että thaimaassa teetetty pikkutakki ei kiristäisi vatsan kohdalta.


chilirommi
pullo vaaleaa rommia
1 punainen chili

Chilirommin ohje on rikkinäinen puhelin-tyyppisesti samanlainen kuin siellä Cubassa. En väitä, että se tehdään siellä oikeasti näin. Chilin tulisuuden aiheuttava kapsaisiini uuttuu kuitenkin hyvin rommiin tällä tavoin.


Poista chilistä kanta, halkaise chili ja poista siemenet. Jätä mahdollisimman paljon vaaleaa osaa, koska siinä on paljon kapsaisiinia. Laita chilinpuolikkaat rommipulloon. Anna maustua vähintään kaksi viikkoa. Meillä oli kaverin kuukauden ajan maustamaa rommia (puolikas iso pullo rommia ja muistaakseni kaksi chiliä). Siinä oli ihan hyvin potkua.

chili-vadelma-mojito
4 cl chilirommia
pieni kourallinen mintun lehtiä
1 rkl ruokosokeria
1/8 lime kuorineen
muutama vadelma
1 1/2 dl tonic-vettä
jääpaloja

Limeksi suosittelen luomumallia. Siinä on vähemmän myrkkyä kuoressa. Pese lime joka tapauksessa huolellisesti.

Laita mintunlehdet, ruokosokeri ja vadelmat lasin pohjalle. Survo hetken ajan sopivalla nuijalla. Morttelin nuija käy hyvin. Lisää lime ja survo vähän lisää. Lisää jääpaloja niin paljon kuin lasiin mahtuu. Kaada lasiin rommi ja tonic-vesi. Nauti pillillä. Voit korvata jääpalat jäämurskalla, jos sopiva laitteisto sohjon valmistamiseen löytyy. Jäämurskalla varustettu juoma näyttää aina hienommalta.

Tämä oli mielestäni oikein hyvä drinkki. Yksi koemaistelijoista halusi korvata puolet tonic-vedestä vichyllä. Muille tonic maistui hyvin tässä drinkissä. Chilin puraisu sopii tähän kyllä todella mukavasti. Suosittelen lämpimästi.

Loppuun vielä kuva Ahjon drinksuista. Mukana kuvassa myös yksi kappale piña coladaa, joka sai kookoksensa jostain muusta kuin kookosmaidosta. Katsoin tarkasti baarimikon toimintaa.

tiistai 14. elokuuta 2012

Paistettua nuudelia thaimaalaisittain eli pad thai

Kun kerran wokkipannu on, niin wokataan sitten. Tämä on näistä wokkiruoista oma suosikkini, tällä kertaa kanaversiona. Tässä voi ihan yhtä hyvin käyttää katkarapuja tai vaikkapa tofua kanan sijaan. Voit myös laittaa erinäisen sekoituksen näistä, sillä tämä on tämmöinen thai-pyttipannu, johon voi sekoittaa kaiken kaapista löytyvän.


Ennenkin olen tätä ruokaa yrittänyt valmistaa, mutta nyt pääsin ehdottomasti lähimmäksi tavoitetta. Semmoinen pannun pohjaan kärähtäneen fiilis, joka Thaimaassa syödyissä annoksissa oli mukana, jäi nyt kuitenkin puuttumaan. Sen tämä vielä vaatisi. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Voisin myös muistaa varmistaa, että lieden osat on puhdistuksen jäljiltä tullut laitettua kunnolla paikoilleen, jotta liekki tulisi tasaisesti joka puolelta eikä vain yhdeltä reunalta niin kuin tällä kertaa.

Alkuperäinen ohje on täältä. Pieniä muutoksia tuli tuohon taas tehtyä. Harmikseni en löytänyt leveitä riisinuudeleita edelleenkään mistään. Missä niitä myydään? Ehkä kokeilen tehdä niitäkin itse. Oikeastaan resepti olisi jo hallussa, pitäisi vain uskaltaa kokeilla. Vaan ehkä ei kannata liikaa mainostella, voipi olla, ettei siitä mitään julkaisukelposta synnykään. Mutta kerron toki, jos syntyy.

250 g riisinuudeleita
3-4 kanan rintafilettä
4 kevätsipulia
3 valkosipulin kynttä
150 g mungpavun ituja
4 rkl palmusokeria (tai ruokosokeria)
4 rkl kalakastiketta
4 rkl tamarinditahnaa
1 tl chilihiutaleita
1 lime
2 kananmunaa
1 dl suolattuja maapähkinöitä
2 rkl öljyä

Suorita ensin alustustoimet. Nämä kannattaa tehdä huolella ensin, sillä wokkaamisen aikana et enää ehdi. Leikkaa kana pieniksi suikaleiksi. Leikkaa valkosipulin kynnet pieneksi silpuksi tai raasta ne. Leikkaa kevätsipulit noin 4 cm mittaisiksi ohuiksi suikaleiksi. Huuhtele idut. Sekoita sokeri, tamarinditahna, kalakastikke ja chili. Riko kananmunien rakenne. Murskaa pähkinät ja paahda niitä hetki kuivalla pannulla. Keitä vettä ja kaada se kiehuvan kuumana kulhoon nuudelien päälle. 2 minuutin kuluttua valuta ja huuhtele nuudelit.

Lämmitä öljy kuumaksi wokissa. Lisää sipuli ja valkosipuli ja paista hetki koko ajan sekoitellen. Lisää nuudelit, paista parin minuutin ajan ja siirrä pannun reunalle. Lisää kananmunat ja paista, kunnes alkavat vähän hyytyä. Sekoita sitten nuudelien kanssa. Lisää pannulle kana ja paista sekoitellen noin 3 minuuttia. Lisää mausteseos ja sekoittele jälleen pari minuuttia. Lisää pavunidut ja paista vielä koko ajan sekoitellen kunnes kana on kypsää. Lisää puolet maapähkinärouheesta ja sekoita hyvin. Tarjoa limelohkojen kanssa.

Thaimaalainen tapa on laittaa nuudeliruoan kanssa tarjolle maustesetti, jossa on yleensä kalakastiketta (suolaisuus), chilihiutaleita (tulisuus), maapähkinärouhetta ja sokeria (makeus). Joskus joku näistä on korvattu jollain chili-etikkaliemihommelilla. Muitakin variaatioita olen nähnyt. Tulisuus, makeus ja suola kuitenkin kai ovat ne peruselementit. Lonely Planetin Bangkok-kirjassa tästä selitettiin jotain tarkemminkin, mutta en enää muista enkä jaksa tarkistaa.

Wokkaushommissa ei voi koskaan tarpeeksi korostaa pannun kuumana pitämisen merkitystä. Siinä mielessä pinnoitettu wokkipannu on aika paradoksaalinen härveli, sillä se ei kestä lämpöä. On tullut kokeiltua, pilalle menee alta aikayksikön valmistajan lupauksista huolimatta. Olen viimeaikoina pyrkinyt tekemään mahdollisimman pieniä annoksia kerralla, tämänkin tein puolikkaan kokoisena, vaikka wokkipannuni ei varmasti ole mikään maailman pienin. Tässä on syynä juuri tuo lämpöasia. Tehokaskaan liesi ei riitä pitämään pannua tarpeeksi kuumana, jos sinne tuupataan kerralla valtavia määriä tavaraa. Lisäksi hämmentäminen käy haastavaksi, kun pannu alkaa täyttyä.

maanantai 13. elokuuta 2012

Piña colada tuoreesta ananaksesta

Näitä drinksuhommia tulee vähemmän harrasteltua. Oikeastaan en niitä yleensä edes juo, edes baarissa. Hyvin tehtynähän tämmöinen on toki mitä mainioin, mutta yleensä baarihenkilökunnalla ei ole aikaa muuhun kuin esanssilitkujen sekoitteluun. Poikkeuksiakin on, mutta tätä kyseistäkin juomaa olen nähnyt hyvin harvoin aidoista aineksista tehtävän.


Siksi pitää siis itse kokeilla. Etelän mailla tämä juoma tehtiin ihan tuoreesta ananaksesta, joten niinpä tein minäkin. Ohjeen nappasin täältä, kun en oikein muita tuoretta ananasta käyttäviä löytänyt. Tarkensin tähän käyttämäni kookoskerman osuuden ihan just eikä melkein.

4 cl vaaleata rommia (esim. Bacardi)
1 dl kookoskermaa (tai kookosmaitoa)
n. 2 cm kiekko tuoretta ananasta
(jäitä)

Laita aineet tehosekoittimeen ja pyöräytä haluamasi pehmyisekse. Itse nyt tykkään pillillä imettynä tasaisesta koostumuksesta, joten pyöräytin hyvin pehmeäksi. Toiset tykkäävät pienistä sattumista. Mikäli ainekset eivät ole suoraan jääkaapista voi olla syytä laittaa jäitä mukaan, ainakin jos tehosekoittimesi selviää niistä.

Kaada sitten juoma lasiin, pilli perään ja nauttimaan. Lasin reunaan voisi vielä laittaa koristeeksi viipaleen tuoretta ananasta kuorineen. Valitettavasti ehdin omani käyttämään vähän turhankin tarkasti ja kuoret heittämään biojätteeseen, joten jäi nyt koristelematta. Hyvää oli silti.

tiistai 7. elokuuta 2012

Paistettua siikaa voi-valkoviinikastikkeella ja paistetuilla uusilla perunoilla

Siikaa oli tarkoitus paistella pääruoaksi lauantain illalliselle. Löysin siihen hyvän ohjeen täältä. Voi-valkoviinikastike kuulosti klassiselta kaverilta kalalle, sille ohje täältä. Tarjolla olevista uusista perunoista halusin pienen lisäkkeen, mutta en kuitenkaan ihan tavallista keitettyä mallia. Siksi täältä löytynyt ohje (lisäkkeenä tuossa linkin reseptissä) kuulosti hyvältä. Näillä siis mentiin. Ohjeen seuraavat sitten seuraavaksi.


voi-valkoviinikastike (beurre blanc)
1 dl hienonnettua salottisipulia
2 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl valkoviinietikkaa
1 dl vettä
2 dl kuohukermaa
200 g voita paloina
suolaa
valkopippuria

paistetut uudet perunat
8 uutta perunaa
suolaa
voita

paistettu siika
4 siikafilettä
1 dl ruiskorppujauhoja
voita
oliiviöljyä
ruohosipulia
tilliä
suolaa
4 sitruunalohkoa

Minä valmistin ruiskorppujauhon itse paahtamalla ruisleipää 150-asteisessa uunissa (noin puoli tuntia) ja jauhamalla käntyt tehosekoittimessa.

Keitä ensin perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Jäähdytä ja leikkaa varovasti siivuiksi. Paista lopuksi rapeiksi voissa pannulla.

Valmista kastike. Sekoita sipulit, valkoviini, etikka ja vesi kattilassa. Keitä, kunnes nestettä on puolet jäljellä. Lisää kerma ja kiehauta. Siivilöi liemi ja keitä kokoon noin 5 minuuttia, kunnes kastike sakenee. Vatkaa joukkoon kylmä voi. Kiehauta ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Kuohkeuta ennen tarjoilua sauvasekoittimella. Myös reipas vispaus kierrevatkaimella toimii.

Kierittele siikafileet korppujauhossa. Paista fileet molemmin puolin voi-öljyseoksessa kuumalla pannulla. Ripottele pinnalle paistamisen aikana suolaa. Nosta lautasille ja koristele annos tilli- ja ruohosipulisilpulla. Aseta kalan vierelle sitruunalohko päälle puristettavaksi.

Tarjoa kala voi-valkoviinikastikkeen ja paistettujen uusien perunoiden kanssa.

Tuo perunaidea syntyi luettuani jotain keskustelua netistä uusista perunoista. Siellä joku väitti, ettei uusista perunoista voi valmistaa mitään. Noh, tuommoinenhan pitää heti osoittaa vääräksi. Muusia noista ei välttämättä saa, eivätkä ne muutoinkaan toimi ihan samoin kuin vanhat perunat, mutta kyllä niitä muutenkin voi nauttia kuin vain keitettynä voin ja sillin kanssa. Nämä paistetut versiot toimivat mainiosti ja olivat ihan oikeasti todella maukkaita.

Kala ja kastike muuten olivat erinomaisesti yhteen sopivia. Stockmannilta ostamani siikafileet olivat vain valitettavasti niin isoja, että isollekin lautaselle laitettuna ne veivät kaiken tilan, eikä oikein jäänyt mahdollisuuksia asetella annosta mitenkään erityisen nätisti. No, hyvää oli siitä huolimatta, eikä ainakaan jäänyt nälkä.

maanantai 6. elokuuta 2012

Tuorejuustopiirakka mansikoilla

Kun noita mansikoitakin vielä on saatavilla, niin parempi puoliskoni pyöräytti tällaisen piirakan. Ohje on jostain Myllyn Paras-mainoksesta, joka oli jossain lehden välissä kotiin ilmestynyt.


1 valmis piirakkapohjataikina tai itse tehty piirakkapohja esim. näin

tuorejuustotäyte
200 g Philadelphia-tuorejuustoa
1 dl kermaa
1/2 dl sokeria
1 muna
1 dl mansikoita

päälle
4 dl mansikoita

Levitä pohjataikina piirakkavuoan pohjalle. Sekoita täytteen ainekset ja kumoa pohjan päälle. Paista 200-asteisen uunin alatasolla n. puoli tuntia. Levitä tuoreet marjat kypsän piirakan päälle.

Tämäkin oli varsin maukas piirakka. Tämä oli vähän tämmöinen juustokakun ja piirakan välimuoto. Maistui oikein mainiosti espresson kanssa. Jääkaapissa oli vielä lauantaisesta illallissessiosta jäänyttä kuohuvaa jälkiruokaviiniä Brachetto d'Acquita, joka sekin oli tämän kanssa hyvää.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Hummeria kampasimpukoiden kanssa

Pakastimessa oli hummeri odottamassa käyttöä. Hulluilta päiviltä semmoisen olin ostanut, kun halvalla sai. Ihan valmiiksi keitetty oli eläin. Löysin sitten tämmöisen ohjeen ja sitä lähdin kolmen ruokalajin illallisen alkuruoaksi valmistamaan. Pelkän kastikkeen tekemiseen menee melkein kaksi tuntia, joten ihan just nälkäisenä tätä ei kannata alkaa väsäämään. Lopputulos kyllä palkitsee, erinomaista oli. Finnairilta keväällä ostettua chablista (Chablis Saint Martin, Laroche) tämän kanssa juotiin ja hyvältä maistui.


Ihan en taaskaan tehnyt ohjeen mukaan. Sokeriherneet jäivät pois. Kastiketta olisi myös pitänyt vispata oikein kunnolla ennen käyttöä, mikä näkyy vähän vähemmän kuohkeassa ulkoasussa. Tulkitsin, että alkuperäisen ohjeen määrät olivat kahdelle ruokailijalle, mutta samoista kyllä riittää neljälle, paitsi hummerista, joita yksi riittää kahdelle tässä annoksessa. Tai sitten kyseessä oli todella kookas hummeri, jolla oli neljä saksea. No, tässä nyt minun tavallani tehtynä ohje neljälle ruokailijalle.

2 pakastettua keitettyä hummeria
250 g pinaatin lehtiä
1/2 pulloa kuivaa hapokasta valkoviiniä
4 dl kermaa
100 g voita
oliiviöljyä
2 porkkanaa
2 keltasipulia
2 salottisipulia
1 pieni purjosipuli
4 tomaattia
1 tl tomaattipyrettä
muskottikukkaa
mustapippuria
cayennepippuria
suolaa

Sulata hummerit pakkauksen ohjeen mukaan. 12 tuntia jääkaapissa pitäisi riittää. Irrota sakset ja ota niistä liha talteen. Kuoren saat rikki jollain oikeasti tähän tarkoitetulla työkalulla tai sitten veitsen hamarapuolella pamauttamalla. Voimaa saa käyttää. Halkaise hummeri pituussuunnassa ja irrota varovasti pyrstölihan puolikkaat. Poista suoli. Puhdista kuoret ja poista niistä jalat. Pilko kuorenpuolikkaat pienemmiksi paloiksi ja paahda niitä 125-asteisessa uunissa puolen tunnin ajan. Tämän pitäisi poistaa ammoniakkinen maku, kerrotaan täällä.

Aloita kastikkeen valmistus. Pilko sipulit, porkkana ja kaksi tomaattia ja kuullota niitä reilussa voissa. Lisää paahdetut hummerinkuoret ja viini. Keitä miedolla lämmöllä puoli tuntia. Lisää kerma ja keitä vielä tunnin ajan. Kääntele välillä ja varo liikaa kuohumista.

Seuraavaksi valmistetaan pinaattilisäke. Pudista lehdet ja poista niistä kannat. Ryöppää lehdet kiehuvassa vedessä minuutin ajan. Kaada vesi pois. Purista lehdet nipuksi ja leikkaa viipaleiksi. Hauduta voissa 10 minuutin ajan ja mausta suolalla ja muskottikukalla.

Kalttaa kaksi tomaattia kastamalla kuumaan veteen ja poistamalla kuori. Poista siemenet ja leikkaa tomaatin liha pieniksi kuutioiksi.

Kun kastike on aikansa kiehunut, pitäisi sen olla paksuuntunut merkittävästi. Siivilöi se kattilaan ja keitä tarvittaessa hetken kokoon, jotta se on riittävän paksua. Lisää tomaattipyre ja mausta cayennepippurilla, mustapippurilla ja suolalla. Kiillota kastike vatkaamalla joukkoon reilu nokare voita. Ota pois kuumalta levyltä ja vatkaa voimakkaasti ennen tarjoamista.

Paahda kampasimpukat voissa pannulla pinnalta ruskeiksi. Varo paistamasta liikaa, etteivät simpukat muutu kumimaisiksi. Siirrä pois pannulta ja puhdista pannu. Lisää pannulle nokare voita ja loraus oliiviöljyä. Paista nopeasti hummerin lihat ja lisää lopuksi pannulle vielä hetkeksi kampasimpukat. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kokoa annos lautasille. Laita keskelle pinaattia ja puolikas hummerin pyrstö ja yksi saksi päälle. Laita kampasimpukat lautasen reunoille ja kaada kastiketta päälle. Ripottele väleihin tomaattikuutioita.

Jukka Sinivirta suositteli tämän kanssa juotavaksi vuosikertasamppanjaa. Toiminee erinomaisesti, joskin meillä vähän edullisempi chablis hoiti hommansa myös hyvin. Kannattaa valita chablis, jossa on reilusti voinen aromi.

torstai 2. elokuuta 2012

Kanttarellipastan ohjeen kuuluu blogista löytymän

"Jopas", totesi bloginpitäjä reseptiä etsiessään. "Ei löydykään sitä äärimmäisen hyvää ja simppeliä kanttarellipastan ohjetta blogista, vaikka olen sitä jo useampana vuotena aina sieniaikaan tehnyt. Pöh."


Vaan, kuinkas ollakaan, sehän onkin kirjattuna tänne herkkutattiversiona. Elikkäs tämähän on nyt  vanhan kertausta, mutta laitan tämän tänne siitäkin huolimatta. Osuupa seuraavalla kerralla hakutuloksiin, kun etsin kanttarellipastaa. Ohjeella on myös tapana hieman jalostua toistojen myötä. Tämä on nyt kuvaus tämän syksyn versiosta.

Ai niin, ohje on muuten muistaakseni Viinilehden viikon viinivinkistä jostain vuodelta x. En löydä sitä enää netistä, joten en voi linkittää. Ohjeessa ei ollut mitään tarkkoja määriä, joten tämä toteutus on minun tulkintani aiheesta. Joka tapauksessa tässä ohjeessa on sitä jotain, mitä hyvissä italialaisissa ohjeissa on (vaikkakaan ohje ei ehkä olekaan ihan italialainen muutoin kuin hengeltään). Nimittäin tämä on äärimmäisen yksinkertainen ja maukas.

1/2 l kanttarelleja
1 dl oliiviöljyä
3 valkosipulin kynttä
1 sitruunan mehu
mustapippuria
1/2 puska lehtipersiljaa silputtuna
suolaa
250 g pennepastaa

Puhdista sienet ja leikkaa suurimmat kahteen-kolmeen osaan. Laita pastavesi kiehumaan. Kun vesi kiehuu, lisää suola ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi.

Wokkaa sienet nopeasti kuumassa pannussa oliiviöljyssä. Sekoita erillisessä astiassa oliiviöljy, sitruunan mehu, raastetut valkosipulin kynnet ja silputtu lehtipersilja. Mausta ripauksella suolaa ja reilulla määrällä mustapippuria myllystä. Tarkista maistamalla suolan ja pippurin määrä.

Kun pasta on valmista, valuta se hyvin ja sekoita joukkoon sienet ja mausteseos. Raasta lautaselle annoksen päälle kunnolla parmesaania.

Huomasin, että nytten on kuukauden ruokahaasteessa sienet pelissä. Pelataanpas sitten taas, enpäs olekaan osallistunut sitten viime kesän, mikäli oikein muistan.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Taasen yllätin itseni New Yorkista

Viime kesänä kirjoittelin ummet ja lammet New Yorkin reissustamme. Erinäisten sattumien kautta päädyimme tänäkin kesänä lomareissullamme samaiseen kaupunkiin. Viime kesänä kulutimme kengänpohjia kaupungissa yhdentoista päivän ajan ja tällä kertaa tyytyminen oli kymmeneen päivään.


Tarkoitus oli oikeastaan vierailla New Yorkissa vasta syksyllä katsomassa Nightwishin keikkaa, jossa lämppäribändinä olisi ollut Kamelot. Jälkimmäisen uusi laulaja olisi ollut kiva bongata livenä, koska eivät ole ihan heti Suomeen tulossa. Pian kuitenkin kävi ilmi, että aikataulu ei tule toteutumaan, joten unohdimme keikan ja lähdimme ihan vain perus turistipöllöilemään.


Hotelliksi arpoutui tällä kertaa pienehkö "putiikkihotelli" Park South Hotel itäiseltä 28. kadulta. Sijainti oli kiva, siinä ihan Madison Square Parkin kulmilla. Edellisen kesän majapaikka Grand Hyatt oli hinnoitellut itsensä uusiksi kohtalaisella kertoimella remonttinsa valmistuttua, eikä se siis enää mahtunut budjettiin.


Park Southissa hotelliyön hintaan kuului ihan kelvollinen aamiainen, lähinnä jogurttia, hedelmiä, leipää ja leikkeleitä sekä tietysti kahvia. Hotellissa olisi ollut myös ravintola, jossa tosin emme käyneet muutoin kuin drinksulla lauantai-iltana. Ravintolassa kun oli live-jazzia tarjolla. Moista ylellisyyttä tarjottiin perjantai- ja lauantai-iltojen ratoksi. Bändi näkyi ja kuului myös hotellin aulaan, joten pakko ei olisi ollut anniskelutilaan asti vaivautua.


Hotellin sijainti oli siinä mielessä mainio, että metrolinjan numero 6 asema oli ihan nurkan takana. Neljännessä kerroksessa sijainnut huoneemme oli hyvin rauhallinen. Oikeastaan ensimmäinen kerta koskaan, kun en ole mitään ääniä kuullut koko vierailun aikana toisista huoneista. Käytävältä kuului joskus ovien avaamisia ja puhetta, mutta sekin oli erittäin harvinaista. Huoneen hinta oli sieltä ehdottomasti halvimmasta päästä, mutta mitään erityistä ikävää sanottavaa en paikasta keksi. Henkilökunta oli oikein mukavaa ja avuliasta. Huone oli toki vähäsen kulunut, mutta henkilökunta piti sen siistinä.


Hotellin ihan välittömästä läheisyydestä löytyi parikin eri foorumeilta bongattua hyväksi havaittua ravintolaa. Konstailematonta grillattua liharuokaa tarjoava Blue Smoke näkyi huoneemme ikkunasta. Anthony Bourdainin keittiömestaroima Les Halles sijaitsi kulman takana Park Avenuella. Molemmissa kävimme ja tykkäsimme. Les Hallesissa kokeilimme Rough Guiden suosittelemaa pihvi-ranskalaiset-salaatti-perusannosta ja se oli juuri sitä mitä nimikin kertoo, positiivisessa mielessä. Pihvi oli yksi mehukkaimpia  pitkään aikaan.


Käväisimme tällä kertaa kävelyllä Brooklynin Williamsburgissa, josta löysimme läheltä toisiaan Mast Brothersin suklaatehtaan ja pienehkön panimon Brooklyn Breweryn. Suklaatehtaalla olisi vielä edellisenä kesänä ollut tarjolla opastettuja kierroksia lauantaisin, mutta nyt niitä ei enää näkynyt. Sen sijaan suklaita sai maistella ja liitutaululle oli kuvattuna hauskasti suklaan valmistusprosessi alkaen kaakaon kasvattamisesta. Oli muuten hyvää suklaata! Ulkona oli kyseisenä päivänä lämmintä enemmän kuin suklaan sulamiseen tarvitaan, joten emme ostaneet tehtaalta tuliaisia. Myöhemmin kyllä Chelsea Market-kauppahallista kävimme pari levyä veljesten suklaata hankkimassa.


Brooklyn Breweryllä sitten pääsimme tutustumaan pienimuotoisesti tuotantotiloihin. Henkilökunnan edustaja kertoili panimon historiasta ja oluen valmistuksesta. Esittely oli kohtalaisen lyhyt, mutta hauska ja kyllähän siinä taas kertyi paljon hyvää knoppitietoa plakkariin. Kierros oli ilmainen, joten sen jälkeen olikin hyvä tuhlailla taalareita maistelusalin puolella. Pari ennalta tuntematonta panimon tuotetta tuli koemaistettua. Muita sitten bongailtiin ravintoloista ympäri kaupunkia reissun varrella.


Edellisen reissun yksi suosikeista Union Square Greenmarket oli pakollinen rasti. Lähiseudun viljelijät siellä myyvät tuotteitaan muutamana päivänä viikossa. Enpä ole ennen nähnyt yhtä montaa lajiketta porkkanaa, perunaa, retiisiä yms. juuresta ja kasvista samalla kertaa. Kotitekoinen makea omenasiideri oli tänäkin kesänä namia.


Suomalaiseen tapaan tehtyä ruisleipääkin oli saatavilla torilla. Jälkikäteen suoritettu googlaus paljasti, että näitä saa myös Whole Foodsin kaupoista ympäri jenkkilää. Ihan kiva, että ulkomaaneläviäkin sivistetään vähän näissä leipäasioissa.


Union Squaren nurkilta löytyi torin lisäksi myös luomuruokaa myyvä jo edellä mainitsemani Whole Foodsin kauppa, joka oli ihan kiva vierailukohde sekin. Valikoima oli hyvin kattava ja kaupan sisällä oli mm. pizzauuni. Jos asumuksesta olisi keittomahdollisuus löytynyt, olisi torin ja Whole Foodsin valikoimista kyllä ollut hienoa jotain herkkuja pyöräyttää. Vaan mikäs siinä on valmiiseenkaan pöytään istuessa. Whole Foodsista emme sitten ostaneet muuta kuin pientä evästä hotellille sekä kierrätetyistä muovipulloista valmistetun kauppakassin. Kassi on ollut käytössä kotomaassakin ja se vaikuttaakin erinomaiselta sekä lujuudeltaan että muodoltaan.


Central Parkin etäläpuolisen Manhattanin ja Brooklynin lisäksi käväisimme myös Harlemissa kävelemässä. Ajelimme sinne bussilla ihan sieltä hotellin nurkilta. Matka kesti yli tunnin mutta bussin ikkunasta näkee maisemia, toisin kuin metrossa, joka toki on nopeampi kulkupeli. Bussista nousimme 125. kadulla juuri sopivasti lounaan kokoisen nälän kurniessa vatsassa. Tarkoitus oli alun perin kävellä kymmenen kadunkulmaa etelään päin syömään, mutta nälkä ohjasi vaihtoehto B:n suuntaan eli soul food-ravintola Sylvia'siin.


Sylvia's on jo ehkä vähän liiankin tunnettu, ja siksi osittain turistirysäksi muodostunut, ravintola. Siksi alkuperäinen suunnitelma oli käydä vähän pienemmässä soul food-ravintolassa. Ilmeisesti kuitenkin ruoan puolesta Sylvia's on edelleen ihan kelvollinen oman alansa edustaja. Itse ainakin olin päivän suositukseen eli lihamurekkeeseen oikein tyytyväinen. Enpä ole aiemmin lihamureketta ravintolassa syönytkään. Tomaattipohjainen kastike oli todella hyvää, samoin kuin tujakasti valkosipulinen perunamuusi. Juomaksi valitsemani harlemilaisen panimon olutkaan ei ollut laisinkaan pöllömpi. Tarjoilijalta tuntui respektiä löytyvän turistille, joka valitsi Sugar Hillin mieluummin kuin Heinekenin.


Reissun myötä tuli taas todettua, että New York on aikas kiva kaupunki. Se on täynnä ihmisiä kaikkialta maailmasta ja sinne sekaan on helppo maastoutua näyttämättä ihan totaalisesti turistilta. Nähtävää kaupunki tarjoaa valtavasti, vaikka aluksi näkeekin vain ne korkeat talot. Onneksi niitä korkeita talojakin on todella monen näköisiä. Eikä kaikki talot suinkaan ole korkeita, eteläiseltä Manhattaniltakin löytyy kokonaisia kaupunginosia, joissa talot voisivat kerrosten määrän perusteella olla suoraan vaikkapa Helsingin kantakaupungista.


Edelleenkin paljon nähtävää jäi seuraavillekin reissuille odottamaan. Ja vaikka mitään isompia nähtävyyksiä ei haluaisikaan katsoa, on Nykissä kiva ihan vain hengailla ja nauttia kaupungin tunnelmasta sekä tietenkin hyvästä ruoasta. Sitä Nykistä löytyy ihan jokaiselle lompakon paksuudesta riippumatta.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...