perjantai 26. kesäkuuta 2015

Salmiakkiseeprakakku

Tämä kakku oli niin iso hitti tuossa keväällä, että salmiakkimikseri loppui apteekin tukusta. Myös reseptin lähde, Kinuskikissan nettisivut, menivät nurin. Ei jäänyt vaihtoehtoja, kokeiltava oli.


En uskaltanut laisinkaan sooloilla, vaan yritin seurata ohjetta niin tarkasti kuin pystyin. Kakku onnistui hämmentävän hyvin ulkonäkönsä puolesta, joskin pientä nurisemista onnistun aina löytämään. Kakku vähän tahriintui leikatessa, joten kuvista tuli pikkuisen rumia. Tai siis semmoisia kuin niistä minulla aina tulee.

pohja
250 g dominokeksejä
50 g voita
1 rkl Apteekin salmiakki -mikseriä
1/2 dl kaakaojauhetta

salmiakkikiisseli
5 liivatelehteä
2 1/2 dl Apteekin salmiakki -mikseriä
2 1/2 dl vettä
2 rkl sokeria
1/2 dl maissitärkkelystä

vaniljatäyte
8 liivatelehteä
650 g täyteläistä vaniljajogurttia
700 g maitorahkaa
2 tl vaniljasokeria
1/2 dl sokeria
1 dl vettä

Edellä oikeastaan vähän narrasin väittäessäni, etten sooloillut mitään. Tokihan korvasin vaniljatäytteessä mainitun "vaniljavanukasta tai vaniljan makuista jälkiruokarahkaa" pelkällä maitorahkalla ja vaniljasokerilla. En vain ymmärrä, miksi pitäisi maksaa ylimääräisistä lisäaineista, kun aidolla aineella voi maustaa itse. Närkäs närkäs.

Vaan sitten asiaan. Sitähän tässä riittää. Ensin valmistellaan vähän. Vuoraa 24 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat öljyllä. Ravistele mikseripulloa hyvin, että väri sekoittuu tasaisesti.

Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita voisula keksimurun joukkoon, lisää salmiakkimikseri ja kaakaojauhe. Painele seos tasaisesti vuoan pohjalle. Laita vuoka jääkaappiin odottamaan.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Laita eri komponenttien liivatelehdet eri astioihin. Eli toiseen astiaan 5 ja toiseen 8 lehteä.

Sitten tehdään salmiakkikiisseli. Sekoita kattilassa salmiakkimikseri ja vesi. Lisää keskenään yhdistetyt maissitärkkelys ja sokeri. Kuumenna liedellä, kunnes seos pulpahtaa kerran. Siirrä pois lämmöltä. Lisää 5 liivatelehteä. Nosta kattila takaisin levylle ja kuumenna, kunnes jälleen pulpahtaa kerran. Laita kattila jäähtymään kylmään vesihauteeseen. Sekoittele välillä, ettei kiisseli paakkuunnu. Kiisseli on valmista, kun se on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi.

Seuraavaksi on vaniljatäytteen vuoro. Sekoita vaniljajogurtti ja rahka sekä vaniljasokeri vatkaimella. Lisää sokeri. Odottele tarvittaessa, kunnes salmiakkikiisseli on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi. Kuumenna vaniljatäytteen vesi kiehuvaksi ja sulata siihen lionneet 8 liivatelehteä. Sekoita vaniljatäytteeseen.


Sitten onkin vuorossa jännin vaihe eli täytteiden kaataminen vuokaan. Tämä on oikeasti varsin helppoa. Kaada aluksi vähän vaniljatäytettä vuoan keskelle. Kaada tämän jälkeen vähän salmiakkikiisseliä vaniljatäytteen päälle, edelleen vuoan keskelle. Jatka keskikohtaan kaatamista vuorotellen, kunnes kaikki täyte on käytetty.

Ideana siis on kaataa vuorotellen täytteitä pieniä määriä. Musta täyte työntää vaaleaa kohti reunaa ja päin vastoin. Näin syntyvät ne renkaat. Kaatamiskorkeudella on ilmeisesti jotain merkitystä raitojen muodostumiseen. Kaadoin itse varsin matalalta, jotta osuisin edes suunnilleen keskelle. En osaa ihan tarkasti hahmottaa, mikä olisi muuttunut, jos olisin kaatanut korkeammalta.


Liivatteen määrä kauhistutti aluksi kovasti. Siis 13 liivatelehteä yhteen kakkuun! Lopputuloksena on varsin näyttävä kakku, mutta makunsa puolesta tämä oli kyllä valtaisa pettymys. Tarjoaminen mansikkamelban kanssa vähän pelasti tilannetta, mutta tällaisenaan maku on jotenkin valju. Osa kakkua maistaneista tykkäsi kovasti, osa oli samaa mieltä minun kanssani. Perisuomalaiseen tyyliin haukuin toki ensin itse leivonnaiseni ennen tarjoamista, millä voi toki olla jotain yhteyttä palautteeseen. Epäilen joka tapauksessa, että en tee tätä enää toiste.

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Hunajainen pähkinägranola

Granola oli kova hitti joitain aikoja sitten. Minä innostun näistä jutuista aina vähän jälkijunassa. Toki olen granolaa syönyt paljonkin, mutta itse kokeilin tätä tehdä vasta nyt. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pohjaksi omalle ohjeelleni nappasin houkuttelevan kuuloisen Soppa 365:n ohjeen.


Alkuperäisohjeessa oli kookoslastuja, tummaa suklaata ja siirappia. Minä korvasin kookokset ja suklaat ihan vaan pähkinöillä ja siirapin hunajalla. Laisinkaan ei harmita, hyvää oli tämä. Olen tehnyt tällä ohjeella granolaa hieman erilaisista pähkinöistä useamman kerran ja aina on hyvin maistunut.

6 dl kaurahiutaleita
6 dl erilaisia pähkinöitä (esim. pistaasi/manteli/parapähkinä/cashew/pekaani)
1/2 dl rypsiöljyä
1/2 dl hunajaa
1 dl kuivattuja marjoja (esim. mansikoita)

Voit vähän rouhia isompia pähkinöitä  pienemmiksi paloiksi, jos haluat. Minä murskaan kevyesti mantelit, parapähkinät, pekaanit ja cashewpähkinät. Kuoritut pistaasit saavat mennä sellaisenaan. Sekoita pähkinät ja kaurahiutaleet kulhossa. Lisää öljy ja sekoita hyvin. Lisää hujana vähän kerrassaan välillä hyvin sekoitellen. Kaada leivinpaperin päälle uunipellille ja paahda 150-asteisessa uunissa n. 25-35 minuuttia. Kääntele massaa muutaman kerran paahtamisen aikana. Anna jäähtyä ja lisää kuivatut marjat.

Tätä meillä yleensä nautitaan maustamattoman jogurtin kanssa. Sekaan voi lisätä vaikka tuoretta ananasta tai vaikka pensasmustikoita. Varmasti kokeilen mansikoidenkin kanssa, jahka kotimainen sato alkaa valmistua.

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Grillatut possun ribsit kompromissimenetelmällä

Possua ei meillä ole paljon valmistettu, kun parempi puolisko ei siitä eriyisemmin pidä. Tämä on kuitenkin yksi hyvin maistuvainen possuruoka, joka on kelvannut. Tällä kertaa ribsit valmistuivat Glorian Ruoka & Viini -lehden numeron 4/2015 ohjeella, josta vastasi superkokki Jouni Toivanen.


Ribsien valmistuksen suhteen ihmiset tuntuvat jakautuneen kahteen koulukuntaan. Toisen mielestä keittäminen on tyhmää, kun kaikki maku liukenee veteen. Toisen koulukunnan mielestä taas keittäminen on helpoin tapa saada aikaan ihanteellinen kypsyys. Itse kallistun ehkä jälkimmäiseen suuntaan. Se makuhan syntyy vasta paistettaessa maillard-reaktion myötä, joten keittämisellä ei ole merkitystä.

No, tällä ohjeella tehdessä kiistelylle ei jää sijaa. Keitinliemestä valmistetaan glaseerauskastike, joka sivellään grillatessa lihan pintaan. Kaikki kenties veteen liuenneet aromit jäävät siis talteen ja tulevat mukaan lopputuotteeseen. Hyvä  Jouni, oikein diplomaattisesti todettu. Ja siis todellakin toimii.

1 kg ribsejä

mausteseos
2 valkosipulin kynttä
1 rkl suolaa
1 rkl ruokosokeria
1 tl chilijauhetta
1 tl paprikajauhetta
1/4 tl mustapippuria myllystä

haudutukseen
1 pieni pullo kolajuomaa
1/2 l omenamehua

viimeistelyyn
1 limetin mehu
1 punainen chili
2 rkl tuoretta korianteria

Tee ensin mausteseos. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet. Lisää mausteet ja sekoita. Hiero mausteseos lihan pintaan. Laita liha maustumaan jääkaappiin vähintään 12 tunniksi, mielellään jopa vuorokaudeksi.

Siirrä maustuneet ribsit kattilaan. Leikkaa rivit sopivan kokoisiksi kattilan koon mukaan. Mahdollisimman isot palat helpottavat grillausta myöhemmin. Kaada kola ja mehu sekaan. Hauduta miedolla lämmöllä 2 tuntia kannen alla. Pienennä vinkkinä painekattilan omistajille: siinä valmista tulee puolessa tunnissa. Nosta liha pois kattilasta.

Keitä keittoliemestä glaseerauskastike. Keitä lientä kokoon, kunnes sitä on enää noin 1 dl jäljellä ja se on paksua.

Kuumenna grilli keskilämmölle. Sivele glaseerauskastiketta ribseille ja grillaa noin 5 minuuttia per puoli. Kääntele välillä. Sivele lopuksi vielä glaseerauskastiketta pintaan. Purista limetin mehu ribsien päälle ja ripotte pinnalle hienonnettua korianteria ja chiliä.

Eihän tämä nyt salamannopea ohje ole, mutta hiljaa hyvä tulee. Lopputulos on erinomainen. Liha on mehukasta ja irtoaa luista kuin itsekseen.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Helsinkiä maistelemassa 2015

Viime vuoden tapaan ajoitimme Taste of Helsinki -tapahtumaan tutustumisen lauantain lounaskattaukseen. Mukana ruokakuntamme kanssa oli tarjoiluja maistelemassa niin ikään edellisvuoden tapaan pariskunta J & J.


Saavuimme paikalle heti reippaasti porttien aukeamisen aikaan, jotta pääsisimme varaamaa parhaat paikat ja nautiskelemaan eväistä ennen kuin jonot alkavat muodostua. Edellisillan kattaukselta kuulemamme vinkit kertoivat, että jonoja voi tosiaan muodostua. Jälleen kuitenkin lounaskattauksella oli rauhallisempaa. Pahemmin ei jonoja näkynyt kuin poistumassa ollessamme.

Edellisestä kerrasta poiketen keli suosi oikein kivasti. Kesän tähän asti kaunein päivä aiheutti jopa kevyttä hikoilua takki päällä auringossa istuskellessa. Ilman takkia olisi kyllä ollut kylmä näin lämpimän ystävänä. Pitkällisen ämpyilyn jälkeen jätin lakin kotiin ja sen seurauksena otsikko punottelikin jo kattauksen loppupuolella uhkaavan näköisesti. Niinhän se taas menee kuin laulussa eli valkoiset yöt kesien.

Ja sitten seuraavaksi on luvassa lyhykäinen esittely porukalla maistelluista eväistä kuvien kera. Osasta minulla on vain kuva, sillä ihan jokaiselta lautaselta en ehtinyt haarukalla näytettä ottamaan.


Heti portin pielestä löytyi ensimmäinen teltta, jossa piti majaansa mm. Bröd Punavuori. Heidän tiskiltään nappasimme heti mukaan kaksi annosta. Näistä ensimmäisenä esittäytyy annos nimeltään "Poltettua" lohta, perunaa, kermaviiliä ja mallasleipää. Tämä annos avasi pelin oikein mainiosti, joskaan ihan kärkipäähän listallamme se ei kohonnut.


Hyvin tehty tartar on herkullista. Siksipä Brödin tiskiltä mukaan tarttui myös annos Savustettu härkä tartar. Sekään ei ollut lainkaan paha, joskin ehkä ihan pikkuisen pliisu. Mukana oli vähän kastiketta, jota olisi kyllä saanut olla vähän enemmän.


Toinen J kehui kovasti Sinnen annosta Haugesundin silliä, varhaisperunoita ja ruskistettua voita. Minunkin piti tätä käydä hakemassa, mutta kaiken tohinan keskellä unohdin mokoman. Hieman jäi harmittamaan.


Sinnestä kokeiltavaksi päätyi myös annos Wallenberg - vasikanphvi, muhennettuja herneitä ja ruskistettua voita. Pihvi itsessään oli vähän tylsä, mutta annoksen muut komponentit pelastivat kokonaisuuden. Yhdistelmä oli siis hyvä.


Jo heti alkumetreillä lipsahdimme jälkiruokasektorille. Ensin kokeiluun päätyi Brödin tiskiltä annos jää kefiiriä, mansikkaa ja hunajaleipää. Annos rakennettiin siinä ihan silmien alla. Kiva oli katsella prosessia. Kefiiri oli kyllä oikeasti ihan jäässä. Siitä oli vaikea saada palaa lohkaistua. Tämä meni sinne ihan kiva -sektorille.


Toinen jälkiruoka olikin sitten voittajaosastoa. Kaskis-ravintolan annos herukanlehtiä, tuorejuustoa ja valkosulkaata oli varsin valjun valkoinen, mutta maku oli erinomainen. Tämä oli ensimmäinen todella maukas annos.


Kaskis tarjoili myös seuraavan annoksen, nimittäin sokerisuolattua lohta, savulohimoussea ja tilli-piimäkastike. Tämäkin oli tosi hyvää. Mitäs ihmettä, kun Turusta noin hyvää ruokaa tulee?


Tapahtuman ajaksi oman ravintolan pystyyn polkaissut maajoukkuekokki Matti Jämsen oli kutkuttavasti valinnut yhden annoksen otsikoksi friteerattua katajanmarjalla maustettua kanankoipea ja kuusenkerkkää Bocuse d'Or 2015. Tätä kokeilimme kaikki, mutta emme sitä kukaan ymmärtäneet. Osalta jäi jopa vähän syömättä. Ei vain toiminut meille. Tässä taisi olla päivän pahin pettymys.


Jämsenin jälkiruoka mansikkamaitoa Matin ja Maijan tapaan maistui kuulemma paljon paremmalta.


Sitten olikin vuorossa maistelemiemme annosten musta lammas, eli Ragun ylikypsää karitsanniskaa, karitsamakkaraa ja sinappipolentaa. Tästä tykättiin ja parempi puoliskoni valitsi tämän jopa ykkössuosikikseen koko tapahtuman osalta. Itsekin pidin tätä ykkössuosikkinani kunnes tuli seuraavan annoksen vuoro.


Seuraava annos oli etukäteen täysin tuntemattoman Pastor-ravintolan annos Pastorin Casa Ceviche - tuoretta lohta, katkarapuja, guacamolea, Rocoto chili tiger's milk. Pastorin tiskillä ei näkynyt asiakkaan asiakasta, kun taas viereisen luukun Ragu sai aikaan päivän pisimmän jonon. Minulle tämä kalaisa annos sopi täydellisesti. Annos oli varsin suolainen, mutta ei kuitenkaan aivan liian suolainen. Jotenkin tässä olivat kaikki komponentit oikein. Tykkäsin todella paljon.


Tässä kohtaa tuntui jo siltä, että parin tunnin tarmokas syöminen alkaa tuottaa tulosta. Vatsa oli vähintään riittävän täynnä. Toinen J sentään vielä jaksoi hakea Ragun jälkiruoan lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä. Kuulemma oli todella hyvää. Minä käväisin tässä kohtaa poimimassa Laitilan tiskiltä höyryolut Mississippi Beerin (ja montakos s-kirjanta siinä Mississippissä olikaan?). Juoma oli erinomaisen raikas ja sopi kauniiseen kesäpäivään kuin nenä päähän. Tätä sai kahden desin annoksena, mikä olikin oikein kivaa ja modernia.

Vatsat täysinä vielä vähän kiertelimme katselemassa myyntipisteiden antia. Kolmen kaverin jäätelö löysi syöjänsä ja samppanjakin juojansa. Pienen kävelyn jälkeen meidän ruokakuntamme päätyi vielä maistamaan Kaskiksen annoksista sen puuttuvan eli ylikypsää paahdettua possulkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa ja kevätsipulia. Paremmalle puoliskolle tämä oli turhan possuista, mutta minä tykkäsin kovasti. Tästä viimeisestä annoksesta, kuten koko tapahtumastakin, jäi oikein hyvä maku suuhun.


Pois alueelta kävellessä käväisimme vielä ihmettelemässä Berthan jälkiruokaa, jonka otsikkona oli possu, suklaa, nauta. Tämän koostumusta yritimme aiemmin porukalla arvailla, mutta totuus olikin tarua ihmeellisempää. Annoksen possu oli pekonin muodossa suklaan kanssa ja nauta puolestaan esiintyi veren muodossa. Kertoivat, että veri käyttäytyy valkuaisen tapaan vatkattaessa. No niin, ennenkin olen kuullut naudan veren käyttämisestä jälkiruoassa. Harmi, ettei vatsaan enää mahtunut yhtään jälkiruokaa. Tuon annoksen olisin vielä halunnut kokeilla. Vaan fiksu lopettaa ennen kuin ilo kääntyy itkuksi.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Nutella-juustokakku

Tämä kakku on kuulemma ollut somehitti kevään 2015 aikana. No, somesta minäkin tämän bongasin, joten lienee sitten totta. Ilmeisesti ohje on kotoisin Lunni leipoo -blogista. Tai sieltä minä ainakin sen nappasin. Lopputulosta maistaneena sanoisin, että kannattaa kyllä kokeilla. On erinomaisen maukas esitys.


Tässä leipurina toimi parempi puolisko, joka on meillä juustokakkuexpertti. Minä hoidin ostokset, joten ranskankerma vaihtui smetanaan. Ranskankermahan on vähän kuin light smetana ja kevyttuotteet sisältävät aina jotain hötöainetta, jolla rasvanpuute korjataan. Näin myös ranskankerma: hyi, en käytä. Taivuin kuitenkin tällä kertaa kirjaamaan smetanan vain vaihtoehdoksi.

pohja
175 g Dominokeksejä
80 g voita

täyte
130 g valkosuklaata
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 kananmunaa
150 g ranskankermaa (tai smetanaa)
100 g Nutellaa

Ranskankerman (tai smetanan), tuorejuuston ja munien on syytä olla huoneenlämpöisiä leivonnan alkaessa. Älä kuitenkaan hätäile, jos luit tämän vasta nyt uunin ollessa jo melkein lämmin. Kyllä siitä kakku syntyy viileilläkin aineksilla. Täydelliseen tulokseen pyrittäessä pikkuasioiden merkitys kuitenkin korostuu.

Sulata valkosuklaa esim. varovasti vesihauteessa ja anna sen jäähtyä. Valmista pohja. Sulata voi ja jauha keksit jollain sopivalla koneella hienoksi. Sekoita keksit ja sulatettu voi ja levitä tasaisesti leivinpaperilla vuoratun, halkaisijaltaan 20-22 cm kokoisen, irtopohjavuoan pohjalle. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Notkista tuorejuusto kulhossa vatkaamalla sitä esim. lusikalla. Lisää munat yksi kerrallaan. Sekoita lopuksi joukkoon vielä valkosuklaa ja ranskankerma (tai se smetana). Kaada täyte pohjan päälle irtopohjavuokaan. Lämmitä Nutellaa hetki mikrossa. Tiputtele pinnalle reilun ruokalusikan kokoisia nokareita Nutellaa. (Tekijän huomio: 20 cm vuoka on niin pieni, ettei siihen oikein isolla lusikalla saa kuin pari nokaretta, ei siis onnistunut ihan ohjeen mukaisesti tämä homma)  Vedä veitsellä nokareiden halki pysty- ja vaakasuuntiin niin, että pinnalle muodostuu pyörteitä.

Paista kakkua 150-asteisessa uunissa n. 40-50 minuuttia. Valmiin kakun täyte näyttää reunoilta hyytyneeltä, mutta on kekeltä vielä hieman hyllyvää. Avaa uunin luukku niin, että kosteus poistuu. Käännä lämpö pois uunista, laita luukku kiinni ja anna kakun hyytyä jälkilämmöllä vielä noin tunnin ajan.

Anna kakun jäähtyä täysin ensin huoneenlämmössä ja siirrä se sitten jääkaappiin. Parhaimmillaan se on seuraavana päivänä.

Eihän tuosta kakusta ihan täysin ohjeen kuvan näköistä tullut. Epäilys tosin heräsi, että Lunnin blogin kuva on otettu ennen paistamista. Paistettava juustokakku kun yleensä kohoaa uunissa tasaisesti, mutta lässähtää jäähtyessään keskeltä niin, että reunoille jää korkeampi rengas. Näistä huolimatta tämä kakku oli todella hyvää. Lisäksi se on varsin riittoisaa, sillä noin tuhtia evästä ei kovin isoa palaa pysty kerralla syömään.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Parsaa uunissa

Parsan olen yleensä kypsentänyt pannulla. Helppoa ja nopeaa. Vaan niin on tämäkin tapa, jonka Soppa 365 kertoi.


Kuori parsat nupusta alaspäin ja katkaise paksu tyvi pois. Lado parsat leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 175-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Lorauta päälle tilkka oliiviöljyä ja ripaus suolaa.

Tämä ei nyt oikein voi mennä pieleen. Tykkäsin. Tämä tapa lisäksi vapauttaa kivasti kädet muuhun puuhaan, vaikkapa hollandaisekastikkeen valmistamiseen. Ja jos ei ole muita askareita, voi käteen ottaa vaikka viinilasin.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kanaa soijalla ja hunajalla maustettuna

Huippukokkien kotiruokakirjojen parissa jatkamme taas. Tällä kertaa palaan lahjaksi saamaani Tomi Björckin kirjaan Huippukokin kotiruokaa. Siitä löytyy tämänkertainen ohje, joka osoittautui oikein näppäräksi. Hetkinen tätä pitää odotella, mutta lopputulos on maukas.


Sen verran toimin eri tavalla, että käytin vain rintaleikkeitä kokonaisen kanan sijaan. L'uomukanan rottinkirinta sopi tähän hyvin. Nahasta tuli niin rapsakka ja maukas, että sen söi oikein mielellään. Kahdelle rintaleikkeelle puolitin ohjeen.

1 kokonainen kananpoika
1 sipuli
1 sitruuna
1 rkl inkivääriä
4 valkosipulin kynttä
1/2 dl hunajaa
1 rkl valkopippuria
3 rkl suolaa
1 rkl sormisuolaa
1 l vettä
3 dl valkoviiniä
2 dl soijaa

koristeeksi
hienonnettua korianteria
punaista chiliä
sitruunaa

Leikkaa sitruuna renkaiksi ja hienonna sipuli ja valkosipulit sekä inkivääri. Kiehauta nesteet ja hunaja ja lisää sitruuna, sipulit ja inkivääri. Anna hautua noin 5 minuuttia.

Laita kana liemeen, kiehauta ja anna hautua miedolla lämmöllä 30-45 minuuttia. Nosta kana liemestä ja friteeraa 175-asteisessa öljyssä 5 minuuttia tai paahda 220-asteisessa uunissa 7 minuuttia, kunnes kana on kullanruskea.

En friteerannut, vaan paahdoin uunissa. Hyvin onnistui sekin. Ohjeessa ei ehdotettu mitään lisäkettä. Vähän tylsä olisi pelkkää kanaa syödä, joten keitinpäs kaapista löytyneitä nuudeleita kaveriksi. Kävi hyvin. Ei paha, teen toistekin.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...