maanantai 16. huhtikuuta 2018

Herkkusuut New Yorkissa: Minetta Tavern

Pääsiäisen tienoilla kävimme pitkästä aikaa New Yorkissa. Tällä kertaa päätin vihdoin käydä maistamassa Minetta Tavernin kuuluisaa Black Label burgeria. Jo edellisellä New Yorkin vierailulla kävimme kokeilemassa onneamme ravintolassa, mutta tuolloin ilman pöytävarausta meidät käännytettiin ovelta. Nyt olimme hereillä ja varasimme pöydän jo muutamaa viikkoa etukäteen.


Minetta Tavern sijaitsee Manhattanin Greenwich Villagessa lähellä Washington Square Parkia. Black Label burger on ravintolan tunnetuin annos. Burgeri on hyvin pelkistetty, sen pihvi on se pihvi. Pihvin lisäksi oman leipomon briossin välissä onkin vain karamellisoitua sipulia. Halutessaan mukaan saa myös juustoa. Burgeri tarjoillaan ranskalaisten kanssa. Lautasen reunalta löytyy myös tomaattia, salaattia sekä suolakurkkua.


Black Label burgerin pihvi on tarkkaan varjeltu salaisuus. Pihvi on sekoitettu useammasta eri ruhonosasta jauhetusta lihasta. Osa lihasta on pitkään kuivariiputettua. Lopputuloksena on kyllä todella voimakkaan makuinen pihvi. Varmasti tämä oli parhaan makuinen hampurilaispihvi, jonka olen koskaan syönyt. En silti ollut ihan täysin vakuuttunut tästä burgerityylistä. Tykkään kuitenkin sellaisesta mehevästä burgerista enemmän. Saa sinne väliin laittaa muutakin.


Parempi puolisko päätti valita annoksensa päivän erikoisista. Gnocchit olivat kuulemma erinomaisen maukkaita. Lisäpisteitä tuli annoskoosta, joka ei ollut ihan överi.


Jälkiruoissa paikan erikoisuuksia ovat kohokkaat, jotka vaihtelevat päivittäin. Tällä kertaa tarjolla oli suklaakohokas. Kuvassa pienen näköinen kohokas on oikeasti todella suuri kahdelle hengelle tarkoitettu annos. Otimme sen kaveriksi jäätelöä, kun sellaista tarjoilijamme suositteli. Yhdistelmä oli toki mainio. Suklaakohokas oli todella kuohkea ja suklainen. Suosittelen.

Minetta Tavern oli todella mielenkiintoinen tuttavuus. Pöytämme sijaitsi lähellä keittiötä ja näimme kaikki saliin kannettavat annokset läheltä. Tarjolla oli paljon mielenkiintoisia annoksia, etenkin meille lihansyöjille. Black Label burger oli mainio tuttavuus, mutta tuskin tilaan sitä enää toisen kerran. Sen sijaan Minetta Taverniin voisin hyvinkin palata uudelleen. Ravintolan läheltä löytyi useita kivannäköisiä baareja, joihin voi lähteä jatkamaan iltaa ruokailun jälkeen.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Herkkusuut Granadassa

Teimme joulukuussa pienen automatkan Espanjan Andalusiassa. Olen kertonut matkastamme enemmänkin matkablogin puolella. Vierailimme myös Granadassa, joka sijaitsee sisämaassa vuorten syleilyssä. Kaupunki on tunnettu erityisesti Alhambran palatsista, joka on Espanjan suosituin nähtävyys. Annettavaa kaupungilla on kuitenkin myös ruokamatkailijalle.


Espanjalaisen tapas-kulttuurin synnystä on monia tarinoita, mutta usein kulttuurin syntypaikkana pidetään joka tapauksessa nimenomaan Andalusiaa. Nämä viinin kanssa tarjoillut pikkupurtavat ovat perinteisesti olleet ilmaisia kyytipoikia juomalle. Monissa paikoissa käytännöstä on luovuttu, mutta Granadassa se on edelleen käytössä. Tapaksia voi tilata ihan erikseenkin listalta maksua vastaan, mutta uusi annos saapuu pöytään myös jokaisen viini- tai olutlasillisen myötä.


Olin toki lukenut tästä käytännöstä matkopaskirjasta, mutta silti se ehti nälän koittaessa unohtumaan. Alhambran palatsissa vietetyn iltapäivän jälkeen siirryimme hotellin kautta kaupungille etsimään syötävää. Meillä oli yksi tietty ravintola mielessä, mutta hotellin concierge ei saanut meille sieltä pöytää varmistettua. Itse asiassa ravintolassa ei edes vastattu puhelimeen.


Päädyimme lopulta nopealla silmäyksellä kivalta vaikuttavaan kansankuppilaan nimeltä Los Manueles. Tämä juuri sata vuotta täyttänyt ravintola oli tupaten täynnä ja yleisö näytti lähinnä paikallisilta. Saimme viimeisen vapaana olleen pöydän. Silmäilimme ruokalistaa ja tilasimme vähän kaikenlaista. Tapaksethan ovat pieniä annoksia, joten niitä voi ottaa aika monta.


Pian kävi ilmi, että etenkin osa tilaamistamme annoksista oli yllättävän suuria. Kun oluen kyytipoikana tuli vielä lisäannos, alkoi tilanne näyttää huolestuttavalta. Juoman pienestä koosta johtuen sitä oli tilattava lisää, mistä syystä saimme jälleen lisää ruokaa.


Lopulta saimme syötyä vain muutaman annoksen ihan kokonaan. Tarjoilija kävi leikkimielisesti tätä hämmästelemässä. Otimme lopuksi vielä espressot. Laskua pyytäessämme tarjoilija kävi vielä kurkistamassa kahvikuppeihin, ettei sinnekin vain ollut jäänyt jotain pohjalle. Illallinen oli erittäin onnistunut, vaikka tyhmyyttämme vähän haaskasimmekin hyvää ruokaa. Koskaan ei tunnu kivalta heittää ruokaa pois.


Paitsi tapaksistaan, on Granada tunnettu myös churroistaan. Nämä uppopaistetut taikinapötköt ovat paremman puoliskoni mielestä aina olleet tylsiä. Minä olen maistanut ihan hyviäkin churroja, joten päätimme antaa Granadalle myös tässä asiassa tilaisuuden näyttää kyntensä. Valitsimme matkaoppaan mukaan kaupungin parhaan churropaikan Gran Cafe Bib-Ramblan.


Churrot olivat varsin koruttoman näköisiä, mutta maku oli todella hyvä. Ne maistuivat enemmän suolaisilta kuin makeilta. Paksuun kaakaoon dipattuina ne maistuivat kylmänä Granadan talvipäivänä todella hyviltä. Yhteen annokseen kuului kuusi churroa, mikä oli kyllä ihan maksimimäärä meille kahdelle. Tällaisia rasvaisia leivonnaisia ei makean kaakaon kanssa voi kovin paljoa syödä kerralla.

Granadan visiitissämme oli vain yksi ongelma: se oli kovin lyhyt. Talvisessa vierailussa hyvänä puolena oli turistien pieni määrä. Silti kaupunki olisi kiva nähdä myös kesällä. Palaamme varmasti vielä uudelleen.

Ps. Se Alhambran palatsi on muuten todella upea.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...