torstai 27. lokakuuta 2016

Herkkusuut USA:n sydänmailla, osa 5: Austin

Edellinen osa: osa 4: New Orleans, seuraava osa: osa 6: Amarillo

Tämä route 66 -matkamme oli nyt täysin poissa raiteiltaan. Edellisen osan kohteemme New Orleans oli jo hyvin kaukana alkuperäiseltä reitiltä. Paluumme takaisin ruotuun tapahtui Texasin kautta. Tämä suurin (Alaskan jälkeen), joskaan ei ehkä kaunein, osavaltio tarjoaisi näkemistä useammankin reissun tarpeiksi. Pinta-alaa kun Texasissa riittää yli kahden Suomen verran. Me yritimme onnistua muutaman päivän läpiajelulla poimimaan rusinat pullasta.


Monissa eri julkaisuissa olin nähnyt Texasin pääkaupunki Austinia kehuttavan myös osavaltion kulinaristiseksi pääkaupungiksi. Anthony Bourdainin No Reservations -sarjan Austin-jakso nostatti veden kielelle esitellessään upeita smokerissa hitaasti grillattuja lihoja, joiden mehevyyden pystyi suorastaan aistimaan tv-ruudun välitykselläkin. Myös jossain vuoden 2015 Kauppalehti Option numerossa esiteltiin Austinia ruokamatkailukohteena.

Austin ei ihan hirveän helposti sopinut reitille, sillä se oli vähän turhan kaukana lännessä. Jouduin tekemään reittiin kohtalaisia uudelleenjärjestelyjä, mutta lopulta päädyin tyydyttävään ratkaisuun, joka ei kuitenkaan pidentänyt päivätaipaleita liian pitkiksi. Yövyimme Austinissa kaksi yötä ja jatkoimme siitä matkaa edelleen pohjoiseen kohti Oklahoman osavaltiota.


Teksasissa syödään perinteisesti paljon lihaa. Myynnissä näkyikin mm. t-paitoja, joissa esiteltiin texasilaista ruokapyramidia: alimpana oli kolme nautaa, keskellä kaksi ja huipulla yksi nauta. Texasilainen barbecue on ihan oma lukunsa. Lihanpalat saavat muhia pitkään savustusgrillissä eli smokerissa matalassa lämmössä. Lopputuloksena on mehukasta ja mureaa lihaa, jonka syömisessä ei ruokailuvälineitä tarvita. Texasilaiseen barbecue-ravintolaan ei kannatakaan laittaa parhaita vaatteita päälle. Ruokailu näissä ravintoloissa on totaalinen kontaktilaji, jossa rasvatahroja ei voi välttää.


Austinin bbq-ravintoloista mainitaan yleensä vähintään Franklin Barbeque, joka on useammassakin listauksessa nostettu kaupungin ykköseksi, usein jopa koko Texasin parhaaksi lajissaan. Koska kyseinen ravintola sijaitsi kätevästi keskustan kupeessa, valitsimme sen ykköskohteeksemme kaupungissa. Kävelymatkaa hotelliltamme Hilton Austinista kertyi vain reilun vartin verran.

Franklin myy yön aikana grillattua lihaa paunahinnalla. Ravintola avaa ovensa klo 11 ja sulkee, kun myytävät loppuvat. Yleensä viimeistään kolmelta laitetaan lappu luukulle. Usein jonon pituus on vähintään puolesta tunnista tuntiin. Paikan bravuuri on naudan brisketti, mutta myös possun ribsejä, nyhtöpossua, makkaraa ja kalkkunaa on tarjolla. Lisukkeista löytyy mm. kaalisalaattia. Kasvissyöjän ei tarvitse paikalle vaivautua.


Tarkoituksenamme oli saapua Franklinille jonottelemaan hyvissä ajoin, mutta hairahduimme matkalla Texasin osavaltion kongressitalolle. Siellä oli juuri lähtemässä ilmainen opastettu kierros, jota emme voineet vastustaa. Tästä johtuen olimme perillä vasta kello yhden tietämillä. Jono jatkui ulos asti. Ystävällinen henkilökunnan edustaja kävi aina välillä kertomassa jonoon saapuneille uusille ihmisille arvion jonotusajasta sekä ruoan saatavuudesta kyseisen ajan kuluttua.

Meidän kohdallamme jonotusaika oli noin puoli tuntia ja oletettavasti osa myyntiartikkeleista olisi siinä vaiheessa lopussa. Arvion mukaan kuitenkin jotain syötävää pitäisi olla vielä jäljellä. Arvio jonotusajasta piti varsin hyvin kutinsa. Ruoka ei ollut päässyt loppumaan, joten olisimme saaneet kaikenlaista lihaa niin halutessamme. Tyydyimme kuitenkin tilaamaan lähinnä naudan briskettiä sekä vähäsen possun ribsejä ja makkaraa. Lisäksi otimme vähän kaalisalaattia. Muutama leipäviipale lyötiin vielä mukaan kaupan päälle. Jälkiruoaksi otimme pienet pekaanipiirakat, ne kun ovat Texas-Oklahoma-akselilla tolkuttoman hyviä.


Aluksi hieman jännitti tilata lihaa paunahinnalla, mutta onneksi henkilökunta osasi hyvin opastaa järkevän määrän valinnassa. Joskin jenkkiläisen järkevä määrä oli meille ehkä vähän ylimitoitettu. Ruoka oli aivan käsittämättömän maukasta ja mehukasta. Yritimme syönnin lomassa suupielet rasvaa valuen keskustella pöydän toisessa päässä istuvan oregonilaisen biologiherran kanssa. Franklinilla on varsin vähän pöytätilaa, joten paikat täytetään tehokkaasti.

Lihaisa lounas oli yksi maukkaimpia koskaan nauttimiani. Paikka oli aika askeettinen, eikä ruoan esillelaitosta kannata edes puhua. Silti maun ollessa tätä tasoa ei enempää voi ihminen vaatia. Jälkiruokapiirakat olivat onneksi paperiin pakattuja, sillä niille ei jäänyt tilaa. Söimme ne lopulta hotellihuoneessa noutokahvin kaverina alkuillasta. Lounaan jälkeen olimme niin täynnä, että vyöryimme suorinta tietä kohti hotellia lepäilemään hetkeksi.


Jos Texasista pitäisi valita vain yksi kaupunki, jossa voisi vierailla, valitsisin ehdottomasti Austinin. Nuorekas yliopistokaupunki on varsin maltillisen punaniskainen, moni teksasilainen pitääkin kaupunkia varmasti outona. "Keep Austin weird", kuuluu osuvasti kaupungin tunnuslause. Kun hyvän ruoan lisäksi kaupunki on tunnettu hyvästä musiikkitarjonnasta, ei paikasta voi olla tykkäämättä. Helposti olisimme voineet viettää Austinissa enemmänkin aikaa, mutta valitettavasti moottoritie oli jo kuuma ja matkan oli jatkuttava.

Seuraavaksi: osa 6: Amarillo

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Herkkusuut USA:n sydänmailla, osa 4: New Orleans

Edellinen osa: osa 3: Saint Louis, seuraava osa: osa 5: Austin

Route 66 -matkaa suunnitellessamme parempi puolisko kysäisi, että sopisiko New Orleans mitenkään reitille. Eihän se sopinut, mutta pienen sovittamisen jälkeen tilanne oli toinen. Uusi suunnitelma sisälsi miltei kahden viikon kiertomatkan syvään etelään.


New Orleans on hyvä kohde ruokamatkailijalle. Creoli- ja cajun-keittiöt kohtaavat kaupungissa tehden siitä hyvin ainutlaatuisen kulinaristisen kohteen USA:ssa. Creolit ovat entisten siirtomaaisäntien, eli ranskalaisten ja espanjalaisten, jälkeläisiä, cajunit puolestaan ovat nykyisen Kanadan koillisosassa sijaitsevasta Ranskan siirtomaa Acadiasta sotaa paenneiden siirtolaisten jälkeläisiä. Creolit olivat alkujaankin kaupunkielämään tottuneita, kun taas cajunit olivat maaseutuväestöä. Molemmilla on vahva oma ruokakulttuurinsa.


New Orleanshan on alunperin ranskalaisten perustama kaupunki. Se näkyy mm. leivonnaisissa. Kaupungin tunnetuin leivonnainen on ranskalaisilta lainattu beignet. Ilmeisesti neworleansilainen beignet on kuitenkin jollain tapaa erilainen muihin verrattuna. Tätä hieman tippaleivältä maistuvaa erikoisuutta maistoimme Royal Streetin varrella ranskalaisessa korttelissa sijaitsevassa Cafe Beignet:ssa. Beignet oli ihan kiva kerran maistaa, mutta ei tästä mitään ikisuosikkia muodostunut.


Illastimme USA:n kansallispäivänä paikallista perinneruokaa tarjoilevassa Gumbo Shopissa. Alkuun maistoin kaupungin tunnetuimman drinkin sazeracin. Joko viski- tai brandypohjaisena valmistettava juoma osoittautui varsin kivaksi ja se sopi hyvin helteisen päivän iltana nautittavaksi. Tosin sen verran vahvasti oli juomassa makua, ettei niitä yhtä enempää tehnyt mieli nauttia.


Alkuruoaksi maistelimme alligaattorimakkaraa ja gumboa. Pääruoaksi söimme päivän kala-annoksen rapukakulla. Makkara oli sen verran hyvin maustettua, ettei alligaattorin mausta osannut oikein sanoa mitään. Vaaleaa lihaa tuo tuntui olevan. Mausteinen pataruoka gumbo oli sekin maukasta. Tästä ruoasta on ilmeisesti yhtä monta versiota kuin on kokkejakin. Yleensä mukana on niin äyriäisiä kuin lihaakin. Pataa kuuluu hauduttaa pitkään. Tykkäsimme tästä kyllä. Päivän kala-annos oli sekin maukas.


Maistoimme myös po-boy -leipää, joka on yksi neworleansilaisista klassikoista. Tämä köyhien eväs on nykyään tarjolla perinteisen paahtopaistitäytteisen lisäksi useana muunakin versiona. Kokeilimme näitä mm. monen parhaana pitämässä Mahony's Po-boy Shopissa. Sekä katkarapu- että paahtopaistiversiot olivat erinomaisen maukkaita. Leipä kannattaa tilata kaikilla herkuilla (dressed), jolloin mukaan tulee salaattia, tomaattia, suolakurkkua ja majoneesia. Eri versioissa tosin täytteet voivat vähän vaihdella.

Kaupungin ruokatarjonnassa olisi tutustuttavaa riittänyt pidemmäksikin aikaa kuin kolmeksi päiväksi. New Orleans menikin heti uuden tutustumisen arvoisten kaupunkien listalle. Jenkkiläiseksi kaupungiksi hyvin rentotunnelmainen New Orleans tarjoaa paljon nähtävää ja tehtävää useammankin vierailun tarpeiksi.

Seuraavaksi: osa 5: Austin

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...