Siem Reapissa: Blossom Café

Kesälomareissullamme vietimme joitain päiviä Siem Reapin pikkukaupungissa Kambodžassa. Kävimme kahvilla hienoista cupcakeistaan tunnetussa Blossom Caféssa. Paikka mainostaa olevansa kakkutaidegalleria ja kyllähän ne kakut melkoisen upeita ovatkin.

Aiemmillakin Kambodžan vierailuilla olemme yrittäneet ruokailla ja tehdä ostoksia vastaavissa voittoa tavoittelemattomissa paikoissa, joissa autetaan maan huonompiosaisia asukkaita pääsemään elämässä eteenpäin kouluttamalla heitä ammattiin. Tällaisia paikkoja onkin hyvä suosia maassa, jossa työntekijän oikeudet eivät kovin kummoiset ole. Ahne ravintolanomistaja voi helposti teettää palkollisillaan kahdentoista tunnin työpäiviä kuutena päivänä viikossa miltei olemattomalla palkalla.

Blossom Café on erityisen hieno organisaatio myös siksi, että se kouluttaa nimenomaan paikallisia naisia. Naisten aseman parantaminen ja koulutustason nostaminen on paras tie kohti valoisampaa tulevaisuutta mille tahansa kansakunnalle.

Ne cupcaket muuten olivat erinomaisen makuisia. Lisäksi jäälatte oli parasta mitä matkan varrella eteemme saimme. Juoma peittosi starbucksit mennen tullen.

Blossom Café löytyy kävelymatkan päästä Old Marketin alueelta eli ihan kaupungin keskustasta.

Kaffan kylmäuutettu kahvi

Kylmäuutettu kahvi on hyvää kesällä. Tai siis varmasti olisi, jos olisi se kesä. Vaan nythän keli on lämpenemään päin.

Joka tapauksessa kuulin helsinkiläisen luottopaahtimoni Kaffan tuoneen markkinoille kylmänä juotavan kahvin, joka on valmis nautittavaksi, eikä sisällä mitään hämmentäviä ylimääräisyyksiä, kuten moni muu kaupan kylmäkaapin kahvia sisältävä juoma. Myös markkinointislogan on hyvä: cold is the new black.

Kun emme keksineet mistä näitä saisi, menimme ihan paikan päälle Kaffan kahvilaan Helsingin Pursimiehenkadulle katsomaan. Siellä tuota juomaa olisi saanut hanasta. Tyydyimme kuitenkin nappaamaan pari putelia mukaan ja vähän papuja päälle.

Ja kun kahvilassa ollaan, pitihän sitä kahviakin maistaa. Parempi puolisko otti kesän kunniaksi jäälaten, joka oli törkeän hyvää. Itse tilasin ruandalaista kahvia aeropressillä valmistettuna. Kivan hedelmäistä, jopa pähkinäistä, oli tämä. Ei paha. Kaffalta nämä kahvihommat luonnistuvat.

Kylmäuutetun kahvin valmistamiseksi löytyy cold drip -laite, joka on pikkuisen hintava. Jos tällainen välineurheilu kiinnostaa, niin laitetta näkyi Kaffan kaupassa olevan hyllyssä. Nettikaupasta en samaista laitetta löytänyt. Itse sekoitan kahvin ja veden purkissa ja annan tekeytyä jääkaapissa ennen suodatusta.

Mutta vaikka kylmäuutettu kahvi syntyy itsekin tehtynä helposti, tulee näitä Kaffan uutuuksia tuhottua jokunen kesän aikana. Jos siis sitä kesää riittää.

Kahvihifistelyä Fratellossa

Hesarissa oli jo pitkän aikaa sitten juttu tai parikin kahvihifistelijöiden siirtymisestä espressopohjaisista juomista takaisin suodatinkahvin pariin. Lehdessä kerrotiin kahviloista, joissa suodatinkahvi on tuoretta paahtoa ja se jauhetaan ja valmistetaan juojalle kuppi kerrallaan. Kahvipapujen suhteen ollaan myös tarkkoja, eli niiden alkuperä ja lajike ovat tarkasti tiedossa. Paahtoaste on varsin vaalea, koska liian tummaksi paahtaminen vain peittää kahvin ominaispiirteet ja tekee kaikista kahveista samanmakuisia.

Nyt sitten kesälomalla lopulta kerkesin käymään Fratello Torrefazionessa Kluuvin kauppakeskuksessa kokeilemassa sifonilla valmistettua kahvia.

Ensisilmäyksellä sifonia ei tunnista kahvikoneeksi. Alla on lämmitin, jonka päälle tulee lasinen vesiastia. Toinen lasiastia laitetaan tämän ensimmäisen päälle niin, että sen alaosassa oleva putki tulee alemman säiliön sisälle. Ylemmän astian pohjalle putken yläpäähän laitetaan suodatin. Vesi nousee kuumetessaan ylempään astiaan, jonne lisätään kahvi lämpötilan ollessa sopiva. Kun kaikki vesi on ylhäällä, otetaan lämpö pois päältä ja odotellaan, että valmis kahvi valuu suodattimen läpi alempaan astiaan.

Sifoni toiminnassa. Ylemmässä astiassa mukana lämpömittari.

Tai jotenkin noin se näytti tapahtuvan. Varsin työlään oloista, mutta lopputulos oli todella hyvää. Vaikka meillä kotona melkoinen valkoima erilaisia kahvityövälineitä onkin, en ehkä sifonia kuitenkaan menisi hankkimaan.

Sen sijaan AeroPress voisi olla ihan kiva lisä. Sitä myös kehuttiin Hesarin jutussa. AeroPressin avulla kahvia valmistettaessa vesi lämmitetään erikseen ja kaadetaan kahvin päälle. Lopullinen kahvijuoma syntyy painamalla neste männällä suodattimen läpi. Myös AeroPressillä kahvi tehdään kuppi kerrallaan. Juuri sopivan kuuloista nysväystä, sopii minulle.

Kylmää kahvia

Kylmää kahvia, kaikkea kummaa sitä ihminen keksiikin! Ulkomailla tämmöisiä tarjoillaan ja ollaan sitten kummissan, kun suomalainen haluaa kupposen kuumaa. Talvilomalla Bangkok-Hua Hin-akselilla Starbuckseissa vieraillessa tämmöiseen ilmiöön taas kerran törmäsimme. Sanotaan kyseisestä yrityksestä mitä tahansa pahaa, niin ainakin minun mielestäni heidän putiikeistaan saa kelvollista kahvia. Ainakin se on aina samanlaista, eli tietää mitä tuleman pitää.

Normaalit kahvikäytännöt menevät aina reissun päällä vähän sekaisin. Minä en yleensä juo maitokahveja muutoin kuin aamiaisella. Myöhemmin päivällä espresso riittää. Reissussa kuitenkin tekee mieli istahtaa vähän pitemmäksikin aikaa kahville ja kenties siinä sivussa vähäsen silmäillä paikallisia uutisia jostain sanomalehdestä tms.

Mainitulla talvilomareissulla päätin lopulta kokeilla jäälattea, joka ei sitten yhtään pöllömpi juoma ollutkaan. Sen verran tästä kylmästä kahvin olomuodosta ihan jopa innostuin, että reissun aikana tuli kokeiltua Starbucksin valikoimasta melkein kaikki kylmät vaihtoehdot. Osa näistä oli ihan tolkuttoman imeliä. Perussuodatinkahviakin kokeilin kylmänä. Ilman maitoa ja sokeria se oli aika karvaan makuista.

Nyt sitten kesälomareissulla New Yorkissa jäälatte oli jo se normaali kahvi, jota väsyneitä jalkoja viileissä sisätiloissa lepuutellessa tuli pillillä imeskeltyä. Ihan normaalina jatkeena tälle trendille meillä on nyt reissun jälkeen aina välillä kotonakin pyöräytetty jäinen mukillinen maitokahvia.

Jäiden määrä kahvissa tuntuu olevan hyvin tärkeässä osassa. Kahvihan on ensin aina kuumaa. Kun jäitä on mukissa tarpeeksi, jäähtyy kahvi sopivasti. Jos juoma jää vähän haaleaksi, se maistuu oikeastaan aika pahalle. Siis sen pitää olla joko kuuma tai kylmä, mutta ei siltä väliltä.

Kahviloita ja muita

Onpas ollut kehno alkuvuosi täällä blogirintamalla. Hieman on ollut keittiössäkin hiljaista, lähinnä olen tuttuja peruspöperöitä valmistellut ja leipää leiponut. Syynä tähän ei ole innostuksen hiipuminen, vaan asunnonvaihtoprojekti, joka on imenyt ylimääräisen energian aikas tehokkaasti. Nyt onneksi vähän rauhoittuu, kun saadaan kaupat puolin ja toisin tehtyä ja jäämme odottamaan uuden asunnon vapautumista vähintään kuukaudeksi, ehkä jopa kahdeksi. Uudessa kodissa on sitten ihan unelmakeittiö, mutta siitä varmasti lisää myöhemmin.

Tässä ajattelin raapustaa yhteen postaukseen pari kahvilavierailua sekä yhden pastramileivän, joihin olemme lähiaikoina tutustuneet. Aloitan jo joulun alla ohi ajaessamme pysähdyspaikkana toimineesta Marjamäen Pajutilasta, joka sijaitsee Kangasalan (jotenkin huonosti taipuva paikannimi) syrjäkylällä n. 18 km Tampereelta. Paikka on täynnä kaikenlaista pajusälää ja erinäistä sisustushommelia. Kyseessä on jonkinlainen vanhan maalaistalon pihapiiri, jonka eri rakennuksissa on monenmoista myytävää tarjolla. Joulun läheisyys paistoi tarjonnassa, sillä erilaista aiheeseen sopivaa koristetta oli enemmän kuin laki salli.

Meidän matkalaisten kannalta mielenkiintoisin tarjonta keskittyi sinne kahvilan puolelle. Erilaista kakkua oli tarjolla kohtalaisen isossa määrin, kovasti mieleen tuli nelostien varrelta löytyvä vakiopysähdyspaikkamme Karoliinan Kahvimylly. Otimme kahvin kaveriksi palan mansikkajuustokakkua New York-tyylillä. Kakku oli erittäin hyvää ja pala ei onneksi ollut ihan yhtä iso kuin Nykissä oikeasti. Tuollainen kakku kun on vähän tuhdimman puoleinen.

Tämän vuoden puolella käväisimme vihdoin ensivierailulla uudistuneessa Café Engelissä Senaatintorin kulmilla. Samalla pääsimme ihailemaan torin keskellä komeilevaa valokuutiota. Engel on aina ollut kiva kahvila ja remontin myötä se on saanut hieman lisää tilaa. Jotenkin tulee aina hyvä mieli, kun voi vain istua pöytään ja tarjoilija tulee kysymään tilauksen perään. Kahviloissahan tämä ei nykypäivänä enää ole kovin yleistä Suomessa.

Jotain omenahommelia yritin listalta tilata kahville kaveriksi, mutta se oli kuulemma päässyt jo loppumaan siltä päivältä. Jouduin siis "tyytymään" sitruunamarenkikakkuun, joka oli erinomaisen kirpsakan hyvää. Vaimoke puolestaa tilasi palan banaanisuklaakakkua, jota tulikin holtittoman iso pala. Oli kuulemma hyvää, mutta vähemmälläkin olisi pärjännyt.

Teimme aiemmin tälllä viikolla pikaisen ekskursion paikallis-Chicosiin, jossa oli tarjolla Kalifornian herkkuja. Kokeilin pastramileipää ihan vain vanhasta muistista, semmoista kun ei Suomessa juuri ole tarjolla näkynyt. Tiedä sitten, onko Kaliforniassa tapana tehdä pastramileivät eri tavalla kuin New Yorkissa, mutta kyllä tuo kovasti erilainen oli. Maku oli hyvä ja leipä oli mehukas, mutta mausteet kyllä jyräsivät jo itsessään maukkaan pastramin varsin vahvasti.

Muutama ihan ruokaohjekin on tuossa jemmassa kirjoittamistaan odottamassa. Pitäisi nyt yrittää taas ryhdistäytyä. Helmikuussa siis luvassa ehkä vähän tehokkaampaa kirjoittelutahtia.

Kahvilla Musiikkitalossa

Käväisimme eilen pikavisiitillä uudessa Musiikkitalossa Helsingin keskustassa. Vaimoke on työnsä puolesta päässyt paikkaan jo tutustumaan, mutta minulle tämä oli ihan ensimmäinen kerta. Visiitti oli hyvin pikainen, sillä kävimme vain kahvilla.

Vaimoke nautti kahvinsa kanssa vadelmaleivoksen ja minä otin korvapuustin. En vain voi vastustaa korvapuustia. Makeita leivonnaisia tulee syötyä todella harvoin, joten ne toimivat aina hyvin. Kahvila oli ihan kivan oloinen, joskaan mitään erityisen intiimiä tunnelmaa ei tämmöiseen isoon tilaan ole mahdollista saada. Erikoiskahvit tehdään näköjään ihan oikeaoppisesti käsin, eikä automaattilaitteella.

Samalla tuli havaittua, että pienellä varaslähdöllä töistä saamani uusi Nokialainen Lumia 800 ottaa ihan kelvollisia valokuvia, ainakin aiempiin kännykkäkamerakokemuksiini verrattuna.

Kotimatkalla piipahdimme Liisankadun ja Creman kahvikaupan kautta. Jouluna tuli hörpittyä niin paljon kahvia, että pavut pääsivät hupenemaan varsin vähiin. Nyt sitten on taas reilu kilo jääkaapissa odottelemassa.

Kotimaista tuoretta paahtoa löytyi Helsinkiläispaahtimo Kaffa Roasteryn espresson muodossa. Vaikka tuoreus onkin Kaffan ehdoton valtti (ja kahvihan on tuoretuote), niin valitettavasti sen paahteet eivät aivan pärjää Etelä-Italailaisille, sori vaan. Niinpä oli aivan pakko ostaa myös kerrassaan mainion Napolilaispaahtimo Passalacquan vähän keskimääräistä enemmän robustaa sisältävää Ibis Redibistä (tuo yllä olevan kuvan keltainen pakkaus, jossa kuva Rasmuksen laulajasta). Tämmöinen vahvempi napolialaistyyppinen kahvi on ollut meille parhaiten maistuvaa jo pitempään. Italiassahan kahvit vahvenevat etelään mentäessä. Tällaista ei valitettavasti lähempää oikein saa.

Minulle käynti olikin ensimmäinen Creman putiikissa, vaimoke on siellä aiemmin meidän asiointimme hoitanut. Havaitsin samalla, että valikoimaan kuuluvat myös Malmö Chokladfabrikenin suklaat. Niitä suosittelen lämpimästi. Ovat erittäin laadukkaita, käsintehtyjä, eivätkä sisällä lisäaineita, toisin kuin melkein kaikki muut (mm. Valrhona).

Kahvilla Linnunlaulussa

Kohtalaisen pitkään pysyi minulta salaisuutena tämä Helsingin Linnunlaulun Sinisessä huvilassa sijaitseva kahvila. Kahvilan nimi on selkeästi Sinisen huvilan kahvila.

Paikka ei oikein voisi kauniina päivänä parempi olla. Ulkopöydistä voi valita oman mieltymyksen mukaan joko suoraan auringossa tai puiden katveessa sijaitsevan. Kahvissa ja kahvileivissäkään ei ollut valittamista, mutta kyllä kaikki tarjoilut jäävät ehdottomasti näkymien varjoon. Ylhäältä kalliolta voi katsella Töölönlahden yli Finlandiatalon suuntaan tai sitten toiseen suuntaan Oopperatalolle päin. Lahden toisella puolen puiden välistä vilkkuu Mannerheimintien liikenne. Kaupungin melske on siinä ihan lähellä, mutta silti niin kaukana.

Kävelimme paikalle kesäisenä maanantai-iltapäivänä puoli viiden aikoihin. Pöytiä oli tarpeeksi, sillä istumapaikkoja riitti kaikille, vaikka jonoakin tiskille näkyi hetkittäin muodostuvan. Tarjolla on siis ainakin kahvia, kahvileipiä ja jäätelöä. Joka kerralla epäilyttää, että hyväksytäänkö maksutavaksi muu kuin käteinen. Kirjoitettakoon nyt sitten siis muistiin, että kortit käyvät myös.

Kahvilasta saa kahvia

Näin tosiaan voi tilanne olla, mikäli kahvila sattuu olemaan auki. Kahvi jäi kuitenkin saamatta Helsingin Kalasataman uudessa Ihanassa kahvilassa, jonka luvataan olevan auki kauniina kesäpäivinä. Ehkä olimme liikkeellä väärään aikaan. Päivä kyllä oli kaunis, aurinkoinen ja lämminkin. Kello oli siinä puoli neljä iltapäivällä. Noh, näkymät kaupunkiin päin olivat hienot ja mahdollisesti avoinna ollessaan kahvila on ihan kiva. Tällaisenaan se näytti kahdelta spraymaalilla koristellulta kontilta, palalta mattoa ja joiltain betoniesineiltä.

Korjasimme tilanteen suuntaamalla kohti Aurinkolahden Kahvila Kampelaa, joka sijaitsee ihan Uutelan ja Aurinkolahden välimaastossa. Kehuvat Kampelan lohikeittoa, mutta sitä emme edelleenkään kokeilleet. Sen sijaan söimme kahvin kanssa valtaisan palan pannukakkua hillolla ja kermavaahdolla. Erikoiskahvejakin näkyi olevan tarjolla, kenties kokeilemme sellaisia seuraavalla kerralla. Joka tapauksessa kauniilla ilmalla Kampela on varsin viehättävä paikka.

Viime sunnuntaina satuimme olemaan liikkeellä Helsingin keskustassa ja siinä Lasipalatsin Eat & Joysta mm. luomujauhoja hakiessamme havaitsimme reilusti paikallista julkisuuttakin saavuttaneen kahvila-auto Camionetten siinä samaisen rakennuksen nurkalla. Minulle oli jäänyt auton sijoituspaikka epäselväksi. Kävimme sitten kokeilemassa kinkku-juusto-crepen ja espresson. Crepe oli vähän turhan juustoinen, mahdollisesti makea versio voisi toimia paremmin. Juusto oli kaiken lisäksi niin hyvin sulanutta, että se teki ruokailusta hyvin tahmean operaation. Lopputuloksena puoli naamaa oli juustossa. Kahvi oli hyvää, ja koneenkäyttäjällä näkyi olevan ihan oikeat otteet.

Lisää kesäkahviloita olisi tarkoitus käydä koeajamassa, mikäli kelejä riittää. Ensi viikolla olisi ravintola Olossa grilliruokaa tarjolla työporukallemme korvaukseksi pieleen menneestä pikkujouluillallisesta viime vuodelta. Tästä epäonnistumisesta jossain vaiheessa puolella sanalla mainitsinkin. Toivottavasti ensi viikolla homma menee paremmin. Kenties jotain tarinaa tästäkin reissusta ehkä luvassa sitten jälkikäteen.