Leivätön hampurilainen

Pikaiselta Tukholman pyrähdykseltä palattuamme täytyi väsymyksen hieman jo hellittäessä jaksaa kehittää jotain helppoa ja nopeaa ruokaa. Kirjasta Karppaajan arkiruokaa nappasin idean hampurilaisista ilman leipää.

Tein jauhelihapihvin samalla ohjeella kuin jo pari kertaa aiemminkin. Laitan ohjeen nyt kuitenkin tähänkin varmuudeksi.

hampurilaispihvit
500 g jauhelihaa
1 rkl oliiviöljyä
1 tl dijon-sinappia
1/2 tl suolaa
mustapippuria

Sekoita ainekset taikinaksi. Pyöritä öljytyillä käsillä neljä littanaa pihviä. Paista pihvit pannulla voissa.

hampurilainen
salaattia
tomaattia
juustoa
kurkkua (suola- ja/tai tuore-)
pekonia
4 kananmunaa
majoneesia

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Viipaloi tomaatti, juusto ja kurkut. Paista pekoni ja kananmunat pannulla. Majoneesi syntyy esimerkiksi jo aiemmin mainitussa hampurilaispostauksessa mainitsemallani ohjeella (voit jättää halutessasi ohjeessa käytetyn chipotlen pois). Rakenna hampurilainen siten, että käytät salaatinlehtiä sämpylän sijalla.

Tuli mieleen soveltaa ohjetta käyttämällä salaatin sijaan paistettua munaa sämpylän korvikkeena. Siis kaksi munaa/hampurilainen, yksi alle ja yksi päälle. Pihvejä jäi vähän yli, joten kokeilin tätäkin variaatiota. Toimii muuten paremmin kuin alkuperäinen. Tähän tarvitset siis kahdeksan munaa.

Halloweenleivoksia

Vaimoke tilasi töihin Halloween-juhlistuksiin jotain leivonnaista. Siis mahtava tilaisuus leipoa jotain makeaa, jota ei tarvitse itse syödä! Voin siis päästä vähän toteuttamaan itseäni ja silti pitää kiinni vähähiilihydraattisuudesta. Sehän sopii.

Lainasin ohjeen Kinuskikissalta. Ohje kuulosti kivalta ja helpolta. Pohja on aikalailla perus mokkapalahommeli ja sitten siihen levitetään päälle lakritsiseos. Koristeeksi hassun muotoista marsipaania. Muotit kävin hakemassa Herttoniemestä Bake & Partyn putiikista. Jos leivontatarviketta etsit, sieltä löytyy. Nettikauppakin heillä taitaa olla.

Parhaat yksilöt leivoksista lähtivät siis vaimokkeen mukana töihin. Jäljelle jääneitä käytin tuossa ylhäällä olevaan kuvaan. Minun työkaverini joutuivat kärsimään niistä.

Sen verran muokkasin ohjetta, että vaihdoin Kinuskikissan usein käyttämät Kick-patukat Malacon Must Dark Shotseihin. Siis vähän salmiakkia mukaan. Idea tuli alkuperäisen ohjeen kommenteista, eli en tästäkään voi kunniaa itselleni ottaa.

pohja
300 g suolatonta voita
2 dl sokeria
4 munaa
6 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 dl maitoa

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita joukkoon myös munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne koko ajan sekoittaen vuoroin maidon kanssa taikinaa. Kaada uunipannulle ja paista 200 asteessa n. 10-15 minuuttia.

kuorrute
4 pussia (á 70 g) Malaco Must Dark Shots-karkkeja
2 dl kermaa

Laita kuorrutteet aineet kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä miedolla lämmöllä kunnes karkit ovat sulaneet. Jatka sen jälkeen keittämistä vielä 5 minuuttia. Ota pois liedeltä ja sekoita hyvin. Kaada pohjan päälle ja laita viileään jähmettymään.

Kauli keltainen marsipaani (voit myös käyttää sokerimassaa, jonka voit värjätä keltaisella pastavärillä, kuten alkuperäisessä ohjeessa) ohueksi. Leikkaa marsipaanista muoteilla kuvioita. Leikkaa leivokset, kun kuorrute on jähmettynyt. Koristele marsipaanista leikatuilla kuvioilla.

Kuorrutteesta tuli aivan tolkuttoman tahmeaa, eikä se kovettunut valtavan hyvin. Seurauksena leivoksia ei voinut edes kuvitella pinoavansa edes leivinpaperia välissä käyttäen. Kuljettaminen kävi siis kohtalaisen haasteelliseksi ja osa veijareista vähän kärsikin kuljetuksessa. Kaikki näitä maistaneet kuitenkin olivat tyytyväisiä. Ilmeisesti nämä nyt olivat ainoat itse tehdyt tarjottavat kyseisenä kahvihetkenä. Hyvät ihmiset, ei se leipominen nyt niin vaikeaa ole!

Gulassikeittoa ja juustolettuja

Tässä taas yksi resepti Annika Dahlqvistin kirjasta Karpin tapaan keittokirja. Juustoletut toimivat tässä ikään kuin leivän korvikkeena. Ihan ok ratkaisu. Keitto oli varsin maukasta, tämä päätyy kyllä keitettäväksi toistekin.

Pientä säätöä "täytyi" ohjeeseen taas tehdä. Nimittäin en käytä koskaan tomaattimurskaa, joten korvasin sen kaapista aina löytyvällä Muttin paseeratulla tomaatilla. Toiseksi en myöskään käytä ranskankermaa, koska se on yleensä lisäaineista. Sen korvasin smetanalla, joka valmistetaan oikeista aineksista.

Alkuperäisessä ohjeessa käytetiin myös lihaliemikuutioita, joista nyt ei voi sanoa mitään hyvää. Ne korvasin ehdalla Puljongin lihaliemellä, jota löytyy aina joko kaapista sellaisenaan tai sitten 1 dl annoksiksi pussitettuina pakastimesta. Litran purkista kun yleensä jää yli ja ylijäämä pakastuu kivasti. Samalla vähensin vettä vastaavan määrän.

keitto
400 g jauhelihaa
1 sipuli
5 valkosipulin kynttä
1 rkl kuminaa
1 dl lihalientä
1 purkki paseerattua tomaattia
1 rkl tomaattisosetta
1 tl paprikajauhetta
1 tl suolaa
9 dl vettä
voita
smetanaa tarjoiluun

juustoletut
3 dl juustoraastetta (jotain kermaista juustoa)
3 munaa
3 rkl majoneesia
oreganoa

Laita ensin keitto tekeytymään. Kuullota sipuli voissa kattilassa. Älä kuitenkaan ruskista liikaa. Lisää kattilaan jauheliha ja ruskista se. Lisää tomaattisose, kumina ja paprikajauhe. Laske lämpötilaa ja lisää lihaliemi, paseerattu tomaatti ja vesi. Anna kiehua puolisen tuntia.

Valmista keiton kiehuessa juustoletut. Sekoita juustoraaste, muna ja majoneesi hyvin keskenään. Nosta taikinasta nokareita leivinpaperilla peitetylle pellille. Ripottele pinnalle oreganoa. Paista 250-asteisessa uunissa n. 5 minuuttia, kunnes pinta alkaa ruskistua.

Suosittelen käyttämään itse tehtyä majoneesia. Majoneesin tekeminen on helppoa ja silloin ainakin tiedät mitä se sisältää. Ohjeita on helppo löytää, minullakin on yksi tarjolla kesän hampurilaissessioraportin yhteydessä. Silloin tosin maustoin majoneesin chipotlekastikkeella.

Tarjoa keitto juustolettujen kanssa. Lisää keittoannokseen smetanasilmä ja ripottele sen päälle kuminan siemeniä.

Katastrofilihapullat kukkakaalimuusilla

Lihapullia teki mieli, mutta normaalisti käyttämäni lihapullaresepti sisältää leipäkuutioita, jotka eivät nyt tähän vähähiilihydraattisuuteen oikein sovi. Siksi lähdin etsimään uutta ohjetta. Kaukaa ei tarvinut etsiä, kun postiljooni toimitti kotiin uuden Glorian ruoka & viini-lehden. Siinä oli kansikuvajuttuna tuplalihapullat. Näistä toiset pullat sopivat hyvin tähän tarkoitukseen.

Kaikki oli hyvin siihen asti, kun oli tarkoitus ruveta ruokaa valmistamaan. Silloin huomasin, että tarveaineiden osalta on pienoisia puutteita. Lähdin siinä sitten soveltamaan ja sainkin sitten lopulta aikaiseksi lihapullia, jotka valitettavasti olivat vähän turhan löysiä ja siksi lässähtivät paistettaessa ikävästi. Smetanaa taisi tulla vähän liikaa. Siksi skaalasin smetanan määrää alas päin ohjetta ylös kirjoittaessani. Näillä spekseillä tuloksen pitäisi olla onnistuneempi kuin minulla.

Lisäkkeeksi kaivoin pakastimesta kukkakaalia ja keitin siitä muusia. Keittiöpuutarhasta kaivelin viimeiset kypsät kirsikkatomaatit, joista syntyi kiva salaatti rehupuskan, kurkun ja kuutioidun juuston kanssa.

lihapullat
400 g jauhelihaa
50 g smetanaa
1 kananmuna
2 tl sambal oelek-kastiketta
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
paistamiseen voita

Sekoita ainekset keskenään, pyörittele kostein käsin pyöryköiksi ja paista pannulla voissa kypsiksi. Voit myös hoitaa loppukypsennyksen 200-asteisessa uunissa.

kukkakaalimuusi
450 g (pakaste)kukkakaalia
2 dl vettä
1 tl suolaa
reilu nokare voita
reilu loraus kuohukermaa

Lämmitä vesi kiehuvaksi kattilassa ja lisää kukkakaali. Keitä kypsäksi ja kaada loppu vesi pois. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää suola, voi ja kerma. Kermaa kannattaa ensin lorauttaa vähän ja sitten tarpeen mukaan lisää sopivan paksuuden aikaansaamiseksi. Sekoita hyvin ja tarjoile lihapyöryköiden ja salaatin kanssa.

Kukkakaalimuusi toimii hyvin perunamuusin korvikkeena. Ei se ihan samalta maistu, vaikka karppi niin väittäisikin. Hyvää se silti on ja toimii ihan hyvin samassa tarkoituksessa kuin perunamuusi. Itsensä pettämiskerroin ei siis tässä kohtaa nouse kovinkaan korkealle.

Vaikka nämä pyörykät nimesinkin katastrofipyöryköiksi, niin eivät ne nyt mitenkään erityisen pahoja olleet. Itse asiassa ne olivat ihan hyviä. Lihan laatuun kannattaa tietysti panostaa. Kyllä tätä ohjetta aion toistekin käyttää.

Tutustumassa Kluuvin Eat & Joylla

Kävimme avajaislauantaina tutustumassa uutukaisessa Kluuvin kauppakeskukseen avatussa Eat & Joyn kauppahallissa. Nähtävästi lähiruoalla ei mene mitenkään erityisen huonosti tällä hetkellä. Sen verran isot olivat puitteet. Kerrassaan hieno juttu siis. Harmi vain, että Kluuvi ei sijaitse meillä minkään normaalin kulkureitin varrella.

Tarjolla oli kaikenlaista tuotetta. Ostoksia emme varsinaisesti olleet tekemässä, mutta siitä huolimatta mukaan tarttui juustotiskiltä kokoelma hauskasti nimettyjä ja erinomaisen makuisia juustoja.

Juusto- ja kalatiskien lisäksi kauppahallista löytyi lihatiski sekä juureskellari. Myös kohtalaisen tuoreita jauhoja oli tarjolla, kun niitä näköjään jauhetaan ihan paikan päällä. Puulämmitteinen uuni löytyi samoin kuin savustamo.

Ensimmäinen kierroksemme paikalla jäi aikatauluongelmien takia varsin lyhyeksi. Sen verran kuitenkin pysähdyimme, että hörppäsimme Kaffa Roasteryn paahteista valmistetut kahveet hallin kahvilassa. Siinä hörpiskellessä vasta tajusin, että ilmeisesti samassa kahvilassa olisi saanut vaikkapa cappuccinon raakamaidosta valmistettuna. Ehkä sitten seuraavalla kerralla...

Kaiken kaikkiaan uusi kauppahalli on hieno osoitus luomu- ja lähiruoan arvostuksen valtavasta kasvusta. Ihmiset ovat enenevässä määrin aidosti kiinnostuneita ruoastaan ja siitä mistä se on lähtöisin. Tällainen isompi yksikkö, josta on mahdollista löytää kaikki aterian raaka-aineet yhdestä paikasta, ja samalla varmistaa niiden korkea laatu ja luonnonmukaisuus, helpottaa merkittävästi oikeiden valintojen tekemistä. Mitä helpommaksi lähiruoan suosiminen tehdään, sitä useampi on valmis tämän valinnan tekemään.

Hinta tietenkin on myös tärkeä tekijä. Eiväthän Eat & Joyn tuotteet pysty mitenkään hinnoilla kilpailemaan markettien perusraaka-aineiden kanssa. Kiinnostuksen lisääntyminen kuitenkin lisää tuotantoa ja kenties jossain määrin myös alentaa hintoja. Silti hyvästä laadusta on varmasti myös tulevaisuudessa varauduttava maksamaan. Se on sitten jokaisen oma valinta, haluaako syödä hyvin vai huonosti. Ihminen kuitenkin rakentuu ravinnostaan. Kyse on siis mitä suurimmassa määrin sijoituksesta omaan hyvinvointiin.

Kanaa italialaisen metsästäjän rouvan tapaan

Elikkäs siis kyseessä on pollo alla cacciatora. Ohje on Hullujen päivien heräteostoskirjasta eli Jamie Oliverin Jamie's Italy-teoksesta. Herra kirjoittaja on jatkuvan tv-näkyvyytensä takia alkanut jo vähän ärsyttää, mutta kivoja reseptejä hän kuitenkin kirjoissaan/ohjelmissaan tarjoilee. Tässä ensiotos tästä teoksesta.

Sen verran resepti muuttui, että kanan määrä skaalautui vähän alas päin. Syitä oli kaksi. Ensinnäkin pakastimessa oli taas Kukonharjan vähän luonnonmukaisemmin kasvatettua kanan rintaa ja sitä oli vähän reilut 1,3 kg pakkauksessa. Toiseksi mielestäni 2 kg lihaa on aika paljon neljään annokseen. Siis tällaiselle istumatyöläiselle... Kun en ole metsästäjä... Eikä rouva edes tehnyt tätä ruokaa.

Minä muuten nykyään merkitsen kaikki vähähiilihydraattisena valmistettavissa olevat ruoat asianmukaisella tunnisteella. Tässä ruoassa on hiilihydraattien suhteen kaksi vaihtoehtoista polkua. Alkuperäisen ohjeen mukaan kanat nimittäin pyöritellään vehnäjauhoissa ennen paistamista. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, joskin jauhoilla on pieni suurustava vaikutus. Siksi tuossa ainelistassa siis jauhot ovat suluissa.

n. 1,3 kg kanaa (esim. rintaa)
suolaa ja mustapippuria
6 laakerinlehteä
2 oksaa tuoretta rosmariinia
3 valkosipulin kynttä
1/2 pulloa chiantia
(ripaus vehnäjauhoja)
oliiviöljyä
4 anjovisfilettä
kourallinen oliiveja, kivet poistettuna
2 x 400 g tölkkiä kirsikkatomaatteja

Ensin laitetaan kanat marinoitumaan. Tämän voit tehdä jo edellisenä päivänä, mutta hätäisemmällä aikataululla tunti riittää. Mausta kanat pinnalta suolalla ja vasta jauhetulla mustapippurilla. Murskaa yksi valkosipulin kynsi ja lisää se,  laakerinlehdet, rosmariini, kanat ja viini kulhoon. Laita marinoitumaan jääkaappiin. Vähintään tunti marinoitumisaikaa tarvitaan, mieluusti yön yli.

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Lämmitä oliiviöljy uunin ketävässä kasarissa. Pyörittele kanat kevyesti jauhoissa (älä jauhota, jos haluat pärjäillä ilman hiilihydraatteja). Paista kanoihin väri pintaan ja poista ne kasarista. Viipaloi  loput kaksi valkosipulin kynttä ja lisää ne pannulle. Ruskista hetki ja lisää sitten anjovikset, oliivit ja säilyketomaatit. Alkuperäinen ohje kehotti käyttämään säilöttyjä luumutomaatteja, mutta niitä ei ollut kaupassa. Sen sijaan Muttilla oli purkissa kirsikkatomaatteja. Muttin purkista se maku löytyy.

Kiehauta ainekset ja lisää sitten kana ja marinointiliemi kasariin. Lämmitä kiehuvaksi, laita kansi päälle ja tyrkkää uuniin 1 1/2 tunniksi. Kuori rasva pinnalta, hämmennä ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Poista rosmariini ja selmat elikkäs laakerin lehdet. Tarjoile salaatin kanssa.

Ohje siis suosittelee viiniksi pataan chiantia. Tomaatti ei ole erityisen helppo kaveri viinille, joten kannattaa ihan suosiolla pysyä tässä suosituksessa. Koska pataan viinistä menee vain kolmannes, jää mehua vielä hyvin ruoan kanssa nautittavaksi. Lasillinen punaviiniähän käy hyvin ruokajuomaksi, onhan siinä hiilihydraatteja vähemmän kuin maidossa.

Moussaka vaihteeksi munakoisolla

Moussakaan kai oikeasti kuuluvat munakoisot, eivät kesäkurpitsat, kuten edellisessä kokeilussani. Näitä kreikkalaisia ruokia ei ole tullut koskaan kokeiltua, siis ennen tätä ja sitä edellistä. No, kokeillaan nyt sitten kunnolla kun kerran kokeillaan.

Tämä ohje on Annika Dahlqvistin kirjasta Karpin tapaan keittokirja. Eli ei tämä mikään aito kreikkalainen ole, vaan ihan vain kreikkalaistyylinen ruotsalainen ohje. Lisäksi tämä on viritelty erityisesti vähähiilihydraattisuutta ajatellen.

2 munakoisoa (noin 500 g)
öljyä
400 g jauhelihaa
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
2 rkl tomaattisosetta
oreganoa, suolaa ja mustapippuria
voita paistamiseen
1 dl kermaa

juustokuorrutus
2 munaa
1 dl majoneesia
3 dl juustoraastetta

Ohjeessa ei suositeltu munakoisojen itketystä. Itse olen itketyksen kannalla, joten en uskonut ohjetta. Leikkaa siis munakoisot ohuiksi viipaleiksi, levitä talouspaperille ja ripottele suolaa päälle. 10 minuutin kuluttua pyyhi pintaan kohonnut neste pois, käännä ja jälleen 10 minuutin kuluttua pyyhi neste pois.

Kuullota pilkottu sipuli voissa. Ruskita jauheliha. Lisää tomaattisose ja paista vielä hetki. Mausta ja lisää kerma. Anna hautua patamaisen paksuksi.

Paista itketetyt munakoisoviipaleet kevyesti molemmin puolin. Lado munakoisoa ja jauhelihakastiketta kerroksittain uunivuokaan. Sekoita juustokuorrutuksen ainekset ja kaada munakoisojen päälle vuokaan. Paista 225 asteen lämmössä uunissa, kunnes pinta saa kauniin ruskean värin.

Tämä oli maukasta, mutta kyllä se oli hyvää se kesäkurpitsainenkin. Juustokuorrutusta oli hauskan paksu kerros tuossa päällä. Sitä oli itse asiassa niin paljon, että puolet siitä voisi hyvin laittaa puoliväliin moussakaa ja loput sitten päälle. Tein itse majoneesin, josta tuli pieni lisätyövaihe, mutta ainakin sain aito tavaraa. Valmismajoneeseissa kun tuntuu olevan melkoisia virityksiä mukana.

Ben & Jerryn vaniljajäätelö

Pastanjauhajien vinkistä innostuneena päätin ottaa ja tilata netistä mainioiden jäätelöveikkojen Benin & Jerryn jäätelöreseptikirjan. Kotimainen Booky-verkkokirjakauppa sen toimitti postiluukusta perille asti alle 10 euron. Päätin koeajaa kirjan tällä perusohjeella. Tarjosin tätä anopille jälkiruoaksi. Anoppi puolestaan tarjosi jäätelön kaveriksi lakkoja. Nami.

En kyennyt mitenkään vastustamaan kiusausta korvata ohjeen vaniljauute oikealla vaniljalla. Vaniljajäätelö ei yksinkertaisesti ole hyvää, ellei siinä ole oikeaa vaniljaa. Siksi en koske pitkällä tikullakaan kaupan pakastealtaan vaniljajäätelöihin. Yök, pahoja ovat.

2 munaa
2 dl sokeria
5 dl kuohukermaa
2 1/2 dl täysmaitoa
vaniljatanko

Vatkaa munat kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähän kerrassaan vatkaten. Lisää maito ja kerma sekä kaavittu vaniljatangon sisus edelleen vatkaten. Valmista jäätelö jäätelökoneen ohjeen mukaan.

Olen aina suhtautunut hyvin epäillen tämmöisiin jäätelöohjeisiin, joissa jäätelömassa on hyvin löysää koneeseen laitettaessa. Lopputuloksena oli silti erittäin kuohkeaa ja hyvää jäätelöä. Ehkä kuitenkin aiempi vaniljajäätelöni oli lähempänä omaa ykkössuosikkiani eli Pariisin Berthillonin vaniljajäätelöä.

Selkeästi vaniljatangosta saa enemmän irti, kun sen annetaan lillua nesteessä pitempään. Tätä efektiä tuskin heikentää se, että lämpö on mukana yhtälössä. Tässä nyt kokeilemassani ohjeessahan ei seosta lämmitetty missään vaiheessa. Ehkä tämän ohjeen tapauksessa maidon ja kerman voisi yhdistää jo etukäteen ja laittaa halkaistun vaniljatangon sinne marinoitumaan muutamaksi tunniksi.

Joka tapauksessa ei ollut paha tuttavuus tämäkään. Lisää näitä sitten ehkä seuraavan jäätelökauden lähestyessä. Meillä kotona vallalla olevaan vähähiilihydratismiin tämmöinen imelyys ei nyt sovi laisinkaan.

Intialaistyyppinen mausteinen kahvi

Helsingin intialaisissa ja nepalilaisissa (onko niissä muuta eroa kuin että nepalilaisessa on peltilautanen?) ravintoloissa meillä on yleensä tapana ottaa jälkiruoaksi intialainen/nepalilainen kahvi. Se on makeaa ja kermaista, ja siinä on kardemummaa. Siis vähän niin kuin pulla ja kahvi samassa paketissa. Usein mietin, että mitenköhän se valmistetaan. Tässä yksi tulkinta aiheesta. Lähteeksi löysin netistä tämmöisen. Loukkasin nyt lähteen toivetta olla kopioimatta ohjetta. Sori. Piti kääntää suomeksi. Samoin skaalasin mittayksiköt kupeista desilitroiksi. Skaalasin nesteen määrää hieman alaspäin, sillä kaikilla ei välttämättä ole puolen litran kahvikuppeja.

Ai niin, tämä riittää sitten neljään varsin isoon kupilliseen. En laita kahviini sokeria, joten tein tämänkin ilman makeutusta. Autenttisuus siinä hieman kärsii. Mikäli haluat makeampaa, sekoita kahvin joukkoon 1/4 dl sokeria. Silloin toki lopputulos ei ole vähähiilihydraattinen.

mausteseos
3 rkl jauhettua inkivääriä
1/2 rkl jauhettua neilikkaa
1/2 rkl jauhettua mustapippuria
1 rkl kanelia
1 rkl jauhettua kardemummaa

kahvi
6 dl kermaa
6 dl vettä
2 1/2 rkl jauhettua kahvia
2 1/2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 1/2 tl mausteseosta

Sekoita ensin mausteseoksen aineet. Mustapippuriahan ei koskaan kannata ostaa valmiiksi jauhettuna, koska sen aromit ovat herkästi haihtuvia. Jauha pippuri juuri ennen käyttöä myllyllä. Mausteseosta tulee sitten sen verran paljon, että sitä voi käyttää useampanakin kertana.

Valmista seuraavaksi kahvi. Sekoita aineet kattilassa ja hauduta miedolla lämmöllä kannen alla muutaman minuutin ajan. Kaada tiheän siivilän läpi teepannuun tai suoraan kuppeihin ja nauti.

Lopputulos oli varsin mausteinen. Sokerin pois jättäminen tietenkin vaikutti makuun, mutta ei mielestäni häiritsevästi. Enemmän imelän ystävä voisi toki olla eri mieltä. Talvi-iltoina tätä tulee varmasti keiteltyä useamminkin. Varsinkin, kun tuota mausteseosta tosiaan nyt on useampaan kertaan valmiina. Samaista seosta on mahdollista käyttää myös intialaisen teen valmistukseen.

Kanaa maapähkinäkastikkeessa

Kas, taitaa olla vuosi täynnä tätä blogihömpötystä. Pakko siis raapaista juhlan kunniaksi postaus...

Tässä ensimmäinen kokeiltu ohje Annika Dahlqvistin karppauskirjasta. Karppaus on jotenkin vastenmielinen sana ja siksi puhun ihan kiusallani vähähiilihydraattisesta. Turha viljellä mitään lyhyitä ja helppoja sanoja, kun on pitkiä ja vaikeitakin.

Tämä ruoka tarttui heti kirjaa (suomennettuna hienosti Karpin tapaan keittokirja) silmäillessä mieleen. Onneksi oli taas avaamaton purnukka maapähkinävoita jemmassa. Stockalta saa Urtekramin luomumaapähkinävoita, jossa ei ole mitään yökkölisäainemömmöjä (voi, miksi ala-asteen äidinkielen tunneilla ei koskaan keksinyt pitkiä yhdyssanoja etsittäessä tämmöisiä). Siis vain maapähkinää ja suolaa. Naminami, erinomaista raaka-ainetta tämmöiseen aasialaishenkiseen kanasteluun.

Mutta asiaan. Koska nyt pihistellään hiilareiden kanssa, oli meillä lisukkeena ihan vain salaattia. Jotain muutakin lisuketta voi kokeilla, itselläni ainakin perussalaatti alkaa jo puskea korvista ulos. Jos sinua ei tämmöinen hiilarihifistely nappaa, voit toki kiehauttaa vaikkapa basmatiriisit tähän oheen. Voisin veikata toimivan mainiosti.

4 kanan rintafilettä
2 dl kookosmaitoa
1-2 dl kuohukermaa
1 tl sambal oelek-kastiketta
1/2 limen mehu
1 tl suolaa
voita paistamiseen
(loraus soijakastiketta)
paahdettuja cashew-pähkinöitä koristeluun

Leikkaa fileet neljään osaan. Sulata pannulla voi ja ruskista kanapalat. Älä paista kokonaan kypsiksi. Nosta kanat hetkeksi pois pannulta ja laske lämpöä. Lisää kookosmaito ja sambal oelek, limen mehu ja suola. Sekoita kunnolla ja anna hautua ilman kantta noin 5 minuuttia. Lisää maapähkinävoi ja kerma. Anna hautua, kunnes kastike on täyteläisen paksua. Jos haluat, voit lorauttaa joukkoon soijakastiketta väriä antamaan). Lisää kanapalat ja kypsennä ne loppuun. Laita tarjolle ja ripottele päälle paahdettuja cashew-pähkinöitä.

Tämä ruoka oli jopa parempaa kuin miltä se kuulosti ja lisäksi hyvin helppo valmistaa. Selkeästi siis hyvä arkiruoka nälkäiselle töistä palaajalle. Täytyy tehdä piakkoin uudelleen.

Ei muuten ollut erityisen juhlava tämä juhlapostaus...

Lohta kookosmaidossa

Kookos ja kala. Siinä avainsanat, joilla päivän ruokaa metsästämään. Tämmöinen ohje löytyi Hesarin arkistosta. Vaimoke sen valmisti ja erinomaista tuli. Toisen tekemä ruoka on aina parempaa kuin itse tehty. Täytyy yrittää kannustaa vaimoketta useamminkin laittamaan ruokaa ja ehkä jopa ihan itse kirjoittelemaan ohjeita tänne blogiin. Siinäpä sitten projektia vaikkapa blogini toiselle vuodelle. Ensimmäisestä postauksesta kun tulee vuosi täyteen ensi viikolla.

Ruoasta tuli välittömästi mieleen Thaimaa. Ehkä se oli tuo kookos, josta yhteys mieleen juolahti. Muutoinhan galangalit ja kaffirlimetit loistavat poissaolollaan, eikä sitruunaruohoakaan käytetty. Aion tätä joka tapauksessa kokeilla itsekin joskus valmistaa.

Ai niin, tuore chili korvautui kuivatulla, kun tuoretta ei nyt ollut tarjolla. Lisäksi chiliä lipsahti ruokaan hieman enemmän kuin ehkä reseptin hengessä olisi ollut tarkoitus. Minua ainakaan se ei haitannut, sillä tämä ruoka kyllä sietää tulisuutta ihan reilusti. Kookos ja chili ovat taivaallinen yhdistelmä.

2 rkl öljyä
1 hienonnettu sipuli
1 pieni tulinen kuivattu chili
1 tl tuoretta inkivääriä raasteena
2 murskattua pientä laakerinlehteä
4 murskattua neilikkaa
1/2 tl murskattuja kardemummansiemeniä
1/2 tl juustokuminaa
4 dl kookosmaitoa
1 tl tummaa sokeria tai palmusokeria
1 1/2 tl suolaa
700 g lohifileetä
tuoretta korianteria

Kuumenna pannulla öljy ja kuullota hetkinen sipuleita sekä chiliä, inkivääriä, laakerinlehtiä, neilikkaa, kardemummaa ja juustokuminaa. Lisää kookosmaito, sokeri ja suola, ja kiehauta.

Leikkaa kalafilee kuutioiksi. Lisää kalat pannulle ja kypsennä miedolla lämmöllä kannen alla noin 5 minuuttia. Hienonna pinnalle tuoretta korianteria.

Voit tarjota ruoan riisin tai vaihtoehtoisesti salaatin (mikäli haluat pitää vähähiilihydratismista kiinni) kanssa.