Tacolevy ja mangosalsa

Tällainen ohje löytyi Kodin Kuvalehden numerosta 2/2015. Päätinpäs kokeilla arkiruoaksi väsätä, kun vaikutti varsin helpolta. Mangoakin oli marketista löytynyt.

tacolevy
1 pss nahcoja
400 g naudan paistijauhelihaa
1 rkl tacomausteseosta (ohje täällä)
1 dl juustoraastetta
2 rkl jalapenoja

mangosalsa
1 kypsä mango
1 punasipuli
1 ruukku korianteria
hyppysellinen suolaa

Laita nachot uunivuokaan. Ruskista jauheliha ja lisää tacomausteseos. Kaada jauheliha nachojen päälle ja ripottele juustoraaste päälle. Lisää myös jalapenoja maun mukaan. Gratinoi uunissa 225 asteessa kunnes juusto on sulanut ja nachot lämmenneet.

Valmista sillä aikaa salsa. Kuori mango ja irrota hedelmäliha kivestä. Kuutioi hedelmäliha. Kuutioi myös punasipuli ja silppua korianteri. Sekoita ainekset kulhossa ja mausta suolalla.

Nämä olivat ihan kiva yhdistelmä. Mangosalsa käynee kyllä monen muunkin ruoan kanssa hyvin.

Vuoden ensimmäinen burgeri

Burgeripaikkojen vertailuista on tullut täällä blogissani viime vuosina jonkinlainen tapa. Jatkettakoon näitä perinteitä nyt myös vuonna 2015. Perinteitä jatketaan koska perinteitä jatketaan, eikös se näin ole.

Kuola valuen odottelen jo pietarsaarelaisen Friends & Brgsin, tuon Suomen Shake Shackin, rantautumista pääkaupunkiin. Mutta kun vielä ei ole valmista, niin jotain muuta pitää keksiä. Työpaikan lähimaastosta löytyi australialaistyylinen paikka nimeltään Woolshed. Syö Helsinki! -tapahtuman myötä ravintola tarjosi neljää eri burgeria listaltaan 10 euron hintaan. No, ei ollut paha!

Ja jos ei ollut paha hinta, niin eipä ollut burgerikaan. Kokeilin Johannesburg-nimistä annosta, jossa burgerista lyötyi perussetin lisäksi juusto ja pekonia. Hmm, ikään kuin olisin syönyt tällaisen burgerin joskus ennenkin...

Lisäkkeinä annoksen ohessa tarjottiin ranskalaisia ja kohtalainen kipollinen salaattia. Burgerin pihvi olisi saanut olla vähemmän kypsä, mutta muutoin isompaa moitittavaa en annoksesta löytänyt. Työkaveri nosti Woolshedin kotimaisten burgeripaikkojen kärkikastiin. Minä en ihan top 5 -listalle tätä nostaisi. Tämä tosin ei nyt sinänsä ole Woolshedin vika, Suomessa vain on nykyään tosi hyviä burgeripaikkoja.

Woolshedistä löytyi myös palanpainiketta, kuten vaikkapa Punk Ipa-olutta, joka kävi burgerin kyytipojaksi oikein mainiosti.

Ja kun se top 5 -lista tuli mainittua, niin voisihan sellaisen raapaista tähän ihan oikeastikin. Korjaillaan sitä sitten aina matkan varrella, jos uusia tuttavuuksia listalle sattuu nousemaan. Huomata muuten kannattaa, että olen lähinnä tutustunut Helsingin burgeriravintolatarjontaan.

1. Sinne Helsinki
2. Roslund Hietalahti
3. Birgitta Hernesaari
4. Hard Rock Cafe Helsinki
5. Chico's Töölö

Chico's on vähän yllättäjä tässä listalla. Heidän burgerinsa olivat vuosia sellaista perusostaritasoa, jota viitsi syödä paremman puutteessa. Premium burgereiden ilmaannuttua listalle tilanne muuttui. Kunnon maukas puolikypsäksi jätetty pihvi tekee ihmeitä.

Tuo Friends & Brgrsin ja Shake Shackin yhteys oli vain sellainen assosiaatio, joka on ihmisten puheista ja nettikirjoittelusta syntynyt. Linkkaamista varten ravintoloita googlatessani havaitsin, että ehkä se ei ihan huono assosiaatio olekaan. Alla on kuva, jossa ensimmäiset hakutulokset molemmista. Aika samanlaiselta näyttää. Kymmenen vuotta on vain ikäeroa ravintoloilla.

Ai niin, oikeastaan muuten otsikossa jo heti narrasin, sillä vuoden ensimmäisen burgerin söin oikeasti uudenvuodenpäivänä Pariisissa.

Maailman paras jäätelö

Joskus on hyvä vähän liioitella. Vaan nyt ei ole sellainen hetki. Olen ihan tosissani. Suomessakin on ihan hyvää jäätelöä, kuten Kolmen kaverin jäätelöt sekä Jymy. Italialainen jäätelö on todella hyvää. Silti vain yksi voi olla paras. Ja se on pariisilaisen Berthillonin jäätelö.

Berthillonin jäätelöbaari sijaitsee kohtalaisen keskellä Pariisia Île Saint-Louisin saarella. Tämä on se toinen saari. Siis se, jolla ei oikein ole mitään erityistä nähtävää. Sillä toisellahan sijaitsee mm. Notre Dame.

Pääpaikkaan on aina tolkuttomat jonot, mutta onneksi käytännössä kaikki lähikulmien kahvilat ja ravintolat tarjoilevat samaa jäätelöä. Kauempaakin Pariisista sitä saa. Yleensä Berthillonin jäätelöä tarjoilevat kahvilat/ravintolat eivät pihtaa tätä tietoa.

Berthillonin jäätelöt ovat kermaisen paksuja ja niissä on aivan tolkuttomasti makua. Kokeilimme uudenvuodenpäivänä kahta makua kumpainenkin. Minä otin pistaasia ja suklaata. Parempi puolisko kokeili vaniljaa ja vadelmasorbetia. Kaikki olivat superhyviä. Silti pistaasi vei voiton. Olemme monia muitakin makuja kokeilleet aiemmin, mutta aina se pistaasi on se paras.

Muutoinkin Berthillonin jäätelöille tunnusomaista on se, että niissä päämaku on todella vahva. Esimerkiksi suklaajäätelö maistuu niin vahvasti suklaalle, että voi melkein unohtaa syövänsä jäätelöä. Useat perusteolliset jäätelöthän maistuvat ensisijaisesti geneerisesti jäätelölle ja vasta toissijaisen esanssinomaisesti sille mille ne väittävät maistuvansa. Ilmeisesti tämä ero syntyy käytettyjen raaka-aineiden laadusta.

Kehun Berthillonin jäätelöitä aina tilaisuuden tullen. Varmasti täällä internjetin ihmeellisessä maailmassakin olen meuhkannut aiheesta ummet ja lammet. Vaan hyvää ei voi liikaa kehua. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä maun ilotulitusta, jonka saa kokea Berthillonin jäätelöitä syödessään. Jos et ole kokeillut, niin miksi et jo varaa Pariisin lentoja saman tien. Muita syitä ei tarvita.

PS. Minä olen tunnetusti jäätelövastainen ihminen. Monet muistavat minut vuosia sitten antamastani lausunnosta, jonka mukaan yksi jäätelö per kesä riittää.

Burgerilla (tai parilla) Pariisissa

Pariisi jaksaa aina yllättää. Muutaman vuoden välein vieraillessa huomaa aina jotain hassuja muutoksia edelliseen kertaan verrattuna. Edellisellä kerralla havaitsimme sushiravintoloiden ja Starbucksien vallanneen kulmat. Nyt vuoden vaihteessa vieraillessamme kaupungissa burgeripaikkojen määrä yllätti.

Ainahan Ranskassakin on ollut mäkkäreitä ja vastaavia pikaruokaloita. Nyt kuitenkin kyse oli vähän parempien burgerien invaasiosta. Siis vähän samanlaisesta kuin Suomessakin on ollut havaittavissa jo joitain vuosia.

Mikäs siinä sitten. Pitihän noita maistella. Latinalaiskorttelin alueella satuimme vierailemaan kahdessa lähes vieri vieressä sijaitsevassa burgereita tarjoavassa ravintolassa. Molemmat osasivat tehdä burgerinsa oikeaoppisesti asiakkaan toivoman kypsyysasteen mukaisiksi. Myös lisukkeet ja juomapuoli olivat hanskassa. Molemmista ravintoloista löytyi helposti sopiva olut kyytipojaksi.

Ensin testaamamme ravintola oli Studio 5 Bar & Burger. Heidän listallaan oli lähemmäs kymmenen eri burgeria. Kokeilin ihan simppelin juusto-pekoni-mallin (kuva tuossa ylempänä). Pihvi oli mehevä ja maukas. Sämpylä oli sopivan pehmeä ja vaikutti itse tehdyltä. Kokonaisuus oli todella maukas ja kävi kivasti yhteen paikan oman oluen kanssa.

Toinen uusi burgeriravintolatuttavuus oli Loulou' Friendy Diner. Paikka oli jonkin verran jenkkihenkinen muutenkin kuin ruokalistaltaan. Olutlistallakin oli Brooklynin panimon tuotteita. Louloun burgerilista oli myös noin kymmenen nimikkeen mittainen. Ja jälleen päädyin juusto-pekoni-burgeriin. Eihän näitä muuten voi vertailla! Toimi hyvin. Sämpylä oli hieman kuivempi kuin Vitosessa. Myös palvelu oli oikein ystävällistä.

Näiden ihan lähtökohtaisesti burgeriravintoloiksi profiloituneiden paikkojen lisäksi myös perinteisemmissä bistroissa näkyi burgereita listalla. Ehkä näin on ollut aina, mutta en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota moiseen. Ja mikä jottei, hyvä burgeri on hyvä burgeri ihan maasta riippumatta. Niin kauan en valita, kun vielä tarjolla on niitä sammakonreisiä ja ankkaconfitia kuten ennenkin. Ja tietenkin ostereita ja samppanjaa.

Linssi-pekonikeitto

Tämmöinen ohje sattui silmään Yhteishyvän helmikuun 2015 ruokaliitteestä. Arvelin, että sopisi hyvin talviseksi arkiruoaksi.

140 g pekonia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 porkkanaa
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
8 dl vettä
2 dl kasvislientä
2 rkl tomaattisosetta
2 dl vihreitä linssejä
1 tl timjamia
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
pinnalle persiljaa

Aloita hienontamalla pekoni. Hienonna myös sipuli ja valkosipuli sekä kuori ja kuutioi porkkanat. Ruskista pekoni kattilassa. Lisää kasvikset ja jeera. Hämmentele muutaman minuutin ajan. Lisää sitten kasvisliemi, vesi ja tomaattisose. Huuhdo linssit ja lisää nekin kattilaan. Keitä hiljalleen noin 20 minuuttia, kunnes linssit ovat pehmeitä. Lisää loput mausteet ja hienonnettu persilja.

Ihan ok keitto tästä tuli. Pekoni maistui kivasti.

Basilika-mutakakku

Tällaista ohjetta parempi puolisko kokeili Kodin Kuvalehden numerosta 2/2015.

200 g voita
200 g tummaa suklaata (70 %)
3 1/2 dl tomusokeria
3 munaa
1 dl mantelijauhetta
1/2 ruukkua tuoretta basilikaa

Sulata paloiteltu suklaa, voi ja tomusokeri vesihauteessa. Anna jäähtyä lopuksi kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon ensin munat ja sitten mantelijauhe. Hienonna basilika ja lisää sekin taikinaan. Kaada taikina uunivuokaan ja paista uunin alatasolla 200 asteessa noin 18 minuuttia. Kakun kuuluu jäädä sisältä tahmeaksi. Koristele tomusokerilla ja tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

Tomusokerikoristelu unohtui. Vaniljajäätelö oli hyvää kakun kanssa. Kolmen kaverin jäätelöä emme tähän hätään löytäneet, mutta Jymyä sen sijaan löytyi. Sekin kävi hyvin, vaikka ei ihan yhtä hyvää ollutkaan. Molemmat mainituista ovat valovuosia edellä perusvaniljajäätelöitä, jotka eivät vaniljaa ole nähneetkään.