torstai 23. joulukuuta 2010

Hunajainen ja miedosti tulinen kananen

Tämmöinen ohje löytyi reseptejä maailman eri kolkista sisältävästä kirjasta Rakkautta, oliiveja ja timjamia. Kirja ei kertonut osoitetta, mutta jonnekin Aasian suunnalle tämän lähteen sijoittaisin. Kutsuttakoon tätä nyt ilman parempaa tietämystä vaikka sitten kiinalaiseksi. Ehkä se on huono arvaus, mutta parempaakaan en tähän hätään keksi. Pakko jokin luokitus tuohon nyt oli tökätä, kun tuommoisen luokittelun olen käyttöön ottanut.

4 kanan rintafilettä
3 rkl hunajaa
2 tl chilirouhetta (käytin itse jauhetta, kun ei ole rouhetta)
2 tl karkeaa merisuolaa murustettuna (suosituksena Maldon)
1 tl inkivääritahnaa (tai pieni pala tuoretta inkivääriä raastettuna)
mustapippuria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kastikkeen ainekset (siis muut kuin kana) ja hiero ne lusikalla kanan pintaan. Jos haluat oikeasti tulisuutta mukaan, kannattaa chilin määrää lisätä. Ohjeen annostuksella ei maistanut mitään tulisuutta. Paista kanat oliiviöljyssä pannulla kaksi kerrallaan (jotta pannu pysyy lämpimänä) 2 minuuttia per puoli. Laita kanat vuoassa uuniin n. 15 minuutiksi. Tarjoile vaikkapa riisin kanssa.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Pähkinäinen pastakastike

Tämä on kuulemma Sienalainen ohje jostain 1400-luvulta. Alun perin kastike on valmistettu morttelissa (ja toki voidaan valmistaa nytkin), mutta tänä tekniikan ihmeiden aikana tehosekoitin hoitaa asian kätevämmin.

200 g saksanpähkinöitä
50 g pinjansiemeniä
2 valkosipulin kynttä
2 rkl leivän muruja
3 basilikan lehteä
3 rkl oliiviöljyä
4 dl täysmaitoa
suolaa ja pippuria

Sekoita ainekset tehosekoittimessa. Keitä ja valuta pasta. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoile.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Projekti leipä, osa 3: hapanjuuri tutustui leipäkoneeseen

Mitäs siitä seuraa, kun luovalla tuulella oleva propelihattuleipuri jätetään yksin kotiin? Yleensä vastaus on kaamea sotku. Tällä kertaa sotku pysyi kuitenkin hallinnassa, koska kaikki tapahtui leipäkoneen sisuksissa.

Edellisessä leipäprojektini vaiheessa syntyi vehnähapanjuuri, jota olen elätellyt jääkaapissa siitä lähtien. Juuren avulla olen pariakin eri leipää leiponut. Nyt tuli mieleen kokeilla, miten juuri käyttäytyy leipäkoneen kanssa. Yleensä innokkaat kotileipurit toivottavat leipäkoneen jonnekin minne päivä ei paista, mutta minä en jaksa olla niin kriittinen. Useissa tilanteissa tuokin laite on ollut ihan hintansa arvoinen (varsinkin kun oli edullinen tarjouslaite, joka on kumma kyllä kestänyt käyttöä). Ainakin se jaksaa vääntää toimivan tuorepastataikinan ja vieläpä herättää kokin iloisesti piipaten, kun homma on valmis.

Lähdin liikkeelle leipäkoneen maalaisleipäohjeella. Leipäkoneen reilun kolmen tunnin ohjelman aikana hapanjuuressa oleva villihiiva tuskin vielä pääsee vauhtiin, joten en puuttunut ohjeen kuivahiivan määrään. Sen sijaan veden ja jauhojen määrää vähensin. Arvioin karkeasti, että 100 g hapanjuurta vastaa 60 g jauhoja ja 40 g vettä. Jauhoina käytin pelkästään spelttiä.

Leipäkoneen ohjeissa on aina oleellista laittaa ainekset koneen sisuksiin oikeassa järjestyksessä. Jos kokeilet ohjetta, niin muista tarkistaa leipäkoneesi reseptivihkosesta, ettei siinä neuvota erilaista järjestystä.

3,2 dl vettä
2 tl suolaa
560 g spelttijauhoja
100 g vehnähapanjuurta
2 tl kuivahiivaa

Laita ainekset leipäkoneeseen järjestyksessä ja käynnistä kone (Tefalissa ohjelma 2, 1000 g). Kun ohjelma on valmis, avaa kone ja ota leipä ulos. Varo polttamasta näppejä!

Aika tiivistä tuosta leivästä tuli. Kuten odotinkin, ei hapanjuuri tosiaankaan ehtinyt mukaan kohotustalkoisiin. Sen sijaan makua hapanjuuresta kyllä tuli. Leipä oli siis selkeästi maukkaampaa kuin samalla ohjeella tehty leipä ilman hapanjuurta.

Tätä leipää tehdessä tuli vielä mieleen yksi idea, jota voisi leipäkoneen kanssa kokeilla. Nimittäin voisin ensin tehdä hapanjuuren avulla esitaikinan, jota kohottelisin 8 tuntia huoneenlämmössä ja sitten antaisin leipäkoneen työstää leivän loppuun. Erityisen hauskaa olisi jakaa esitaikina kahtia ja tehdä kontrollileipä perinteisin menetelmin ja verrata tulosta koneen työstämään. Tämä kuulostaa sen verran järjettömältä, että aivan pakko sitä on kokeilla.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Omenainen glögijuoma

Glögi on ihan kivaa kylmällä kelillä ja sitä kylmäähän tässä tänä loppuvuonna on ollut tarjolla. En muista, että yhtenäkään Helsingissä viettämistäni vuosista olisi joulun alla ollut näin kylmää ja lumista.

Pidän kyllä perinteisestä punaisesta glögistä, mutta kuitenkin ykkössuosikki on vaalea omenainen glögi. Tämän glögijuoman ohjeen nappasin joskus vuosia sitten jostain ruokalehdestä. Tarkat mittasuhteet ovat ehkä vuosien saatossa vähän eläneet, joten tätä voi nyt pitää jo melkein omana ohjeena. Vastaavia tuntuvat ruokalehdet olevan edelleen väärällään näin loppuvuodesta. Tärkeintä tässä on, että ohje on helppo ja juoma lämmittää kivasti.

1/3 l omenasiideriä (mieluiten ranskalaista)
3 dl omenamehua
4 cl calvadosta
2 kanelitankoa

Sekoita ainekset kattilassa ja anna kiehahtaa. Kaada laseihin ja tarjoile lämpimänä.

Kaikki tontut eivät ole hyviä

Ainakin nämä englantilaiset tontut tuntuvat menevän pahemmiksi vuosi vuodelta. Tutustuin tonttuihin, kun joitain vuosia sitten joulun alla kylässä käyneiltä kavereilta saimme tuliaisina jouluolutta nimeltään Bad Elf. Olut oli valittu ihan vain hauskan nimen perusteella.

Pari vuotta sitten järjestin eräille toisille kavereille jouluolutmaistelutilaisuuden, johon hankin saman sarjan tuoreempaa tulokasta nimeltään Criminally Bad Elf. Samaan aikaan Alkossa oli myynnissä myös toinen tonttuolut, Seriously Bad Elf nimeltään.

Pulloa tarkemmin tarkastelematta en aluksi tajunnut, että mikä näistä tontuista tekee vuosi vuodelta kelvottomampia. Lopulta maistelun yhteydessä asia selvisi: niissä on vuosi vuodelta enemmän alkoholia. Rikollisen pahoiksi tontut teki yli 10 tilavuusprosenttia alkoholia.

Tänä vuonna sitten Alkoon saapuivat uudet tontut, tällä kertaa Insanely Bad Elfin nimellä. Järjettömän pahoiksi tontut teki 11,2 prosenttia alkoholia. Parempi puolisko osti minulle tämmöisen putelin (onneksi vain 0,33 l vetoisuudeltaan) saunajuomaksi. Kovin oli tujakka tuttavuus. Täytyy sanoa, että en ihan hirveästi näistä tontuista innostunut. Varmaan ensi vuonna voinkin jättää tontut suosiolla muille. Selkeästi näiden oluiden paras puoli on tuo hauska nimeäminen sekä etiketin hupaisat varoitustekstit ikävistä vaikutuksista, joita juomalla saattaa tontuillesi olla. Postauksen otsikko viittaa siis oikeastaan sekä oluen nimeen että sen makuun.

Leivitettyä kalaa tomaattikastikkeen kera

Jouluhössötykset loistavat poissaolollaan tässä blogissa, koska meillä ei joulusta oikein jakseta hössöttää. Jotain jouluaiheista on jouluviikolla kyllä luvassa, jos ehdin muilta kiireltäni kirjoittelemaan. Jouluna meillä yleensä syödään hyvin, mutta ei mitenkään erityisesti suomalaisia jouluperinteitä noudattaen. Jotenkin yleensä homma lipsahtaa Italia-Ranska-akselille. Sieltä suunnalta ovat joulun viinitkin, jotka tuli tuossa jo eilen hankittua. Vaan tämä nyt vain tällaisena mieleen juolahtaneena teaserina, ihan muusta aiheesta oli tässä oikeastaan tarkoitus kirjoitella.

Eli aiheena nyt on taas kerran Gino D'Acampon kirjasta Fantastico! napattu resepti. Vastaavaa kanaruokaa teinkin tuossa jo aiemmin ja siitä on tarinaa täällä. Tomaattikastikkeen sardellien suhteen samat asiat pätevät tähän ruokaan kuin tuohon kanaversioonkin, joten jos et ole sardellin ystävä, niin lukaisehan tuo aiempi postaus.

kala
2 munaa
2 rkl silputtua silopersiljaa
100 g korppujauhoja
2 rkl karkeaa merisuolaa
50 g vehnäjauhoja
n. 400 g lohifileetä neljäksi palaksi leikattuna


tomaattikastike
2 dl oliiviöljyä
1/2 punasipuli ohuina viipaleina
4 öljyyn säilöttyä sardellifileetä valutettuna
400 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja
3 rkl hienoksi silputtua silopersiljaa
suolaa ja pippuria

Vatkaa munat, persilja ja ripaus suolaa keskenään kulhossa. Sekoita keskenään korppujauho, merisuola ja vehnäjauho. Kieritä kala ensin muna- ja sitten jauhoseoksessa.

Kuullota sipuli oliiviöljyssä kasarissa. Lisää sardellit, tomaatit ja persilja. Mausta suolalla ja pippurilla ja kypsennä ilman kantta keskilömmöllä n. 10 minuuttia.

Paista kalapalat pannulla oliiviöljyssä joka puolelta kullankeltaisiksi. Anna valua hetki talouspaperin päällä. Tarjoile tomaattikastikkeen kanssa. Jos haluat ruokaisamman annoksen, voit keittää lisäkkeeksi vähän pastaa.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Sisäfilepihvi & kump.

Kunnon pihvi maistuu silloin tällöin erittäin hyvälle, varsinkin näin talviaikaan. Oheisessa kuvassa ei-niin-suomalainen itsenäisyyspäivän illallisemme pääruoka. Sisäfilepihvi makoilee rucolapedillä paahdettujen pinjansiementen kanssa. Pihvillä on kaverinaan uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja, pekoni-herkkusienirisottoa sekä punaviinikastiketta. Risotton ohje löytyy tarkasti lukevalle lukijalle aiemmasta postauksesta täältä. Muut ohjeet seuraavat tässä.

uunissa paahdetut kirsikkatomaatit
100 g kirsikkatomaatteja
1/4 dl oliiviöljyä
3 rkl balsamicoa
suolaa ja mustapippuria myllystä
pari oksaa tuoretta rosmariinia

Huuhtele kirsikkatomaatit ja laita uunivuokaan. Erityisen kauniin annoksen saat, jos käytät vielä tertuissa kiinni olevia kirsikkatomaatteja. Tällöin ole varovainen tomaattien kanssa, etteivät ne irtoa tertuistaan. Kaada oliiviöljy ja balsamico tomaattien päälle. Rouhi päälle mustapippuri ja suola. Lisää rosmariininoksat. Paahda 150-asteisessa uunissa noin tunnin verran. Varo polttamasta tomaatteja ihan mustiksi.

punaviinikastike
2 dl punaviiniä
2 tl balsamicoa
2 tl sokeria
2 dl demi-glacea
mustapippuria ja suolaa myllystä
nokare voita

Sekoita balsamico ja sokeri punaviiniin. Lämmitä kattila kuumaksi ja kaada seos kattilaan. Keitä, kunnes noin puolet nesteestä on jäljellä. Lisää demi-glace ja jatka keittämistä. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. Keitä kastiketta haluttuun paksuuteen asti. Jos haluat enemmän paksumpaa kastiketta, voit suurustaa kastikkeen esim. Maizenalla. Kastike kyllä sakenee myös pitemmän keittämisen myötä, mutta tällöin tosin häviät määrässä. Maku kyllä voimistuu keittämisen myötä. Vispaa joukkoon juuri ennen tarjoilua nokare voita.

Paista pihvit esim. ruskistamalla ne ensin nopeasti molemmin puolin ja kypsentämällä loppuun n. 5 minuuttia (riittää n. 150 g pihville) 180-asteisessa uunissa. Mausta pihvi kevyesti suolalla ja mustapippurilla myllystä. Anna pihvin vetäytyä hetkinen ennen tarjoilua. Kasaa valmis annos komponenteista.

Vinkki: saat aina lisäpisteitä lämmitetyistä lautasista. Kun pihvi tulee uunista ja odottelee tarjoilemista, voit käyttää uunin jälkilämmön lautasten lämmittämiseen. Varo kuitenkin näppejä, sillä muutaman minuutin uunissa ollut lautanen on todella kuuma!

maanantai 13. joulukuuta 2010

Kulinaarip**noa eli tryffelimenu Sassossa


Eräässä jo näköjään kuopatussa blogissa taannoin kuvailtiin blogini ensimmäisen tulemisen erästä nyt jo eetteristä poistunutta postausta termillä kulinaariporno. Kuvailin tekstissä kaveriporukalle valmistamaani italialaista illallista pitkään ja hartaasti. Termi oli sen verran naseva, että ajattelin suorittaa sille luvattoman käyttöönoton.

Koskapa tuo mainittu teksti jo tuli poistettua, kun nyt ihan oikeasti aloin tätä blogia kirjoittaa, täytyy sitten keksiä jotain uutta sopivaa sisältöä. Mikäpä tähän sitten sopisikaan paremmin kuin pikainen katsaus mainioon ravintolaillalliseen, joka tuli taannoin nautittua. Paikkana oli pohjois-italialaista keittiötä tyyliltään edustava ravintola Sasso Helsingissä. Kävimme siellä paremman puoliskon kanssa nauttimassa viimeistä päivää tarjolla olleen viiden ruokalajin tryffelimenun. Menun ideana oli tarjoilla Alban valkoista tryffeliä eri muodoissa. Annoksiin olisi voinut vielä 15 euron lisähinnalla ottaa tuunauksen tuoreella tryffelillä, mutta tätä korttia emme kuitenkaan pelanneet. Räiskin tähän kuvitukseksi kännykkäkameralla otteita nautituista annoksista.

Ruoka oli kaikin puolin onnistunutta, annoksissa maut olivat hyvin balanssissa ja esillepanokin oli hieno. Tryffeli maistui mukavasti. Myös menun kylkeen suunniteltu viinipaketti toimi moitteettomasti. Joskin pääruoan valkoviini saapui lasiin vähän turhan viileänä. Aromit rupesivat löytymään vasta viinin hieman lämmettyä. En tehnyt syömisen ohessa muistiinpanoja, joten tarkempi ruotiminen on tässä vaiheessa vähän turhaa. Tyydynkin siis vain luettelemaan syödyt sapuskat viineineen parin kuvan kera.

Menu Tartufo d’Alba
Kampasimpukoita ja tryffelillä viimeisteltyä maa-artisokkapyreetä
Praepositus Kerner Valle Isarco 2008, Abbazia di Novacella, Alto Adige


Tryffeli-tattirisottoa
Dolcetto d’Alba 2007, Massolino, Piemonte

Tryffelisuolattua merikrottia, mantelia ja simpukkakastiketta
Chardonnay Altkirch 2009, Colterenzio, Alto Adige

La Tur -juustoa ja rosmariini-viikunahilloketta
Bonmè Vino Aromatizzato nv, Poderi Colla, Piemonte


Barolossa haudutettua päärynää ja valkosuklaajäätelöä
Corte Giara Recioto della Valpolicella 2007, Allegrini, Veneto

Eikä siinä vielä kaikki, kuten tv-shopissa olisi tapana sanoa. Viime viikon perjantaina olin Olossa syömässä neljän ruokalajin verran yllätysmenua työpaikan pikkujoulujen toimiessa verukkeena. Sielläkin muistin välillä kännykkäkuvata annoksia, joten tätä osastoa on luvassa vielä lisää myöhemmin. Kyseisellä kerralla tyytyväisyys ei ollut ihan huippuluokkaa, joten kenties sanottavaakin löytyy enemmän.

torstai 9. joulukuuta 2010

Chili con carne kaakaolla

Ilmeisesti oikeaan chili con carneen kuuluu kaakaota. Näin olen joistain resepteistä ymmärtänyt. Meksikolaisessa ruoassa kyllä olen aiemminkin törmännyt kaakaon ja suklaan käyttämiseen lihan kanssa, mutta enpä ole koskaan kokeillut.

Noh, nytpäs sitten kokeillaan. Otin pohjaksi perus chili con carne ohjeen, jota olen vuosikaudet soveltanut ja lisäsin siihen kaakaota. Maistelemalla totesin tämmöisen annostuksen olevan sopivan.

Oikeasti chili con carneen pitäisi myös laittaa useamman laatuisia chilejä, joista ehkä yksi tuo tulisuutta ja toinen mukavaa makua ja niin edelleen. Kaupassa valitettavasti sattui olemaan vain hyvää chiliä ja tylsää chiliä, joten päätin käyttää vain sitä hyvää tällä kertaa. Ehkä teen tarkempia kenttätutkimuksia reseptin chiliaspektin tiimoilta vielä myöhemmin.

400 g jauhelihaa
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulin kynttä murskattuna
1 mieto tuore chili ilman siemeniä pieninä kuutioina
1 dl lihalientä
1 rkl tomattipyrettä
2 rkl kaakaojauhetta
1 tölkki valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1 rkl cayannepippuria
suolaa
mustapippuria
paistamiseen voita

Käytin chilinä Fatalii Gourmet'n aji cristalia, jota näkyy ainakin lähi-Prismassa olevan ajoittain saatavilla. Rasia on vähän iso satunnaiseen käyttöön, mutta laitan ylimääräiset chilit pakastimeen. Pakastamisohje on tuolla viljelijän nettisivullakin. Tuo aji cristal on kyllä vähän tulisempaa kuin perushollantilaiset chilit, mutta ei kuitenkaan yhtä tulista kuin esim. habanero. Jos olet epävarma, niin laita chiliä ruokaan ensin vähän ja maista. Lisää tarvittaessa.

Ruskista sipuli ja valkosipuli kevyesti paistinpannussa voissa. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää sitten lihaliemi, tomaattipyre, chili sekä kaakaojauhe. Sekoita hyvin ja keitä noin kymmenen minuuttia. Lisää sitten pavut ja keitä vielä viitisen minuuttia. Mausta lopuksi suolalla, mustapippurilla ja cayannepippurilla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita. Tarjoa riisin kanssa.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Menin pähkinöiksi

Paahdetut cashewpähkinät ovat valtavan hyviä suolattuina tai ilman. Tai siis ovat silloin, kun ne ovat hyviä. Erehdyin kokeilemaan erään kerran S-Ryhmän kaupoissa myytäviä Rainbow-merkkisiä pähkinöitä, kun muutakaan ei kaupassa sattunut olemaan. Ne olivat pahoja.

Mutta siis ne hyvät pähkinät ovat sikamaisen hyviä. Yritän syödä vain vähän kerrallaan, mutta harvemmin maltan tyytyä muutamaan pähkinään. Viime talvilomalla Thaimaassa jo tapahtui tämä koukuttuminen. Siellä kun hyviä pähkinöitä on helposti saatavilla. Niitä tulikin usein ostettua välipalapurtavaksi hotellihuoneeseen. Mahdollisesti kuumuus ja jatkuva hikoilu lisäsivät suolaisen välipalan houkuttelevuutta.

Itäkeskuksen K-Supermarketissa satunnaisesti käydessäni ostan kuvassakin näkyviä Den lille nøttefabrikkenin pähkinöitä, jotka ovat erittäin hyviä, joskin kohtalaisen suolaisia. Pakkauksen mukaan (joka kuvassa on tyhjä, koska söin kaikki pähkinät jo) suolaa on yksi prosentti.

Hyviä cashewpähkinöitä ovat myös Punnitse & säästä-kaupan luomucashewpähkinät. Ne voi paahtaa itse kuivalla pannulla tai syödä ihan sellaisenaan. Näin välttyy ylimääräiseltä suolalta.

tiistai 7. joulukuuta 2010

Crema catalana

Joitain vuosia sitten Barcelonan kesälomareissulta kotiuduttuani etsiskelin netistä ohjetta tähän paikan päällä paljon syömääni jälkiruokaan. Ohjeissa valitettavasti tuntui jääneen ymmärtämättä, että crema catalana ei ole creme brulee. Creme brulee maustetaan vaniljalla, kun taas crema catalanassa käytetään kanelia. Lisäksi olin ymmärtänyt, että crema catalanaa ei yleensä käytetä uunissa.

Onneksi mainio nettioperaattorini Welho tarjoili nettiyhteyden nopeutta nostaessani pariksi kuukaudeksi kaupan päälle kahdeksan maksukanavan pakettia. Sieltähän sitten ruksailin valikoimasta kaikki ruokaohjelmia suoltaneet kanavat ja tallentelin niitä digiboksi punaisena. Travel Channelilta tuli jokin Barcelonan matkaopasohjelma, joka päätyi kiintolevyn nurkalle. Siinä crema catalanan valmistamista ohjeisti jälkiruoistaan tunnetun ravintola Espai Sucren sapuskanvääntäjä. Samankaltainen ohje löytyi myös kirjasta Ruoanvalmistuksen käsikirja jopa vähän tarkemmin raaka-ainemäärin höystettynä. Tässä tuo ohje.

1/2 l täysmaitoa
1 kanelitanko
1/4 sitruunan kuoret suurina paloina
85 g sokeria
4 munankeltuaista
15 g maissitärkkelystä
pinnalle sokeria

Laita maito, kanelitanko ja sitruunan kuoret kattilaan. Kiehauta, siirrä pois lämmöltä ja anna hautua kannen alla 10 minuuttia. Siivilöi ja pidä lämpimänä.

Vatkaa munankeltuaiset ja sokeri vesihauteessa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää maissijauhot ja sekoita. Kaada vähän kerrassaan joukkoon lämmin maito koko ajan sekoittaen. Lämmitä seosta vesihauteessa koko ajan sekoittaen kunnes seos paksuuntuu. Tämä kestää ainakin puolisen tuntia (en kyllä katsonut kellosta, mutta tosi kauan kesti). Muista sekoittaa koko ajan, muuten tulee klimppejä. Laita annosvuokiin ja anna jäähtyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia tai yön yli.

Ennen tarjoamista ripottele pinnalle sokeria ja kuumenna joko uunissa grillivastusten alla tai kaasutohottimella kunnes sokeri palaa kauniin ruskeaksi. Anna levätä 10 minuuttia ennen tarjoilua.

Se toimii! Aiemmista yritelmistäni tuli lähinnä sanomista, mutta tästä riitti kehuja vielä sinä kolmantenakin päivänä, jona tätä söimme (tein tupla-annoksen, josta riitti kahdelle turhankin paljon syömistä!). Keitosta hämmennellessä tulee väkisinkin tuoksuista mieleen joulupuuro, joten tämä jälkiruoka sopii mitä mainioimmin tähän vuodenaikaan.

maanantai 6. joulukuuta 2010

Pähkinäleivitetyt broilerinrinnat kinkun ja juuston kera

Tässä taas modernia italialaista Gino D'Acampon tapaan. Lähteenä jälleen herran kirja Fantastico! Tämän ruoan italiankielinen nimihirviö kuuluu pollo impanato alle noci con serrano e taleggio. Nimi viittaisi siihen, että kinkku olisi italialaisen sijasta espanjalaista. Noh, serrano tai parmalainen, valitse itse. Minä käytän yleensä parmalaista.

100 g korppujauhoja
100 g paahdettua pähkinäsekoitusta rouhittuna
50 g vehnäjauhoja
2 munaa
1 rkl hienoksi silputtua silopersiljaa (lehtipersilja)
4 broilerin rintafileetä
10 rkl oliiviöljyä
100 g taleggio-juustoa
8 viipaletta ilmakuivattua kinkkua
suolaa ja pippuria

kastike
5 rkl oliiviöljyä
1 iso punasipuli ohuina viipaleina
8 öljyyn säilöttyä sardellifileetä valutettuna
800 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja
2 rkl hienoksi silputtua silopersiljaa (lehtipersilja)

Taleggio-juustoa ei Helsingin Stockmannilta tällä kertaa löytynyt, joten ostin myyjän suosittelemaa korvaavaa tuotetta. Se oli lehmänmaidosta valmistettu kuten taleggiokin. Kypsytyksessä oli eroja ja makukaan ei kuulemma ollut ihan samanlainen, mutta täysin vastaavaa ei löytynyt. Noh, hyvin tuntui tuokin juusto toimivan, mutta pahaksi onneksi unohdin, että mitä juustoa se oli. Kysy siis myyjältä apua, jos taleggiota ei löydy!

Aluksi kannattaa työstää pähkinät. Minulta löytyi kaapista maapähkinöitä, cashewpähkinöitä (aivan mahtavia luomumallisia Punnitse & säästä-kaupasta) sekä pekaanipänkinöitä. En jaksanut alkaa kuorimaan maapähkinöitä, joten pekaanit ja cashewt saivat luvan kelvata. Paahda pähkinät kuivalla pannulla ja rouhi esim. tehosekoittimella.

Valmista sitten kastike. Kuumenna oliiviöljy kasarissa ja paista sipulia ja sardelleja n. 6 minuuttia, kunnes sipuli on kullankeltaista. Mikäli sardellit eivät houkuttele, kuten on tilanne paremman puoliskoni kohdalla, voit kokeilla korvata ne ruokalusikallisella thaimaalaista kalakastiketta. Maku on oikeastaan sama, koska kalakastike on tehty samanlaisista pikkukaloista, mutta tämä hämäys tekee silti tehtävänsä ainakin meillä.

Lisää seokseen kirsikkatomaatit (Muttin säilötyt kirsikkatomaatit ovat aivan mahtavia, suosittelen niitä!) ja persilja, mausta suolalla ja pippurilla ja kypsennä ilman kantta noin 10 minuuttia välillä sekoittaen.

Sekoita korppu- ja vehnäjauhot pähkinöiden kanssa. Sekoita vatkaten munat, persilja sekä hyppysellinen suolaa ja pippuria kulhossa.

Nuiji broilerin fileet muovikelmujen välissä n. 1 cm paksuisiksi. Kääntele broilerit ensin munaseoksessa ja sitten korppujauhoseoksessa.

Kuumenna paistinpannussa oliiviöljy ja paista broilereita miedolla lämmöllä 4 minuuttia molemmin puolin, kunnes pinta on rapea ja kullankeltainen. Siirrä broilerit talouspaperille valumaan.

Nosta broilerit uunipellille ja asettele jokaisen päälle kaksi viipaletta taleggio-juustoa. Kypsennä kuumien grillivastusten alla, kunnes juusto on sulanut.

Laita kastiketta lautaselle, broilerinfile päälle ja koko komeuden huipuksi kaksi viipaletta ilmakuivattua kinkkua. Tarjoa heti.

torstai 2. joulukuuta 2010

Laiskaa kukkoa viinissä

Tai ei kai se kukko niinkään laiska ole, vaan kokki. En nimittäin jaksanut työskennellä kanankoipien kanssa. Siksipä tässä ohjeessa käytetäänkin rintafileitä. Käy se näinkin, ja kukkuu myös, vaikka kanaa onkin. Ohje on alun perin Maija Silvennoisen kirjasta Maijan lihakirja. Alkuperäisessä versiossa käytettiin siis koipia, jotka leikattiin ensin halki kahteen osaan.

4 kanan rintafilettä
suolaa
valkopippuria myllystä
4 rkl vehnäjauhoja
2 rkl kirkastettua voita tai öljyä
100 g pekonia suikaleina
8 kuorittua kokonaista salottisipulia
3 valkosipulinkynttä viipaleina
1 tl timjamia
100 g herkkusieniä viipaleina
1 rkl tomaattipyreetä
suolaa
2 dl vettä
4 dl punaviiniä
1 dl persiljaa hienonnettuna

Mausta kanan rintafileet suolalla ja pippurilla sekä pyörittele ne vehnäjauhossa. Ruskista rintafileet paistinpannulla rasvassa. Lämmitä pata ja laita sinne pekoniviipaleet. Kun rasva alkaa tiristä, laita pataan myös sipulit ja herkkusienet sekä timjami. Kuullota hetkinen ja lisää tomaattipyree sekä suola. Anna kiehahtaa.

Sekoita joukkoon vesi, punaviini ja laakerinlehti sekä kananfileet. Anna hautua miedolla lämmöllä puolisen tuntia. Lisää silputtu persilja juuri ennen tarjoilua. Tarjoile esim. perunamuusin kanssa.

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Espanjalaisia joulunamuja

Hassuja nuo espanjalaiset, tykkäävät tämmöisistä kovista mantelikikkareista. Nytpä näitä kikkareita sitten saa Suomestakin, nimittäin Stockmannilta. Sen verran hassu olin itsekin, että innostuin tällaisen kolmen erilaisen turronin lajitelman ostamaan.

Mukana paketissa on suklaalla ja krokantilla höystetty malli, joka tulikin jo syötyä, se perinteinen manteli-turron sekä vielä bonuksena karamellimalli seesaminsiemenillä. Viitisen vuotta sitten loppusyksyllä Teneriffan reissulta näitä tuli ostettua useampikin aski kotiin ja sitten syötyä pitkin vuotta. Perus-turron ei ole erityisen pehmeää alun perinkään, ja puolen vuoden kaappivarastoinnin jälkeen hampaat ovat jo todella lujilla. Kannattanee siis syödä pois jouluun mennessä. Näin näyttävät espanjalaisetkin tekevän, koska vuodenvaihteen tienoilla niitä ei kokemukseni mukaan ole enää paikallisissa marketeissa myytävänä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...