torstai 25. joulukuuta 2014

Joulusuklaata juuri sopivasti

Jouluna on usein suklaata siunaantunut vähän joka suunnasta ihan yliannokseksi asti. Näinhän sitä kävi tälläkin kertaa, mutta onneksi itse emme haksahtaneet hankkimaan ylimääräisiä suklaita.


Joulusuklaat hankimme viime joulun tapaan Chjokon Liisankadun liikkeestä. Heidän käsityönä tehdyt praliininsa ovat käsittämättömän hyviä. Kolme praliinia per nenä oli juuri sopivasti joulun kahdeksi kotona vietetyksi päiväksi.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Illallinen Kämpissä

Kävimme kokeilemassa Brasserie Kämpin historiallisen menun, joka mukaili hotellin ravintolan alkuperäisiä menuja vuodelta 1889. Tarjouspaketti piti sisällään myös yhden yön yöpymisen itse hotellissa.


Aluksi kilistelimme kuohuvalla, sillä alkumaljaksi meille kaadettiin Bach Cava Extrisimo Brut Naturea. Mikäs siinä oli rentoutuessa lasillisen äärellä ja katsellessa kadulla matkaansa tehnyttä Lucia-kulkuetta ikkunan läpi. Kerrassaan upea vanha ravintolasali loi mainiot puitteet illalliselle.


Alkuruokana tarjottiin kirkasta kalalientä, kasviksia ja paistettua ahventa. Liemi kaadettiin annoksen päälle pöydässä. Seuralaisekseen annos sai lasillisen Notre-Dame de Cousignac Chardonnay Viognieriä. Annos oli oikein onnistunut ja viini tuki hyvin kalan ja sen kanssa tarjotun fenkolipyreen makuja.


Pääruokana meille tarjottiin grillattua härän etuseläkettä bearnaisekastikkeella ja kermaperunalla. Perunat saapuivat erillisessä astiassa. Lautasella lihanpalan ja kastikkeiden kanssa oli myös vihreitä papuja ja bataattia. Liha oli todella mureaa ja maukasta. Annoksen kanssa tarjottu lasillinen Notre-Dame de Cousignac Syrah Grenachea maistui hyvin ruoan kanssa. Kermaperunoiden kohtalaisen suuri määrä teki annoksesta hyvin täyttävän.


Jälkiruokana tarjottiin uunijäätelöä, jolle lasiin kaveriksi kaadettiin Brown Brothers Orange Muscat & Floraa. Uunijäätelö saapui isossa astiassa, josta riitti meille molemmille. Sekä ruoka että juoma olivat hyviä.

Koko illallinen oli oikein onnistunut. Annosten makumaailma oli hyvin tasapainoinen ja on helppo kuvitella, että jotain tämän kaltaista on voitu hyvinkin 125 vuotta sitten paremmalle väelle tarjoilla. Niin ovat ajat muuttuneet, että tällaiset herkut ovat nyt ihan tavallisen tallaajankin tavoitettavissa.

Lopuksi hörppäsimme vielä espressot ja poistuimme huoneeseemme sulattelemaan illallista.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Välimerellinen lohi

Tämä ohje löytyi joulukuun 2014 Yheishyvän reseptivihkosesta. Säädin ohjetta vähän pienemmäksi eli neljälle ruokailijalle. Käytin itse lisäkkeenä tryffeliöljyllä maustettua perunamuusia.


400 g lohifilettä
1/2 tl suolaa
ripaus rouhittua valkopippuria

päälle
3 aurinkokuivattua tomaattia
2 rkl pinjansiemeniä
1 1/2 rkl hienonnettua basilikaa
1 1/2 rkl raastettua parmesaania

Nypi ruodot kalasta ja laita file öljyttyyn uunivuokaan. Mausta suolalla ja valkopippurilla ja paista 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Hienonna aurinkokuivatut tomaatit, pinjansiemenet ja basilika ja sekoita. Lisää joukkoon raastettu parmesaani. Ota kala uunista ja pudota samalla uunin lämpö 200 asteeseen. Ripottele tomaattiseos kalan päälle ja laita kala takaisin uuniin noin 5 minuutiksi.

Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut tuota lämmön alennusta loppuvaiheessa. Ohjeen lämpi oli kuitenkin vähän liikaa tomaattiseokselle, joka ehti osin jo vähän turhankin paljon kärähtää.

Muutoin tämä oli tämmöinen helppo arkiruoka ja oikein maukaskin. Kalan paistuessa perunamuusi ehti valmistua juuri sopivasti. Tehdään toistekin.

torstai 11. joulukuuta 2014

Red velvet -kakku

Tässä ohje Glorian ruoka & viini -lehden numerosta 2/2013. Ohje jäi mieleen heti lehteä tuoreeltaan lueskellessani, mutta vasta nyt kerkesin kokeilemaan. Tätä meillä tilattiin synttärikakuksi.


Eikä kyllä onnistunut niin hyvin kuin lehdessä. Tai siis oikeastaan ei ollut valittamista muutoin kuin tuon punaisen värin suhteen. Bake & Partyyn en ehtinyt erikoisväriä etsiskelemään ja ruokakaupan elintarvikevärillä ei syntynyt kuin oikeassa valossa hieman vaaleaan punaiseen viittaava sävy. Höh, lehden kuvassa oli oikein päheän punainen.

pohja
4 dl vehnäjauhoja
2 tl kaakaojauhetta
1/2 tl suolaa
2-3 tl punaista elintarvikeväriä
2 dl maitoa
125 g huoneenlämpöistä voita
3 1/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 kananmunaa
1 tl ruokasoodaa
1 tl valkoviinietikkaa

kuorrutus
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g mascarponejuustoa
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl kuohukermaa

Parhaiten homma onnistuu, jos aloitat leivonnan kaksi päivää ennen tarjoiluhetkeä. Ensimmäisenä päivänä paistetaan pohja, toisena täytetään ja kolmantena viimeistellään. Näin tein ja hyvin onnistui.

Aluksi siis valmistetaan pohja. Siivilöi jauhot ja kaakaojauhe kulhoon. Lisää suola jauhojen joukkoon. Sekoita väriaine maitoon.

Vaahdota voi ja sokerit toisessa kulhossa. Lisää kananmunat yksitellen koko ajan vatkaten. Sekoita puolet jauhoseoksesta ja puolet maidosta vaahdon joukkoon. Sen jälkeen lisää loput jauhoseoksesta ja maidosta ja sekoita hyvin. Sekoita ruokasooda valkoviinietikan joukkoon ja kaada sihisevä seos taikinan joukkoon. Sekoita jälleen hyvin.

Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan, jonka pohja on vuorattu leivinpaperilla. Paista 175-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Anna pohjan jäähtyä ensin 10 minuuttia ja keikauta se sitten pois vuoasta katolleen. Anna jäähtyä kunnolla ja laita sitten jääkaappiin vetäytymään yön yli.

Leikkaa kakku kolmeksi kerrokseksi. Valmista kuorrutus. Vatkaa sähkövatkaimella juustot kunnolla sekaisin. Siivilöi joukkoon tomusokeri. Lisää myös vaniljasokeri. Sekoita hyvin. Lisää kerma ja vatkaa kuohkeaksi.

Täytä tämän jälkeen kakku. Laita alimmainen kerros (joka siis oli paistettaessa päällimmäisenä) lautaselle ja levitä noin 1 dl kuorrutusta tasaiseksi kerrokseksi pohjan päälle. Lisää toinen kerros ja levitä jälleen sama määrä kuorrutusta. Lisää lopuksi viimeinen kerros ja levitä ohuelti kuorrutusta päälle. Laita kakku jälleen vetäytymään jääkaappiin yön yli. Juuri ennen tarjolle asettamista kuorruta kakku lopulla kuorrutteella.

Tämä oli oikeastaan todella helppo kakku valmistaa. Kaikki vaiheet yhteen laskettuna aikaa ei mennyt varsinaiseen työhön kovin kauaa, mutta kalenteriaikaa toki meni se kaksi päivää. Ehkä seuraavan kerran sitten kokeilen tömäkämmällä väriaineella, vaikka turhia väriaineita vähän vastustankin. Lisäksi lehden kuvassa oli varmasti käytetty enemmän kuorrutetta kuin ohjeessa mainittiin. Sanoisin, että voisi ehkä 1 1/2-kertaisella määrällä kokeilla, jotta saisi kunnolla paksut kerrokset kuorrutetta kakun väliin ja myös päälle.

Maun puolesta tämä kakku ei ollut mitenkään supertönkkömakea, kuten jenkkiläiset kaakut tuppaavat olemaan. Tykkäsin.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Bataatti-porkkanalaatikko kookosmaidossa

Vaikka en jouluihminen olekaan, päätin tämmöistä jouluhenkistä ruokaa kokeilla. Lähinnä siksi, että sitä pyydettiin. Kyseessä on jouluinen laatikkoruoka vähän uudella tavalla. Ohje on Stockmannin kanta-asiakaslehti Exclusivesta.


1 kg bataatteja
700 g porkkanoita
vettä
suolaa

3 dl kookosmaitoa/kookoskermaa
1/2 dl siirappia
2 kananmunaa
1 1/2 dl korppujauhoja
1 1/2 tl suolaa
ripaus inkivääriä ja kanelia
pinnalle korppujauhoja ja voinokareita

Kuori bataatit ja porkkanat, lohko ne ja keitä pehmeiksi suolalla maustetussa vedessä. Valuta vesi pois ja soseuta. Sekoita soseen joukkoon siirappi, munat, korppujauhot ja mausteet. Levitä sose voideltuun uunivuokaan, ripottele pinnalle korppujauhoja ja voinokareita. Paista 150-asteisessa uunissa noin 2 tuntia.

Lopputulos oli oikein hyvä. Voimakkaimmin maistui porkkana. Kookos maistui myös, mutta huomattavan miedosti. Kookos myös sopi oikein kivasti porkkanan maun kanssa yhteen. Voipi olla, että tätä on tehtävä toistekin.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Luomukanaa kaupassa

Broilerin elämä on lyhyt, mutta surullinen. Tuskin ilo on kovin herkässä luomubroilerillakaan, mutta ainakin pikkuisen pitäisi elämän olla parempi näillä, joita nyt jo saa kaupasta valmiiksi pakattuina koipina, siipinä ja rintaleikkeinä.


Tällä kertaa horinan aiheena ovat siis L'Uomu Nokka-tuotemerkillä myytävä luomubroilerit. Nettisivuilta voi lueskella kanasten elämästä. Kyllä kuulostaa paljon paremmalta kuin perusbroilerin arki, jossa ei paljon jaloitella. Etenkään kun massaa tulee sellaista tahtia, etteivät jalat kanna. Nämä luomuveijarit liikuskelevat halutessaan ulkosallakin joka päivä, jos vain sää sallii.

Luomulajikkeen ero tavalliseen näkyy tuotteiden pienenä kokona. Esim. rintaleike on tuntuvasti pienempi kuin perusbroilerilla. Luomubroileri on myös selvästi hinnakkaampaa kuin tavallinen. Siitä huolimatta meillä kyllä tästä lähtien käytetään näitä aina kun mahdollista, jos kanaruokaa on tarkoitus tehdä. Erinomaisen hienoa, että tällainen vastuullisempi kanankasvatus on saanut jalansijaa Suomessakin.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Jymy-yllätys jäätelörintamalla

Glorian ruoka & viini-lehdestä satuin lukemaan, että Auralainen Suomisen Maito on ryhtynyt valmistamaan luomujäätelöä Jymy-tuotemerkillä. Tuotteet ovat saapuneet kauppoihin jo pääkaupunkiseudullekin. Makuja on useampia, maito tulee läheiseltä luomutilalta ja muutenkin raaka-aineet näyttävät luomuisilta.


Kokeeksi nappasin erikoisempien elintarvikkeiden luottokaupasta Mustapekasta purkin maitokahvi-Jymyä. Jäätelössä käytetty kahvi on Brasiliasta Fazenda Senhora de Fátiman luomutilalta. Pavut ovat Tampereen Mokkamestareiden paahtamia ja kahvi on jauhettu täsmänä jäätelön valmistuksen hetkellä. Muutoinkin Jymyn väki on selvästi perillä raaka-aineiden taustoista. Hienoa.

Mutta miltäs se jäätelö sitten maistui? Hyväähän se oli, kiitoksia vain. Henkilökohtaisesti pidin kyllä enemmän Kolmen kaverin kahvijäätelöstä (vaikka se olikin Juhlamokkaa). Ehkä se oli sitten se maito siinä kahvissa, joka kevensi maun kahvisuutta turhankin paljon. En silti pidä mitenkään mahdottomana Jymynkään kahvijäätelön hankkimista uudemman kerran. Myös muut  maut päätynevät testaukseen.

Pienenä miinuksena ainakin kahvijäätelön raaka-aineluettelosta löytyi omituisuutena johanneksenleipäpuujauhe. Sanokaa mitä sanotte, mutta tämä lisäaine E410 ei ole perinteinen jäätelön raaka-aine ja siten sen käyttäminen on vähän fuskausta. En vielä ehtinyt mulkoilemaan muiden pakkausten tuoteselosteita, joten en osaa sanoa oliko tämä raaka-aine mukana vain kyseisessä maussa vai onko Jymyn prosessi vaatinut lisäaineita kaikissa tuotteissa.

Tästä pienestä moitteen sanasta huolimatta Jymykin päihittää tavalliset pakastealtaan magnumit ja muut kurat mennen tullen. Jos jäätelössä ei ole käytetty kananmunaa, ei sitä kyllä ole syytä jäätelöksi kutsua. Joku direktiivi pitäisi tähänkin saada, että olisi jotain tolkkua maailmassa.

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Igorin kana

Tämä ohje on Peggyn pieni punainen keittiö-blogista. Kuulemma tämä on ollut kovasti suosittu ohje viime aikoina. Minulta moinen on mennyt ohi, mutta pakkohan sen on totta olla, jos joku on kuulemma näin netistä lukenut. Joka tapauksessa päätin ohjetta kokeilla.


En malttanut olla vähän sohlaamatta ohjeen kanssa niin kuin tapanani usein on. Ensinnäkin puolitin ohjeen. Lopputuloksena oli mielestäni hyvin neljälle ruokailijalle riittävä määrä. Tästä johtuen jouduin arpomaan kaupassa paprikoiden kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa kun oli yksi punainen ja yksi keltainen paprika. Keltaisista löytyi tällä kertaa parempi yksilö, joten vain sellainen päätyi mukaan. Värikkäämpi annoksesta olisi tullut sillä punaisella paprikalla. Smetanaa myös laitoin vähän vähemmän, koska näin selvisin yhdellä purkilla.

400 g kanan filettä
1 paprika suilaloituna
1 sipuli kuutiotuna
2 valkosipulin kynttä kuutioituna
35 g tomaattipyrettä
1/2 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 dl kanalientä
120 g smetanaa
(1/2 kuutioitu maustekurkku)
kourallinen lehtipersiljaa
mustapippuria myllystä
voita ja öljyä paistamiseen

Kuullota sipulit voissa pannussa. Lisää tomaattipyre, suola, sokeri, pippuri, silputtu persilja ja kanaliemi. Lisää myös smetana ja sekoita hyvin. Anna porista muutama minuutti. Paista kanat nopeasti kuumalla pannulla voin ja öljyn seoksessa niin, että saat kauniin paistopinnan. Asettele fileet uunivuokaan ja kaada kastike päälle. Tarkoitus on saada fileet peittymään kastikkeeseen. Jos haluat, voit tässä kohtaa lisätä mukaan maustekurkun. Laita 175-asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi. Tarjoile vaikkapa riisin kanssa. Ilmeisesti myös pasta ja peruna ovat mahdollisia vaihtoehtoja.

Minä jätin maustekurkun lisäämättä. Seuraavaksi voisin kokeilla maustekurkun kanssa, koska selvästi se olisi tähän sopinut hyvin. Tämmöisenäänkin ruoka oli hyvää ja kohtalaisen nopsaa valmistettavaa. Lisättäköön arkiruokalistalle siis.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Thaimaalaista Itiksessä

Kovasti uudistunut entinen Itäkeskus, nykyinen Itis, on saanut thaikkuravintolan. Kyseessä on Kampissa sijaitsevan Thai Orchid-ravintolan uusi sivutoimipiste. Aluksi näytti siltä, että tämä uusi piste tarjoilee vain buffet-tyyppistä ruokaa, mutta nyt näkyi myös ruokalista saapuneen. Kävimme heti kokeilemassa antia.


Kampissa ruoka oli hyvää ja niinpä oli Itiksessäkin. Menin huonomuistisuuttani tilaamaan saman annoksen kuin edellisellä kerralla Kampissakin, eli papaijasalaatin kanalla. Myös parempi puolisko päätyi kanaan cashewpähkinöillä, joka kovasti kuulosti samalta kuin hänen Kampissa maistamansa annos. Pientä eroa näissä taisi kuitenkin olla.


Molemmat annokset olivat erinomaisen maukkaita. Ihan oli makumaailma autenttisen thaimaalainen. Papaijasalaatissa oli riittävästi potkua. Kun kunnolla kauhoi lientä salaatin päälle, oli syödessä jo vähän vedet silmissä. Näin sen olla pitääkin. Kun ei nyt sinne Aasiaan tänä jouluna päästä, niin käydään sitten vähän edullisemmin makumatkailemassa lähi-Aasiassa.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Sinnen burgeri

Viimeksi meuhkasin oikein kunnolla syötyäni ensimmäisen kerran Roslundin Rosburgerin. Nyt on aika meuhkata jälleen, sillä viikonloppuna kävin kokeilemassa Helsinkiin ravintolan avanneen Sinnen burgerin. Ja kylläpäs kannatti.


Porvoon alkuperäisen ravintolan burgeria maistanut entinen esimieheni kehuskeli kyseistä evästä kovasti. Siksipä olin innoissani jo kuultuani Sinnen olevan aikeissa avata ravintolan myös Helsinkiin. Nyt sitten leffaan mennessä tutkailin netistä sopivia ruokapaikkoja ja havaitsin ravintolan olevan jo toiminnassa. Tarkoitus ei ollut olla mitenkään erityisen fiinisti liikkeellä, mihin Sinnen deli-puoli sopi oikein mainiosti. Tosin viikonloppuiltana parhaaseen pikkujouluaikaan sielläkin oli hieman alipukeutunut olo. Varsinaisen ravintolan puolelle olisikin tarvittu pöytävaraus ja parempaa päälle. Kävin salin puolella pikaisen kierroksen pyörähtämässä, kun siellä sattumalta oli tuttuja ruokailemassa.

Sinnen burgeri oli kaikin puolin todella maukas ja mikä parasta myös todella mehukas. Sämpylä oli kovasti briossin oloinen ja hoiti hommansa oikein hyvin. Perinteisestä kuivasta käntystä ei ollut tietoakaan. Burgerin kylkeen ottamamme ranskalaiset olivat sen verran iso lisuke, että yhdet sellaiset jaettuna olisi riittänyt meille. Kuvassa burgeri näyttää kovin pieneltä, koska ranskalaisia on niin tolkuton kipollinen. Myös ranskalaisten kaverina tarjottu dippiyhdistelmä ketsuppi-majoneesi oli kiva keksintö.

Lasku saapui hauskasti vanhan kirjan välissä.
Lopuksi ei auta kuin todeta Sinnen burgeri tällä erää parhaaksi Suomen rajojen sisäpuolella maistamakseni. Tässä oli kohdallaan sekä maku että koostumus. Ainoa moitittava asia oli se, että burgeri jäähtyi todella nopeasti. Tähän lienee syynä korkeahko muoto. Litteämpi ja leveämpi pysyisi pitempään lämpimänä. Ruoka kuitenkin oli saapuessaan lämmintä. Jos siis burgerista pidät, niin mene Sinneen heti tilaisuuden tullen. Et tule pettymään.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Penne con pomodoro e tonno

Elikkäs penneä tomaatilla ja tonnikalalla olisi tarkoitus laittaa. Kävin läpi ruokakirjahyllyäni ja merkkailin vähän ennalta kokeilemattomia ohjeita ylös. Kirjoja on kyllä paljon, mutta hämmentävän vähän niistä on tullut ohjeita kokeiltua. Surkeaa, mutta siihen tulkoon nyt muutos.


Tämä ohje löytyi Saku Tuomisen pastaruokakirjasta Aglio & olio. Varsin kattavasti italialaista aihettaan läpikäyvä kirja on erinomaista lukemista ihan muutenkin kuin reseptikokoelmana. Kirjassa tosin ohjeet on ilmoitettu varsin ympäripyöreästi. Kirjasin tähän nyt tarkasti ylös käyttämäni määrät kutakin ainesosaa. Tästä kirjailija varmasti suivaantuu, mutta se hänelle suotakoon.

1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
2 rkl tomaattipyreetä
1 tlk säilyketomaatteja
1/2 dl vettä
1 tlk säilyketonnikalaa
1 tl kuivattua oreganoa
hyppysellinen chiliä
250 g pennepastaa

Laita pastavesi kiehumaan ja keitä kastikkeen teon ohessa ohjeen mukaan. Hienonna valkosipuli ja freesaa sitä hetki pannulla. Lisää pyre ja säilyketomaatit sekä vesi. Hauduta hetki. Lisää tonnikala, oregano ja chili. Anna hautua 20 minuuttia. Säästä n. 1 dl pastan keitinvettä. Lisää se kastikkeen joukkoon, jos kastike tuntuu liian kuivalta. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon.

Kovin samanlaista ruokaa olen tehnyt aiemminkin. Silloin ohje tuli vetäistyä hihasta. Makunsa puolesta tämä oli tämmöinen arkikelpoinen ruoka. Ihan hirveästi ei tekemiseen mennyt aikaa ja lopputulos oli kelvollinen.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Aasialaiset lihapullat

Kotilieden numerossa 21/2014 oli possuohjeita, joissa oli mukana tämmöinen lihapullaohje. Kuvan lihapullat näyttivät niin kauniilta, että oli pakko kokeilla. Ja hyväähän tästä tuli.


400 g porsaan jauhelihaa
2 kevätsipulin vartta tai nippu ruohosipulia
2 valkosipulin kynttä
pala tuoretta inkivääriä
2-3 rkl hienonnettua korianteria
1/4 punainen chili
1 1/2 rkl kalakastiketta
ripaus suolaa

öljyä paistamiseen
1/2 dl makeaa chilikastiketta
1 rkl seesaminsiemeniä

Kevätsipulin aika on jo ohi, joten käytin ruohosipulia. Possun jauhelihaksi hain Hakaniemen kauppahallista Reinin lihasta jauhelihaa, jonka he jauhoivat tilauksesta. Eli siis aika tuoretta tavaraa sain.

Nosta jauheliha huoneenlämpöön ennen kuin aloitat. Laita tehosekoittimeen sipulin varret, valkosipulin kynnet ja inkivääri. Leikkaa sitruunaruohoista pois kuivat päät. Pois myös uloin kerros. Leikkaa loppu veitsellä paloiksi ja lisää tehosekoittimeen. Lisää myös chili ja korianteri. Surauta tasaiseksi. Lisää vielä joukkoon jauheliha, kalakastike ja ripaus suolaa. Pyöräytä velä niin, että massa on tasaista.

Pyörittele kostein käsin massasta pieniä lihapullia. Paista öljyssä pannulla. Lisää lopuksi kuumalle pannulle makea chilikastike. Ravistele pannua, jotta kaikki lihapullat saavat chilikastiketta pintaansa. Ripottele vielä pullien päälle seesaminsiemeniä.

Pullat olivat oikein maukkaita ja kivasti mausteisia.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Chilidog

Kesälomareissun kuvankatseluiltaan piti kehitellä teemaan sopivaa ruokaa. Tässä hyvä tekosyy kokeilla tehdä itse chilidogeja, joita reissulla USA:n molemmilla rannikoilla maistelimme. Ohjeen pohjaksi katselin vähän Hesarin netistä löytyvää ohjetta, jossa vain pahana puutteena oli oleellisimman eli lihan puuttuminen.


Chilidog on siis hodari, jossa on sämpylän välissä nakin lisäksi myös chiliä eli chili con carnea eli mausteista jauhelihakastiketta. Jenkiksihän chili con carne sanotaan yleensä lyhykäisesti chili.

Jenkkilässä muuten hodarien nakit näkyivät usein olevan naudanlihasta valmistettuja. Siinä mielessä siis possupohjaiset Yönakit ovat vähän vääränlaisia. Vaan hyviä ne toki ovat.

chili
1 sipuli
1 valosipulin kynsi
2 rkl öljyä
250 g jauhelihaa
1 tlk paseerattua tomaattia
1 tlk kidneypapuja
1 dl lihalientä
1 tl sokeria
1/2 tl jauhettua juustokuminaa
suolaa ja pippuria
tuoretta tai kuivattua tai jauhettua chiliä maun mukaan

hodari
hot dog-sämpylöitä
hyviä pitkiä nakkeja (esim. Helsingin makkaratehtaan Yönakkeja)
(keltaista jenkkiläistä) sinappia
ketsuppia
raastettua cheddar-juustoa
paahdettua sipulia
kurkkusalaattia
+ kaikenlaista muuta mitä haluat hodarin väliin laittaa

Aloittele chilin valmistus hyvissä ajoin. Soossista tulee erinomaista, jos annat sen hautua hiljalleen vähintään tunnin ajan.

Silppua sipulit pieneksi. Lämmitä pannu, lisää öljy ja kuullota sipuleita hetken aikaa. Lisää jauhelija ja ruskista se. Lisää tomaatti, pavut, lihaliemi ja mausteet. Hauduta miedolla lämmöllä vähintään tunnin ajan. Soossi saa olla kohtalaisen kuivakkaa, mutta lisää toki nestettä, jos käy liian kuivaksi.

Lämmitä sämpylät vaikkapa uunissa tai grillissä. 200-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia riittää. Paista nakit mieluiten grillissä kunnolla tummiksi (jenkkilässä näkyvät olevan hyvin mustanpuhuvia). Halkaise sämpylät melkein loppuun asti, sujauta väliin nakki, muut täytteet ja lopuksi päälle chiliä sekä juustoraastetta.

Chilidogin kanssa juomaksi sopii vaikkapa mainio amerikkalainen pale ale-olut, kuten esimerkiksi kalifornialaisesta Chicon pikkukaupungista kotoisin oleva Sierra Nevada Pale Ale. Sitä oli Kaliforniassa hyvin tarjolla hanassa.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Omenastruudeli

Omenoiden käyttövinkkejä ääneen töissä pohdiskellessani joku ehdotti struudelia. No, pakkohan tuollaista oli kokeilla tehdä, kun hyvää on. Ohjeen löysin Glorian Ruoka & Viini-lehdestä (tai lehden nettisivuilta).


250 g filotaikinaa
1 dl voisulaa

täyte
1 kg happamia omenoita
1 1/2 dl mantelirouhetta
1 dl fariinisokeria
1 dl rusinoita
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia

voiteluun
1 dl voisulaa

päälle
tomusokeria

Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori omenat, poista siemenkohdat ja raasta. Sekoita omenaraasteeseen täytteen muut aineet. Levitä 3-4 (minä laitoin 5) kerrosta filotaikinalevyjä yksi kerrallaan pöydälle ja voitele jokainen kerros voisulalla ennen kuin laitat toisen kerroksen päälle. Leikkaa filotaikina keskeltä kahteen osaan. Levitä molempien osien päälle täytettä ja kääri varovasti kumpikin puolikas rullaksi. Paista 225-asteisessa uunissa välillä voisulalla voidellen noin 30 minuuttia. Ripottele jäähtyneiden rullien päälle tomusokeria. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Olipas lehtevää ja hyvää. Lopusta filotaikinasta voisin kokeilla tehdä vaikkapa baklavaa mikäli kerkeän. Olisi joskus kiva kokeilla tehdä tämmöinen leipomus taikinasta asti itse, mutta ihan noin ohueksi kauliminen ei taitaisi minulta onnistua.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Kolmen kaverin vaniljajäätelö

Vaikka näitä kaverien jäätelöitä on tullut maisteltua ja niistä tykättyä aikas paljon (viimeisimpinä kahvi ja punaherukka), niin silti tuo vaniljajäätelö on mennyt minulta ihan ohi. Semmoista ei ole tullut missään vaiheessa kaupassa vastaan. Vaan kun sitten lopulta tästä kuulin, niin pakkohan sitä oli yrittää käsiinsä saada ja päästä maistamaan.


Jos joku ei siis ole vielä näistä kuullut, niin kyseessä on helsinkiläinen pieni jäätelötehdas, joka tekee jäätelöä ihan aidoista raaka-aineista ilman lisäaineita. Valehtelisin, jos väittäisin heidän olevan ainoita tällä alalla Suomessa, mutta ei vastaavia putiikkeja paljoa ole. Aiemmin olen kehuskellut Ciao! Caffen jäätelöitä. Nekin ovat hyviä, joskin italialaistyyppisinä vähän erilaisia.

Arvelin, että K-Supermarket Mustapekka voisi olla hyvä paikka tällaisen herkun etsintään. Ja näinhän se olikin. Ei kun purkki koriin ja kassan kautta kotiin. Kotona oli onneksi omenia, joita olimme saaneet ystäväperheeltä, kun heidän puunsa tuotti reilusti yli oman tarpeen. Pakkohan sitä oli tarte tatin siis leipoa jäätelön kaveriksi.

Jäätelö oli juuri sellaista kuin pitikin, eli ihan oikeasti vaniljaista. Väri ei ollut puhtaan valkoinen vaan enemmän kellertävä ja joukossa oli paljon mustia pisteitä. Ilman noita pisteitä ei vaniljajäätelöltä voi paljoa odottaa. Erinomainen yhdistelmä oli tämä omenapiirakan kanssa. Suosittelen lämpimästi. Toki hintaakin sitten on pikkuisen (tai siis aika moninkertaisesti) enemmän kuin Pirkassa.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Helsinkiläistä lähiruokaa

Olin aiemmin lueskellut Helsingin Sanomista kuinka kaupunginosien nimillä myydään nyt ruokaa. Artikkelissa mainittiin mm. kaupunginosien mukaan nimettyjä juustoja valmistava Helsingin Meijeriliike, joka oli entuudestaan jo tuttu. Jutussa mainittiin myös Helsingin Makkaratehdas, jonka tuotteita päätin heti katsella tarkemmin netistä. Chili dogin tekeminen itse kun on ollut työn alla jo jonkin aikaa ja siihen olen sopivaa nakkia etsiskellyt. Tehtaan Yönakki vaikutti hyvältä tähän tarkoitukseen.


Tuolta ruokakaupasta bongasinkin sitten heti Helsingin Makkaratehtaan tuotteet. Yönakin lisäksi tarjolla oli ainakin currywurstia. Sattumalta kaupassa oli paikalla myös makkaratehtaan esittelijä, joka maistatti yönakkia lihapiirakan välissä. Valmiita hodareitakin oli näillä nakeilla jo myynnissä, mutta minä tykkään tehdä itse. Kokeilin ensialkuun syödä Yönakkia ihan vaan perunamuusin kanssa ja hyvää oli.


Toinen uutuusbongaus tapahtui kylmähyllyssä, josta löytyi Helsingin Meijeriliikkeen jogurtteja. Enpäs ollut näistä tuotteista vielä kuullutkaan. Tarjolla oli maustamatonta, tyrniä ja puolukkaa. Otimme testiin maustamatonta ja puolukkaa. Maustamaton oli erinomaisen hyvää oli tuoreen mangon kanssa syötynä. Eikä ollut lisäaineita mukana. Puolukkajogurttia kokeilin granolan kanssa ja hyvää oli sekin. Ei lainkaan liian makeaa.

torstai 11. syyskuuta 2014

Vltavan gulassi

Alkuviikosta sähköpostilaatikkoon kolahti S-Ryhmän ravintoloiden tarjouskirje, josta sai klikattua itselleen kaksi yhden hinnalla -settejä eri ravintoloihin. Tsekkiläinen ravintola Vltava tarjoili häränlihagulassia pekoni-perunaknöödeleillä tällaisella tarjouksella. Mahdotonhan siitä oli kieltäytyä.


Aikoinaan Prahassa käydessä gulassista ja knöödeleistä innostuin ja olen niitä yrittänyt itsekin tehdä. Gulassin suhteen onnistumisen aste on ollut kohtalainen, mutta knöödelit ovat osoittautuneet vähän haastaviksi. Hyviä ohjeita ei oikein meinaa löytyä tai sitten eivät vain taidot riitä. Suomessa en ole missään ravintolassa tätä ennen listalta knöödeleitä bongannut.

Nämä Vltavan knöödelit siis olivat perunaknöödeleitä, kun taas ne Prahassa syömäni olivat aina leipäknöödeleitä. Leipäknöödeli on pehmeä ja se imee kastikkeen tehokkaasti itseensä. Siksi se sopiikin hyvin reilusti kastiketta sisältävän gulassiannoksen kanssa.

Vltavan gulassin tunnisti heti tuoksusta ehdaksi tavaraksi. Liha oli mureaa ja kastikkeessa oli oikeat maut. Perunaknöödelit osoittautuivat tosiaankin erilaisiksi kuin leipäknöödelit. Nämä olivat tuhdimpia, eivätkä soveltuneet kastikkeen moppaamiseen ollenkaan yhtä hyvin kuin leipämallit. Maukkaita nämäkin tosin olivat, joskaan en löytänyt sitä pekonia sieltä mausta.

Ruoalle oli juomasuositus sekä viini- että olutpuolelta. Olutsuosituksena ollut talon tumma olut kelpasi minulle. Se oli hyvin tyypillistä tsekkiläistä makeahkoa tummaa olutta, joka kävi kyllä ruoan kanssa hyvin. Viinisuosituksen shiraz oli Etelä-Afrikasta kotoisin. Tsekkilässäkin viinejä tuotetaan, mutta pikaisten kokeilujen perusteella ne ovat aika kehnoja. Olutta ne kai siellä paikallisetkin juovat, joten se näiden ruokien kanssa parhaiten sopii.

Ei siis vieläkään löytynyt Suomesta kunnon knöödeliä (siis semmoista kuin muistan Prahassa syöneeni). Vaan lähelle jo päästiin. Olisin laittanut tähän vielä alle ruokakuvan Prahasta, mutta en onnistunut semmoista löytämään. Ai että, kun oli namia gulassi siellä. Ja olut oli myös.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Kermainen tattikeitto

Kun kerran herkkutatteja onnistuin kaupasta ostamaan, niin pakkohan niistä on jotain herkkua tehdä. Tämmöisen ohjeen kiikutti töistä kotiin parempi puolisko. Oli Talo & Koti-lehden numerosta 9/2014. Muuten menin ihan ohjeen mukaan, mutta tatit paistelin aiemmalla kokemuksella tavalla, joka hieman poikkesi ohjeen tavasta.


400 g tatteja
15 cm pala purjoa
2 rkl voita
2 rkl öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
6 dl kasvislientä
2 tl soijakastiketta
2 1/2 dl kermaa
pari timjaminoksaa

Puhdista ja leikkaa tatit pieniksi paloiksi. Sulata voi pannulla ja anna sen hieman ruskistua. Varmista, että pannu on kunnolla kuuma. Ruskista sitten tatinpalat pienissä erissä niin, että enin neste saa rauhassa haihtua. Pannun kuumuus varmistaa, että neste haihtuu, eikä jää pannulle lillumaan.

Leikkaa purjo ohuiksi siivuiksi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota hetki purjoa. Lisää tatit ja vehnäjauhot ja sekoittele hetken aikaa. Lisää liemi ja keitä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia. Lisää lopuksi kerma, soijakastike ja silputtu timjami.

Tämä oli tosi hyvää. Toivottavasti onnistun hankkimaan lisää tatteja. Risottoakin voisi niistä vielä tehdä. Kuivatut sienetkin on kivoja, mutta tuore on aina tuore.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Birgittan burgerit

Sieltä ja täältä sekä mm. Avaruusaseman blogista on kuulunut kauniita sanoja Birgitta Hernesaaren burgereista. Tämä Helsingin Hernesaaressa sijaitseva pieni kesäinen ruokapaikka oli nyt sitten kohteena eilen työpäivän jälkeen. Vielä ei ollut kovin täyttä puoli viiden aikaan, mutta poistuessamme sitäkin enemmän. Keli näin syyskuun alun viikonlopun korvalla oli lähes kesäinen, lämpötila oli 20 asteen tienoilla, joskin tuuli kävi kylmänä mereltä. Ulkopöydissä oli tuulista ja viileää.


Birgitta sijaitsee hienon merimaiseman äärellä. Paikka on hauska kyhäelmä puuta ja lasia. Ulkopuolen puupinnat on poltettu mustiksi. Kuulemma aukioloa riittää syyskuun loppuun. Sen jälkeen parhaimmillaankin puoliavoimessa tilassa syöminen olisikin varmasti ikävää.


Listalla oli perjantai-iltapäivällä tarjolla paikan perusburgeri sekä lohiannos. Kalaa emme katselleen tarkemmin, koska olimme tulleet burgerille. Burgerin kaveriksi tuli mainioita perunoita ja majoneesia. Lisukkeet toimivan erinomaisesti.


Itse burgeria tutkailin hyvin kriittisesti. Aidolla hiiligrillillä valmistettu pihvi oli erinomaisen maukas. Pikkuisen turhan kypsäksi se oli ehtinyt, joskaan ei vielä kuivaksi asti. Tästä pieni miinus annettakoon. Juustona oli semmoinen oranssinvärinen peruscheddar, joka ei oikein maistu miltään. Tästä toinen pienehkö miinus.


Sämpylä oli ulkopinnaltaan vähän kova burgerisämpyläksi, mutta sisältä sopivan pullamainen ja maukas. Burgeri oli käsin syötäväksi turhan korkea, mikä tuntuu Suomessa olevan tapana parempien burgereiden keskuudessa. Yleisesti Birgittan burgeri oli ehdottomasti yksi parhaita Suomessa syömiäni. Ei ehkä kuitenkaan ihan Roslundin burgerin veroinen.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Nopsa omenapiirakka

Keväällä istutin omenapuun ja nyt jo tuli satoa. Kyllähän se nätisti kukki heti alkuun, mutta en uskonut valmiita omenia vielä ekana vuonna tulevan. Näin vain kävi että 18 omenaa saimme poimia.


Piirakkahan siinä sitten piti leipoa. Paremman puutteessa googlasin tämmöisen ohjeen Ennenvanhasta. Lopputulos oli maukas ja prosessi helppo.

150 g pehmeää voita
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl maitoa
2-6 omenaa (koosta riippuen)
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja sekoita. Lisää sitten keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe kolmessa erässä. Lopuksi lisää vielä maito ja sekoita hyvin.

Voitele pyöreä piirakkavuoka. Levitä taikina vuokaan. Painele omenalohkot taikinan päälle. Ripottele pinnalle kaneli ja vaniljasokeri. Paista 175-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Tässä vielä kuva tuosta hurjan suuresta omenapuusta, josta tämän piirakan omenat tulivat. Ihme, että mokoma on vielä pystyssä satoa kannateltuaan. Ensi vuonna odottelen sitten jo piirakan lisäksi omenoita yhden hillopurkillisen tarpeiksi.


sunnuntai 31. elokuuta 2014

Täydellinen burgerisämpylä, osa 1

Millainen onkaan hyvä burgeri? No, ensinnäkin pihvin pitää olla valmistettu laadukkaasta lihasta, joka on jauhettu ihan siinä lähiaikoina. Pihviä ei missään nimessä saa mennä paistamaan läpikypsäksi. Sämpylän pitää olla pehmeä ja mehukas. Parhaissa burgereissa sämpyläkin on todella rasvaisen tuntuinen. Kuiva korppu ei käy. Näiden lisäksi kaikki muut ovat sitten makuasioita. Periaatteessa hyvä pihvi ja hyvä sämpylä ovat kelvollinen burgeri ihan kaksistaankin.


Suomestakin saa ihan kelvollisia burgereita. Valitettavasti en vain voi sanoa saaneeni sekä pihvin että sämpylän osalta onnistunutta vielä missään kotomaan rajojen sisällä. Joko pihvi on ohut lätty tai sitten sämpylä on kuiva ja rapsakka.

Olen mielestäni oppinut jo valmistamaan burgerin pihvin sillä tavoin, että olen siihen itse tyytyväinen. Pääsen siis jo riittävän lähelle omaa täydellisen burgerin määritelmääni pihvin osalta. Vaan se sämpylä on vielä jäänyt hyvin kauas tästä. Käyttökelpoinen resepti on minulla täällä blogissakin. Vaan ei tuolla ohjeella mitään täydellistä sämpylää synny.

USA:ssa taas kesällä käytyäni yritin keskittyä tällä kertaa tähän sämpyläongelmaan. Havaitsin, että parhaissa hampurilaisissa on sämpylänä joko briossi tai perunasämpylä. Molemmista löytyy onneksi hyviä ohjeita nimenomaan burgerikäyttöön tarkoitettuina.


Aloitin kokeiluni perunasämpylöistä. Ensimmäinen yritys ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta. On siis syytä harjoitella lisää. Sitten kokeilin briossia. Tämäkään ei heti onnistunut, mutta onneksi heti ymmärsin missä oli vika ja miten tilaneen voi korjata. Toisella kerralla onnistuin paljon paremmin. Ohjeen nappasin Pikku murusia-blogista.

Briossisämpylöiden tekeminen oli varsin aikaavievää. Onneksi aloitin edellisenä päivänä. Kohotusjaksot oli helppo ajoittaa tapahtuvaksi ensin yön aikana ja sitten aamupäivällä, jolloin sitten iltapäivällä sämpylät olivat valmiita sopivasti grillin lämmityksen aikaan. Tein puolikkaan taikinan ja leivoin siitä neljä sämpylää. Tämä oli liioittelua, sämpylöitä olisi pitänyt leipoa kuusi, sillä nuo neljä olivat aivan tolkuttoman kokoisia. Kuten ylimpänä näkyvästä kuvasta näkee, hukkuivat burgerin täytteet totaalisesti sämpylän sisälle. Päivittänen muutenkin kelvollisemmat kuvat seuraavan leivonnan yhteydessä.

500 g vehnäjauhoja
50 g sokeria
15 g tuorehiivaa
5 isoa kananmunaa huoneenlämpöisenä
50 g maitoa
14 g merisuolaa
250 g voita hieman pehmenneenä
kananmuna voiteluun

Mittaa jauhot, sokeri, hiiva, munat ja maito yleiskoneen kulhoon. Sekoita tasaiseksi taikinaksi muutaman minuutin ajan. Anna levätä 10 minuuttia. Lisää suola ja sekoita pienellä nopeudella noin 8 minuuttia. Tarkoitus on saada taikinaan hyvä sitko. Sekoita edelleen pienellä nopeudella ja lisää voi vähän kerrallaan. Lisää nopeutta ja jatka kunnes taikina on tasaisen sileää.

Kääri taikina kelmuun ja anna levätä kylmässä vähintään neljä tuntia. Itse annoin taikinan odotella yön yli. Leivo sämpylöiksi ja kohota huoneenlämmössä noin neljä tuntia. Voitele sämpylät ja paista 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kenties toinen nostatus olisi saanut olla vieläkin pidempi, koska sämpylät vähäsen räjähtivät paistamisen aikana. Tämä oli kuitenkin onneksi vain kosmeettinen haitta. Maun ja rakenteen suhteen sämpylöissä ei ollut mitään valittamista. Rakenne oli todella mehevä ja pehmeä.

maanantai 25. elokuuta 2014

Hodarit Stockan kulmalla

Muutaman päivän ajan Helsingin Stockmannin nurkalla parkissa olleita StreetGastron kärryjä ehdimme melkeinpä viimeisellä mahdollisella hetkellä käydä ihmettelemässä viime lauantaina. Erityisesti chili dog houkutteli paikalle käymään, sellaisia kun tuli kesälomareissulla maisteltua rapakon takana.



Aamupäivällä keli oli niin kurja, että näytti vähän epävarmalta koko ruokailu, mutta onneksi pieni kuiva jakso sattui juuri sopivasti kohdalle iltapäivällä. Jonoakaan ei saapuessamme ollut juuri nimeksikään.

Chili dog ei nyt ihan vastannut omaa käsitystäni aiheesta. Itse leipä oli superhyvä, eikä lisukkeissakaan ollut valittamista, mutta se chili loisti poissaolollaan. Se chili kun yleensä on jauhelihakastiketta.


Kuuman koiran lisäksi kokeilimme nyhtöpossuleipää. Se oli hodaria isompi syötävä ja myös muutoin mielestämme parempi. Tykkäsin kovasti.

torstai 21. elokuuta 2014

Omatekoinen laku

Erinomaisen omintakeisia makeisia saa tekemällä itse. Vaikka en isommin olekaan makeisten perään, on laku aina ollut minulle hankala vastustaa. Aikoinaan lueskelin mielenkiinnolla Viva Ciabatta-blogista lakun tekemisestä itse. Lopputulos ei kuitenkaan siellä ollut niin hyvän näköinen, että olisin viitsinyt ohjetta kokeilla. Nyt sitten Hesarin Yummy Baker-blogissa oli vähän paremman näköinen ohje. Enää ei ollut vaihtoehtoja, pakko oli kokeilla.


Lämpötilan kanssa pitää tässä olla tarkkana, joten lämpömittari pitää löytymän. Melassi ei ole ihan peruskauppojen tavaraa, mutta Ruohonjuuresta sitä sai. Kondensoitua maitoa on myynnissä tölkeissä. Yleensä ne ovat aina makeutettuja, mutta joissain harvoissa kaupoissa myydään myös makeuttamattomia versioita. Makeutettua siis tähän tarvitaan. Lakritsijauheeksi suosittelen Urtekramin luomulakritsijauhetta. Se on pikkuisen hintavaa, mutta ihan supernamia. Sitä näkyy ainakin isommissa marketeissa olevan ihan hyvin saatavilla.

115 g voita
2 1/2 dl sokeria
4 rkl melassia
2 1/4 dl (vähän vajaa 1 tlk) makeutettua kondensoitua maitoa
1 1/2 tl suolaa
mustaa elintarvikeväriä
3 rkl lakritsijauhetta
2 dl vehnäjauhoja

Lämmitä puukauhalla varovasti sekoittaen kattilassa voi, sokeri, melassi, maito, suola ja väri 120-asteiseksi. Nosta pois liedeltä ja anna jäähtyä vähän aikaa. Lisää sitten lakritsijauhe ja vehnäjauhot. Sekoita hyvin. Laitoin itse nestemäistä elintarvikeväriä 1/2 tl, mikä näkyi tuottavan ihan ok tuloksen. Varmaan kohtalaisen tummalta näyttää ilman väriäkin. Väri kun on aina vähän turha(mainen) raaka-aine.

Kaada leivinpaperilla päällystettyyn vuokaan tasaisesti ja anna jäähtyä noin 30 minuuttia. Leikkaa nauhoiksi ja muotoile kierteille. Anna jähmettyä vielä vähintään 30 minuuttia. Leikkaa sitten pötköt paloiksi.

Lakritsi kovettuu helposti. Kovettumista vähentää säilyttäminen tiiviissä rasiassa. Lakritsi kannattaa syödä viikon sisällä valmistamisesta. Kovettunut lakritsi pehmenee n. 10 sekunnin lämmityksellä mikrossa.

Ei tämä nyt maailman parasta lakua ole, mutta hyvää silti. Aluksi maistuu aika toffeiselle, mikä on mielestäni kyllä ihan väärin. Jälkimaku on sitten oikein lakuinen. Tuo toffee toki tulee tuosta kondensoidusta maidosta. Ehkä sitä kannattaisi laittaa vähemmän.

tiistai 12. elokuuta 2014

Burritolla Lönnrotinkadulla

Enpä ollut kuullutkaan meksikolaisesta ravintolasta nimeltään Cholo. Vaan hyvä, että nyt kuulin. Tämä pienen pieni ravintola tarjoaa Lönnrotinkadulla Helsingissä meksikolaista katuruokaa. Tarjolla on burritoa, tacoa ja tostadaa. Täytevaihtehtoja on viisi ja kastikkeita kolme.


Tacoja olisi tehnyt mieli kokeilla, vaan ne olivat jo lauantai-iltapäivällä loppu. Siispä burritolla mentiin. Otin omani naudanlihatäytteellä. Paikan minulle esitelleet J&J ottivat kanaa kumpikin. Otin varmuuden vuoksi kastikkeeksi keskitulisen vaihtoehdon. Nähtävästi tulinen olisi ollut parempi, sillä tuo oli aika mieto.

Burrito tuli folioon käärittynä ja siitä sitä oli helppo avata sen verran, että pääsi päästä haukkaamaan. Kohtalaisen siististi sen sai syötyä. Eli helposti mukaan otettava ruoka on kyseessä. Me kuitenkin istuimme ihan pöytään, kun semmoinen vapaana oli.

Aluksi ajattelin ottavani kaksi burritoa, mutta tuhti aamiainen vielä painoi vatsassa ja siksi kokeilin ensin yhdellä. Hyvä niin, sillä rulla oli sen verran suuri, että olin totaalisen täynnä jo sen yhden jälkeen. Sanoisin, että isompaankin nälkään yksi tuollainen riittää minulle.

Ja entäs sitten se maku? Hyvää oli. Ehdottomasti pitää käydä kokeilemassa paikan muitakin täytteitä, joita ovat kanan ja naudan lisäksi possu sekä kaksi kasvisvaihtoehtoa.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kylmäuutettu kahvi

Aiemmin kesällä Seattlessa kahvikiertokävelyllä oppaamme Ed kertoi meille kahvijuomasta, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Valitettavasti tämän juoman maistelu ei kuulunut kierroksen ohjelmaan. Ed kuitenkin kuvaili juoman valmistusta ja käyttöä.


Kyse oli kylmäuutetusta (cold brew) kahvista. Törmäsin sopivaan ohjeeseen muitakin hyviä kylmiä kahvijuomia sisältävässä Appelsiineja ja hunajaa-blogissa. Kun vähän googlaili, löytyi ohjeita Suomesta ja maailmalta vaikka kuinka paljon.


Tämä tapa valmistaa kahvia on hyvin hidas. Toisaalta lopputuloksena on kahviuutetta, joka säilyy pitkään jääkaapissa. Näin helteisellä kelillä tämmöinen kylmä kahvijuoma on todella hyvää. Lisäksi kylmäuutossa kahviin ei uutu ollenkaan niin paljon kitkeriä eikä happamia ainesosia kuin normaalilla tavalla valmistettuna. Kylmäuutettu kahvi on myös terveellisempää kuin tavallinen kahvi. Kuulemma kahvia sisältäviä jälkiruokia valmistettaessa kylmäuutettu kahvi antaa paremman maun kuin tavallinen.

1 dl suodatinkarkeaksi jauhettua kahvia
4 dl vettä

Kahvina kannattaa käyttää laadukasta tavaraa, mieluiten vastajauhettuna. Itse kokeilin Kaffan kahvilla. Laita kahvi lasipurkkiin ja kaada vesi päälle. Sekoita. Peitä tiiviillä kannella tai kelmulla ja laita jääkaappiin 12-24 tunniksi. Tämän jälkeen kaada suodattimen läpi. Kokeilin ensiksi suodatinpaperilla, mutta sen kanssa homma eteni niin hitaasti, että paperiin tuli reikä. Hankin sitten kestosuodattimen. Sillä onnistui hyvin.


Lopputuloksena on siis kahviuutetta, johon voi sekoittaa vettä, maitoa tai vaikkapa kookosmaitoa joukkoon. Itse kokeilin sekä vedellä että täysmaidolla suhteessa 1:1 laimennettuna jääpalojen kanssa nautittuna. Tykkäsin. Varmasti myös kookosmaidon kanssa on todella hyvää. Tätä täytyy testailla erilaisilla kahveilla.

Kylmäuutettua kahvia voi muuten hyvin juoda kuumanakin. Tällöin uutteen sekaan lisätään kiehuvaa vettä.

torstai 7. elokuuta 2014

Kahvikävelyllä Seattlessa

Kesän roadtrip alkoi Seattlesta, jossa vietimme kolme päivää ennen kumipyörien päälle siirtymistä. Perehdyimme kaupungin kuuluisiin kahveihin Seattle by Footin järjestämällä 2,5 tunnin Coffee Crawl-kiertokävelyllä.


Seattlessa on kahvinpaahtimoita tiheämmässä kuin missään muualla maailmassa. Kaupungissa on kaikkiaan yli 70 paahtimoa. Useat näistä ovat pieniä, joko yksittäisten kahviloiden tai muutaman kahvilan ketjujen yhteydessä toimivia.

Varasimme ja maksoimme $25 hintaisen kävelyn edellisenä iltana netissä. Kierros käynnistyi klo 10 aamulla Hammering Man-patsaalta aivan Seattle Art Museumin nurkalta. Reitti kulki Pike Place Marketin läheisyydessä päättyen ihan kauppahallin nurkalle.

Oppaamme Ed oli aivan loistava. Häneltä riitti tarinaa ja tietoa kahvista, Seattlesta ja kahvista Seattlessa. Myös muut kymmenen retkellä mukana ollutta olivat oikein hauskoja tyyppejä. Paitsi siis hyvästä kahvista saimme myös nauttia hyvästä seurasta kierroksen ajan.

Kaikille viidelle kahvilalle, joissa kierroksella kävimme, on yhteistä se, että he paahtavat itse kahvinsa ja ovat myös erittäin tarkkoja papujen valinnan suhteen. He tekevät yhteistyötä tuottajien kanssa ja noudattavat reilun kaupan periaatteita. Tuottajat ovat pääasiassa pieniä perhetiloja. Näissä kahviloissa tarjottava kahvi on siis mahdollisimman tuoretta ja ehdottoman eettisesti tuotettua.


Kävelykierroksen ensimmäinen kahvila sijaitsi aivan alkupisteestä nähden kadun toisella puolella. Kyseessä oli paikka nimeltään Fonté. Yritys on enempi tunnettu nimenomaan kahvinpaahtimona, mutta heillä on myös tämä pieni kahvila. Maistelimme kahvia ja keskustelimme kahviin liittyvistä ja siihen liittymättömistä aiheista, kuten Yellowstonesta ja Yogi-karhusta. Suomalaisten Yogi-tietämys ihmetytti amerikkalaisia.


Matka jatkui seuraavaan kahvilaan, joka oli Caffe Ladro. Yhdellä kahvilalla aloittanut yritys on nyt jo kasvanut neljäntoista kahvilan ketjuksi. Kaikki neljätoista kahvilaa sijaitsevat Seattlen alueella.


Seuraava kahvila löytyi Pike Place Marketin takakujalta. Kahvilan nimi olikin sopivasti Ghost Alley Espresso. Ed kertoi, että kahvilan perustaja Mercedes pyöri lapsuutensa Pike Place Marketin kulmilla ja pohti aina miksi yksi kulma kauppahallista oli tyhjillään ja suljettuna. Aikuisena hän sitten otti selvää, voisiko kyseisen tilan vuokrata. Tilan joutenolon taustalla oli ilmeisesti jotain kummitustarinaa ja kenties jotain triviaalimpaa syytä, kuten todella pieni koko. Koppi oli joskus muinoin ollut wc:stä vastaavan henkilön toimisto. Mercedes kuitenkin sai tilan vuokrattua ja pyörittää piskuisessa kopissa nyt tätä kahvilaa.


Matkalla Ghost Alley Espressoon näimme muuten yhden tyypillisen omituisen Seattlen nähtävyyden, eli käytetyillä purukumeilla vuoratun Gum Wallin, joka sijaitsee samalla Post Alley-kujalla kuin kahvilakin. Tämä ilmeisesti spontaanisti syntynyt nähtävyys kasvaa koko ajan. Jokainen purukuminjauhaja voi kantaa kortensa kekoon.


Matkalla seuraavaan kahvilaan kiersimme Pike Place Marketin läpi ja alkuperäisen Starbucksin ohi. Kahvila siirtyi nykyiselle paikalleen ennen kuin se kasvoi ketjuksi. Tosin aluksi se ei ollut kahvila vaan paahtimo ja laitekauppa. Pike Placen sääntöjen mukaan mikään ketju ei saa perustaa myymälää/kahvilaa alueelle. Starbucksia ei kuitenkaan häädetä, koska se oli paikalle muuttaessaan sääntöjen mukainen.

Seuraava kahvila oli Caffe d'Arte, jossa saimme nauttia jopa kaksi kahvijuomaa. Toinen oli maitokahvi, jonka valmistuksen yhteydessä barista esitteli latte artia, tuota Seattlessa kehitettyä tapaa piirtää kuvioita kaatamalla maitoa espresson päälle. Kyseisessä kahvilassa ilmeisesti osataan tämä homma erityisen hyvin. Ed kertoi, että kahvilan barista oli kerran saanut aikaiseksi elefantin kahvin pinnalle, mutta valitettavasti tämän toistaminen ei ole sen jälkeen enää onnistunut.


Ennen kierroksen viimeistä rastia kävelimme Biscuit Bitch-kahvilan ohi. Saimme paikasta maistiaisiksi maapähkinävoileivonnaisia, jotka olivat vielä lämpimiä ja todella hyviä. Biscuit Bitch voi olla vaikea löytää, koska paikan nimi on hyvin piilotettu. Markiisissa lukee edellisen samassa osoitteessa sijainneen kahvilan nimi Caffé Lieto. Viimeisen o-kirjaimen sisällä on Biscuit Bitchin pyöreä tarra. Kuulemma alueella on hyvin tarkka kontrolli julkisivujen suhteen ja pienistäkin muutoksista pitää ilmoittaa ja anoa lupa. Tarran kiinnittäminen ilmeisesti on niin pieni muutos, että sen takia ei tarvitse lupia kysellä. Paikka näytti olevan aivan täynnä, joten näköjään ihmiset löytävät paikan päälle joka tapauksessa. Miksi siis nähdä iso vaiva turhan takia.


Retken viimeinen rasti oli Seattle Coffee Works, jossa olimme sattumalta käyneet jo edellisenä päivänä. Kahvilassa on espressopohjaisten kahvien lisäksi slow bar, jossa voi valita muutaman alkuperäkahvin listalta haluamansa vaihtoehdon, josta sitten kahvijuoma valmistetaan halutulla välineellä. Olin edellisenä päivänä tilannut sifonilla valmistetun etiopialaisen kahvin. Kuvauksen mukaan kahvin maussa oli mustikkaa. Otin kahville kaveriksi mustikkamuffinssin. Kahvissa todellakin maistui se mustikka ja muffinssin päälle juotuna syntyi vähän samanlainen efekti kuin hyvin yhteen sopivan ruoan ja viinin kanssa, eli kahvi voimisti mustikan makua entisestään. Onhan sitä kahvia tullut juotua, mutta tämä oli kyllä ihan uusi havainto.


Tällä kertaa Seattle Coffee Worksissa nautimme Chemexillä valmistettua kahvia, jonka alkuperä ehti jo unohtua. Etiopialaista se ei kuitenkaan ollut.

Kierroksen aikana opimme muiden knoppien ohella sen, että kahvipensas on lähtöisen Etiopiasta. USA on maailman suurin kahvin tuojamaa ja siellä myös viljellään kahvia yhdessä osavaltiossa, Hawaijilla.

maanantai 4. elokuuta 2014

Illallinen Passionfishissä

Neljän viikon USA-roadtripillämme ehdimme syödä varsin monenlaisissa paikoissa. Yksi ehdottomista yllättäjistä oli pikkuisessa Pacific Groven kaupungissa sijainnut ravintola Passionfish. Yövyimme kaupungissa matkalla San Franciscosta Los Angelesiin ja päädyimme kyseiseen ravintolaan lähellä sijainneen hotellimme antaman suosituksen perusteella. Meren äärellä kun majailimme, halusimme syödä kalaruokaa. Tiistai-iltana pöytävarausta ei tarvittu, mutta ravintola vaikutti kohtalaisen täydeltä. Tosin saleja on ainakin kaksi, joten emme ihan joka nurkkaan nähneet.

Passionfish on hyvin tarkka käyttämiensä raaka-aineiden suhteen. Niiden täytyy olla vastuullisesti tuotettuja. Myös menu ilmeisesti vaihtuu kohtalaisen usein mukautuen näin kulloinkin parhaiten saatavilla oleviin raaka-aineisiin.

Olimme maisemien katselemisesta sen verran nälissämme, että lähdimme rohkeasti tilaamaan sekä alku- että pääruoat. Jenkkilässä yleisesti annoskoot olivat niin suuria, ettei alkuruoalle ollut useinkaan tarvetta. Järkevä matkailija olisi elänyt hyvin pelkillä alkuruoilla.


Minä valitsin alkuun uppopaistettuja Morro Bayn ostereita. Annoksessa oli mukana kasviksia kirpsakalla kastikkeella. Tarjoilija onnistui viinilistasta poimimaan hienosti annoksen kanssa toimineen kalifornialaisen valkoviinin. Annos oli oikein maukas.


Paremman puoliskon alkupalana oli taskurapukakku. Sillä oli kaverinaan rucolasalaatti. Kakku oli kasattu revitystä taskuravun lihasta. Oli kuulemma hyvää.


Pääruoaksi valitsin kalaa, joka käsittääkseni on suomeksi juovabassi. Kala tarjottiin kookosriisin, marinoidun kurkun sekä rommi-mustapippuri-kastikkeen kanssa. Alkuruoan kanssa hyvin toiminut valkoviini kävi hyvin myös tämän kalan kanssa. Muutoinkin annos oli varsin tasapainoinen ja maukas. Erityisesti kurkkuihin oli saatu kivasti makua.


Parempi puolisko päätyi valitsemaan annoksen kampasimpukoita. Niiden kaverina tarjottiin suolaista riisivanukasta sekä tomaatti-tryffeli-voita. Riisi oli kuulemma vähän turha lisäke, mutta muutoin annos oli todella maukas. Erityisesti kampasimpukat olivat erinomaisia.


Kun olimme kerran päässeet hyvään vauhtiin, päätimme vielä jatkaa illallista jälkiruokien verran. Minä tilasin sitruunapannacottan mansikkakompotilla. Oikein oli kirpeän sitruunaista ja hyvää.


Parempi puolisko päätyi banaani-saksanpähkinäleipävanukkaaseen hunaja-inkiväärijäätelöllä. Tämäkin oli hyvää, joskin kuulemma pienempikin annos olisi riittänyt.

Kun vielä laskukin oli samaa kokoluokkaa kuin tyypillisessä illallispaikassa kahden ruokalajin jälkeen, emme voineet valittaa. Ravintolasta jäi kaikin puolin hyvä maku. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja osaavaa, viinivalintaa myöten. Myös miljöö oli miellyttävä. Muutoinkin suosittelisin Pacific Grovea yöpymispaikaksi San Franciscon ja Los Angelesin välillä. Kaupunki on oikein kiva ja siellä on yllättävän paljon nähtävää niinkin pieneksi paikaksi.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...