torstai 30. kesäkuuta 2011

Macaron-leivoksia

Tämmöisiäkin kikkareita päätin näperrellä, kun vaimoke tilasi niitä nyyttäriperiaatteella järjestetyille babyshower-kutsuille. Kerran ennenkin olen näitä tehnyt ja tulos oli suorastaan surkuhupaisa. Revanssia siis pukkasi tällä kertaa.

Totuuden nimissä pakko on myöntää, että onhan macaron-leivosten tekeminen ihan älytöntä nysväystä. Eli siis asiallista toimintaa, tekemään vain!

Kahta erilaista täytettä lähdin hakemaan. Kuorien suhteen olin sen verran laiska, että tein vain yhtä väriä, vaaleanpunaista. Jotenkin tuo väri tuntui sopivalta tähän tilaisuuden teemaan. Vauvan merkistä ei kuulemma ole tietoa, mutta tyttöä veikataan.

Niin, ohjeet ovat sitten pääasiassa pientä muuntelua lukuunottamatta kirjasta Pariisilainen macaron-leivos. Sen verran nysväykseen taipuvainen olen, että sain tämän kirjan ystävänpäivälahjaksi. Repikää siitä.

Tällä ohjeella syntyy 15 mansikkatäytteistä ja 15 suklaatäytteistä leivosta. Yritin kirjata ohjeiden lomaan omia havaintojani ja huomioitani sekä kirjassa kerrottuja oleellisia vinkkejä.

macaron-kuoret
3 kananmunan valkuaista
110 g mantelijauhetta
200 g tomusokeria
25 g hienoa sokeria

Siivilöi mantelijauhe ja tomusokeri kulhoon. Sekoita hyvin. Seoksen pitää olla todella tasaista. Tässä kohtaa kannattaa oikeasti skarpata, sillä homman onnistuminen on pikkujutuista kiinni.

Ripauta hyppysellinen sokeria valkuaisten joukkoon ja aloita vatkaamaan vaahdoksi. Kun vaahtoa alkaa muodostua, lisää loppu sokeri muutamassa erässä edelleen vatkaten. Vatkaa kunnes vaahto on kiiltävää ja kovaa. Älä kuitenkaan vatkaa vaahdosta liian kovaa, ettei se mene kokkareiseksi. Jos haluat väriä mukaan, lisää jauhemainen väri tässä kohtaa. Huomioi, että väriä ei tarvita kovin paljoa. Laita ensin vähän ja sekoita, jotta näet, kuinka väri käyttäytyy.

Sekoita kuivat aineet kumilastalla käännellen valkuaisvaahdon joukkoon. Huolehdi tarkasti, että seoksesta tulee tasaista. Kaada taikina pursottimeen (itse käytin pakastuspussia, josta leikkasin kulman auki) ja pursota n. 3 cm läpimittaisia ympyröitä pellin päälle levitetylle leivinpaperille. Piirsin itselleni apuviivat leivinpaperiin, jotta sain suurin piirtein saman kokoisia ympyröitä aikaiseksi. Pursokkeita pitäisi syntyä suurin piirtein 60 kappaletta. Parillinen määrä on tavoitteena.

Pursotuksen yhteydessä taikinan koostumuksen havaitsee sopivaksi siitä, että pursotuksiin ei jää esille huippua viimeisen taikinapisaran kohdalle, vaan huippu painuu pois itsekseen.

Kopauta pellin pohjaa kevyesti kämmenellä. Tämän pitäisi poistaa mahdolliset ilmakuplat. Anna leivosten levätä 20 minuuttia ennen paistamista. Näin kuori hieman kuivahtaa. Paista 150-asteisessa uunissa n. 15 minuutin ajan. Käännä pelti paistamisen puolivälissä. Anna jäähtyä hyvin ennen leivinpaperilta irrottamista.

Minä unohdin muun hössötyksen ohessa kääntää pellin paiston aikana. Muutama kuori halkeili uunissa ja jotenkin mystisesti jokainen haljennut oli juuri luukkua lähinnä olevalla pellin puoliskolla. Siis ehkä kääntäminen olisi ne pelastanut. Testaan tätä hypoteesia seuraavalla kerralla.

Täydellisiä ympyröitä en juurikaan saanut aikaiseksi epätarkasta pursotuksesta johtuen, mutta koostumus ja maku olivat kohdallaan. Kun on reilusti suklaista täytettä sisällä, niin naisväelle kelpaa. Eikös se näin mene?

mansikkatäyte
100 g mansikoita
15 g hienoa sokeria
15 g hillosokeria
1/2 liivatelehti

Soseuta mansikat, lisää hieno sokeri ja keitä 10 minuuttia. Lisää hillosokeri ja kylmässä vedessä liotettu ja kuivaksi puristettu liivate. Keittele miedolla lämmöllä 15 minuuttia ja anna jäähtyä. Kotimaiset mansikat olivat jo rantautuneet lähiostarille. Ihmekös tästä täytteestä tulikin aivan erinomaisen makoisaa.

suklaatäyte
1 dl kuohukermaa
125 g tummaa suklaata
25 g voita

Kuumenna kerma kattilassa kiehumispisteeseen. Ota kattila pois levyltä tässä vaiheessa. Lisää suklaa pieninä paloina kolmessa erässä ja sekoita hyvin välissä. Lämmön kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei suklaa pääse leikkaamaan. Lisää voi ja anna jäähtyä.

Olen ehkä maailman töhöin suklaan sulattaja. Taas kerran rasva erottui ja homma oli mennä plörinäksi. Lykkäsin sekaan yhden keltuaisen ja sekoitin hyvin. Tämä korjasi tilanteen. Tökötistä tuli ehkä vähän jähmeämpää tämän seurauksena, mutta ainakin se pysyi hallinnassa. Älkää kertoko kenellekään.

Kasaa lopuksi macaron-leivokset. Levitä täytettä macaron-kuoren sileälle pinnalle ja paina toinen kuori päälle sileä pinta täytettä päin. Paina kevyesti yhteen. Laita leivokset vuorokaudeksi jääkaappiin vetäytymään.

Nämä ovat muuten erittäin hyviä samppanjan kanssa!

Loppukevennyksenä vielä pari kuvaa. Ensin tuossa yläpuolella kuva rommirusinamacaroneista, joita tein viimeksi. Eivät ole erityisen kauniita. Taikinan rakenne ei ollut oikein kohdallaan ja kuoret epäonnistuivat. Alla sitten puolestaan vähän nätimpi esitys: rasiallinen macaroneja, joita ostimme viime kesänä Pierre Herméltä Pariisista.

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Valittaminen kannattaa eli grilliruokaa Olossa

Tässä tarina siitä, miten palautteen antaminen kannattaa, vaikka palaute olisikin negatiivista. Yllä olevassa kuvassa kokki valmistaa grillissä kanaa, possunniskaa sekä lohta nälkäiselle työporukallemme ravintola Olon terassilla.

Viime vuonna työpaikkamme pikkujouluruokailun paikaksi valikoitui ravintola Olo, josta oli kuulunut paljon hyvää. Muun muassa Kauppalehti Optio oli sen noteerannut paremmaksi kuin edellisen vuoden pikkujoulujen ruokapaikka ravintola Postres. Postresilla sentään oli tuossa vaiheessa jo jonkin aikaa ollut yksi Michelinin tähti sulkana hatussaan. Postresista myös pidimme kovasti. Kuten nyt tiedämme, Olokin tähtensä sai sitten tämän vuoden Michelinin oppaaseen.

Jotenkin kuitenkin Olon suoritus jäi pahasti jälkeen ennakko-odotuksista. Ruoka sinällään oli hyvää ja kauniisti tarjolle aseteltua, mutta palvelu ei oikein toiminut. Meidän päässä järjestelyistä vastannut henkilö otti meiltä saamamme palautteen vastaan ja välitti eteenpäin Olon suuntaan. Ilmeisesti myös Olon puolelta todettiin, ettei asioiden ihan näin pitänyt mennä, koska he lupasivat järjestää meille kesällä ilmaiseksi korvaavan kierroksen.

Nälkäinen kuvaaja ei muistanut kuvata ennen kuin vasta puolivälissä lautasellista.
Ihan täysin vastaavasta tapahtumasta ei ollut kyse, sillä Olo tarjosi meille sisäpihallaan grilliruokaa. Ruoka ei siis ollut tasoltaan ollenkaan samanlaista kuin pikkujouluissa. Tämä oli sellainen noutopöytätyyppinen ruokailu. Silti sanoisin, että varsin suoraselkäistä toimintaa ravintolan osalta. En usko, että tämäkään kierros ihan ilmainen oli ravintolalle.

Olon varsinaisesti fine dining-osastosta ei nyt sitten vieläkään oikein ole kunnon käsitystä. Tai siis ruoan osalta jokin käsitys on, mutta palvelun osalta toivoisin kyllä normaalitilanteessa tason olevan huomattavasti pikkujouluista kokemustamme korkeammalla. Ainakin muut Helsingin michelintähtiravintolat osoittavat tasonsa myös toimivalla palvelullaan. Oikeastaan moni tähdetönkin ravintola, kuten esimerkiksi Sasso, pystyy palvelussaan paljon tuota Olon kokemusta parempaan.

Siispä Oloa kohtaan tunteeni ovat vähän ristiriitaiset. Toisaalta tekisi mieli antaa ravintolalle toinenkin tilaisuus, mutta toisaalta ainakaan omalla rahalla ei tee mieli mennä kokeilemaan. Kun rahaa palaa tällaisessa hassuttelussa kuitenkin yli 100 euroa per ruokailija, toivoisin ainakin minä ravintolalta tasavarmaa toimivuutta kaikilla sektoreilla. Niinpä tärkeää  huomista illallista varten onkin pöytä jo varattuna Sassosta. Tästäkin aiheesta ehkä jotain tarkempaa luvassa sitten myöhemmin.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Mitä öljyä majoneesiin?

Tein juhannuksen grilliburgeria varten chipotlemajoneesia juhannusaattona. Ohjeen otin MTV3:n arkistosta. Tämä näytti kovin samalta ohjeelta kuin kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet yleensä käyttämäni ohje.

Vasemmalla majoneesi rypsiöljyyn ja oikealla samainen soossi oliiviöljyyn tehtynä.
Öljynä majoneesiin käytin töistä saamastani Ruohonjuuren joululahjaherkkukassista löytynyttä tunisialaista luomuoliiviöljyä. Lopputuloksena oli kohtalaisen vahvasti karvaan maun suun takaosaan jättänyt majoneesi.

Öljynkaatoapuna toimineen vaimokkeen kanssa majoneesia maistellessa mietimme yhdessä, että miten makua voisi parantaa. Oliiviöljyn makuhan siinä soossissa selvästi dominoi. Oliko syynä se, että olimme vain tottuneet mauttomaan majoneesiin vai oliko muuten mainio öljy yksinkertaisesti liian voimakkaan makuista majoneesiin?

Päätimme tehdä vertailuerän mauttomuudestaan kuululla rypsiöljyllä. Lopputuloksena oli tasaisen makuinen majoneesi, joka ei ollut karvas ollenkaan. Erityisen hyvin tämä tasaisuus toimi chipotlen kanssa. Ensimmäinen maistelu tapahtui jo ennen chipotlekastikkeen lisäämistä ja kastikkeen lisäämisen jälkeen rypsiöljymajoneesin paremmuus sen kuin korostui. Oliiviöljyn voimakas maku ei antanut chipotlelle tilaa, vaan soossia olisi pitänyt lisätä niin paljon, että tulisuus olisi jo mennyt överiksi. Rypsiöljymajoneesin kanssa tällaista ongelmaa ei ollut, vaan chipotlen savuinen maku pääsi hyvin esiin.

Vertailukokeen jälkeen mieleen tuli aiempi aiolikokeilu, joka tuli tehtyä äijämallin club sandwichin valmistuksen yhteydessä. Mahdollisesti aiolin vahvuus ei ollutkaan täysin valkosipulin ansiota, vaan oliiviöljylläkin oli osuutensa asiaan. Oppia ikä kaikki.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Pähkinäinen parmankinkkusalaatti

Tämmöinen ohje oli tuoreessa Viinilehdessä. Näytti sen verran herkulliselta, että piti heti ottaa ja kokeilla.

100 g parmankinkkua
1/2 dl sokeria
1 dl pekaanipähkinöitä
1 kerä jääsalaattia
1 ruukku viinisuolaheinää
1/2 kurkku
2 avokadoa

kastike
1 sitruunan mehu
1/2 dl oliiviöljyä
1 tl sinappia

Paista kinkkuviipaleet rapsakoiksi kuivalla kuumalla pannulla. Valuta ylimääräinen rasva talouspaperin päällä. Sulata sokeri pannussa ja lisää pähkinät sekoitellen, kunnes sokeri on kauniin ruskeaa. Kaada pähkinät sokereineen leivinpaperille ja anna jäähtyä.

Revi tai pilko salaatti ja viinisuolaheinä tarjoilukulhoon. Leikkaa kurkku pieniksi paloiksi ja lisää salaatin sekaan. Kuori ja pilko avokadot ja lisää salaattiin.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada salaatin sekaan. Sekoita hyvin. Murustele karamellisoidut pähkinät ja rapeat parmankinkut salaatin pinnalle.

Naminami. Salaatti oli tosiaan herkullista. Vaikka en yleensä harrastakaan salaatinkastikkeita, oli tällä kertaa kastike ihan oleellinen osa salaattia. Karamellisoidut pähkinät olivat hieno vastapaino kinkulle, jonka suolaisuus tuntui vain korostuvan paistamisen seurauksena. Mainittakoon, että pähkinöistä tuli vahvasti mieleen espanjalainen joulumakeinen turron, jota viime vuonna tuli bongattua suomestakin. Turron ei ole erityinen suosikkini, mutta mahdollisesti silläkin olisi murustettuna käyttöä osana jotain suolainen-makea-yhdistelmää.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Hidas burgeri grillissä

Tässä kokoelma ohjeita, joita käyttämällä burgeri syntyy kohtalaisen pitkän kaavan mukaan. Valmistukseen kuluvan ajan lisäksi hidas tämä burgeri on myös sämpylänsä hiilareiden puolesta. Käytin nimittäin spelttijauhoja mukana. Ne ovat vähän perusvehnää hitaampaa tavaraa.

Rakensin burgerin varsin pitkälle samalla tavalla kuin aiemmin raportoimani viimekesäisen chipotle burgerin, jonka ohje oli Glorian Ruoka & viini-lehdestä. Tein siis pihvin jauhelihasta, laitoin väliin pekonia, salaattia ja tomaattia. Lisäksi valmistin tomaattiketsuppia sekä majoneesia, jonka maustoin chipotlekastikkeella. Leikkasin purilaisen väliin myös ohuen siivun pitkään kypsytettyä cheddar-juustoa. Viime kesänä sorruin sellaiseen keltaiseen valmiiksi viipaloituun cheddarin kaltaiseen juustoon, joka oikeastaan on aika kauheaa.

Sämpylöiden ohje on jauhojen muuntelua lukuunottamatta suoraan Heléne Johanssonin kirjasta Leipä. Ketsupin ohjetta yhdistelin Kotilieden ohjeesta ja Pastanjauhajien ohjeesta. Hieman ravistelin myös omasta hihastani. Majoneesiohje löytyi ensiksi MTV3:n arkistosta. Tuo näkyi olevan ihan perusohje majoneesille, tarkistus kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet vahvisti tämän.

täysjyväiset hampurilaissämpylät
200 g täysmaitoa
30 g hiivaa
150 g täysjyvävehnäjauhoja
150 g täysjyväspelttijauhoja
20 g huoneenlämpöistä voita
3 g merisuolaa

Sekoita kaikki taikinan ainekset ja vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Anna taikinan levätä kulhossa 30 minuutin ajan. Jaa taikina 10 osaan. Pyörittele palloiksi ja laita leivinpaperilla peitetylle pellille kohoamaan huoneenlämmössä 1 1/2 tunnin ajaksi.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Nosta sämpylät uuniin ja paista 10 minuuttia. Jos et aio käyttää sämpylöitä heti, pakasta ne heti, kun ne ovat hiukan jäähtyneet.

tomaattiketsuppi
500 g erittäin kypsiä tomaatteja
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 dl vettä
1/2 dl punaviinietikkaa
1/2 tl suolaa
1/4 dl sokeria
1 rkl siirappia
ripaus kanelia, kardemummaa, neilikkaa, cayennepippuria, mustapippuria ja valkopippuria

Huuhdo ja lohko tomaatit kanta poistaen. Silppua sipuli ja valkosipuli hyvin pieneksi. Laita kattilaan vesi, viinietikka, sokeri ja siirappi. Kuumenna ja lisää joukkoon tomaatit, sipulit ja mausteet. Keittele miedolla lämmöllä vähän reilun tunnin ajan. Tällöin tomaattien ja sipulien pitäisi olla hyvin pehmenneitä. Soseuta ja säilö. Tiiviissä purkissa ketsuppi säilyy viileässä kuukausia.

chipotlemajoneesi
1 keltuainen
1/2 tl dijon-sinappia
suolaa
ripaus valkopippuria
1/2 rkl viinietikkaa
1 1/2 dl öljyä
2 tl chipotle-kastiketta

Sekoita keltuainen ja mausteet hyvin kulhossa kierrevatkaimella. Lisää aluksi öljyä tippa kerrallaan hyvin vatkaten. Kaada loppu öljy ohuena nauhana vatkaten koko ajan. Maista ja mausta tarvittaessa. Jos majoneesi on hyvin paksua, voit ohentaa sitä lämpimällä vedellä. Mausta lopuksi chipotle-kastikkeella.

jauhelihapihvit
500 g naudan paistijauhelihaa
1 tl dijon-sinappia
1 rkl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
mustapippuria

Laita jauheliha kulhoon ja lisää muut ainekset. Sekoita tasaiseksi massaksi. Kostuta kätesi kasvisöljyllä ja muotoile massasta neljä isoa pihviä.

hampurilainen
1 sämpylä
1 siivu cheddar-juustoa (mieluusti pitkään kypsytettyä)
punasipulia
1 siivu pekonia
1 jauhelihapihvi
1 siivu tomaattia
jäävuorisalaattia
chipotlemajoneesia
tomaattiketsuppia

Paista jauhelihapihvi ja pekoni grillissä. Käytä sämpylän puolikkaat grillissä, mutta varo polttamasta. Jos grillissä on viileämpi ylätaso, paista sämpylän sisäpinta nopeasti rapeaksi kuumemmassa ja siirrä lämpenemään ylätasolle. Laita juustoviipale pihvin päälle hetkeksi grilliin ja anna sulaa hieman. Kasaa ja nauti. Kaveriksi purilaiselle sopii hyvin maukas vaalea olut. Kokeilin itse vahvaa saksalaista vehnäolutta, joka toimi erinomaisesti.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Sahrami-sitruunarisotto kampasimpukoilla

Yritin keksiä jotain käyttöä lopuille kampasimpukoille, joita Stockmannin kevään Hulluilta päiviltä olin ostanut. Pakasteita olivat siis he. Tämmöinen ohje löytyi yhdestä italialaisia reseptejä sisältävästä kirjasta. Risottoa en nyt tehnyt ihan täysin kirjan ohjeen mukaan, vaan sovelsin vähän aiemman kokemuksen pohjalta. Varsin yksinkertaista ja maukasta, kuten italialaisen ruoan kuuluukin olla. Hyvin tuli merenelävät hyödynnettyä. Samalla sain taas käytettyä vähän vähemmäksi risottoriisiä, jota on siunaantunut kaappiin turhankin paljon.

Sen verran tuli taas töhöiltyä, että sahrami jäi kokonaan pois. Kuten kuvasta näkyy.

16 kampasimpukkaa ilman kuorta
1 1/4 l kiehuvaa kalalientä
1 sitruunan mehu
1 rkl oliiviöljyä
3 rkl voita
1 hienoksi silputtu sipuli
280 g risottoriisiä
1 maustemitallinen sahramia
1/2 dl valkoviiniä
115 g parmesaania raastettuna
suolaa ja pippuria

Kuumenna 2 rkl voita ja oliiviöljy kattilassa kunnes voi on sulanut. Lisää sipuli ja kuullota sekoitellen kunnes sipuli on pehmentynyt, mutta ei ruskistunut. Lisää riisi ja sekoittele. Kun riisi on läpikuultavaa, lisää valkoviini ja sekoittele hyvin hetken aikaa. Tämän jälkeen ala kaatamaan kiehuvaa lientä vähän kerrassaan riisin sekaan. Sekoita välillä. Kaada lisää lientä vasta, kun edellinen alkaa olla kokonaan imeytynyt. Kun riisi alkaa olla sopivan pehmeää, ota pannu pois kuumalta levyltä. Lisää loppu voi ja parmesaani. Mausta pippurilla, sitruunamehulla ja tarvittaessa suolalla.

Voitele kampasimpukat kevyesti öljyllä ja paista kuumalla parilalla n. 2 minuuttia per puoli. Lorauta lopuksi sitruunamehua kampasimpukoiden päälle. Mausta ripauksella suolaa.

Laita risottoa lautaselle ja neljä kampasimpukkaa päälle. Tarjoa heti.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Raparperi-valkosuklaa-jogurttijäätelö

Raparperi on ruokablogien ykkösjuttu alkukesästä, samoin kuin parsa aiemmin keväällä. Tämmöisen havainnon olen taas viimeaikoina blogeja vähän tarkemmin seuranneena tehnyt. Minä taas olen alkukesän aikana kiusannut jäätelökonettani oikein urakalla. Satuimme saamaan raparpereja tässä päivänä eräänä ja menin lupaamaan, että keksin niistä jotain kivaa. Josko sitten vaikka jäätelöä?

Yhdistelin tässä nyt sitten ideoita vähän sieltä ja täältä. En ollut koskaan itse tehnyt minkäänlaista suklaajäätelöä, joten suklaan käyttäytyminen jäätelömassassa oli täysi mysteeri. Jotain vinkkiä sain Glorian Ruoka & Viini-lehden tuoreimmassa numerossa olleesta mansikka-valkosuklaajäätelön ohjeesta. Nappasin tästä ohjeesta oikeastaan aika paljon ihan suoraan (alkuperäisessä ohjeessa keiteltiin siirapissa mansikoita).

En tällä kertaa halunnut perinteistä kermajäätelöä, vaan jogurttijäätelöä. Tavallisen maustamattoman jogurtin sijaan kannattaa käyttää paksumpaa kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia. Muutoin lopputulos jää todella veteläksi ja jähmettyy pakastimessa kivikovaksi.

jäätelömassa
150 g valkosuklaata
1 kananmuna
3 munankeltuaista
1 dl sokeria
5 dl kreikkalaista jogurttia

siirapissa keitetyt raparperit
300 g raparperia paloina
1 rkl voita
1 1/4 dl ruokosokeria
1/2 vaniljatanko
1/2 dl omenasiideriä

Valmista ensin raparperisiirappihommeli. Ruskista voi kevyesti kattilassa ja lisää sokeri, siideri ja vaniljatanko. Lisää lopuksi raparperit ja keittele noin 15 minuuttia. Nosta levyltä ja anna jäähtyä 15 minuuttia. Ota vaniljatanko pois ja raaputa siemenet liemen joukkoon. Siivilöi raparperit pois liemen seasta, kaada liemi takaisin kattilaan ja keittele kokoon, kunnes jäljellä on reilun desilitra verran. Jäähdytä ja laita jääkaappiin.

Sulata suklaa vesihauteessa. Riko kananmuna ja keltuaiset kulhoon, lisää sokeri, ja vatkaa kattilan päällä vesihauteessa, kunnes saat vaaleaa ja paksua vaahtoa. Nosta kulho pois kattilan päältä ja vatkaa vielä muutama minuutti. Sekoita suklaa ja raparperit vaahdon joukkoon. Jäähdytä hyvin.

Sekoita jäähtynyt jäätelömassa ja jogurtti hyvin keskenään ja valmista jäätelöksi jäätelökoneen ohjeen mukaan. Laita pakastimeen. Tarjoa raparperisiirapin ja vaikkapa lettujen kanssa.

Pieni huoli oli tämän ohjeen suhteen siitä, että miten käy lehden ohjeessa raparperilla mansikkaa korvatessa. Makeutta toki jää puuttumaan, minkä otin huomioon ohjeen skaalauksessa pienoisella lisäsokerilla. Myös jogurtin huomattava happamuus oli tässä yhdistelmässä hienoinen kysymysmerkki.

Huoli osoittautui turhaksi, sillä tästä tuli omasta mielestäni paras koskaan tekemäni jäätelö. En ole suuri imelän ystävä, joten vähäisempi makeus on pelkkää plussaa. Raparperin kirpeys, joka tulee mahtavasti esiin siirapissa, sopii hyvin yhteen valkosuklaan vaniljaisen makeuden ja jogurtin tuoman pienen happamuuden kanssa. Tuntui tuo paremmallekin puoliskolle kelpaavan. Juhannuksena tätä sitten laajemmallekin testijoukolle koemaistatetaan.

Juhannuksesta mieleen tulikin ruokaohje, joka joutui hukkaan. Arvelin grillaavani oikein pidemmän kaavan mukaisia hampurilaisia, joihin teen itse sämpylät, majoneesit ja ketsupit. Olin jostain lehdestä bongannut hyvän kuuloisen ketsuppiohjeen, mutta paha kurki lienee ohjeen vienyt. Ei näy mokomaa missään. Pari päivää vielä aikaa etsiä.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kakkukahveet nelostien varrella

Käväisin viikonloppuna kotiseudulla Keski-Suomessa. Nelostietä Joutsasta pohjoiseen ajellessa piipahdan usein kahvilla Karoliinan Kahvimyllyssä. Niin tälläkin kerralla. Menomatkalla otin cappuccinon (poikkeuksellisesti nautin cappuccinoa aamiaisen ulkopuolella) kaveriksi omenajuustokakkua vaniljakastikkeella. Paluumatkalla päädyin marjahyytelökakkuun.

Tästä kahvilastahan on jo vuosia kirjoiteltu kaikissa mahdollisissa lehdissä. Tuskin siis on enää ketään, joka ei tästä paikasta olisi vähintäänkin kuullut. Sijainti toki on vähän syrjäinen, näin pääkaupungin näkövinkkelistä katsoen. Paikka ei myöskään ole auki kovin pitkään, kesäisin näkyi tarjoilua olevan joka päivä klo 9-18. Talvisin kahvila on auki vain viikonloppuisin klo 9-17.

Olen ymmärtänyt, että paikan omistaja on hankkinut kondiittorin oppinsa Saksasta, jossa ilmeisesti täytekakkuja ja leivoksia paljon harrastetaan. Täytekakut ovatkin pääosassa Kahvimyllyn valikoimissa. Niitä on tarjolla useaa sorttia ja palat ovat valtaisia. Myös pullaa ja erilaisia suolaisia leivonnaisia on tarjolla.

Kahvila on nimetty omistajan mummon mukaan. Sisustus on hauskan vanhahtava ja kahvimyllyjä on hyllyillä vaikuttava määrä. Ulkopöytiäkin löytyy, mikä sopi hyvin sään suosiessa molempiin suuntiin matkatessani. Haluamansa tuotteet voi käydä tilaamassa tiskiltä ja sitten voikin mennä pöytään odottamaan. Mahdollisesti tarjoilu toimisi alusta loppuun asti pöytään, mutta yleensä tiskillä on joka tapauksessa jonoa, johon on helppo liittyä.

Jos siis kahvihammasta sattuu siinä Joutsan liepeillä kolottamaan (tai vaikka ei sattuisikaan), niin kannattaa ehdottomasti pysähtyä Karoliinan kahvimyllyn kohdalla. Paluumatkalla kakkupalaa syödessäni viereisen pöydän keskustelusta korviini sattui havainto siitä, että Kahvimylly on nelostien varrella ennen Oulua suunnilleen ainoa paikka, josta saa kelvollista cappuccinoa.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Ruissämpylät

Leipä pääsi loppumaan, eikä ollut aikaa normaalia kolmen päivän prosessia odotella, joten kaivoin Heléne Johanssonin kirjasta Leipä esille tämmöisen sämpyläohjeen. Tähän tarvitaan ruishapanjuurta, josta olen kirjoittanut aiemminkin, mm. täällä.

Johanssonin kirjan suomenkieliseen laitokseen oli hauskasti lipsahtanut virhe tähän ohjeeseen: vehnäjauhot olivat jääneet kokonaan pois. Voin kertoa, että tulee muuten melkoisen vetelä velli, jos tekee tuon ohjeen mukaan. Kuulin tästä onneksi henkilöltä, joka lähetti tulistunutta sähköpostia aiheesta kustantajalle. Kustantajan edustaja löysi itse sitten tutkimaan ruvettuaan vielä toisenkin virheen kirjan ohjeista. Vaan se onkin ihan eri tarina se.

450 g vettä
650 g vehnäjauhoja
250 g ruishapanjuurta
125 g karkeita ruisjauhoja
10 g hiivaa
15 g leipäsiirappia
12 g merisuolaa (alkuperäisessä ohjeessa 20 g, kirjan ohjeilla tulee töykeän suolaista!)
100 g liotettuja rusinoita (myös muita kuivattuja hedelmiä voi käyttää)
kurpitsansiemeniä tai muita siemeniä koristeeksi

Sekoita kaikki ainekset suolaa ja hedelmiä lukuunottamatta. Vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Lisää suola ja hedelmät ja vaivaa vielä 5 minuuttia. Anna taikinan levätä kulhossa 30 minuuttia.

Muotoile taikinasta pötkö ja leikkaa se 15 osaan. Kasta toinen leikkauspinta koristeisiin. Laita sämpylä leivinpaperille kohoamaan liinan alle 2 tunniksi huoneenlämpöön tai yön yli jääkaappiin.

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Mikäli kohotit sämpylöitä jääkaapissa, ota ne huoneenlämpöön puoli tuntia ennen paistamista. Laita sämpylät uuniin ja pudota lämpö 200 asteeseen. Paista n. 15 minuuttia. Jäähdytä ritilällä.

Nämä ovat ihan mukavan maukkaita sämpylöitä. Rusinat antavat hauskan säväyksen. Varmaan myös muut kuivatut hedelmät toimivat samoin, kuten ohjeessa todettiinkin. Sämpylöistä varmaankin saisi kauniimpia, jos käyttäisi esim. noita kurpitsansiemeniä koristeena. Minulla piti niitä kaapista löytyä, mutta eipäs löytynytkään. Jätin sitten siitä suivaantuneena koko koristelun seuraavaan kertaan.

torstai 16. kesäkuuta 2011

"Start spreading the news, I'm leaving today..."

Tai en kyllä tänään lähde mihinkään (paitsi Oloon syömään grilliruokaa), vaan heinäkuussa vasta. Hieman kuitenkin matkakuumetta jo pukkaa. New York on siis matkakohteena tänä kesänä. Aiemminkin olen aikonut tänne ruokahavaintoja matkoilta kirjoitella, mutta aikeeksi on jäänyt. Nyt ajattelin kirjoittaa matkasta jo etukäteen, niin sitten ei ehkä kehtaisi jättää kirjoittamatta. Ehkä. Katsotaan nyt, miten laiska jaksaa.

Minulle tämä on toinen New Yorkin vierailu. Edellinen vierailu yhdeksän vuotta sitten tosin oli vain kahden päivän mittainen. Parempi puolisko on käynyt siinä välissä kerran paikan päällä (sieltä tuo kuva, jota puoliluvattomasti lainasin), joten hän toimikoon tällä kertaa oppaana, kun on paikka tuoreemmassa muistissa.

Muiden New York-kokemuksia on tullut kyseltyä, kuvia ja tv-ohjelmiakin katsottua sekä matkaopaskirjoja luettua. Myös dollarin kurssikehitys on ollut seurannassa. Etukäteisvalmistelut matkaa varten aloitan yleensä puolisen vuotta ennen lähtöä, niin siis nytkin. Google Mapsiin on kartta jo perustettu ja sinne merkitty keskeisiä nähtävyyksiä. Niin, ja tietysti merkattuna on myös valtavasti ravintoloita, joista olen kuullut hyvää joltain tutulta tai sitten lukenut jostain lehdestä, Trip Advisorista tai muualta. Seuraamistani ruokablogeista Pastanjauhantaa ja Siskot kokkaa ovat reissuiltaan myös antaneet kovasti varteenotettavia vinkkejä matkaajalle.

Tämän vuoden puolella satuin bongaamaan Glorian Ruoka & Viini-lehdestä puolen sivun artikkelin Brooklyniläisestä suklaapajasta nimeltään Mast Brothers. Veljekset tekevät suklaata käsityönä varsin tarkkaan valituilta tiloilta tulevasta kaakaosta. Näköjään ovat myös purjelaivalla itse hakemassa papuja jostain Karibialta. Varsin ekologista siis ja kuulemma myös hyvää. Hyvin houkuttelevasti suklaatehtaalle on mahdollista myös päästä tutustumiskierrokselle.

Anthony Bourdainin No Reservations-sarjasta oli digiboksilla tallessa mainio jakso, jossa haikailtiin katoavan Manhattanin perään. Siinä käytiin syömässä mm. pastramileipää Katz's Delissä ja baageleita Russ & Daughtersilla. Molemmat mainitut paikat on merkattu kartalle (sijaitsevat muuten ihan lähekkäin). Vähintään tuo Katz's Deli on pakko käydä koeajamassa.

Listaa mielenkiintoisista asioista voisi jatkaa loputtomasti. Hyvin valitettava tosiasia on se, että aikaa on kuitenkin vain yksitoista päivää kulutettavaksi paikan päällä. Jotain jää siis väkisinkin näkemättä ja kokematta, monta ravintolaa tutustumatta. Positiivisesti voi ajatella, että jääpähän jotain seuraavaankin kertaan.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Kyytönmaitoletut

Kyytön raakamaitoa on tullut viimeaikoina aina välillä ostettua jälkiruoan raaka-aineeksi. Viimeksi valmistin siitä mansikka-valkosuklaa-pannacottaa (muunnos vadelmaisesta versiosta) ja sille kaveriksi mansikkajäätelöä tuoreista mansikoista.

Maitoa jäi näistä vähän yli, joten ajattelin kokeilla Glorian Ruoka & Viini-lehden tuoreimmassa numerossa ollutta kyytönmaitolettujen ohjetta. Lehden ohjeessa lettujen kanssa tarjottiin itse tehtyä jäätelöä, joka vaikutti varsin mielenkiintoiselta. Minulla nyt sattui kuitenkin edelleen olemaan jemmassa tuota omaa jäätelöäni, joten jätin tämän kokeilun tuonnemmaksi. Lehden ohjeessa oli käytetty vehnäjauhojen lisäksi ohrajauhoja, joita minulla ei kaapista löytynyt, joten otin vanhan tutun spelttijauhon avuksi.

5 dl kyytön raakamaitoa
3 kananmunanvalkuaista
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttijauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl rypsiöljyä

Sekoita ainekset kulhossa. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa vähintään tunnin ajan. Paista letut muurinpohjapannulla tai valurautapannulla voissa. Tarjoa kuumina jäätelön kanssa.

Letut olivat kyllä erinomaisen maukkaita. Hieman muotopuolia niistä kyllä osittain tuli, johtuen lähinnä allekirjoittaneen tottumattomuudesta letunpaistossa valurautapannun kanssa. Yleensäkin ensimmäinen lettu tuppaa menemään rikki, mutta tällä kertaa meni kolme ensimmäistä plus vielä pari satunnaista myöhemminkin. Voin kanssa ei kannata tässä hommassa säästellä.

Risotto primavera

Tämmöisen risoton pyöräytin tuossa aiemmin keväällä, kun teki jotain keväisen kuuloista mieli. Käytin tuohon kyllä pakasteherneitä ja -papuja, joten tiedä nyt sitten siitä keväisyydestä. Ehkä se on keväistä, kun käytetään viimeiset pakasteet pois ennen pakastimen sulattamista. Sitten taas mahtuu marjoja. Tai jotain. Aika lailla suoraan katsoin ohjeen Maku-lehden arkistosta.

10 dl kanalientä
50 g voita
1 maustemitallinen sahramia
1 sipuli pieninä kuutioina
2 valkosipulin kynttä murskattuna
3 dl risottoriisiä
1/2 dl valkoviiniä
1 sitruunan mehu
100 g herneitä
100 g vihreitä papuja
100 g parmesaania raastettuna
mustapippuria myllystä

Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi ja anna pulputella hiljakseen. Sulata puolet voista pannulla ja kuullota sipuleita hetki. Älä anna ruskistua. Lisää risottoriisi ja kuullota kunnes riisi on läpikuultavaa. Lisää valkoviini ja sekoittele, jotta viini imeytyy hyvin riisiin. Kaada kiehuvan kuumaa kanalientä pienissä erissä pannulle. Hämmennä välillä. Kaada lisää lientä vasta kun edellinen on lähes täysin imeytynyt. Kun riisi alkaa olla sopivan pehmeää, ota pannu pois kuumalta levyltä. Lisää sitruunan mehu, herneet ja pavut sekä parmesaani ja loppu voi. Sekoita hyvin. Mausta mustapippurilla. Tarjoa heti.

Itse pariloin risotolle kaveriksi tuoretta tonnikalaa, johon lorautin pintaan hieman soijakastiketta ja seesaminsiemeniä ennen paistamista.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Mansikkajäätelö

Mansikkajäätelö on aina ollut suosikkini. Valitettavasti hyvää mansikkajäätelöä on loppujen lopuksi aika harvassa. Parasta saa tekemällä itse tuoreista kotimaisista mansikoista. Kotimaisten huippukausi ei vielä ole käsillä, joten ruotsalaisiin oli turvautuminen. Olkoon tämä siis lähinnä verrokkierä todellista huippua odotellessa.

Perusohje on samaa perua kuin aiempi vaniljajäätelöohje. Puolitin kuitenkin tähän jäätelöön noiden jäätelön perusainesten määrän ja laitoin vastaavasti mukaan reilusti mansikoita. Tätä voi ihan oikeasti kutsua mansikkakermajäätelöksi: onhan valmistusaineiden listalla eniten edustettuina mansikka ja kerma. Katsopas vertailun vuoksi kaupan vastaavan tuotteen valmistusaineiden luetteloa. Mansikkakermajäätelön valmistamiseen ei myöskään tarvita mitään muita aineita kuin tässä ohjeessa käytetyt viisi perusraaka-ainetta. Muut kaupan jäätelöissä käytetyt aineet ovat vain mukana peittämässä teollisen prosessin ongelmia.

Mainittakoon vielä, että erityisen hyvää jäätelöä sain aikaiseksi käyttämällä tavallisen täysmaidon sijaan kyytön raakamaitoa.

1 l mansikoita
3/4 dl sokeria
1 1/4 dl maitoa
3 kevyesti vatkattua keltuaista
3 dl kuohukermaa vaahdoksi vatkattuna

Survo mansikat ja sekoita maito, sokeri ja keltuaiset niiden joukkoon. Lämmitä vesihauteessa sekoitelleen kunnes seos sakenee. Jäähdytä hyvin kelmulla peitetyssä kulhossa. Sekoita joukkoon varovasti nostellen vatkattu kerma ja laita 2 tunniksi jääkaappiin. Valmista loppuun jäätelökoneessa koneen ohjeen mukaisesti. Laita pakastimeen. Ilman kompressoria toimivan jäätelökoneen jäljiltä jäätelöä kannattaa pakastaa pari tuntia ennen käyttöä. Jos pakastat pitempään, ota jäätelö vartiksi huoneenlämpöön ennen tarjoilemista.

Olen säästellyt näitä itse tehtyjä jäätelöitä varten tyhjiä muovisia, kannellisia jäätelörasioita. Niitä voi hyvin käyttää useita kertoja. Tällä ohjeella tehty jäätelö mahtuu melkein kokonaan litran rasiaan (mainoslause: jäätelölitran valmistamiseen käytetään litra mansikoita). Yli jää ehkä reilun yhden pallon verran. Se meneekin helposti laadunvalvonnallisesti kenen tahansa lähelle sattuneen henkilön naamariin. Jos ei ketään näy, on kokin varmaan pakko itse uhrautua. Kotitekoinen jäätelö on ehdottomasti parhaimmillaan juuri jäätelökoneesta tultuaan. Pakastaminen vääjäämättä pilaa jäätelön rakennetta.

Kävimme viime viikonloppuna omatoimisilla ylioppilasjuhlien jatkoilla Helsingin jäätelötehtaan kioskilla Kaivopuistossa. Kyseinen kioski on toiminut kesäkauden avaajana jo useamman vuoden ajan. Paikkahan on kauniilla säällä mitä mainioin, mutta putiikin jäätelöstä en oikeastaan ole vuosiin enää erityisemmin pitänyt. Tylsältä se maistui nytkin ja rakennekin oli jotenkin ikävän jääkiteinen muistuttaen lähinnä liian pitkään pakastimessa säilytettyä ja pari kertaa osittain sulamaan päässyttä kotitekoista jäätelöä. Ehkä ensi kesänä täytyy vain tulla ensimmäisenä lämpimänä päivänä paikalle katsomaan jonoa jäätelökioskin edessä ja jättää ne jäätelöt väliin.

Lakujäätelön ystävänä päätin myös tutustua Fazerin uuteen salmiakkijäätelöön. Salmiakkijäätelöissä kun yleensä on lakritsin makua paremmin kuin lakritsijäätelöissä, jotka ovat vain kehnoa vaniljajäätelöä pienellä lirauksella lakritsikastiketta (katso nyt tuota ylemmän kuvan Helsingin jäätelötehtaan jäätelöäkin: sehän on ihan valkoinen väriltään!). Uutukainen ei ollut ihan niin huono kuin olin pelännyt, joten heikkona hetkenä saatan tähän sortua toistekin, jos mitään parempaa ei ole saatavilla.

Toinen Fazer-kokeilu oli Kotijäätelön autoistaan myymä turkinpippurijäätelö. Auto tuli mölyämään sopivasti kadullemme, kun olin viemässä roskia, ja siinä sitten sorruin ostoksille. Turkinpippuri tulee puikon muodossa, päällä jonkinlainen lakritsi-salmiakkikuorrutus, välissä bulkkivaniljajäätelöä ja sisällä turkinpippurisydän. Kuorrutus ja sydän olivat sen verran voimakkaan makuisia, ettei tuo kelvoton vaniljajäätelö onnistunut ihan täysin pilaamaan kokonaisuutta. Jäätelön sydän oli tosiaan turkinpippurin makuinen. Ihan jees, älä lue tuoteselostetta, se on todella masentava.

Mansikkamartini

Tämmöisen drinksuohjeen luin kolmisen vuotta sitten jostain lehdestä. Käytin ohjetta valmistujaisissani ja se vaikutti toimivan hyvin. Valitettavasti en enää muista, että mikähän lehti mahtoi olla kyseessä. Olin varma, että se oli joko Glorian Ruoka & viini tai Viinilehti. Valitettavasti kumpikaan ei ollut kyseessä, sillä minulla on molempien lehtien kyseisen ajankohdan numerot tallessa, eikä ohjetta sieltä löydy. En siis pysty kertomaan ohjeen lähdettä, enkä oikeastaan edes voi vannoa määrien menevän alkuperäisen ohjeen mukaan. Tällä ohjeella näitä kuitenkin tein illanistujaisiin ja ainakin itse tykkäsin.

mansikkasose
2 dl tuoreita mansikoita
2 dl vettä

vaniljasiirappi
1 dl sokeria
1 dl vettä
puolikas vaniljatanko

Valmista mansikkasose laittamalla ainekset tehosekoittimeen ja pyörittämällä konetta kunnes sose on tasaista. Veden määrän kanssa voi joutua vähän arpomaan. Mitä vähemmän vettä, sitä enemmän makua. Toisaalta, ainakin minun cocktailshakerini siivilästä ei kovin paksu tökötti tule läpi. Ole siis tarkkana, mikäli haluat jotain lasiinkin asti. Laita sose jääkaappiin, jotta se pysyy viileänä.

Keitä seuraavaksi vaniljasiirappi. Laita ainekset kattilaan ja keitä sekoitellen kunnes seos sakenee. Ota vaniljatanko pois ja raaputa sen sisältö siirapin sekaan. Sekoita ja jäähdytä. Huomaa, että siirappi jämähtää huomattavasti jäähdyttyään. Voit tietenkin käyttää valmista makusiirappia, mutta siinä tuskin on oikeaa vaniljaa. Ja vanilliini on hanurista, esimerkiksi lehmän hanurista. Huomaa myös, että tavalliset vaniljasokerit saavat suurimman osan "vaniljan" maustaan vanilliinista. Aito vanilja kun tuppaa olemaan vähän kalliin puoleista.

mansikkamartini (1 annos)
1 dl mansikkasosetta
2 tl vaniljasiirappia
2 cl vodkaa
jääpaloja

Laita ainekset shakeriin ja ravista reilusti. Kaada siivilän läpi lasiin. Shaken, not stirred, Mr. Bond.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kahvilasta saa kahvia

Näin tosiaan voi tilanne olla, mikäli kahvila sattuu olemaan auki. Kahvi jäi kuitenkin saamatta Helsingin Kalasataman uudessa Ihanassa kahvilassa, jonka luvataan olevan auki kauniina kesäpäivinä. Ehkä olimme liikkeellä väärään aikaan. Päivä kyllä oli kaunis, aurinkoinen ja lämminkin. Kello oli siinä puoli neljä iltapäivällä. Noh, näkymät kaupunkiin päin olivat hienot ja mahdollisesti avoinna ollessaan kahvila on ihan kiva. Tällaisenaan se näytti kahdelta spraymaalilla koristellulta kontilta, palalta mattoa ja joiltain betoniesineiltä.

Korjasimme tilanteen suuntaamalla kohti Aurinkolahden Kahvila Kampelaa, joka sijaitsee ihan Uutelan ja Aurinkolahden välimaastossa. Kehuvat Kampelan lohikeittoa, mutta sitä emme edelleenkään kokeilleet. Sen sijaan söimme kahvin kanssa valtaisan palan pannukakkua hillolla ja kermavaahdolla. Erikoiskahvejakin näkyi olevan tarjolla, kenties kokeilemme sellaisia seuraavalla kerralla. Joka tapauksessa kauniilla ilmalla Kampela on varsin viehättävä paikka.

Viime sunnuntaina satuimme olemaan liikkeellä Helsingin keskustassa ja siinä Lasipalatsin Eat & Joysta mm. luomujauhoja hakiessamme havaitsimme reilusti paikallista julkisuuttakin saavuttaneen kahvila-auto Camionetten siinä samaisen rakennuksen nurkalla. Minulle oli jäänyt auton sijoituspaikka epäselväksi. Kävimme sitten kokeilemassa kinkku-juusto-crepen ja espresson. Crepe oli vähän turhan juustoinen, mahdollisesti makea versio voisi toimia paremmin. Juusto oli kaiken lisäksi niin hyvin sulanutta, että se teki ruokailusta hyvin tahmean operaation. Lopputuloksena puoli naamaa oli juustossa. Kahvi oli hyvää, ja koneenkäyttäjällä näkyi olevan ihan oikeat otteet.

Lisää kesäkahviloita olisi tarkoitus käydä koeajamassa, mikäli kelejä riittää. Ensi viikolla olisi ravintola Olossa grilliruokaa tarjolla työporukallemme korvaukseksi pieleen menneestä pikkujouluillallisesta viime vuodelta. Tästä epäonnistumisesta jossain vaiheessa puolella sanalla mainitsinkin. Toivottavasti ensi viikolla homma menee paremmin. Kenties jotain tarinaa tästäkin reissusta ehkä luvassa sitten jälkikäteen.

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Spelttibaagelit hapanjuuresta

Kesälomalla olisi tarkoitus matkata New Yorkiin. Siitä tämä baagelihommeli. Ohjeen idean sain Wild Yeast-blogin baageliohjeesta. Vaihdoin vain jauhot ja vähän jotain muutakin, kun en esim. maitojauhetta viitsinyt hankkia. Keittiövaakani ei myöskään osaa näyttää gramman osia, joten pyöristelin alkuperäisen ohjeen määriä pikkuisen. Kyllähän se speltti tähänkin sopii.

350 g spelttijauhoja
100 g vettä
30 g maitoa
16 g mallasjauhoa
10 g suolaa
300 g vehnähapanjuurta
1 rkl ruokasoodaa keittämiseen

Sekoita juuri, vesi, maito, jauhot ja suola. Veivaa yleiskoneella, kunnes ainekset ovat kunnolla sekoittuneet. Lisää nopeutta ja anna pyöriä, kunnes taikina on hyvin pehmeää ja vahvaa. Alkuperäinen ohje kuvasi taikinaa tässä vaiheessa lähes kumimaiseksi.

Mallasjauholle en oikein löytänyt järkevää vastinetta. Vai olikohan tuo nyt edes mallasjauhoa? Non-diastatic malt powder se oli lontooksi. Kotikaljamaltaat kuulostavat vähän sinne päin, mutta niitä kait pitäisi liottaa ensin. Kokeilin näin tyhmänä ensikertalaisena laittaa näitä maltaita taikinan sekaan sellaisenaan, mutta se oli kyllä aika hölmö idea. Täytynee jonkinlaista liotusta kokeilla seuraavalla kerralla.

Kippaa taikina jauhottamattomalle työtasolle ja vaivaa sitä käsin muutaman kerran. Pyöritä taikinasta pallo. Pinnan pitäisi tuntua satiininpehmeältä, mutta kiinteältä. Peitä taikina muovikelmulla ja anna levätä 10 minuuttia.

Jaa taikina 8 osaan. Pyöritä kukin osa palloksi ja anna levätä 10 minuuttia.

Pyöritä kukin taikinapallo noin 20-25 cm pituiseksi pötköksi. Muotoile pötköistä rinkuloita siten, että otat pötkön käden ympärille, yhdistät päät kämmenen alta ja pyörität yhteen laitettuja pötkön päitä pöytää vasten. Päiden pitäisi tarttua hyvin yhteen. Jos taikina on kuivahtanut liikaa, voi pieni vesitilkka auttaa päiden kiinni tarttumista. Laita valmis rinkula leivinpaperin päälle. Peitä rinkulat lopuksi muovikelmulla ja anna levätä 4 tuntia huoneenlämmössä. Tämän jälkeen laita jääkaappiin 4-8 tunniksi.

Laita uuni lämpenemään 220 asteeseen ja kattilallinen vettä kiehumaan. Kun vesi kiehuu kunnolla, lisää kattilaan ruokasooda. Keitä baageleita 20 sekuntia, 2-3 kerrallaan. Käännä baagelit puolivälissä, jos ne jäävät pinnalle kellumaan. Nosta reikäkauhalla ritilälle kuivumaan puoleksi minuutiksi. Laita ne sitten takaisin leivinpaperille. Laita baagelit uuniin ja pudota uunin lämpö 200 asteeseen. Paista kullanruskeiksi, noin 25 minuuttia. Puolivälissä avaa uunin luukku, jotta höyry pääsee ulos.

Halkaise baagelit ja täytä kaikella kivalla. Itse kokeilin Philadelphia-tuorejuustoa, savulohta sekä salaattia ja tomaattia. Maukasta oli. Ainoa miinuspuoli oli hieman vajaaksi jäänyt kohoaminen. Kuten kuvasta näkyy, on rinkula melkoisen hintelä. Makuun tuolla ei ollut vaikutusta, mutta täytteet kyllä pysyisivät helpommin kyydissä pulskemman rinkulan sisällä. Lienee järkevää laittaa vähän hiivaa mukaan varmuudeksi. Esim. 10g voisi olla turvallinen veikkaus tuon kokoiselle taikinalle. Yleensä näissä käytetään kuivahiivaa, joten ehkä vastaava määrä sitä (vastaavuus löytynee kuivahiivapakkauksesta) toimii myös.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...