sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

New York, New York

Nyt se on kesälomareissu takana päin ja olen jälleen palannut Suomeen, jossa ulkona on kylmä ja sisällä kuuma. New Yorkissa olimme siis yhdentoista päivän verran. Siellä lämpötila oli parhaimmillaan 40 astetta celsiusta, mikä olikin historian neljänneksi lämpimin lukema, reilun asteen verran enemmän on ollut vuonna 1936 ja viimeksi 40 astetta mitattiin vuonna 1977. Tämmöistä tilastotietoa kertoivat NY1-kanavalla telkussa. Säämies oli ihan fiiliksissä noista "vaikuttavista lukemista" mittarissa.

Sisätiloissa oli tietysti suorastaan kylmä johtuen ylettömästä ilmastoinnin käytöstä. Esimerkiksi metrojunissa tuntui olevan lämmintä alle 20 astetta, mikä tuntui todella valtavalta erolta metrolaiturin kuumuuden jälkeen. Yleisesti metrolaiturilla tuntui olevan aina kuumempaa kuin ulkona.

Lähes kymmenen vuotta aiempi New Yorkin vierailuni oli kahden päivän mittainen, joten pohjatiedot olivat kohtalaisen heikot. Siksi lukaisinkin kolme matkaopaskirjaa sekä lukuisia nettisivuja ja lehtijuttuja, ettei ihan mene haahuiluksi koko reissu. Listasin ylös joukon oleellisia kohteita ja mahdollisia vierailun arvoisia ravintoloita. Lista venähti niin pitkäksi, että suurin osa jäi näkemättä, kun aika loppui kesken. Joku jo ehti ihmettelmään, että kuinka me niin kauan viihdyimme yhdessä kaupungissa. Kysyjälle suosittelen tarkempaa tutustumista aiheeseen, kaupungissahan on nähtävää vaikka kuinka pitkäksi ajaksi! Eihän Pariisiinkaan pelkkää Eiffelin parsaa mennä katsomaan.

New Yorkissa on hyvin tarjolla ruokaa kaikista maailman kolkista. Kohtalaisen hyvin surffasimme laidasta laitaan kaupungin erilaisten ravintoloiden kirjossa. Pienoisena harmina käynti Chinatownissa jäi niin lyhyeksi, että alueen ravintiloihin emme ehtineet tutustua.

Kaupunkiin sankoin joukoin 1800-luvulla saapuneiden Itä-Euroopan köyhien juutalaisten perua ovat kaupungin lukuisat delit, joiden myymät baagelit ovat paikallisten suosikkeja aamiaiseksi tuorejuustolla ja toisinaan myös kylmäsavulohella täytettynä. Delit tarjoavat myös isompaan nälkään vaikkapa pastramileipää. Aamiaisaikaan delissä istumalla baageleiden suosiosta saa aika selkeän näkemyksen. Elämänmenon hektisyys näkyy tässä hyvin, aamiainen syödään lennossa matkalla töihin.

Myös kiinalaiset ja italialaiset maahanmuuttajat ovat tuoneet oman ruokansa mukanaan New Yorkiin. Kiinalaisten kansoittama Chinatown laajenee jatkuvasti. Vieressä sijaitseva Little Italy puolestaan on kutistunut, eikä siitä ole oikeastaan juuri mitään aitoa jäljellä. Italialaista syntyperää olevat New Yorkilaiset asuvat pääasiassa ihan muualla kuin Manhattanilla. Suurin osa ns. italialaisista ravintoloista Little Italyssä on olemassa vain turisteja varten. Niiden aitous on siis suunnilleen Disneylandin luokkaa.

New Yorker
Majapaikkamme sijaitsi Midtownissa, aivan Grand Central-aseman naapurissa. Hotellimajoitukseemme ei kuulunut aamiaista, mutta kadun toisella puolella sijaitsi hyvä aamiaispaikka Pershing Square. Lisäksi Grand Centralin alakerrassa Dining Concoursella oli useampiakin kahviloita, joissa aamiaista, eli baagelia ja kahvia, oli saatavilla. Lähiympäristössä oli myös katutasolla samantasoisia kahviloita.

Blueberry pancakes with maple syrup
Tarjontaa oli siis aamiaisen suhteen, mutta silti kävimme kaikkiaan kolme kertaa Pershing Squarella, josta sai baageleille vaihteluksi vaikkapa mysliä maustamattomalla jogurtilla ja marjoilla ("Good Start") tai sitten sitä perinteistä munia ja pekonia ("New Yorker").

Good start
Paikan päällä puristettu appelsiinimehu oli erinomaista, eikä kahvissakaan ollut moittimista. Kahvia sai myös juoda ihan niin paljon kuin huvitti. Myös mustikkapannukakut vaahterasiirapilla olivat erinomaisia.

Onnekkaasti satuimme New Yorkiin juuri ravintolaviikon aikaan. Tämän kahden viikon mittaisen tapahtuman aikana siihen osallistuneet ravintolat tarjosivat kiinteänhintaista lounasmenua 24 dollarilla ja illallismenua 35 dollarilla. Menun kai oli tarkoitus olla kolmen ruokalajin, mutta osa ravintoloista korvasi kolmannen ruokalajin esim. lasillisella viiniä. Osa mukana olleista ravintoloista myös osallistui tapahtumaan vain lounaalla ja osa rajoitti osallistumisensa vain arkipäiville. Hyödynsimme näitä tarjouksia kaikkiaan neljä kertaa.

Lopuksi tähän sekalaiseen postaukseen voisin lisätä pari satunnaista havaintoa, jotka saattavat koitua jolle kulle hyödyksi. Ensinnäkin jos mieli tekee Broadwaylle musikaalia katsomaan, kannattaa lippujen hankkiminen suorittaa TKTS-kioskilla. Lisäksi kannattaa huomioida, että näitä on kolme kappaletta: suosituin ja siis pisintä jonotusta tarjoava sijaitsee Times Squarella, pienempi ja selvästi nopeamman asioinnin tarjoava kioski löytyy South Street Seaportilta (katujen John ja Front kulmassa). Kolmas kiska on Brooklynissä, mutta sen jonotilanteesta en osaa sanoa mitään, koska se ei sattunut reitin varrelle. TKTS-liput ovat puolen hinnan lippuja joko saman illan tai seuraavan iltapäivän näytöksiin. Isoille seurueille voi olla vaikeaa saada vierekkäisiä paikkoja, koska nämä ovat jämäpaikkoja.

Kuva on vähän tumma, mutta tuossa keskellä on se Times Squaren TKTS-kiska ja siinä on sitten sitä jonoa. Sitä on ainakin parin tunnin verran ja kello on noin kolme iltapäivällä. 
Times Squaren TKTS myy lippuja vain saman illan näytöksiin ja jonojen pituudesta päätellen lienee teoriassa mahdollista aamulla jonottamaan mennessä ehtiä saada lippunsa ennen näytöksen alkua klo 19. Pieni liioittelu sallittakoon. Jono kuitenkin on tolkuttoman pitkä. South Street Seaportilla myydään saman illan näytösten lisäksi seuraavan iltapäivän näytösten lippuja. Iltapäivänäytökset alkavat klo 14. Ostimme South Street Seaportin kiskasta liput seuraavan päivän iltapäivänäytökseen n. 10 minuutin jonotuksen jälkeen. Paikat olivat permannolla kolmannessa rivissä rivin oikean pään tuntumassa. Ihan ei sylkipärskeet yltäneet naamalle asti, mutta ei ollut kaukana. Aina jaksaa ihmetyttää, että miten ihmeessä ihmiset eivät tajua tulla sinne missä on lyhyempi jono, vaikka sama asia on kerrottu jokaisessa matkaopaskirjassa. No, ehkä muut eivät lue matkaoppaita.

South Street Seaportin TKTS-kiskan jonoa. Jono on siis tuo ihmisryhmä kuvan oikeassa alareunassa. Lippuluukut ovat heti oven sisäpuolella. Jono oli suunnilleen saman mittainen saapuessamme ja jonotus kesti n. 10 minuuttia. Henkilökunnan edustaja hengaili jonon liepeillä ja ohjeisti asiakkaita sekä vastaili kysymyksiin. 
Kiskan ikkunassa näkyvät myynnissä olevat näytökset. Esim. Book of Mormon on kuulemma myyty loppuun moneksi vuodeksi eteenpäin, joten sitä ei ole myynnissä. Sama koskee joitain muitakin supersuosittuja näytelmiä. Phantom of the Opera sopi meille ja olikin kyllä varsin vaikuttava. Rahalla saa näköjään hienoja lavasteita ja hyviä esiintyjiä.

Toisena vinkkinä paremman puoliskon tekemä askarteluharrastukseensa liittyvä havainto. Nimittäin helmiaskartelijoille suunnattuja kauppoja ei netistä hakemalla oikein näyttänyt Manhattanilla olevan. Ilmeisesti eivät isommin itsestään netissä ilmoittele. Sattumalla bussilla ohi ajaessa kuitenkin havaitsimme, että kolme tällaista kauppaa oli ihan vieri vieressä 6. Avenuella 39. kadun kulman paikkeilla. Yksi kaupoista näkyi olevan auki klo 19 asti ja muut klo 20 asti illalla.

Lähteinä näille tiedolle toimivat Wikipedia, Rough Guide to New York, Mondon New Yorkin opas, Eyewitness Travel Guide New York sekä Lonely Planet New York. Yritän kirjailla vielä lisää nimenomaan ravintolakokemuksia vielä myöhemmin, kunhan nämä lomakiireet tästä helpottavat.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Ad hoc-salaatti

Iltapalaksi teki mieli salaattia, joten suoritin satunnaisotannan jääkaapista. Leikkelin ja kuutioin ja huuhtelin ja revin ja laitoin kippoon. Tämmöinen oli lopputulos.

2 puskaa jääsalaattia
1 puska rucolaa
2 grillattua kanan rintaleikettä kuutioituna
1 avokado kuutioituna
puolikas hunajameloni kuutioituna
puolikas kurkku kuutioituna
rasia kirsikkatomaatteja
kourallinen kurpitsansiemeniä
kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä

Päälle sitten vielä vähän mustapippuria ja loraus oliiviöljyä. Jep. Valmista tuli.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Saanko esitellä: Zappa pomodoro, tomaattikeitto

Tomaatti näkyi olevan kesä-heinäkuun ruokahaasteen aiheena. Mutta hei, minähän pidän tomaatista! Semmoisista kypsän punaisista makoisista tomaateista. Ihan jopa niin paljon, että olen yrittänyt moisia itsekin kasvattaa, vaikka viljelyalaa ei olekaan kuin pieni nurkkaus parvekkeella.

Höh, tulipas ruma soppa.
Elikkäs sitten vain miettimään sopivaa ohjetta. Pidän kovasti italialaisesta tomaattikeitosta pappa pomodorosta. Siitä se ajatus sitten lähti. Koska kotona sattui olemaan Hakaniemen torilta ostettuja hyvin kypsiä tomaatteja sekä anopilta saatua raparperia, lähdin näitä yhdessä keittelemään. Tässä tulos. Koska alkuperäistä keittoa pikkuisen jazzahtavampi yhdistelmä syntyi tästä, tuli nimikin sen mukaan.

Ohje syntyi ihan täysin siinä keittoa hämmennellessä, joten en uskalla tästä ketään ulkopuolista mennä syyttämään.

500 g kypsiä tomaatteja
100 g raparperia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
3 viipaletta ruisleipää
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 rkl sokeria
2 dl vettä
1/2 dl oliiviöljyä
1 dl kreikkalaista jogurttia

Lohko tomaatit ja poista kannat. Kuori raparperit ja leikkaa paloiksi. Kuutioi sipuli ja valkosipulin kynnet samoin kuin leipäviipaleet. Laita kaikki ainekset paitsi jogurtti kattilaan ja keitä noin puolisen tuntia. Lisää jogurtti ja sekoita hyvin. Syö.

Matkavalmisteluja

Kesäloma alkoi ja matka siintää välittömässä lähitulevaisuudessa. Päätin hakea pientä tuntumaa New Yorkin tunnelmaan poimimalla Alkosta Brooklyn Breweryn tuotantoa olevaa olutta Brooklyn Local 2. Kyseessä on tumma belgialaistyylinen ale-olut, jossa on alkoholia 9 tilavuusprosentin verran. Olut on sameaa johtuen siitä, että se on läpikäynyt toisen käymisensä pullossaan. Pullokoko on 0,75 litraa ja pullo on suljettu samppanjakorkilla. Ei näitä ihan hirveän montaa tarvi meikäläisen illassa juoda, jos aikoo omin jaloin vielä matkata.

Noh, todettakoon, etten ole mikään oluiden asiantuntija. Belgialaistyyliseksi tämän olisin kyllä osannut todeta. Maku oli vähän mäkkityyppisesti kohtalaisen harmiton. Näin vahva olut ei täysin mauton voi olla, mutta vähäsen vahvempaa humalointia olisin voinut toivoa. Näin jälkikäteen arvioisin, että jos tuttu Alkon myyjä olisi ollut paikalla, olisi hän varmasti estänyt minua ostamasta tätä olutta. Siltikin ihan kiva oli tätä kokeilla. Kyllä tämä nyt Budweiserin voittaa.

Kotona oli jäljellä muutamia ylijäämäbaageleita, jotka täytin tuorejuustolla, savulohella ja punasipulilla. Tämmöisen evään kanssa olut toimi ihan hyvin. Melkein voisin jopa suositella ruokajuomaksi. Paikan päällä New Yorkissa täytynee sitten tutustua Brooklyn Breweryn valikoimiin laajemminkin. Niitä voisi vaikkapa hankkia hotellihuonetissuttelutarkoitukseen.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Mansikkatorttu punaviinisiirapilla

Postiluukusta oli viimeisen työpäivän aikana kolahtanut uusi Glorian Ruoka & viini-lehti. Siinä oli tämmöinen kakkuohje, jota ei voinut mitenkään olla kokeilematta. Ihan yhtä kaunista en saanut aikaiseksi kuin lehden väki, mutta maussa ei ollut moittimista. Vaimoke tosin kommentoi, että vähempikin sitruunaisuus olisi riittänyt. Minä pidin tuosta sitruunan happamuuden makeutta taittavasta efektistä. Jos kuitenkin olet vähemmän sitruunan ystävä, voit varmaankin jättää sitruunan kuoren pois ja ehkä korvata sitruunamehun vaikkapa tilkalla tuota mansikoiden marinointilientä.

pohja
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 1/4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
75 g voita
3 rkl kuohukermaa

valkosuklaatäyte
500 g mansikoita
1 1/2 dl punaviiniä (suositellaan merlot, grenache tai syrah-rypäleistä valmistettua)
200 g valkosuklaata
2 liivatelehteä
3 rkl sitruunamehua
3 1/2 dl kuohukermaa
2 tl luomusitruunan raastettua kuorta
1/2 dl sokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa

punaviinisiirappi
1 1/2 dl punaviiniä marinointiliemestä
3/4 dl hillosokeria

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota irtopohjavuoka. Ohjeessa suositeltiin halkaisijaltaan 24 cm vuokaa, mutta minä käytin 20 cm vuokaa. Pohjataikinaa ei tällöin tarvita ihan yhtä paljon ja kakusta tulee korkeampi. Itse asiassa 20 cm vuokaan riittää puolet ohjeen taikinamäärästä. Täyte mahtui juuri ja juuri.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa myös keltuaiset sokerin kanssa toisessa kulhossa vaahdoksi.

Yhdistä jauhot, mantelihauhe ja leivinjauhe keskenään. Sulata voi. Sekoita kuiva-aineet, voi ja kerma ketuaisvaahtoon. Kääntele valkuaisvaahto varovasti joukkoon. Kaada taikina vuokaan. Paista uunin alatasossa noin 25 minuuttia. Älä paista liikaa, ettei pohja kuivu.

Viipaloi mansikat. Kaada viini joukkoon ja jätä maustumaan lopun täytteen valmistuksen ajaksi.

Irrota kakku vuoasta jäähtymään. Pese ja kuivaa vuoka.

Paloittele suklaa ja sulata se varovasti vesihauteessa. Liota liivatelehdet väljään astiaan kylmään veteen ja anna pehmetä n. 5 minuuttia. Kuumenna sitruunamehu. Purista liivatteista vesi ja liuota liivatteet mehuun.

Vaahdota kerma ja mausta se sitruunankuorella ja maun mukaan sokerilla. Sekoita tuorejuusto, liivateseos ja valkosuklaa vaahtoon. Valuta mansikat, käytä marinointiliemi siirappiin.

Vuoraa vuoka 2 isolla tuorekelmupalalla siten, että kelmun päät roikkuvat reunojen yli. Tämä auttaa kakkua irtoamaan vuoasta. Laita kakkupohja vuokaan.

Ripottele mansikat kakkupohjalle. Kaada täyte mansikoiden päälle. Tasoita pinta ja peitä vuoka kelmulla. Nosta kakku jääkaappiin ja anna hyytyä vähintään 6 tuntia tai yön yli.

Valmista siirappi. Laita viini ja sokeri kattilaan. Anna porista keskilämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes seos muuttuu siirappimaiseksi. Huomioi, että seos jähmettyy hieman jäähtyessään. Anna siirapin jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Valuta siirappia hyytyneen kakun pinnalle koristeraidoiksi ja pilkuiksi juuri ennen tarjoamista.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Rento ja rauhallinen sunnuntaiaamiainen kotona

Matkailun yksi ehdottomia hyviä puolia on valmis aamiainen. Hotellin pöperöillä pärjää pitkälle, mikä ainakin euroopassa onkin hyvä juttu, sillä lounasta on yleensä tarjolla vasta iltapäivän puolella. Tämän kesän matkallamme ei hotelliaamiaista ole luvassa, joten joudumme heti alkajaisiksi vääntäytymään johonkin lähikahvilaan sapuskaa hakemaan. Edellisen kesän kokemuksen mukaan tämäkään ei välttämättä ole huono vaihtoehto, mikäli hotellin lähistöltä löytyy riittävästi valinnanvaraa ja tällainen toiminta on myös paikallisten keskuudessa yleistä.

Joskus kotonakin on mukava vähän panostaa reilumpaan aamiaiskattaukseen. Yleensä tämä rajoittuu viikonloppuihin tai loma-aikaan, koska työaamuina tällaiseen luksukseen ei yksinkertaisesti aika riitä.

Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa on tämmöinen kesäisen sunnuntain kotiaamiainen. Tarjolla on perussettiä, eli munakokkelia ja rapsakkaa pekonia, juustoja, croisantteja sekä ranskalaisella että italialaisella tavalla, mansikoita ja kirsikkatomaatteja, mysliä, hedelmiä ja kotitekoista leipää. Myös luonnonjogurtti kuului ohjelmaan, mutta se unohtui kuvasta. Siitä syntyi hyvä sekoitus myslin ja hedelmien kanssa. Niin, ja olihan tuossa pieni pullo samppanjaakin sekä italialaisia leikkeleitä. Kunpa olisikin joka aamu mahdollisuus tällaiseen.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Illallinen Sassossa, jälleen kerran

Käväisimme puolen vuoden tauon jälkeen ruokailemassa ravintola Sassossa, kun oli vähän juhlan aihetta. Aiemmin olemme aina istuskelleet salin reunalla. Tällä kertaa pöydäksi arpoutui keskellä salia sijaitseva pyöreä pöytä. Paikka oli hyvin meluisa, mikä haittasi sekä keskustelua pöydässä että tarjoilijan kanssa kommunikointia. Väkeä tuli ja meni ja pääasiassa ravintolassa oli kohtalaisen täyttä. Myös maamme tuore hallitus oli edustettuna.

Yleensä Sasson ruoka ja palvelu ovat saaneet hymyn huulille. Erityisesti Sasson risotot ovat olleet minulle mieleisiä. Nytkin valitsemani risotto milanese sydänsimpukoilla oli erittäin hyvää samoin kuin sille suositeltu viini.

Muutoinkin ruoka oli jälleen mainiota, mutta palvelussa ei päästy ihan samaan mutkattomuuteen kuin aiemmin. Tarjoilijamme oli ehkä pari pykälää liian varovainen. Ajoittain joitain ruokia tuonut ja jälkiruokatilauksemme vastaanottanut tarjoilija oli enemmän sitä tuttua Sassoa.

Toinen pieni moite tulee pääruoalle suositellusta viinistä. Pääruokana söimme molemmat naudan marmorifilettä korvasienikastikkeella. Tarjoilija ehdotti viiniksi joko erästä Veneton alueelta kotoisin olevaa punaviiniä tai rosso di montalcinoa. Minulle Montalcino on selkeä heikko kohta, koska olen jo kymmenen vuotta sitten brunelloa ensimmäisen kerran Italiassa maistettuani liittynyt Montalcinon punaisten fanikerhoon. Olen myös käynyt kylässä ihan paikan päällä tutustumassa parinkin viinitilan toimintaan.

Valitsin siis rosson, joka jyräsi ruoan täysin alleen. Viini ehti viipyä lasissa varsin kauan, koska pääruoan aikaan ravintolaan oli tullut paljon väkeä ja keittiössä pukkasi kiirettä. Viini ehti siis ainakin hengitellä ihan tarpeeksi.

Jälkiruokaviinin kanssa meni sitten paremmin. Suositeltu laseittain myyty viini olikin päässyt loppumaan, joten tarjoilija toi korvaavaksi juomaksi hieman hintavampaa normaalisti vain pullottain myytävää viiniä. Tarjoilija myi viiniä kuitenkin lasillisen sen edullisemman viinin hinnalla, koska oli sitä jo ehtinyt suositella.

Viini oli täydellinen pari espressosemifreddolleni, joka muutoinkin oli erittäin hyvää. Parempi puolisko oli valinnut jälkiruoaksi suklaamoussekakkua ja vadelmajäätelöä, joista varsinkin jälkimmäinen oli superhyvää.

Varsin iloisina tälläkin kertaa poistuimme ravintolasta. Kello näytti jo reilusti yli kymmentä illalla ja keli oli juuri sitä mitä Suomen kesä voi kauneimmillaan tarjota. Ei siis ollut pakkasta, eikä luntakaan satanut.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Kirsikkatomaatteja ja vähän muutakin pienviljelyä

Maaliskuussa alkoi tämän kesän kirsikkatomaattien kastavukseni, kuten aiemmin raportoinkin. Vähän myöhemmin laitoin itämään myös joidenkin yrttien siemeniä. Kaikille näille kävi tällä kertaa köpelösti. Siemenit itivät, mutta taimet kuolivat heti kohta pois.

Kirsikkatomaattien osalta otin uuden yrityksen pari viikkoa tapahtuneen jälkeen ja tällä kertaa yksi taimi selvisi niin pitkälle, että se on jo kasvanut yli metrin mittaiseksi ja kukkii kauniisti. Pari raakilettakin on ehtinyt ilmaantua. Yrttien kanssa on vasta nyt toinen yritys aluillaan.

Anoppilassa laitoin maahan jääkaapissa kylmäkäsittelemiäni valkosipulinkynsiä, jotka olivat peräisen vaimokkeen entiseltä työkaverilta. Ne on luomukasvatettu Helsingin Kumpulassa, eli tuossa ei niin kovin kaukana meiltä kotoa. Ne ovat ihan kivasti lähteneet kasvamaan, mitä nyt rusakko on käynyt vähän parin maanpäällistä kasvustoa lyhentämässä.

Valkosipulien lisäksi minulla kasvaa nyt anoppilan kasvimaalla maa-artisokkaa. Sen eteen en kyllä ole itse tehnyt muuta kuin yrittänyt estää sen pois repimisen. Artisokka kun on sinne puolivahingossa eksynyt kasvamaan ja sitä jo rikkaruohona oltiin nyhtämässä pois. Pienen sekaannuksen takia en ehtinyt hätiin kuin vasta vähäsen myöhässä, joten osa ehdittiin jo tuhota. Ei nimittäin tullut mieleenikään, että ne olivat siellä vahingossa. No, nyt ne saavat kasvaa sitten minua varten.

Tuo tomaattien ja yrttien taimien joukkokuolema vähän huolestuttaa. En ole aiemmin kokenut vastaavaa, vaikka aina olen samalla tavalla näitä kasvatellut. Ehkä ensi talven aikana lukaisen oppaan jos toisenkin kirjaston kokoelmista, ettei keväällä taas mene turha työ hukkaan.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Baagelia kesäloman kunniaksi

Aiemmin tein jo kokeeksi baageleita hapanjuureen, ikään kuin esivalmistautumisena tulevaan New Yorkin matkaamme. Nyt sitten ajattelin ilahduttaa työkavereitani lomalle lähdön aattona samanlaisilla herkuilla. Käytin vähän yksinkertaisempaa taikinaa, joka löytyi paljon hyödyntämästäni Heléne Johanssonin kirjasta Leipä. Baageleita syntyy ohjeella n. 20 kappaletta.

Enpä taaskaan malttanut pysyä noissa pelkissä pullavehnäjauhoissa, joita alkuperäisessä ohjeessa tarjottiin. Niistä kun en oikein pidä. Korvasin mokomat suurimmaksi osin täysjyvävehnällä ja speltillä. Kaikki käyttämäni jauhot ovat luomua, suoraan lähimarketin jauhohyllystä.

Täytteeksi baageleihin tarjosin tuorejuustoa, savulohta ja punasipulia kuten kirjassa suositeltiin. Kirjan kuvassa lohi oli kyllä selkeästi kylmäsavulohta, kuten New Yorkissakin kai tapana on. Kun nyt kuitenkin meillä Suomessa on maukkaampaa lämminsavulohta tarjolla, niin sitähän minä sitten tarjosin. Halvempaakin tuo oli. Ei sillä, että pihi olisin, mutta tämmöisenkin huomion tein.

Makeaakin vaihtoehtoa vähän suunnittelin tarjoavani ja vähän pidemmällekin sen toteutuksessa ehdin, kunnes katastrofi yllätti. Siitä ei sitten jäänyt enempiä raportoitavia.

esitaikina
300 g vettä
25 g hiivaa
300 g täysjyvävehnäjauhoja
30 g hunajaa

taikina
esitaikina edellisestä vaiheesta
300 g vettä
25 g hiivaa
300 g puolikarkeita spelttijauhoja
300 g täysjyvävehnäjauhoja
200 g vehnäjauhoja
30 g öljyä
10 g merisuolaa
munaa voiteluun
unikonsiemeniä koristeluun

Sekoita esitaikinan ainekset. Anna esitaikinan levätä huoneenlämmössä 2 tuntia tai jääkaapissa yön yli. Itse suosin aina tuota vaihtoehtoa yön yli. Pitkä kohotus tekee hyvää maulle. Hiivaahan tässä on riittävästi pikaisemmankin kohotuksen tarpeisiin.

Valmista taikina. Sekoita kaikki ainekset paitsi öljy ja suola. Työstä yleiskoneella 10 minuuttia tai vähintään kaksinkertainen aika käsin. Lisää öljy ja suola ja työstä vielä 10 minuuttia. Anna levätä kulhossa huoneenlämmössä tunnin ajan.

Jaa taikina 20 osaan, pyöritä kukin osa n. 30 cm pitkiksi pötköiksi ja yhdistä päät rullaten pöytää vasten. Laita näin syntyneet rinkulat leivinpaperilla peitetyn pellin päälle. Anna kohota 30 minuuttia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Täytä kattila vedellä ja lämmitä kiehuvaksi. Keitä baageleita vedessä minuutin verran. Älä laita kattilaan kuin pari baagelströmiä kerrallaan. Voitele baagelit keittämisen jälkeen munalla ja dippaa unikonsiemeniin. Laita baagelit takaisin pellille ja paista uunissa n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä, halkaise, täytä ja nauti.

Baageleista tuli tällä ohjeilla hyvin maukkaita. Suolaa olisi ehkä voinut laittaa pari grammaa enemmän (taas vähän pudotin määrää kirjan ohjeesta, koska ne ovat olleet järjestään tolkuttomia suolamäärältään). Toisaalta, suolainen kala kompensoi tätä hyvin. Kyllähän nuo baagelit näkyivät myös maistuvan työkavereille. Joku jopa hoksasi, että tämmöinen suolainen lomapullan korvike oli ihan piristävä keksintö iltapäivällä.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Kanaa Ramsayn tapaan

Sain joululahjaksi jo ennestään ylitsepursuavan keittokirjahyllyni täytteeksi Gordon Ramsayn kirjan Gordon Raymsay omassa keittiössään. Siitä otin ensimmäiseksi kokeiluun tällaisen kanareseptin, jossa alun perin olisi pitänyt käyttää kanankoipia. Minulla sattui olemaan pakastimessa mahtavaa luomukasvatettua Kukonharjan kukonpojan rintaa, joten käytin niitä. Ohje ei nyt oikein ole erityisen kesäinen, mutta samapa tuo.

4 kanan rintaleikettä
1 tl setsuaninpippureita
1 tl kiinalaista viismaustetta
1-2 rkl oliiviöljyä
2 keskikokoista sipulia ohuesti viipaloituina
1 rkl hienosti raastettua inkiväärinjuurta
2 rkl hunajaa
tilkka kuivaa valkoviiniä
4 dl kanalientä
1 tl maissijauhoa sekoitettuna 1 rkl vettä

Setsuaninpippureita, toiselta nimeltään anispippureitam en ole onnistunut ruokakaupoista enkä Hakaniemen hallin maustekaupasta löytämään. Varmaankin näitä sitten taas seuraavan kerran Vii-Voanissa käydessä täytyy hankkia. Useissa ohjeissa kuitenkin setsuaninpippurit on korvattu mustapippureilla. Lisäksi viismausteessa on jo itsessään setsuaninpippuria mukana. Päätinkin paahtamaan mustapippureita setsuaninpippureiden sijaan ja laitoin mortteliin mukaan myös ripauksen chiliä.

Paahda setsuaninpippureita kuivalla kuumalla pannulla, kunnes ne alkavat tuoksua, n. 1-2 minuuttia. Siirrä pippurit mortteliin ja lisää viismauste, ripaus suolaa sekä mustapippuria. Jauha seos survimella ja sirottele tasaisesti kanojen päälle.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää kanat. Ruskista 3-4 minuuttia molemmin puolin. Nosta kanat pois pannulta ja lisää sipulit sekä inkivääri pannulle. Lisää tarvittaessa tilkka öljyä. Kuullota sipulia ja inkivääriä, kunnes sipuli on pehmeää. Lisää hunaja ja valkoviini. Keittele kokoon, kunnes liemi on siirappista. Kaada joukkoon kanaliemi ja kuumenna kiehuvaksi.

Nosta kanat takaisin pannulle ja hauduta kypsäksi, noin 40-45 minuuttia. Käännä kanat puolivälissä. Jos haluat paksumman kastikkeen, lisää liemeen maissijauhoseos ja anna kiehua muutama minuutti.

Gordon itse kertoo tarjoavansa tätä ruokaa palsternakkamuhennoksen kanssa. Yhdenlaista tällaista tein lampaan kaveriksi aiemmin, joten ohje oli tuttu jo valmiiksi. Muutoin tämä ruoka kuulostaisi kiinalaiselta, ehkä noiden setsuaninpippureiden ja viismausteen takia, mutta tuo palsternakkamuhennos ei oikein passaa sinne suunnalle. Tai mistäs minä tiedän, enhän ole koskaan setsuanin maakunnassa käynyt. Jätän kuitenkin tällä kertaa tuon maantieteellisen luokittelukortin pelaamatta. Tämä ruoka voisi kyllä toimia ihan hyvin esim. riisin kanssa, sillä tuo palsternakkahommeli oli vähän outo lintu mausteisen kanan seurassa. Omituisia nuo englantilaiset.

Inkiväärinjuuri on muuten yksi niitä elintarvikkeita, joita aina tulee ostettua liikaa. Ylijäämän voi kuitenkin pakastaa. Kuorin juuren valmiiksi ja pilkon suurin piirtein järkevän kokoisiin paloihin ennen pakastamista. Juuren kannattaa antaa sulaa jääkaapissa yön yli ennen käyttöä, jotta sen raastaminen tai pilkkominen käy helpommin. Lisähuomiona on pakko linkittää tähän blogista Jokapäiväistä leipää postaus, jossa vinkkejä yli jääneiden munan keltuaisten ja valkuaisten käyttämiseen.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Lohikeitto ja ruisleipäkrutongit

Lohikeittoa teki mieli. Tämmöinen simppeli ohje oli Yhteishyvän reseptilärpyskässä. Pientä hienosäätöä ohjeeseen tuli, koska purjo unohtui ostaa ja maidossakin oli enemmän rasvaa kuin ohjeessa edellytettiin. Ruisleipäkrutongitkin valmistin voissa enkä margariinissa.

700 g varhaisperunoita
3 porkkanaa
500 g lohta
1 l kasvislientä (esim. Puljonki)
2 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
mustapippuria ja suolaa myllystä
1 ruukku tilliä

4 viipaletta ruisleipää
2 rkl voita

Pese ja pilko perunat. Kuori ja pilko myös porkkanat. Laita kasvikset kattilaan ja kaada liemi päälle. Keitä 20 minuuttia tai kunnes pehmenevät. Poista kalasta nahka ja kuutioi. Lisää kala kattilaan ja keitä muutama minuutti. Lisää maito ja kerma. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja lisää hienonnettu tilli. Kiehauta.

Kuutioi leipä, sulata voi pannulla ja paahda leipä voissa rapsakaksi. Viimeistele keitto leipäkuutioilla.

Tämä olikin yllättäen sitten maukkain lohisoppa, jota olen koskaan tehnyt. Yhteishyvä osaa yllättää. Ruisleipäkrutonkeja paistellessa tuli nenuun niin hyvä tuoksu, että eipä paremmasta väliä. Ruisleipänä käytin itse edellisenä päivänä leipomaani täysrukiista leipää (ohje täällä).

Varmasti iso kiitos onnistumisestani kuuluu Puljongin kasvisliemelle. Ostinkin taas kaapin täyteen Puljongin liemiä. Ero fondeihin ja ties mihin kuutioihin on kuin yöllä ja päivällä. Ja tämä ei siis ole mikään maksettu mainos. En ole saanut mitään ilmaisia maistiaisia blogini takia (vink, vink). Vaan eihän tätä kukaan luekaan.

Valokuvassa olen muuten minä kamerani kanssa heijastuksena lusikassa. Lusikka on Hackmannin kesän sesonkimallistoa, Inaria. Näitä hankimme aiempien Fiskarsin Functional Form-aterinten ruvettua luovuttamaan voimakkaan metallista tuoksua ja makua. Valmistajakin ihan tätä ihmetteli, aterimilla kun ei ollut ikää kuin kolmisen vuotta. Lähettivät postissa uudet ja vanhat on nyt kiikutettu laadunvalvonnan syynättäviksi.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Paahdettuja cashew-pähkinöitä

Sain syntymäpäivälahjaksi alkukeväästä Punnitse & säästä-kaupan luomu cashew-pähkinöitä. Unohdin mokomat kaappiin. Jotain niistä nyt piti kehittää, joten päätinpä vaikka paahtaa niitä.

Kaupasta saa kyllä hyviä paahdettuja pähkinöitä, mutta ne tuppaavat olemaan vähän turhan suolaisia. Itse tehdessä voi muutenkin valita haluamansa mausteet. Laitoin chiliä ja valkosipulia tällä kertaa. Jotain vinkkiä toimintaan sain Voisilmäpelin saman suuntaisesta artikkelista.

1 rkl rypsiöljyä
1 pieni kuivattu chili
1 valkosipulin kynsi
ripaus suolaa
2 dl cashew-pähkinöitä (tai muita pähkinöitä)

Lämmitä öljy pannulla ja lisää chili sekä kevyesti rikki (esim. veitsen lappeella) lyöty valkosipuli. Paahda keskilämmöllä muutama minuutti, jotta chilin ja valkosipulin maut imeytyvät kunnolla öljyyn. Kaiva chili ja valkosipuli pois pannulta ja lisää pähkinät. Paahda kunnes pähkinät saavat väriä. Varo kuitenkin polttamasta niitä. Kannattaa hämmennellä reilusti.

Kaada pähkinät talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois ja imeytyy paperiin. Ripauta päälle suolaa maun mukaan. Anna pähkinöiden jäähtyä, kaada ne tarjoiluastiaan ja napostele pois.

Tälläkin pienellä annostuksella chilin poltetta tuli jo ihan havaittavasti mukaan. Chilin tulisuuden aiheuttava kapsaisiini on rasvaliukoinen aine, joten se siirtyy erittäin tehokkaasti pähkinöihin öljyn välityksellä. Tällä tavoin on siis mahdollista tehdä ihan niin tulisia pähkinöitä kuin vain sielu sietää. Sopii kokeilla. Kannattaa myös kokeilla vähän erilaisiakin mausteita. Kaikenlaiset aromit siirtyvät öljyn välityksellä hyvin.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Kaunis kesäpäivä ulkosalla ja kuninkaalliset häät

Tänä kesänä on sää suosinut sen verran hyvin, että melkein voisin jo perua ainakin osan pahoista puheistani. Ehkä täällä Suomessa onkin ihan hyvä asua, ainakin kesällä.

Eilen oli lämmintä reilut 30 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Sonisphere olisi tarjonnut In Flamesia ja muuta kaunista musiikkia Kalasatamassa, mutta siitä huolimatta suuntasimme anoppilan pihamaalle kymmenen minuutin automatkan päähän kotoa. Matkalta nappasimme evääksi take away-sushit sekä macaron-leivoksia ja rose-samppanjaa Monacon kuninkaallisia häitä varten. Ei ehkä yhtä äijää kuin Sonisphere, mutta en valita.

Sushit maistuivat hyvin ulkona syötynä. Wasabi meni kuitenkin melkoisen lötköksi, vaikka kylmäketju säilyikin katkeamattomana kaupasta perille asti. Näin mainiolla kelillä en voinut vastustaa kiusausta kaivella humidorista mukaan Romeo & Julietan no 3 eli tuommoisen kolmen vartin Kuubalaisen. Yleensä kesän virallinen (ja usein myös ainoa) sikari tulee poltettua kesäloman alkamisen yhteydessä, mutta nyt etuilin viikolla. Sauhuttelun lomassa ehdin hyvin kirjoitella talteen vinkkejä New Yorkin matkaoppaasta.


Muutaman tunnin auringossa makoilun jälkeen kävimme sisällä katsomassa hetken hääohjelmaa. Paikan päällä Monacossa häävieraat hikoilivat pönötysasuissaan, meillä oli kuuma vähemmässäkin vaatetuksessa. Sisällä tosin oli jo vähän viileämpää. Toimitus oli niin pitkäveteinen, että eväiden loputtua aurinkoinen pihamaa kutsui jälleen.

Kotona väsäsin iltapalaksi vielä insalata capresen eli tomaattia ja buffalomozzarellaa oliiviöljyllä, balsamicolla, basilikalla sekä ripauksella suolaa ja pippuria. Sisällä oli lämpötila helteisen päivän päätteeksi ehtinyt jo sielläkin hellelukemiin, joten mozzarella lötkistyi melkoisesti salaattia lautaselle asetellessa.

Salaatin jälkeen tulin vielä huijatuksi katsomaan Sex and the City-leffaa, jossa "näkyy New Yorkia". Kaikkea kummaa tämmöinen helle saa ihmisen tekemään.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Kahvia ja hyvää kahvia

Pari vuotta sitten ruokakuntamme siirtyi lähes pelkästään espressokahvin kuluttajiksi. Olin jo vuosia töissä juonut pelkkää espressoa ja kotonakin oli kyllä sellainen tuplakeitin, jossa oli normaalin kahvinkeittimen lisäksi espressokeitin. Reilun viikon autoilumatka ympäri Toscanaa oli kuitenkin vasta se lopullinen niitti: ei enää aamuja ilman cappuccinoa.

Kyllähän sitä cappuccinoa olisi sillä vanhallakin keittimellä tehnyt, mutta jotenkin tuntui hankalalta se papujen jauhaminen erikseen (kahvihan valmistetaan pavuista, ei valmiista jauheesta), varsinkin työaamuina. Näinpä lähisupermarketin sopivasti ajoittama tarjouskampanja Krups-merkkisestä myllyllä varustetusta laitteesta osui ja upposi.

Erilaisia espressolaatuja onkin sitten tullut kokeiltua sieltä ja täältä. Toscanasta toki ostimme papuja kotiinviemisiksi. Italiassa noita paahtimoja riittää ja jokaisella on omat suosikkinsa. Ostimme jotain merkkiä, jonka nimen olen jo unohtanut. Sitä jossain matkaoppaassa kehuttiin Firenzeläisten suureksi suosikiksi. Hyväähän tuo oli kyllä ja paahtimo sijaitsi jossain Firenzen lähimaastossa.

Tuo hauskasti nimetty kuvan kahvi on hankittu Creman kaupasta Helsingin Liisankadulta. Eteläisessä Italiassa, kuten Paskán kotiseudulla Napolissa, kahvit ovat yleensä vähän tujakampia kuin pohjoisessa. Paská on tehty kokonaan robusta-lajikkeen pavuista, jotka ovat vahvempaa tavaraa kuin yleisemmin käytetty arabica. Robustaa yleensä näkee lähinnä mukana sekoituksissa, tämä lienee toinen pelkkää robustaa sisältävä kahvi, johon olen törmännyt.

Muita hyvän kahvin lähteitä ovat Eiring Korkeavuorenkadulla, Siirtomaatavaraliike Parhiala Hakaniemen kauppahallissa sekä omaa paahtimoaan pyörittävä Caffi Vantaalla Flamingossa. Eiring myy Napolilaisen Passalacquan kahveja, joita olen kokeillut usempia erilaisia. Passalacquaa näkyy kyllä olevan myös Cremalla myynnissä. Caffin valikoimista hauskasti nimetty Sweet Holy Moses jäi erityisesti mieleen hyvänä jälkiruokakahvina.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Kahvilla Linnunlaulussa

Kohtalaisen pitkään pysyi minulta salaisuutena tämä Helsingin Linnunlaulun Sinisessä huvilassa sijaitseva kahvila. Kahvilan nimi on selkeästi Sinisen huvilan kahvila.

Paikka ei oikein voisi kauniina päivänä parempi olla. Ulkopöydistä voi valita oman mieltymyksen mukaan joko suoraan auringossa tai puiden katveessa sijaitsevan. Kahvissa ja kahvileivissäkään ei ollut valittamista, mutta kyllä kaikki tarjoilut jäävät ehdottomasti näkymien varjoon. Ylhäältä kalliolta voi katsella Töölönlahden yli Finlandiatalon suuntaan tai sitten toiseen suuntaan Oopperatalolle päin. Lahden toisella puolen puiden välistä vilkkuu Mannerheimintien liikenne. Kaupungin melske on siinä ihan lähellä, mutta silti niin kaukana.

Kävelimme paikalle kesäisenä maanantai-iltapäivänä puoli viiden aikoihin. Pöytiä oli tarpeeksi, sillä istumapaikkoja riitti kaikille, vaikka jonoakin tiskille näkyi hetkittäin muodostuvan. Tarjolla on siis ainakin kahvia, kahvileipiä ja jäätelöä. Joka kerralla epäilyttää, että hyväksytäänkö maksutavaksi muu kuin käteinen. Kirjoitettakoon nyt sitten siis muistiin, että kortit käyvät myös.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...