tiistai 28. tammikuuta 2014

Melkoisen maukas bataattikeitto

Keittolinja jatkuu edelleen. Tällä kertaa vuorossa on elämäni ensimmäinen kasvissosekeitto. Pakko kai sitä tämmöistäkin on joskus tehdä.


Ohjeessa väitettiin tämän olevan maailman paras bataattikeitto. Paha sanoa, kun en ole ennen moista keittoa maistanut. Lisäksi ohje oli Turun Sanomista. Piti siis itse kokeilla ennen kuin uskoin. Hyvää oli.

1 bataatti
1 sipuli
2 porkkanaa
2 perunaa
öljyä
pätkä inkivääriä
puolikas chili
1 dl kasvislientä
vettä
1 prk kookoskermaa
suolaa ja pippuria

Pese ja kuori juurekset. Lohko sipuli ja paloittele muut juurekset. Kuullota hetken aikaa öljyssä kattilassa. Lisää chili, josta siemenet poistettu, sekä inkivääri, ja kaada päälle vettä niin että juurekset peittyvät. Lisää joukkoon myös kasvisliemi. Keitä kypsiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kookoskerma ja soseuta sauvasekoittimella.

Pikkuisen löysähkö oli keitto rakenteeltaan, vaikka mielestäni en vettä kaatanut mukaan ihan minimiä enempää. Mutta joka tapauksessa maukas keitto, teen toistekin.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Thai-ruokaa Kampissa

Kerran aiemminkin olemme käyneet kokeilemassa thai-vietnamilaista ravintolaa Thai Orchid Kampin keskuksen alakerrassa. Samassa sumpussa on muitakin ravintoloita, eikä mikään niistä ole erityisesti vetänyt puoleensa. Mutta Orchidia tuli siis kokeiltua, kun listalla oli pad thai, joka on aivan superhyvää.


Tykästyimme tähän paikkaan kyllä heti ja testasimmepa heidän toisenkin pisteensä Herttoniemen teollisuusalueella. Se on ehkä enempi semmoinen lounasruokala ja lista on suppeampi, mutta ruoka oli varsin autenttisen thaimaalaisen oloista. Olimme silloin tapettiostoksilla vastapäisessä RTV:n putiikissa.


Nyt sitten Kampissa Taidehallin valokuvaaja Esko Männikön töitä esittelevässä näyttelyssä käväistyämme pysähdyimme syomään Orchidiin. Minä tilasin vihreän papaijasalaatin grillatulla kanalla ja parempi puolisko puolestaan otti paistettua kanaa cashewpähkinöillä osterikastikkeessa. Molemmat olivat todella hyviä. Minun ruokani oli kohtalaisen tulista, mutta ei kuitenkaan liiaksi asti. Aivan mahtava kirpeä jälkimaku maistui suussa pitälle iltaan asti.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Farangissa maistelemassa

Farang, tuo (lähes) kaikkien kehuma ravintola, jossa ei itse ole tullut käytyä. Tai siis nyt jo on. Ilahduin kovasti, kun työpaikan pikkujoulujen 2013 ruokailupaikan paljastettiin olevan juurikin Farang.

Paikka sopikin tilanteeseen erinomaisesti. Ruoka oli hyvää ja hauskaa riitti taas omalla hupsulla porukalla. Ihan kaikkia annoksia en edes muistanut kuvata, kun oli niin hauskaa. Onneksi sentään tajusin ottaa kuvan pöydässä olleesta ruokalistasta. Muutoin olisi jäänyt tämä postaus tekemättä, kun en olisi muistanut mitä kuvatut ruoat olivat.

Huomiot viineistä jäivät hyvin vähäisiksi. Pääosin kukin kaato oli tarkoitettu kolmelle annokselle. Yhdistelmät toimivat hyvin, paitsi yhdessä kohtaa.

Ihan ensimmäisenä oli vihersimpukkaa tamarindi-lime-soossilla merileväkaviaarin ja korianterin kera. Tämä jäi kuvaamatta. Kyseessä oli simpukan kuoresta tarjottu yhdellä kertaa hörpätty maistiainen. Erittäin hyvää oli. Hienosti oli heti makea, suolainen ja hapan balanssissa.

Ensimmäinen kuvaan asti ehtinyt annos sisälsi cha plu-lehteä ja grillattua Farangin makkaraa palmusokeri-maapähkinä-dressingillä.

Seuraavaksi tarjottiin tuoretta banaaninkukkaa ja käsinkuorittuja katkarapuja. Mukana oli myös suolattua possua ja kastikkeina punaistan nahm jim ja Farangin chili jam.

Sitten päästiin vartaan kimppuun. Kyseessä oli Farangin "Turmeric kana satay", joka sisälsi grillattua kanaa pähkinäisellä kurkuma-satay-kastikkeella sekä maapähkinärelissiä, kookoskermaa ja sitruunaruohoa. Tämä oli ihan superhyvää. Kuulemma kana oli aika kuivaa, mutta en huomannut itse sitä kaiken sen ihanan maapähkinäisyyden alta. Voi, kun itsekin osaisi tehdä näin hyvää satayta.

Simpukointiin palattiin seuraavaksi, kun kuoressa tarjottiin kampasimpukkaa vihreällä curryllä. Kookoskerma ja thaibasilika olivat mukana myös. Kampasimpukan kanssa ei voi mennä pieleen. Tämä vaati jo työstämistä, ei ollut ihan kerralla huiviin heitettävän kokoinen.

Sitten oli vuorossa morning glory. Se sisälsi rapeakuoriseksi paistettua silken tofua, vesikrassia ja paksoita. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun olen maistanut tofua. Tai siis olen maistanut tofua ennenkin, mutta se ei ole koskaan maistunut miltään. Ihan teoriassa hyvissäkään paikoissa, oikeasti. No, onneksi sitä aina oppii uutta.

Viimeinen suolainen annos oli phaenang currya ja haudutettua karitsaa kerallaan paahdettua maapähkinää, thaikurkkupikkelsiä ja limelehteä. Tälle tuli kaveriksi illan ensimmäinen punainen viini, joka olikin sitten ensimmäinen varsinainen huti. En keksinyt miten se olisi tuon annoksen kanssa käynyt. Varmuudeksi sitä sitten kaadettiin vielä toinenkin lasillinen sillä aikaa, kun kävin teknisellä tauolla. No, punikki jäi sitten aterian jälkeiseen aikaan seurustelujuomaksi.

Jälkiruokia oli kaksi ja ne molemmat tulivat samaan aikaan pöytään. Ensin kuvaamani oli man guru, jossa oli karamellisoitua ananasta, cashew-pähkinäcremeä ja tapiokahelmiä sekä mantelijäätelöä. Tämä oli hyvää, mutta ei mikään päräyttävä kokemus. Moni piti jopa tylsänä.

Toinen jälkkäri oli se etukäteen pelkäämäni tahmariisi. Khao san oli sen nimi ja siinä oli tummaa makeaa riisiä, pandanus-lehdellä maustettua kookoskermaa, banaanivanukasta sekä karamellisoitua pähkinää. Tästä ihan tykkäsin, vaikka en ole koskaan tahmariisin päälle ymmärtänytkään. Jälkiruokien seurana tarjottiin jääviiniä

Näin isommalla seurueella varsinkin Farang oli oikein kiva paikka. Ruoat tulivat aina neljälle hengelle kerrallaan, joko neljänä selkeästi erillisenä kikkareena, tai sitten kaikki isossa vadissa, josta jokainen otti vuorollaan. Useilla suolaisilla annoksilla oli kavereinaan riisiä.

Ruoat saapuivat pöytään erikoisesti vähän miten sattuu. Edellinen ruokalaji saattoi olla pahasti kesken, kun seuraava tuli jo jäähtymään siihen viereen. Tämä on vähän perinteiseen fine diningiin verrattuna vähän omituista, mutta toisaalta sopinee paikan Aasia-teemaan.

Oman kevyen Kaakkois-Aasia-kokemuksen pohjalta Farang vaikutti varsin autenttiselta. Varmasti tänne tulee palattua ihan omallakin rahalla.

torstai 23. tammikuuta 2014

Tukholman talvea

Olimme saaneet Siljan edulliseen risteilyyn oikeuttavan kupongin ostosten yhteydessä eräästä hypermarketista ja ajattelimme hyödyntää sen pitkien jouluvapaiden aikana. Katselimme netistä sopivaa aikaa uudenvuoden ja loppiaisen väliltä päivä Tukholmassa -risteilylle löytämättä kuitenkaan lipukkeessa luvattuun hintaan mitään. Täyttä hintaa pyysivät kätyrit lipuista. No, saivat sitten pitää tunkkinsa, menimme Vikingillä.


En ollutkaan koskaan käynyt Vikingin laivalla Tukholmassa. Mariella oli tämä purtilo nimeltään. Minua etukäteen varoiteltiin kuvailemalla alusta vähemmän mairittelevilla termeillä. Vaan ihan kelpo laivahan tuo oli. Ei mikään uuden uutukainen, ehkä pikkuisen sekava, mutta muutoin tarkoitukseensa kelpaava. Tax freessä oli kautta linjan edullisempaa kuin Siljalla ja ruokakin oli parempaa kuin edellisillä Siljan laivailuilla (joilla tosin onkin tarjottu hintaansa nähden ihan ala-arvoista ruokaa à la carten puolella). Ei siis paha. Innostuin vallan ostamaan hintavan samppanjan siitä ilosta, että se oli ihan tolkuttoman paljon halvempi kuin Alkossa (ja halvempi kuin Siljalla myös).

Tukholman talvi näytti ihan samalta kuin Helsinginkin samaan aikaan. Harmaata siis oli ja vettä tiputteli taivaalta. Onneksi sentään iltapäivällä vähän kirkastui. Ja sitten olikin aika lähteä takaisin laivalle.


Sen verran kuitenkin saimme aikaiseksi tavaratalojen ja vanhan kaupungin kiertelyn lisäksi, että kävimme lounaalla. Netistä bongasin artikkelin, jossa kehuttiin Texas Longhornin burgereita. Heiltä kun vielä löytyi toimipiste vanhasta kaupungista oli valinta selvä. Burgerit olivat ihan kelvollisia ja Wisbyn panimon winterale oli kelpoa palanpainiketta.

Erikoisplussaa paikalle annettakoon hauskoista tuopinalusista.

Laivalla söimme samalla kaavalla molemmilla suunnilla. Ruokapaikaksi valikoitui Food Garden. Alku- ja jälkiruoat kävimme kaivelemassa noutopöydästä ja pääruoka tilattiin listalta. Menomatkalla keskityimme kaloihin ja paluumatkalla oli vuorossa lihaa.


Parempi puolisko kokeili ruijanpallasta. Siinä piti olla mukana merirapua, mutta se olikin näköjään korvattu isommalla katkaravunpyrstöllä. Hyvää oli kuulemma siitä huolimatta.


Minä tilasin kuhaa Walewska. Pahaa ei ollut sekään. Molemmille suositeltiin viiniksi elsassilaista rieslingiä, joka olikin ihan kiva yhdistelmä kalojen kanssa.


Paluumatkalla söimme molemmat kokonaisena paistettua naudanfileetä, kun nautaa teki mieli ja kyseinen annos oli ainoa nauta listalla. Tällä kertaa viiniksi valikoitui jälleen suosituksesta etelä-afrikkalainen punaviini, jonka rypälelajike ehti jo unohtua. Ei huono yhdistelmä ollut tämäkään.

Tälläkin risteilyllä suunnittelimme kovasti joskus vielä yöpyvämme yön tai kaksi Tukholmassa. Koskaan ennen kun semmoista kumpikaan meistä ei ole tehnyt. Minä olen joskus yläasteikäisenä ollut ihan viikon reissulla Ruotsissa, mutta silloinkin Tukholma oli vain kauttakulkupaikka. Tai ainakin näin muistelen. Hetki on tuosta kesästä ehtinyt jo vierähtää.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Italialainen lihapullakeitto

Keitoilla jatketaan tätä vuotta. Tämä ohje on nyt Glorian Ruoka & Viini-aviisista, mutta vastaavia olen nähnyt muuallakin. On jo pitkään pitänyt kokeilla. Nyt sitten kokeilin. Hyvää on, eikä lainkaan hankalaa.


1 porkkana
1/2 pienehköä kesäkurpitsaa
12 dl kasvislientä
150 g vihreitä papuja
1 dl pikkupastaa
lehtipersiljaa
raastettua parmesaania

lihapullat
400 g pihvikarjan paistijauhelihaa
50 g salamia
1 dl raastettua parmesaania
2 valkosipulin kynttä
1 1/2 dl leivänmuruja
4 rkl hienonnettua oreganoa
1 iso kananmuna
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Tee aluksi lihapullat. Kuutioi salamia, raasta parmesaani ja valkosipuli. Sekoita ainekset kulhossa ja pyörittele kostein käsin pieniä pullia.

Kuori porkkana ja kuutioi se sekä kesäkurpitsa. Kuumenna liemi kiehuvaksi ja lisää porkkana, kesäkurpitsa ja lihapullat. Keitä keskilämmöllä n. 10 minuuttia. Lisää puhdistetut pavut ja keitä vielä 7 minuuttia. Lisää lopuksi pasta ja keitä vielä pastapakkauksen ilmoittaman keittoajan verran. Raasta päälle parmesaania ja lisää myös silputtu lehtipersilja.

Lihapullat jäävät vaaleiksi tällä metodilla kypsennettyinä, joten lehdessä kehotettiin paistamaan ne öljyssä, mikäli vaaleus häiritsee. Minua ei häirinnyt. Hyvä olivat ja se riitti.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Thai-henkinen kananuudelikeitto

Blogivuosi laitetaan käytiin keitolla. Kaikenlaista muutakin pitäisi saada raapustettua, mutta aika tuntuu menevän nenu kiinni matkaopaskirjoissa. Vaan ehkä tässä vielä virkoan.


Tämä on taas tämmöinen "katsonpas googlesta"-ohje. Mainiosta Pastanjauhajien blogista löytyi tällä kertaa. Hekin tosin olivat tämän saaneet muualta. Noudattelin ohjetta taas omaan tapaani eli melkein tarkasti.

400 g kanan rintafilettä
1 porkkana
kourallinen mung-pavun ituja
100 g riisinuudeleita
ruukku korianteria
2 valkosipulin kynttä
4 cm pätkä inkivääriä
1 chilipalko
1 dl kasvislientä
1 dl vettä
loraus kalakastiketta

Leikkaa kana suikaleiksi, samoin kuin porkkana. Raasta inkivääri ja valkosipuli. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se ohuiksi suikaleiksi.

Paista kanat pannulla kevyesti. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää kana, porkkana, valkosipuli, inkivääri ja chili. Lisää joukkoon myös kasvisliemi ja kalakastike. Hauduta n. 10 minuuttia. Lisää lopuksi idut ja nuudelit ja keitä vielä pari minuuttia. Lisää lopuksi silputtu korianteri.

Tämän voi syödä autenttiseen tyyliin puikkojen ja lusikan kanssa. Puikoilla kaivellaan nuudelit ja muut sattumat ja lusikalla lapotaan toisella kädellä lientä. Sotkuista hommaa on. Jos et jaksa, niin pelkkä lusikka käy hyvin.

Kyllähän tämä thaimaalaiselta tuntui, joskaan ei mitenkään pärjännyt paikan päällä syödyille. Ne leveät riisinuudelit ovat niiiiin hyviä. Nam. Jos nyt vaikka olisi flunssa, niin hyvin mielelläni soisin sämmöistä minulle tarjottavan. Onneksi ei kuitenkaan ole.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...