keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kana tikka masala

Intialaista ruokaa ei olekaan tullut tehtyä pitkään aikaan. Löysin tämmöisen tikka masala -ohjeen Valion arkistosta ja ajattelin kokeilla. Kaveriksi pyöräytin jo aiemmin kokeiltua pilahviriisiä, tosin ilman pähkinöitä tällä kertaa (piti olla pähkinöitä kaapissa, mutta eipä näkynyt).


Lopputuloksena oli ihan maittavaa intialaistyylistä ruokaa. Vähän liian tomaattista oli minun makuuni. Voisin silti tehdä toistekin, sillä tämä ei ollut erityisen työläs (poislukien tuo pilahvi, joka teki tästä semityölään). Ihan keitetty basmatiriisi käy arkimallina lisäkkeeksi helposti.

Alkuperäisessä ohjeessa oli kuminan siemeniä, mutta minä korvasin ne jeeralla eli juustokuminalla. Kuulosti enemmän intialaiselta.

400 g kanan rintafileitä
2 tlk tomaattimurskaa (tai vaikkapa Muttin paseerattua tomaattia)
2 prk tomaattipyrettä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
4 cm pala inkivääriä
1 tl chilijauhetta
1 tl jeeraa
1 tl suolaa
2 dl turkkilaista jogurttia
2 rkl öljyä
1 nippu korianteria koristeluun

Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli öljyssä raastetun inkiväärin, mausteiden ja tomaattipyreen kanssa. Lisää tomaattipyre ja anna hautua n. 15 minuuttia.

Paloittele kana. Ruskista kanapalojen pinta paistinpannulla. Jos käytit kastikkeessa tomaattimurskaa, voi olla syytä soseuttaa kastike sauvasekoittimella. Paseeratun tomaatin kanssa tätä vaihetta ei tarvita. Lisää kanapalat ja jogurtti kastikkeen sakeen. Hauduta vielä n. 10 minuuttia tai kunnes kanat ovat kypsiä.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Omenajuustokakku

Kotivinkin ohjeella yritin tehdä omenapiirakkaa ja lopputuloksena oli samanlainen katastrofi kuin aina kyseisen aviisin ohjetta kokeillessa. Ei vaan onnistu ikinä nuo. Siksi lohdutukseksi pyöräytin tämmöisen. Ohjeen löysin KakkuKatrin blogista.


pohja
12 Digestivekeksiä
100 g voita

täyte
600 g maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
2 purkkia smetanaa
2 dl tomusokeria
3 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
5 kotimaista omenaa
2-3 tl kanelia
2 rkl sokeria

Valmista ensin pohja. Hienonna keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos tasaiseksi pohjaksi irtopohjavuoan pohjalle.

Valmista sitten täyte. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Kuutioi omenat. Sekoita sokerin ja kanelin kanssa.

Sekoita tuorejuustoa voimakkaasti kulhossa, jotta se notkistuu. Lisää smetana, tomusokeri, munat ja vaniljasokeri joukkoon, ja sekoita tasaiseksi. Kaada puolet taikinasta pohjan päälle irtopohjavuokaan. Lisää sitten omenat ja kaada loppu taikina päälle. Paista 170-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia. Jos haluat pinnan jäävän vaaleaksi, peitä vuoka foliolla. Kun kakku on valmis, sammuta uuni ja anna kakun jäähtyä uunissa 1-2 tuntia.

Tämä oli oikein maukasta. Lisäsin omenoiden määrää vähän alkuperäisesti ohjeesta. Kaneli jonkin verran dominoi omenan makua, mutta ei mitenkään häiritsevän paljon. Alkuperäisessä ohjeessa oli sekä smetanaa että ranskankermaa. En ymmärrä moista, kun korvaan aina ranskankerman muutenkin smetanalla. Toisessa on enempi rasvaa, toisessa enempi lisäaineita. Siinä suurin ero, jonka mukaan voipi valita.

torstai 24. lokakuuta 2013

Täytekakku kissanristiäisiin

Vaikka tässä on kaikenlaista makeaakin tullut leivottua vuosien varrella, ovat täytekakut jääneet vähemmälle. Joskus melkein 15 vuotta sitten kokeilin sellaisen leipoa ihan vain nähdäkseni miten onnistuu. Onnistuihan se.


Nyt oli tilaisuus kokeilla uudemman kerran, kun anopin kissanpennulle pidettiin ristiäiset. Ajattelin testata kakkupohjan tekemistä ihan punnitsemalla kananmumat ja laskemalla sokerin ja jauhojen määrän yleisesti hyväksi havaittua 0.7 kerrointa käyttäen. Näin pitäisi tulla hyvä kakku. Jauhoiksi valitsin vehnä- ja perunajauhot siten, että perunajauhoja tuli 1/5 kokonaismäärästä.

Oleellista on siis aloittaa kananmunista. Kananmunat painavat noin 50 grammaa, mutta esimerkiksi minä sain keskipainoksi punnitsemalla 60 grammaa. Tämä on aika suuri ero ja vaikuttaa kyllä lopputulokseen, mikäli ohje on säädetty tuon 50 gramman kokoisten munien mukaan. Kakkupohja on hyvin herkkä laji. Siksi kannattaa olla tarkkana.

Päädyin tekemään viiden munan kakun. Säädin 10 cm korkean kakkurenkaan halkaisijaksi 20 cm. Viisi munaa oli tähän juuri passeli määrä. Kakku turposi vähän yli vuoan reunojen, mutta laskeutui sopivalle tasalle jäähtyessään.

Kakun täytteeksi päädyin muuntelemaan Kinuskikissan vadelma-mascarpone-täytettä. Dajm-patukoiden käyttäminen täytteessä tuntui kovin turhalta, joten jätin ne pois. Kiva täyte tuli näinkin.

pohja
5 munaa
0.7 x munien paino sokeria
0.7 x munien paino jauhoja (1/5 tästä perunajauhoja, loput vehnäjauhoja)
melkein 1 tl leivinjauhetta

täyte
3 dl kuohukermaa
250 g mascarponea
1/4 dl sokeria
200 g kotimaisia vadelmia

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita jauho ja leivinjauhe ensin keskenään ja sitten vähin erin muna-sokerivaahtoon varovasti nostellen. Varmista kuitenkin, että taikina on hyvin sekoittunut. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan. Minä käytin kakkurengasta, johon turautin kevyesti vuokasprayta (telkkarissa ammattilainen käytti semmoista) ja jonka laitoin leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 170-asteisessa uunissa n. 40 minuuttia. Älä missään tapauksessa avaa uunin luukkua ennen kuin 30 minuutin paistamisen jälkeen. Muutoin kakku lässähtää.

Anna kakun jäähtyä ennen kuin irrotat sen vuoasta. Pohja kannattaa tehdä edellisenä päivänä. Näin leikkaaminen helpottuu.

Leikkaaminen on aina jännä vaihe. Epävarmana mallasin ensin veitsellä kakun reunaan paikat tasaisin välimatkoin. 10 cm korkuisen pohjan sai helposti jaettua neljään osaan. Piirsin vielä veitsellä rajat koko kakun ympäri ennen leikkaamista. Näin veitsi kulki leikatessa tasaisesti valmista uraa pitkin, eikä lipsahduksia sattunut. Veitsen on syytä myös olla terävä.

Sekoita täyte. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita mascarpone ja sokeri joukkoon. Vatkaa tasaiseksi. Kostuta kakku kevyesti esim. pullasudilla. Nesteenä voit käyttää maitoa tai jotain mehua. Minulla oli appelsiinimehu käytössä. Levitä täytevaahtoa alimmaisen kakkukerroksen päälle ja painele vadelmia tasaisesti päälle. Nosta seuraava kerros varovasti kakun päälle ja jatka kunnes viimeinenkin kerros on paikoillaan. Älä laita täytettä enää sen päälle. Kuorruta haluamallasi tavalla.

Minä tein laiskan sokerimassaratkaisun. Valkoista sokerimassaa tarvittiin 500 g eli kaksi pakkausta. Levitin reilusti tomusokeria työtasolle ja kaulin massan ohueksi (liian ohueksi ei kannata kaulita, sillä massa repeää nostettaessa). Kaulimisen ohessa irrottelin massaa välillä alustasta. Kuulemma silikonisella alustalla kauliminen käy helpommin. Valitettavasti semmoista ei ollut käytössä. Levitin kaulitun sokerimassan kakun päälle, silitin laskokset reunoilta, ja leikkasin ylijäämän alareunasta pois. Koristeluksi vaimoke piirsi sinisellä koristelugeelillä kissan naaman kakun päälle. Toisenlainenkin idea koristeluksi oli, mutta se ei toiminut.

Jos kakku on tarkoitus syödä samana päivänä, kannatta sitä ehkä kostuttaa vähän ronskimmin. Tällä kakulle kävi niin, että se oli parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. No, kissa sai kuitenkin nimen ja kakkukin tuli jo syötyä. Kakku syntyi ilman sen isompaa taistelua, jopa kaasu-uuni suostui paistamaan pohjan nätisti ja tasaisesti. Ainoastaan sokerimassan kaulimista piti vähän harjoitella ja siinä yhteydessä meinasi verenpaine kohota. Reunoista en saanut supertasaisia, vaikka Kinuskikissan ohjeita yritinkin noudattaa.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Stefanin burgerilla Tampereella

Pikaisella Tampereen visiitillä päätimme käväistä kokeilemassa Stefan's Steakhousen, joka toki on jo Helsingissäkin. Muistelen jostain lukeneeni kehuvia arvosteluja Tampereen toimipisteestä, mutta ei niin kehuvia Helsingin vastaavasta. Sopivan läheinen sijainti hotelliin nähden oli kivasti plussaa, sillä keli ei ollut ihan sieltä parhaasta päästä.


Listalla oli varsin houkuttelevan kuuloisia pihvejäkin kyllä, mutta päätimme silti kokeilla burgeria. Kun nyt tätä vertailevaa burgeritutkimusta on lähdetty tekemään, niin jatketaan samalla linjalla. Burgeri esiintyi listalla nimellä Stefan's 1/2 bounder ja se sisälsi mm. rucolaa ja kurkkua. Lihana oli paikan päällä jauhettua australialaista black angusta. Siis kelpolihaa, joskin vähän kaukaa tuotuna. Parmesanranskalaiset tulivat siihen kaveriksi.

Burgeri oli varsin mehukas, vaikka se ei siltä päälle päin näyttänytkään. Pihvi oli oikeaoppisesti paistettu, eli mediumina se oli reilusti punainen sisältä. Kuka sitä läpikypsää suostuisikaan syömään vapaaehtoisesti. Soossissa oli vähän turhan paljon jotain yrttiä, jota emme kuitenkaan osanneet varmasti tunnistaa. Joka tapauksessa lievästi häiritsevä vivahde oli sama kuin Teurastamon portin Roslundilla syömässäni Rosburgerissa (Rosburger on siis erilainen riippuen syödäänkö se Teurastamon portilla vai Hietalahden hallissa). Parmesanranskalaiset olivat varsin suolaisia.

Kaiken kaikkiaan burgeri oli erinomainen. Soossi ei siis ollut ihan täysin meidän makuumme, mutta silti tämä kiilasi kyllä Suomessa syödyistä burgereista ehdottomasti kärkijoukkoon. Aidolle Hietalahden hallin Rosburgerille tämä ei pärjää, mutta päihitti kuitenkin Teurastamon portin Roslundin valmistaman samaisen burgerin. Lisäpisteet myös mainiosta palvelusta. Tarjoilija osasi suositella viinilistalta oikein maukkaan punaviinin burgerin kaveriksi.


Sen verran tykkäsimme, että tilasimme vielä jälkiruoatkin. Crème caramel ja suklaakakku passionsorbetilla oli mainiosti mitoitettu isojen pääruokien kavereiksi, eli eivät olleet liian suuria. Molemmat olivat makoisia, joskaan selvästi eivät tämän paikan bravuureja.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...