sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Jäädytetty mansikka-pistaasikakku

Tämmöinen ohje oli keväällä Glorian Ruoka & Viini-lehdessä (3/2013). Kokeileminen on jäänyt mansikoiden odotuksen myötä juhannuksen korvalle asti. Nytkään en saanut hankittua kotimaisia mansikoita, joten ruotsalaisiin oli kakussa tyytyminen. Hyvää tuli silti.


mansikkasose
8 dl tuoreita mansikoita
3 rkl sokeria
1 rkl balsamiviinietikkaa

tuorejuustotäyte
2 dl kuohukermaa
200 g tuorejuustoa
1/2 sitruunan mehu
1 dl turkkilaista jogurttia
1/2 dl sokeria
2 dl tuoreita mansikoita
2 rkl juoksevaa hunajaa

pohja
n. 9 savoijardikeksiä
1 1/2 dl täymehutiivistettä

lisäksi
4 dl suolattuja kuorellisia pistaasipähkinöitä
5 dl tuoreita mansikoita

Huuhtele mansikat ja poista kannat. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää sokeri ja balsamico. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa. Vuoraa suorakaiteen muotoisen vuoan sisäpinta tuorekelmulla. Kaada puolet mansikkasoseesta pohjalle ja jäädytä pakastimessa vähintään 15 minuuttia. Itse pidin vartin pakastimessa, mutta enemmän olisi tarvinut, sillä ei ollut vielä ehtinyt kokonaan jäätyä.

Kuori odotellessa pistaasit ja valmista täyte. Vaahdota kerma kuohkeaksi ja lisää tuorejuusto, jogurtti ja sokeri. Lisää 1 1/2 dl kuorittuja pistaaseja. Loput säästetään koristeluun.

Lusikoi tuorejuustotäyte jäätyneen mansikkasoseen päälle täplittäin. Täytä kolot mansikkasoseella. Painele pestyjä mansikoita sekaan sinne tänne. Suuret mansikat kannattaa pilkkoa lohkoiksi. Valuta joukkoon hunaja. Koristeellisemman leikkauspinnan kakkuun saat, jos pyöräytät täytettä haarukalla sieltä täältä.

Kasta keksit mehussa n. 20 sekuntia molemmin puolin. Painele keksit vuokaan täytteen päälle tiiviiksi pohjaksi. Vuoan koko sanelee tarvittavien keksien määrän. Vedä kelmun reunat suoriksi ja anna kakun jäähtyä pakastimessa vähintään 6 tuntia, mieluummin yön yli.

Kasta vuoka ennen tarjoamista kuumaan veteen, jotta kakku irtoaa nätisti. Kumoa kakku tarjoiluvadille ja irrota kelmu. Anna kakun sulaa n. 45 minuuttia huoneenlämmössä ennen tarjoilua. Koristele pistaaseilla ja mansikoilla.

Tuo 45 minuutin sulatus ei riittänyt minulla yön yli pakastimessa olleelle kakulle. Tunninkin jälkeen oli varsin kohmeinen esitys. Siinä se kuitenkin lautasella suli ja hyvää oli. Onneksi ei ollut kiire minnekään. Varsin näyttävä oli tämä myös, vaikka ensimmäisen mansikkasoseen jäädytysvaiheen jäljiltä sose olikin vielä turhan juoksevaa. Tämän takia täyte sekoittui väkisinkin kakun pinnaksi tarkoitetun soseen kanssa ja pinnasta tuli valko-punakirjava.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Helsinki maistuu lähinnä possulta

Taste of Helsinki jäi viimevuonna aikataulusotkujen ja osin kehnon sään vuoksi väliin. Tällä kertaa varattiin kalenterista aikaa hyvissä ajoin ja hommattiin liputkin ennakkoon. Nyt mennään tai itketään ja mennään.

Valitsimme lauantain myöhemmän klo 17-22 kattauksen. Kelin arpouduttua sittenkin aurinkoiseksi pelkäsimme väenpaljouden kahmivan herkut suihinsa ennätysajassa, ja siksi saavuimmekin paikalle ajoissa. Tämä osoittautui heti virheeksi, koska jonot olivat kymmenen minuuttia ennen porttien avaamista pitkät ja opasteet loistivat poissaolollaan. Hetken eri jonoissa haahuiltuamme löysimme tiemme siihen oikeaan jonoon, joka toki oli se pisin niistä. Järjestäjät muuttivat siinä sitten lennosta jonotussysteemiä, kun jonot kasvoivat. Kivasti alkoi tapahtuma ärsytyksellä.

Onneksi ärsytys unohtui, kun puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme alueen sisäpuolle. Valtasimme itsellemme pienen nurkan neliskulmaista pystypöytää ja kävimme hakemassa ensimmäiset annokset.


Minä pääsin Luomon tiskille suoraan jonottamatta hakemaan 64,7 asteen kananmunan sienitoffeella, joita yhteisnimellä earthquake listalla kutsuttiin. Nämä rakenteeltaan jännät kananmunat ovat aina kiehtoneet minua. Hauskaa tuolla oli taas leikkiä. Hyvääkin oli. Sienitoffee oli ihan uusi tuttavuus ja hämmentävän maukas sellainen. Yhdistelmänä tämä hyllyvä maanjäristys oli oikein maukas.

Parempi puolisko kantoi pöytään myös varsin vähäisen jonotuksen päätteeksi Demon pisteestä haudutettua viljaporsaan poskea ja mustaherukkais-suklaista jälkkäriä. Nämä molemmat olivat erittäin hyviä. Possun poski oli juuri niin hyvää kuin eläimen murein osa olla voi. Jälkkärin mustaherukka ja suklaa olivat myös klassikkoyhdistelmänä todella hyvää.


Sitten olikin Gaijinin vuoro. Sinne oli jo muodostunut jonoa, joskin tämä kymmenen ihmisen jono oli aika pientä verrattuna siihen, mitä näkyi parin tunnin kuluttua. Pois lähtiessämme totesimmekin, että ehkä se puolen tunnin jonotus ulkopuolella oli sittenkin se parampi vaihtoehto kuin samanlainen jokaisella pisteellä erikseen. Jonotukseni olisi ollut vieläkin lyhykäisempi mikäli jonottajien ei olisi tarvinut ottaa valokuvia tiskin takana touhuavasta Tomi Björckistä.


Gaijinista kävin poimimassa alkuruokasimpukat ja pääruokana tarjotun makeassa soijassa marinoidun grillatan possunkyljen. Simpukka oli ehkä pikkuisen liian suolainen, muutoin erittäin maukas. Myös possu oli suolaista soijamarinoinnin jäljiltä, mutta maku oli erittäin hyvä. Pois kävellessämme myöhemmin myös possunvastainen vaimoke valitsi tämän maistamistamme annoksista parhaaksi.


Possuilua jatkettiin villimmässä muodossa, kun parempi puolisko kävi Aito-ravintolan pisteestä poimimassa pää- ja jälkiruoat eli prässättyä villisikaa nauriilla, porkkanalla sekä kuusenkerkällä, ja puolukkaa lakritsilla. Villisika oli hyvää, joskaan ei pärjännyt Gaijinin grillipossulle. Puolukka ja lakritsi olivat hieno parivaljakko. Tästä parista kehittyikin jotain ideaa, jota voisi syksyllä marjasadon kypsyttyä kokeilla kotikeittiössäkin. Jälkiruokakisan johdossa Demo kuitenkin säilytti paikkansa

Tässä vaiheessa ei sitten ollutkaan enää ollenkaan nälkä, joten kävimme tutustumassa Taittingerin kovasti mainostamaan Nocturne-samppanjaan. Hienossa peilipalloa muistuttavassa bling bling-pullossa tarjottava juoma oli pienoinen pettymys. Ehkä olisi pitänyt kysyä lisätietoja ennen ostopäätöstä. No, tulihan sitten maistettua.

Nocturne on siis uutuusjuoma, joka poikkeaa Taittingerin vakiosamppanjasta vain pienen lisädosagensa osalta. Juoma on siis makeampaa kuin perus-Taittinger. Elikkäs semmoinen bilejuoma jenkkimakuun. Petris Chocolate Roomin pisteestä ostettujen macaron-leivosten kanssa tätä sitten maisteltiin. Nocturne ei ollut mikään suosikki, mutta samppanja on nyt kuitenkin aina samppanjaa.


Pienen kävelykierroksen, live-jazzin kuuntelun ja penkillä istuskelun (ihme kyllä siinäkin väenpaljoudessa vapaa penkki löytyi) tuntui masussa olevan jo vähän tilaa uudelle possulle, eiku siis annokselle. Tällä kertaa possuksi valikoitui Olon rypsiporsaan välikyljys Malmgårdin ohralla. Minusta tämä oli ihan hyvää, mutta parempi puolisko alkoi olla kurkkuaan myöten täynnä possua.

Penkkimme sijaitsi Gaijinin pistettä vastapäätä ja siinä olikin kiva katsella jonon kiemurtelua teltan edustalta pitkin polkua kaukaisuuteen (ehkä pieni liioittelu sallitaan).


Markkoja löytyi vielä taskun pohjalta parin annoksen verran ja jäljellä olleista vaihtoehdoista päädyimme Juuren pää- ja jälkiruokaan. Jonotus oli kohtalaisen lyhyt ja onnistuimme jälleen kampeamaan itsemme pystypöydän nurkkaan aterioimaan.

Pääpossuna Juuri tarjoili villisianniskaa korvasienipiiraan ja vadelmanlehtikastikkeen kanssa. Tämä oli minun mielestäni jälleen oikein maukasta. Possunniska on sitä aina ja villisianniska näköjään vieläkin enemmän. Jälkiruokaan siirtyessämme juuri pöydän vastanurkalla seisoskelleeseen seurueeseen kuulunut naishenkilö kovaan ääneen kehui Juuren jälkkäriä parhaaksi kaikista. Ja hyväähän tämä suola-karamellikakku mäntykinuskilla ja raparperilla olikin. Minäkin olisin valinnut tämän parhaaksi maistamistamme jälkkäristä. Parempi puolisko puolestaan pitäytyi mustaherukan ystävänä edelleen Demon herkun kannattajana.

No, possuhan tästä nyt jäi päällimmäisenä mieleen. Ehkä vielä erityisen paljon näin possukammoisen kanssa liikkeellä ollessani. Mutta silti siis Gaijinin possuannos oli päivän paras suolainen meidän molempien mielestä. Itse nostaisin myös Luomon kananmuna-sienitoffeeannoksen erikoisuudessaan varsin korkealle. Pahaa ei ollut oikein mikään, jos ei lasketa noita opasteita sisään tullessa. Erityisesti ne tuntuivat harmittavan vaimoketta, joka tapahtumajärjestelyjen ammattilaisena ehkä katsoo asioita vielä vähän eri silmällä.

Kaikin puolin tapahtuma oli joka tapauksessa oikein hauska ja tulen kyllä tulevina vuosina uudestaan, mikäli tapahtuma saa jatkoa. Juuri tämmöisiä juttuja Suomen lyhyt, mutta vähäluminen, kesä tarvitsee. Vaikka tässä jutussa joku voi löytää paikoin lievää negatiivisuutta, niin ei kannata antaa sen hämätä. Pidin kyllä sekä ruoasta että tapahtuman tunnelmasta oikein paljon.

Tässä lopuksi vielä maistamamme ruoat ravintoloittain niin kuin ne listalla olivat esitettyinä.

Aito
PRÄSSÄTTYÄ VILLISIKAA Naurista, porkkanaa ja kuusenkerkkää
LAKRITSIA JA PUOLUKKAA

Juuri
VILLISIANNISKAA, korvasienipiirasta ja vadelmanlehtikastiketta
SUOLA-KARAMELLIKAKKUA, mäntykinuskia ja raparperia

Luomo
EARTHQUAKE” – Luomu kananmuna 64,7 °C, sienitoffee

Demo
HAUDUTETTUA VILJAPORSAAN POSKEA, herkkusientä, tryffeliä ja ryppyporkkanaa
MUSTAHERUKKATEELLÄ maustettua suklaaganachea, mustaherukkavispipuuroa ja mustaherukanlehtihyytelöä

Olo
RYPSIPOSSUN VÄLIKYLJYSTÄ ja Malmgårdin ohraa

Gaijin
GREEN SHELL MUSSELS & YUZU vihersimpukkaa, yuzu-sitruuna dressing, merileväkaviaaria
PORK BELLY YAKINIKU, makeassa soijassa marinoitua grillattua possunkylkeä, japanilaista vesikrassia

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Porsastelua grillissä

Tunnistetta possu ei blogistani löytynytkään. Syynä lienee se, ettei meillä yleensä porsastella. Pääosassa lihana on nauta, myös grillatessa. Itse kyllä pidän possusta, mutta en ole sitä juuri koskaan valmistanut. Vaimoke ei ole possun ystävä (paitsi pekonin) ja siksi tässä kai on näin päässyt käymään.


Noh, niskahan on possun paras (tai ainakin yksi parhaista) osista. Sitä päätin käyttää possun valmistamisen opetteluun, kun sattui silmään Yhteishyvän ruokalärpyskästä ihan järkevän kuuloinen ohje. Sopivasti tässä myös tehtiin ensin kypsennys keittämällä jo hyvissä ajoin ja sitten vaan grillataan pintaan ehta maku. Siis varsinainen viimeistelyvaihe käy nopsasti. Pieni itämainen vivahde ei haitannut asiaa lainkaan.

800 g possun kassleria

keitinliemi
4 dl vettä
200 g kookosmaitoa
4 kuivattua pilkottua luumua
1/2 dl makeaa soijakastiketta
1/4 dl ruokokidesokeria
n. 2 cm pala inkivääriä
2 valkosipulin kynttä

glaseerauskastike
1 dl lihan keitinlientä
3 rkl makeaa soijakastiketta
3 rkl ruokokidesokeria
2 tl sambal oelek-kastiketta

Leikkaa inkivääri ja valkosipuli kuutioiksi. Sekoita keitinliemen ainekset kattilassa. Kiehauta ja lisää possu. Keitä kannen alla hiljalleen kaksi tuntia. Siivilöi keitinliemi ja ota 1 dl talteen. Kääri possu leivinpaperiin ja folioon ja laita painon alle kylmään vähintään neljäksi tunniksi tai seuraavaan päivään.

Kuori rasva säästämäsi keitinliemen päältä. Laita glaseerauskastikkeen ainekset kattilaan ja keitä n. 5 minuuttia. Leikkaa jäähtynyt possu reiluiksi siivuiksi. Paista pintoihin kunnon väri grillissä ja sudi pintaan vähin erin kerros kerrokselta glaseerauskastiketta. Anna kastikkeen karamellisoitua sutimisten välissä.

Tämän kanssa meillä tarjottiin lisukkeena salaattia, jossa oli avokadoa, kurkkua, mangoa ja halloumia, joka grillaantui siinä possun sivussa. Possu onnistui hyvin ja oli varsin maukasta ja mehevää. Valitettavasti tämäkään ei onnistunut muuttamaan vaimokkeen mielipidettä possusta. Höh. Kelpo ravintelissa valmistettu possu on kyllä maistunut. Taidoissa on siis ilmeisesti vielä hiomista.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Lakujäätelöä uusilla metkuilla

Lakujäätelöä olen tehnyt ennenkin. Lakuksi jäätelöön olen sulatellut Kouvolan lakua ja Punnitse & Säästä-kaupasta saatavaa lakritsitankoa. Nyt Glorian Ruoka & Viini-lehden vinkistä ostin kaupasta Urtekramin luomua raakalakritsijauhetta. Se on varsin tujua. Lisäksi käytin apuna toista saman aviisin vinkkiä korvata sokeri glukoosisiirapilla pehmeämmän massan saamiseksi. Tein tämmöisen pienen koe-erän ensiksi. Tästä määrästä ei siis riitä välttämättä koko perheelle.


3/4 dl glukoosisiirappia
1 1/4 dl täysmaitoa
3 tl raakalakritsijauhetta
2 tl apteekkarin salmiakkia
3 keltuaista
2 1/2 dl kuohukermaa

Sekoita maito ja glukoosisiirappi sekä lakritsi ja salmiakki kattilassa. Kiehauta. Sekoittele miedolla lämmöllä kunnes salmiakki on sulanut. Vatkaa keltuaiset kevyesti ja sekoita mukaan kattilaan. Lämmitä varovasti koko ajan tiukasti vispaten, kunnes seos sakenee. Älä päästä keltuaisia menemään kokkeliksi. Jäähdytä massa hyvin. Vatkaa kerma ja sekoita massan joukkoon. Pyöräytä jäätelöksi jäätelökoneen ohjeen mukaan.

Kohtalaisen lakritsista tästä nyt sitten tuli. Tuon lakritsijauheen pakkauksessa varoiteltiin verenpaineongelmista kärsiviä olemaan tarkkana annostuksen kanssa. Lakritsihan nostaa verenpainetta.

Kenties tuo teollinen tuote glukoosisiirappi ajoi asiansa, sillä seuraavanakin päivänä jäätelö oli hetken aikaa pakastimesta ottamisen jälkeen rakenteeltaan varsin pehmeää.

Kaiken kaikkiaan koe-erä onnistui ja ehkä saatan tätä tehdä työkavereille lomalle lähtiessäni. Joskus ennenkin olen jäätelöä tähän tarkoitukseen tehnyt, mutta unohtanut sitten kotiin pakastimeen ja syönyt lopulta koko töhnän itse. Hah. Tärkeintähän on hyvä tarkoitus.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Raparperipiirakka

Raparperia tulee taas joka tuutista ja jotain pitäisi siitä keksiä tekemistä. Jäätelöä on tehty ja hilloakin keitetty aiempina vuosina. Piirakoitakin on pyöräytelty. Tässä tämmöinen piirakka, jonka parempi puolisko leipoi viikonloppuna. Ohje tuli ihan vaan vähän tuunaten Kotikokista.


pohja
150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

täyte
1/2 l raparperia
1 tlk kermaviiliä
1 muna
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
1 tl kanelia

Tee ensin pohjataikina. Vaahdota voi ja sokeria ja lisää muna hyvin sekoittaen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään ja sekoita voi-sokerivaahdon joukkoon. Levitä pyöreään piirakkavuokaan niin, että taikina nousee vuoan reunoille.

Kuori raparperit ja leikkaa ohuiksi paloiksi. Sekoita täytteen aineet ja levitä pohjan päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.

Tästä piirakasta tuli niin hyvää, ettei sitä tarvinut viedä töihin eikä muuallekaan tarjottavaksi. Söimme sen viikonlopun aikana ihan kaksistaan. Nami nam.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Parsainen kanasalaatti

Tässäpä taas tämmöinen salaatti, jossa kaikenlaista mitä kaapista löytyy. Oikeasti ihan kaikkea ei löytynyt, vähän piti lähikaupasta käydä hakemasta täydennystä. Mutta ohje ravistettiin ihan hihasta. Ja tässäkin on parsaa mukana.


1 puska salaattia
1 puska rucolaa
150 g kirsikkatomaatteja
1 paketti pieniä mozzarellapalloja
400g kanan rintafileitä
2 viipaletta kuivunutta vaaleaa leipää
1 nippu vihreää parsaa
30 g voita
2 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Huuhtele ja kuivaa salaatit sekä kirsikkatomaatit.

Napsauta parsojen tyvistä kuiva osa pois ja kuori ne hellästi nupuista alaspäin. Leikkaa parsat suupalan kokoisiksi. Sulata voi pannulla, lisää oliiviöljy ja paista parsoja muttama minuuti keskilämmöllä.

Leikkaa kana pitkulaisiksi viipaleiksi ja paista parilapannulla kypsäksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Leikkaa leipäviipaleista kuori pois ja kuutioi loppu osa. Paista pannulla voissa tai uunissa rapsakoiksi krutongeiksi.

Sekoita salaatin ainekset. Oliiviöljy ja mustapippuri riittävät mausteeksi. Syö pois.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Parsaa pannulla

Parsa on meillä jäänyt vähän paitsioon. Parsakattilaa en omista ja noiden kepukoiden keittäminen on tuntunut vaikealta peruskattilassa, kun eivät ne sinne mahdu. Siksi olinkin innoissani, kun Luomon keittiömestari Jouni Toivanen Glorian Ruoka & Viini-lehdessä kertoi, että parsa kannattaa keittämisen sijaan paistaa voissa pannulla.


Tänä keväänä meillä onkin sitten herkuteltu parsalla oikein urakalla. Parsa on ilmestynyt lisukkeeksi vähän kaikelle, kuten esim. pihville ja punaviinikastikkeelle. Käy muuten siihenkin. Ihan perinteistä parsaa hollandaisekastikkeessakin olen kokeillut.


parsa
4-6 parsaa ruokailijaa kohti
30 g voita
2 rkl oliiviöljyä
suolaa

Napsauta parsoista pois kuiva alaosa. Kuori parsat nupusta alaspäin. Sulata voi pannulla ja lisää oliiviöljy. Paista parsoja puolilämmöllä noin 5 minuuttia. Mausta suolalla.

hollandaisekastike
1/2 dl vettä
1 rkl valkoviinietikkaa
4 keltuaista
200 g voita
2 rkl sitruunan mehua
suolaa

Sulata voi. Sekoita vesi, etikka ja keltuaiset metallikulhossa. Laita kulho vesihauteeseen ja vispaa kaistiketta n. 5 minuuttia, kunnes kastike sakenee. Ota kulho vesihauteesta ja kaada voi joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta sitruunan mehulla ja suolalla. Siivilöi.

Hollandaisenhan voi tehdä myös reduktiomenetelmällä. Tästä on kaksi eri koulukuntaa. Laiskana käytin nyt tätä Jounin ohjetta, joka oli tuossa lehdessä siinä parsojen paistamisohjeen kaverina.

Parsalle ja hollandaiselle vielä kun kaataa kaveriksi lasillisen sauvignon blanc-viiniä, on varsinainen klassikkoalkuruoka valmis. Tästä taitaa nyt tulla meilläkin jokakeväinen ohjelmanumero parsojen saapuessa kauppoinhin.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Cocktaileja kesäillassa

Kun on tuo kesäkin jo ja kaikkea, niin on aika siirtyä ulkotiloihin ja nauttia elämästä taas pitkän horroksen jälkeen. Tai jotain muuta lennokasta. No, Groteskin terassikauden avajaisten jälkeen eksyimme lähinnä sisätiloihin nauttimaan juomia.


Lähinnä tässä ajattelin mainita uuden kivan tuttavuuden eli cocktaibaari Liberty or deathin osoitteessa Erottajankatu 5. Nautimme uudistuneelta listalta muiden erikoistaitojensa ohella cocktailit suvereenisti tuntevan J:n (vaan älkää kysykö häneltä luottokorteista) kanssa vähintään kahdelle henkilölle tarjottavan teeseremonian nimeltään Liberty punch. Kannusta löytyi giniä, vermuttia, sitruunaa, vadelmaa ja seljankukkaa. Juoma oli oikein mukava tuttavuus. Vähemmän imelän ystävänä tämä putosi minulle oikein mainiosti. Tarjoilu teekannusta ja -kupeista oli hauska yksityiskohta.


Tämä nyt vähän reilun vuoden toiminut cocktailbaari on saanut kehuja vähän joka suunnalta. Ainakin näin alkuillasta paikan ollessa istumapaikkojen puolesta lähes täynnä palvelu oli ystävällistä ja asiantuntevaa. Emme tosin olleet kovin vaateliaalla päällä.


Listalla olleiden muutaman drinkin lisäksi henkilökunta kyllä tekee muitakin juomia tuoreista raaka-aineista. J kysyi piña coladaa, mutta kookos ei kuulunut paikan raaka-aineisiin, joten tämä juoma ei ollut tarjolla. Vaan eipä haitannut, teeseremonia kävi oikein hyvin.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...