lauantai 30. huhtikuuta 2011

Illallinen yhdelle

Vaimoke lähti huhtikuun puolivälissä viikoksi reissuun. Yleensä yksin kotona ollessa ei pahemmin tule kokkailtua, koska ruokaa on vain niin tyhmä laittaa vain itselleen. Nyt päätin haastaa tämän havainnon ja kokata itselleni perjantai-iltana neljän ruokalajin illallisen.

Raaka-aineiksi olin hankkinut Hullujen päivien tarjousvalikoimista pakasteena kampasimpukoita ja hummeria. Lisäksi kävin Wotkin'silta hakemassa hevosen sisäfilettä. Jälkiruoan ohjeen pläräsin esille italialaisia jälkiruokia käsittelevästä kirjasta La dolce vita.

Kampasimpukoita lähdin työstämään masterchefvoittaja-Joonaksen ohjeella. Aluksi vähän epäilin voi-korianterikastiketta, mutta en epäile enää. Tämä alkuruoka oli taivaallisen hyvää!

Väliruoaksi, eli prima piattiksi italialaisittan, tein hummeritortelliineja. En aiemmin ole käsitellyt hummeria, joten tässä oli kivasti uutta opittavaa. Ohjeen nappasin Ruokalan nettisivuilta. Timjamin kanssa vähän ehkä liioittelin, se vähän jyräsi hummeriparan. Siispä väliruoka ei aivan pärjännyt alkuruoalle.

Toinen huono pärjääjä oli valkoviini, jonka valitsin kahdelle ensimmäiselle ruokalajille (Chablis Premier Cru Montée de Tonnerre). Chablis osui valinnaksi siitä syystä, että sen aromimaailmasta löytyy yleensä voita, kuten alkuroastanikin. Vaan kuinkas kävikään, valitsin Viinilehden kehuman chabliksen, jonka kyseiseen vuosikertaan ei voita ollutkaan makuun eksynyt. Viini oli kyllä todella hyvää, mutta ei korostanut mitään ruoasta löytyvää makua.

Pääruoaksi valmistin parmankinkkuun käärityn hevosen sisäfilepihvin ja sille kaveriksi punaviinikastiketta ja uunijuureksia. Lisäkkeenä juurekset olivat hyviä, mutta auttamattomasti väärästä vuodenajasta. Hölmösti valittu siis.

Punaviinikastikkeen tein muuten samoin kuin yleensäkin, mutta nyt lisäsin vähän panoksia paistamalla ensin kuutioitua pekonia kattilassa ennen viinin, balsamicon ja sokerin lisäämistä. Pekonit siivilöin pois ennen demiglacea. Näin kastikkeeseen tuli vieläkin tuhdimpi maku. Tämä ratkaisu toimi hyvin, koska pihvi oli varsin vahvan makuinen.

Toisaalta hevonen on yllättävän lähellä nautaa makunsa puolesta. Helppo on siis uskoa tarinoita doupatuista jenkkiläisistä kilpahevosista, jotka myydään uran päätyttyä Etelä-Amerikkaan, josta niiden liha tuodaan härkänä Eurooppaan.

Pääruoan kanssa nautin italialaista punaviiniä (Nino Negri Mazèr Inferno), joka sopi ruoan kanssa hyvin, joskaan ei erinomaisesti. Ei se ihan huonosti olisikaan voinut sopia, koska käytin samaa viiniä myös kastikkeen valmistamiseen.

Jälkiruoaksi tein sisilialaista sitruunatorttua. Prismassa oli luomutiskissä espanjalaisia luomusitruunoita, joissa ehkä voisi olettaa olevan vähän vähemmän myrkkyjä kuorissa. Torttuun kun mehun lisäksi tuli myös sitruunan kuorta melkoisesti. Tiedä sitten niistä myrkyistä, mutta tortusta ainakin tuli todella hyvää.

Sitruunatortun kanssa jostain syystä mielestäni kuuluu ehdottomasti lakritsi-viikunajäätelö. Sitruuna, viikuna ja lakritsi ovat mainio makuyhdistelmä. Lapsena tykkäsin kovasti syödä lakritsia appelsiinimehun kanssa.

Jäätelöä varten ostin Eat&Joy-maatilatorilta kyytön raakamaitoa ja luomumunia. Perusgelaton ohjeella näistä sekä kermasta ja sokerista valmistin jäätelön perusmassan, johon sekoitin viikunahilloa ja murskatusta puolikkaasta lakritsitangosta vesihauteessa pieneen määrään vettä sulattamaani tököttiä. Sotku sai jäähtyä jääkaapissa yön yli ennen pyörähdystä jäätelökoneessa.

Ruokailu on loppujen lopuksi parhaimmillaan sosiaalisena tapahtumana. Yksinään on tylsä syödä, vaikka ruoka olisikin hyvää. Vaikka ruoan kanssa oli viiniäkin tarjolla, katosivat annokset lautaselta huomattavasti nopeammin yksinään kuin seurassa syödessä. Itselleen ei siis ole vain tylsä kokata, yksinään on myös tylsä syödä. Tutkimusoletus tuli siis todistettua.

Ehkä tähän vielä voisin laittaa mielestäni onnistuineimmat kokeilluista resepteistä eli kampasimpukat ja sitruunatortun. Molemmat ovat rehdisti lainattuja.

kampasimpukat voi-korianterikastikkeessa
8 kampasimpukkaa
2 dl valkoviiniä
2 salottisipulia
4 valkosipulin kynttä
400 g voita
korianteria
suolaa
pippuria
sitruunamehua

Keitä kattilassa silputtuja sipuleja ja viiniä, kunnes nestettä on enää jäljellä muutama ruokalusikallinen. Siivilöi sipulit pois ja vatkaa mukaan voi pieninä nokareina. Varo, ettei kastike pääse kiehumaan. Lisää lopuksi silputtu korianteri.

Paista kampasimpukat kuumalla pannulla öljyssä noin minuutin per puoli ja mausta suolalla sekä pippurilla. Lorauta lopuksi tilkka sitruunamehua simpukoille, jotta saat kauniin karamellisoidun pinnan.

sisilialainen sitruunatorttu
pohja
200 g vehnäjauhoja
75 g tomusokeria
hyppysellinen suolaa
125 g kylmää voita kuutioituna
1 pieni vatkattu muna
1 sitruunan raastettu kuori

täyte
2 sitruunan kuori
5 sitruunan mehu
3 munaa
125 g sokeria
50 g mantelijauhetta
1 1/2 dl kuohukermaa
tomusokeria pinnalle

Valmista ensin pohja. Sekoita jauhot, tomusokeri ja suola kulhossa. Lisää voikuutiot ja nypi murumaiseksi seokseksi. Lisää muna ja sitruunan kuori ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin jähmettymään puoleksi tunniksi.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kauli taikina jahotetulla työtasolla ja laita voideltuun vuokaan. Ohjeessa kielletään leikkaamaan poi reunan yli menevää osaa, mutta totesin tämän vähän tyhmäksi neuvoksi. Laita leivinpaperi vuokaan ja täytä esim. herneillä tai riisillä. Paista pohjaa uunissa 15 minuuttia, poista leivinpaperi ja painona olleet herneet tms ja laita pohja vielä uuniin 5 minuutiksi. Anna jäähtyä.

Pudota piirakan paistamista varten uunin lämpötila 175 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sitruunan kuoret ja mehu, mantelit sekä kerma ja sekoita. Kaada täyte esitäytetylle pohjalle. Paista uunissa noin 40 minuuttia. Täytteen pitäisi tässä vaiheessa olla hiukan hyytynyt. Anna jäähtyä ja sirottele pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Lihaiset pullat kermaisessa kastikkeessa

Jotain käyttöä piti keksiä jääkaapissa lojuville ylijäämäpekoneille. Viikonloppuna toki olisi voinut tehdä englantilaisen aamiaisen, mutta kun ei vain muistunut mieleen. Kotimatkalla autossa tuli mieleen käyttää pekonia lihapullien raaka-aineena. Sitten vain kaupan kautta kotiin jauhelihat kainalossa ja kokkaamaan.

lihapullat
1 1/2 dl kermaa
1 viipale vaaleaa leipää pieninä kuutioina
400 g jauhelihaa
1 sipuli pieninä kuutioina
1 valkosipulin kynsi pieninä kuutioina
5 aurinkokuivattua tomaattia pieninä kuutioina
4 siivua pekonia pieninä kuutioina
2 pientä kuivattua chiliä murskattuna
1 kananmuna
mustapippuria ja suolaa myllystä
voita ja öljyä paistamisiin

kastike
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl vettä
2 dl kermaa

Laita leipäkuutiot ja kerma kulhoon ja anna turvota puolisen tuntia. Kuullota sillä aikaa sipulit voissa pannulla. Lisää loput kuullotetut sipulit sekä muut lihapullien raaka-aineet leipäkuutoiden sekaan kulhoon ja sekoita hyvin. Pyöritä pieniksi pyöryköiksi. Paista pyörykät pannulla voi-öljy-seoksessa. Nosta pois pannulta.

Valmista seuraavaksi kastike. Sulata voi pannulla ja ruskista siinä vehnäjauhot. Lisää vesi ja hetken päästä kerma. Sekoittele, kunnes kastike sakenee. Lisää lihapullat kastikkeen sekaan ja sekoita. Tarjoa vaikkapa perunamuusin kanssa.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Savulohta ja herkkutattirisottoa

Viime viikolla kävin yhtenä päivänä lounaalla Helsingin Arabiassa, Hämeentien varrella, sijaitsevassa ravintola Dylanissa. Siellä söin erinomaisen maittavan annoksen savulohta ja sitrusrisottoa. Yritin lähteä samaa tekemään kotonakin, mutta vaimoke ei lämmennyt jälkimmäiselle komponentille. Sovimme sitten, että risottoon laitetaan sieniä.

Risotton ohjeen olenkin jo kertaalleen postannut, se löytyy täältä. Kanttarellien tilalle laitetaan vain herkkutatteja. Kuivattujen tattien suhteen toimi samoin kuin kanttarellienkin kanssa.

Risotton kaveriksi siis laitetaan pala savulohta. Mikäli lohesi on päässyt jäähtymään (eli ostit sen kaupan kalatiskistä, kuten minäkin, etkä savustanut itse), voit lämmittää sen pannulla. Laita risotto lautaselle ja lohipala siihen päälle.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Banaanikakku

Noin vuosi sitten palasimme kotiin talvilomalta Thaimaasta. Siellä hotellin aamiaisella oli aina valtavan hyvää banaanikakkua, jota tulikin lähes joka aamu kahveen kanssa pieni palanen syötyä. Tämä kakku muistui jostain mieleen, ja siksipä päätin kokeilla sen tekemistä itse. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun leivoin kuivakakkua. Sopivan kuuloisen ohjeen löysin Myllyn Parhaan arkistosta.

5 dl vehnäjauhoa
2 dl sokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
2 dl kermaa
3 munaa
2-3 isohkoa banaania soseutettuna esim. tehosekoittimella
150 g suolatonta voita sulatettuna ja jäähdytettynä

Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Sekoita hyvin joukkoon loput aineet. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Itse käytin teräksistä lasagnevuokaa, koska Thaimaan kakku oli saman muotoinen. Laiskuuksissani laitoin vuoan pohjalle leivinpaperin puhdistamista helpottamaan. En siis voidellut enkä korppujauhotellut astiaa. Paista 175-asteisen uunin alatasolla 50-60 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ennen kumoamista. Lasagnevuoasta kakkua ei tietenkään tarvitse kumota minnekään. Siivilöi päälle tomusokeria ennen tarjoilua.

Alkuperäisen ohjeen mukaan kakku on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua leipomisesta. En malttanut odotella niin kauan. Söimme kakkua sen jäähdyttyä espresson kanssa ja hyvää oli. Ehkä se kakku siellä hotellissa maistui vielä paremmalta, mutta kyllä tämäkin kelpaa.

Surf'n'turf-salaatti jättikatkaravun pyrstöillä ja karamellisoidulla pekonilla

Jamie Oliverin kirjan Jamie's America salaatti, jossa oli karamellisoitua pekonia on vaivannut minua siitä asti, kun ohjeen satuin kirjastosta lainaamastani kirjasta lukemaan. Kun nyt Stockmannin Hulluilta päiviltä vielä satuin ostamaan luomu-jättikatkaravun pyrstöjä, päätin yhdistää nämä kaksi kivasti. Eihän tämä nyt mikään perinteinen surf'n'turf ole, mutta hällä väliä. Oikein maukas salaattilounas lauantaipäiväksi tästä syntyi.

12 jättikatkaravun pyrstöä
12 siivua pekonia
1 valkosipulin kyns
3 viipaletta vaaleaa leipää kuutioina tai paloina
oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
2 1/2 tl hunajaa
1 klementiinin mehu
3 ruukkua salaattia (esim. rucola &  jääsalaatti & romaine)
1/2 kurkku pieninä paloina
1 dl saksanpähkinöitä

Paista aluksi katkaravut pannulla oliiviöljyssä. Laita lautaselle ja peitä foliolla, jos haluat pitää ne lämpiminä. Pyyhi ylimääräiset öljyt pannulta talouspaperilla.

Paista pekonit kevyesti pannulla, ei ihan rapsakoiksi asti. Siirrä pekonit lautaselle, riko valkosipulin kynsi ja laita se pannulle. Jos pekonista ei irronnut tarpeeksi rasvaa paistamiseen, voit lurauttaa pannulle vähän oliiviöljyä. Lisää lämpöä ja laita leipäkuutiot pannulle. Mausta mustapippurilla. Paista leipäkuutiot rapeiksi pekonin rasvassa. Siirrä leipäkuutiot lautaselle ja pyyhi pannu puhtaaksi.

Laita pekonit takaisin pannulle hunajan ja klementiinin mehun kanssa. Sekoittele, kunnes hunaja tarttuu pekoniin. Kun pekonit ovat kauniisti karamellisoituneita, nosta ne varovasti öljytylle lautaselle jäähtymään. Tässä vaiheessa pekoniviipaleita voi taivutella hauskoihin asentoihin, ne jähmettyvät ja pitävät jäähdyttyään muotonsa. Kasaa salaatti lautasille tai tarjoilukulhoon ja tarjoile.

Jamiella oli salaatille myös kiva kastike, mutta itse tyydyin lorauttamaan päälle vähän oliiviöljyä ja balsamicoa. Minä nyt en vain ole salaatinkastikkeiden ystävä.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Speltticiabatta hapanjuuresta

Tässä nyt vähän oma muunnos Jan Hedhin kirjan Mestarileipurin leipäkirja ciabatta-ohjeesta. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin perusvehnäjauhoja. Lisäksi hapanjuuri loisti poissaolollaan. Varoitus: tämä leipä ei sitten synny hetkessä eikä kyllä ihan kahdessakaan.

esitaikina
100 g vehnähapanjuurta
200 g kylmää vettä
200 g täysjyvävehnäjauhoja

taikina
esitaikina edellisestä vaiheesta
5 g hiivaa
250 g vettä
250 g durumvehnäjauhoja
125 g spelttijauhoja
15 g merisuolaa
oliiviöljyä

Vehnähapanjuurena edelleen käytän samaa vanhaa rusinahapanjuurta, jonka valmistuksesta löytyy tarinaa täältä. Valmista ensimmäisenä päivänä esitaikina. Sekoita ainekset taikinaksi ja anna kohota huoneenlämmössä 48 tuntia.

Kun esitaikina on kohonnut, on aika tehdä taikina. Liuota hiiva veteen ja kaada esitaikinan joukkoon. Lisää jauhot ja vaivaa yleiskoneella 15 minuuttia tai vähintään kaksinkertainen aika käsin. Lisää suola ja vaivaa vielä 10 minuuttia. Taikinan pitäisi tässä vaiheessa olla kimmoisaa ja irrota kulhon reunoista.

Voitele reunallinen uunipelti tai muu sopivan kokoinen astia oliiviöljyllä ja painele taikina sen pohjalle tasaiseksi. Voitele taikinan pinta oliiviöljyllä. Anna kohota 90 minuuttia. Jos sinulla on leivinkivi, laita se nyt uuniin. Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen ja laita uunin pohjalle teräskulho. Kaada taikina durumvehnäjauhoilla jauhotetulle työtasolle ja jaa neljään osaan (minä jaoin kahteen osaan). Muotoile leiviksi. Laita leivät uuniin ja kaada uunin pohjalla olevaan kulhoon 1 dl vettä. 5 minuutin paistamisen jälkeen pudota lämpö 200 asteeseen. Avaa uunin luukku 15 minuutin paistamisen jälkeen, jotta vesihöyry pääsee pois uunista. Toista tämä kaksi kertaa paistamisen aikana. Paista leipiä kaikkiaan 35 minuuttia. Ota leivät uunista ja anna jäähtyä ritilällä.

Leivän koostumus oli hyvä, samoin maku. Mausta erotti selvästi sekä speltin että durumin. Myös hapanjuuren tuoma happamuus on selvästi havaittavissa. Leivän rakenne oli jämäkkä ja se tarjosikin kivasti vastusta leukalihaksille. Taikinasta tuli kuitenkin vähän turhan löysä, jopa siinä määrin, että leipien uuniin saaminen osoittautui varsin haastavaksi. Sama oli syynä myös leipien surkuhupaisaan ulkonäköön. Suosittelen jauhojen määrän tarkistamista ylös päin.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Vihainen lihainen pasta

Tämä ohje voisi olla pasta arrabbiata (eli vihainen), mutta siinä on lihaa. Ragu se ei voi olla, koska siinä ei ole juureksia. Olkoon sitten ihan omansa. Vähän vihainen se on. Jos haluat pastasi suorastaan raivokkaana, laita toki enemmän chiliä. Ohje siis syntyi hihasta ravistamalla, kaapista löytyvistä raaka-aineista.

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli silputtuna
3 valkosipulin kynttä silputtuna
4 pientä kuivattua chiliä murskattuna
400 g naudan paistijauhelihaa
1 tlk paseerattua tomaattia
1 rkl tomaattipyrettä
50 g pepperonimakkaraa kuutioina
mustapippuria myllystä
1 dl lihalientä
1 dl vettä
300 g penne pastaa
päälle parmesaaniraastetta

Kuullota sipulia, valkosipulia ja chiliä öljyssä pannulla pari minuuttia. Lisää jauheliha ja ruskista se. Lisää tomaattisoossit, makkara, lihaliemi, vesi ja mustapippuri. Anna kiehua miedolla lämmöllä 1/2 tuntia. Keitä pasta ja valuta se. Yhdistä pasta ja kastike. Tarjoile ja raasta päälle parmesaanijuustoa.

Minulle kävi tässä sen verran kökösti, että penneä ei ollutkaan tarpeeksi. Keitinpä sitten farfalleja, kuten kuvastakin näkyy. Ihan ok, mutta penne olisi kyllä ollut nätimpi tähän.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...