Seattlessa on kahvinpaahtimoita tiheämmässä kuin missään muualla maailmassa. Kaupungissa on kaikkiaan yli 70 paahtimoa. Useat näistä ovat pieniä, joko yksittäisten kahviloiden tai muutaman kahvilan ketjujen yhteydessä toimivia.
Varasimme ja maksoimme $25 hintaisen kävelyn edellisenä iltana netissä. Kierros käynnistyi klo 10 aamulla Hammering Man-patsaalta aivan Seattle Art Museumin nurkalta. Reitti kulki Pike Place Marketin läheisyydessä päättyen ihan kauppahallin nurkalle.
Oppaamme Ed oli aivan loistava. Häneltä riitti tarinaa ja tietoa kahvista, Seattlesta ja kahvista Seattlessa. Myös muut kymmenen retkellä mukana ollutta olivat oikein hauskoja tyyppejä. Paitsi siis hyvästä kahvista saimme myös nauttia hyvästä seurasta kierroksen ajan.
Kaikille viidelle kahvilalle, joissa kierroksella kävimme, on yhteistä se, että he paahtavat itse kahvinsa ja ovat myös erittäin tarkkoja papujen valinnan suhteen. He tekevät yhteistyötä tuottajien kanssa ja noudattavat reilun kaupan periaatteita. Tuottajat ovat pääasiassa pieniä perhetiloja. Näissä kahviloissa tarjottava kahvi on siis mahdollisimman tuoretta ja ehdottoman eettisesti tuotettua.
Kävelykierroksen ensimmäinen kahvila sijaitsi aivan alkupisteestä nähden kadun toisella puolella. Kyseessä oli paikka nimeltään Fonté. Yritys on enempi tunnettu nimenomaan kahvinpaahtimona, mutta heillä on myös tämä pieni kahvila. Maistelimme kahvia ja keskustelimme kahviin liittyvistä ja siihen liittymättömistä aiheista, kuten Yellowstonesta ja Yogi-karhusta. Suomalaisten Yogi-tietämys ihmetytti amerikkalaisia.
Matka jatkui seuraavaan kahvilaan, joka oli Caffe Ladro. Yhdellä kahvilalla aloittanut yritys on nyt jo kasvanut neljäntoista kahvilan ketjuksi. Kaikki neljätoista kahvilaa sijaitsevat Seattlen alueella.
Seuraava kahvila löytyi Pike Place Marketin takakujalta. Kahvilan nimi olikin sopivasti Ghost Alley Espresso. Ed kertoi, että kahvilan perustaja Mercedes pyöri lapsuutensa Pike Place Marketin kulmilla ja pohti aina miksi yksi kulma kauppahallista oli tyhjillään ja suljettuna. Aikuisena hän sitten otti selvää, voisiko kyseisen tilan vuokrata. Tilan joutenolon taustalla oli ilmeisesti jotain kummitustarinaa ja kenties jotain triviaalimpaa syytä, kuten todella pieni koko. Koppi oli joskus muinoin ollut wc:stä vastaavan henkilön toimisto. Mercedes kuitenkin sai tilan vuokrattua ja pyörittää piskuisessa kopissa nyt tätä kahvilaa.
Matkalla Ghost Alley Espressoon näimme muuten yhden tyypillisen omituisen Seattlen nähtävyyden, eli käytetyillä purukumeilla vuoratun Gum Wallin, joka sijaitsee samalla Post Alley-kujalla kuin kahvilakin. Tämä ilmeisesti spontaanisti syntynyt nähtävyys kasvaa koko ajan. Jokainen purukuminjauhaja voi kantaa kortensa kekoon.
Matkalla seuraavaan kahvilaan kiersimme Pike Place Marketin läpi ja alkuperäisen Starbucksin ohi. Kahvila siirtyi nykyiselle paikalleen ennen kuin se kasvoi ketjuksi. Tosin aluksi se ei ollut kahvila vaan paahtimo ja laitekauppa. Pike Placen sääntöjen mukaan mikään ketju ei saa perustaa myymälää/kahvilaa alueelle. Starbucksia ei kuitenkaan häädetä, koska se oli paikalle muuttaessaan sääntöjen mukainen.
Seuraava kahvila oli Caffe d'Arte, jossa saimme nauttia jopa kaksi kahvijuomaa. Toinen oli maitokahvi, jonka valmistuksen yhteydessä barista esitteli latte artia, tuota Seattlessa kehitettyä tapaa piirtää kuvioita kaatamalla maitoa espresson päälle. Kyseisessä kahvilassa ilmeisesti osataan tämä homma erityisen hyvin. Ed kertoi, että kahvilan barista oli kerran saanut aikaiseksi elefantin kahvin pinnalle, mutta valitettavasti tämän toistaminen ei ole sen jälkeen enää onnistunut.
Ennen kierroksen viimeistä rastia kävelimme Biscuit Bitch-kahvilan ohi. Saimme paikasta maistiaisiksi maapähkinävoileivonnaisia, jotka olivat vielä lämpimiä ja todella hyviä. Biscuit Bitch voi olla vaikea löytää, koska paikan nimi on hyvin piilotettu. Markiisissa lukee edellisen samassa osoitteessa sijainneen kahvilan nimi Caffé Lieto. Viimeisen o-kirjaimen sisällä on Biscuit Bitchin pyöreä tarra. Kuulemma alueella on hyvin tarkka kontrolli julkisivujen suhteen ja pienistäkin muutoksista pitää ilmoittaa ja anoa lupa. Tarran kiinnittäminen ilmeisesti on niin pieni muutos, että sen takia ei tarvitse lupia kysellä. Paikka näytti olevan aivan täynnä, joten näköjään ihmiset löytävät paikan päälle joka tapauksessa. Miksi siis nähdä iso vaiva turhan takia.
Retken viimeinen rasti oli Seattle Coffee Works, jossa olimme sattumalta käyneet jo edellisenä päivänä. Kahvilassa on espressopohjaisten kahvien lisäksi slow bar, jossa voi valita muutaman alkuperäkahvin listalta haluamansa vaihtoehdon, josta sitten kahvijuoma valmistetaan halutulla välineellä. Olin edellisenä päivänä tilannut sifonilla valmistetun etiopialaisen kahvin. Kuvauksen mukaan kahvin maussa oli mustikkaa. Otin kahville kaveriksi mustikkamuffinssin. Kahvissa todellakin maistui se mustikka ja muffinssin päälle juotuna syntyi vähän samanlainen efekti kuin hyvin yhteen sopivan ruoan ja viinin kanssa, eli kahvi voimisti mustikan makua entisestään. Onhan sitä kahvia tullut juotua, mutta tämä oli kyllä ihan uusi havainto.
Tällä kertaa Seattle Coffee Worksissa nautimme Chemexillä valmistettua kahvia, jonka alkuperä ehti jo unohtua. Etiopialaista se ei kuitenkaan ollut.
Kierroksen aikana opimme muiden knoppien ohella sen, että kahvipensas on lähtöisen Etiopiasta. USA on maailman suurin kahvin tuojamaa ja siellä myös viljellään kahvia yhdessä osavaltiossa, Hawaijilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti