Aikoinaan Prahassa käydessä gulassista ja knöödeleistä innostuin ja olen niitä yrittänyt itsekin tehdä. Gulassin suhteen onnistumisen aste on ollut kohtalainen, mutta knöödelit ovat osoittautuneet vähän haastaviksi. Hyviä ohjeita ei oikein meinaa löytyä tai sitten eivät vain taidot riitä. Suomessa en ole missään ravintolassa tätä ennen listalta knöödeleitä bongannut.
Nämä Vltavan knöödelit siis olivat perunaknöödeleitä, kun taas ne Prahassa syömäni olivat aina leipäknöödeleitä. Leipäknöödeli on pehmeä ja se imee kastikkeen tehokkaasti itseensä. Siksi se sopiikin hyvin reilusti kastiketta sisältävän gulassiannoksen kanssa.
Vltavan gulassin tunnisti heti tuoksusta ehdaksi tavaraksi. Liha oli mureaa ja kastikkeessa oli oikeat maut. Perunaknöödelit osoittautuivat tosiaankin erilaisiksi kuin leipäknöödelit. Nämä olivat tuhdimpia, eivätkä soveltuneet kastikkeen moppaamiseen ollenkaan yhtä hyvin kuin leipämallit. Maukkaita nämäkin tosin olivat, joskaan en löytänyt sitä pekonia sieltä mausta.
Ruoalle oli juomasuositus sekä viini- että olutpuolelta. Olutsuosituksena ollut talon tumma olut kelpasi minulle. Se oli hyvin tyypillistä tsekkiläistä makeahkoa tummaa olutta, joka kävi kyllä ruoan kanssa hyvin. Viinisuosituksen shiraz oli Etelä-Afrikasta kotoisin. Tsekkilässäkin viinejä tuotetaan, mutta pikaisten kokeilujen perusteella ne ovat aika kehnoja. Olutta ne kai siellä paikallisetkin juovat, joten se näiden ruokien kanssa parhaiten sopii.
Ei siis vieläkään löytynyt Suomesta kunnon knöödeliä (siis semmoista kuin muistan Prahassa syöneeni). Vaan lähelle jo päästiin. Olisin laittanut tähän vielä alle ruokakuvan Prahasta, mutta en onnistunut semmoista löytämään. Ai että, kun oli namia gulassi siellä. Ja olut oli myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti