Mansikkajäätelö

Mansikkajäätelö on aina ollut suosikkini. Valitettavasti hyvää mansikkajäätelöä on loppujen lopuksi aika harvassa. Parasta saa tekemällä itse tuoreista kotimaisista mansikoista. Kotimaisten huippukausi ei vielä ole käsillä, joten ruotsalaisiin oli turvautuminen. Olkoon tämä siis lähinnä verrokkierä todellista huippua odotellessa.

Perusohje on samaa perua kuin aiempi vaniljajäätelöohje. Puolitin kuitenkin tähän jäätelöön noiden jäätelön perusainesten määrän ja laitoin vastaavasti mukaan reilusti mansikoita. Tätä voi ihan oikeasti kutsua mansikkakermajäätelöksi: onhan valmistusaineiden listalla eniten edustettuina mansikka ja kerma. Katsopas vertailun vuoksi kaupan vastaavan tuotteen valmistusaineiden luetteloa. Mansikkakermajäätelön valmistamiseen ei myöskään tarvita mitään muita aineita kuin tässä ohjeessa käytetyt viisi perusraaka-ainetta. Muut kaupan jäätelöissä käytetyt aineet ovat vain mukana peittämässä teollisen prosessin ongelmia.

Mainittakoon vielä, että erityisen hyvää jäätelöä sain aikaiseksi käyttämällä tavallisen täysmaidon sijaan kyytön raakamaitoa.

1 l mansikoita
3/4 dl sokeria
1 1/4 dl maitoa
3 kevyesti vatkattua keltuaista
3 dl kuohukermaa vaahdoksi vatkattuna

Survo mansikat ja sekoita maito, sokeri ja keltuaiset niiden joukkoon. Lämmitä vesihauteessa sekoitelleen kunnes seos sakenee. Jäähdytä hyvin kelmulla peitetyssä kulhossa. Sekoita joukkoon varovasti nostellen vatkattu kerma ja laita 2 tunniksi jääkaappiin. Valmista loppuun jäätelökoneessa koneen ohjeen mukaisesti. Laita pakastimeen. Ilman kompressoria toimivan jäätelökoneen jäljiltä jäätelöä kannattaa pakastaa pari tuntia ennen käyttöä. Jos pakastat pitempään, ota jäätelö vartiksi huoneenlämpöön ennen tarjoilemista.

Olen säästellyt näitä itse tehtyjä jäätelöitä varten tyhjiä muovisia, kannellisia jäätelörasioita. Niitä voi hyvin käyttää useita kertoja. Tällä ohjeella tehty jäätelö mahtuu melkein kokonaan litran rasiaan (mainoslause: jäätelölitran valmistamiseen käytetään litra mansikoita). Yli jää ehkä reilun yhden pallon verran. Se meneekin helposti laadunvalvonnallisesti kenen tahansa lähelle sattuneen henkilön naamariin. Jos ei ketään näy, on kokin varmaan pakko itse uhrautua. Kotitekoinen jäätelö on ehdottomasti parhaimmillaan juuri jäätelökoneesta tultuaan. Pakastaminen vääjäämättä pilaa jäätelön rakennetta.

Kävimme viime viikonloppuna omatoimisilla ylioppilasjuhlien jatkoilla Helsingin jäätelötehtaan kioskilla Kaivopuistossa. Kyseinen kioski on toiminut kesäkauden avaajana jo useamman vuoden ajan. Paikkahan on kauniilla säällä mitä mainioin, mutta putiikin jäätelöstä en oikeastaan ole vuosiin enää erityisemmin pitänyt. Tylsältä se maistui nytkin ja rakennekin oli jotenkin ikävän jääkiteinen muistuttaen lähinnä liian pitkään pakastimessa säilytettyä ja pari kertaa osittain sulamaan päässyttä kotitekoista jäätelöä. Ehkä ensi kesänä täytyy vain tulla ensimmäisenä lämpimänä päivänä paikalle katsomaan jonoa jäätelökioskin edessä ja jättää ne jäätelöt väliin.

Lakujäätelön ystävänä päätin myös tutustua Fazerin uuteen salmiakkijäätelöön. Salmiakkijäätelöissä kun yleensä on lakritsin makua paremmin kuin lakritsijäätelöissä, jotka ovat vain kehnoa vaniljajäätelöä pienellä lirauksella lakritsikastiketta (katso nyt tuota ylemmän kuvan Helsingin jäätelötehtaan jäätelöäkin: sehän on ihan valkoinen väriltään!). Uutukainen ei ollut ihan niin huono kuin olin pelännyt, joten heikkona hetkenä saatan tähän sortua toistekin, jos mitään parempaa ei ole saatavilla.

Toinen Fazer-kokeilu oli Kotijäätelön autoistaan myymä turkinpippurijäätelö. Auto tuli mölyämään sopivasti kadullemme, kun olin viemässä roskia, ja siinä sitten sorruin ostoksille. Turkinpippuri tulee puikon muodossa, päällä jonkinlainen lakritsi-salmiakkikuorrutus, välissä bulkkivaniljajäätelöä ja sisällä turkinpippurisydän. Kuorrutus ja sydän olivat sen verran voimakkaan makuisia, ettei tuo kelvoton vaniljajäätelö onnistunut ihan täysin pilaamaan kokonaisuutta. Jäätelön sydän oli tosiaan turkinpippurin makuinen. Ihan jees, älä lue tuoteselostetta, se on todella masentava.