Käväisimme puolen vuoden tauon jälkeen ruokailemassa ravintola Sassossa, kun oli vähän juhlan aihetta. Aiemmin olemme aina istuskelleet salin reunalla. Tällä kertaa pöydäksi arpoutui keskellä salia sijaitseva pyöreä pöytä. Paikka oli hyvin meluisa, mikä haittasi sekä keskustelua pöydässä että tarjoilijan kanssa kommunikointia. Väkeä tuli ja meni ja pääasiassa ravintolassa oli kohtalaisen täyttä. Myös maamme tuore hallitus oli edustettuna.
Yleensä Sasson ruoka ja palvelu ovat saaneet hymyn huulille. Erityisesti Sasson risotot ovat olleet minulle mieleisiä. Nytkin valitsemani risotto milanese sydänsimpukoilla oli erittäin hyvää samoin kuin sille suositeltu viini.
Muutoinkin ruoka oli jälleen mainiota, mutta palvelussa ei päästy ihan samaan mutkattomuuteen kuin aiemmin. Tarjoilijamme oli ehkä pari pykälää liian varovainen. Ajoittain joitain ruokia tuonut ja jälkiruokatilauksemme vastaanottanut tarjoilija oli enemmän sitä tuttua Sassoa.
Toinen pieni moite tulee pääruoalle suositellusta viinistä. Pääruokana söimme molemmat naudan marmorifilettä korvasienikastikkeella. Tarjoilija ehdotti viiniksi joko erästä Veneton alueelta kotoisin olevaa punaviiniä tai rosso di montalcinoa. Minulle Montalcino on selkeä heikko kohta, koska olen jo kymmenen vuotta sitten brunelloa ensimmäisen kerran Italiassa maistettuani liittynyt Montalcinon punaisten fanikerhoon. Olen myös käynyt kylässä ihan paikan päällä tutustumassa parinkin viinitilan toimintaan.
Valitsin siis rosson, joka jyräsi ruoan täysin alleen. Viini ehti viipyä lasissa varsin kauan, koska pääruoan aikaan ravintolaan oli tullut paljon väkeä ja keittiössä pukkasi kiirettä. Viini ehti siis ainakin hengitellä ihan tarpeeksi.
Jälkiruokaviinin kanssa meni sitten paremmin. Suositeltu laseittain myyty viini olikin päässyt loppumaan, joten tarjoilija toi korvaavaksi juomaksi hieman hintavampaa normaalisti vain pullottain myytävää viiniä. Tarjoilija myi viiniä kuitenkin lasillisen sen edullisemman viinin hinnalla, koska oli sitä jo ehtinyt suositella.
Viini oli täydellinen pari espressosemifreddolleni, joka muutoinkin oli erittäin hyvää. Parempi puolisko oli valinnut jälkiruoaksi suklaamoussekakkua ja vadelmajäätelöä, joista varsinkin jälkimmäinen oli superhyvää.
Varsin iloisina tälläkin kertaa poistuimme ravintolasta. Kello näytti jo reilusti yli kymmentä illalla ja keli oli juuri sitä mitä Suomen kesä voi kauneimmillaan tarjota. Ei siis ollut pakkasta, eikä luntakaan satanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti