Kanaa kung po jälleen kerran

Tätä ruokaa olen tehnyt ennenkin ja sitäkin ennen. Lopputulos tuntui aluksi olevan hyvää, mutta sitten kuitenkin jotain jäi puuttumaan. Ehkä se oli se Hackmannin wokkipannu, joka nyt ei oikeaa wokkipannua ole nähnytkään, josta homma jäi kiinni. Vaan meillähän ei lannistuta. Uutta reseptiä peliin. Tällä kertaa lähteenä toimi Kotikokki.net. Ohje muistuttaa kyllä hämmentävän paljon tuota edellistä yritystäni. Ehkä kotikokkaajan kanssa meillä on ollut samanlaisia lähteitä. Joitain pieniä eroja kuitenkin on.

400 g kanan rintafilettä

1/2 punainen paprika

1/2 vihreä (tai keltainen) paprika

1 sipuli

1 tlk vesikastanjoita

1 tlk banbunversoja

4 rkl öljyä (esim. maapähkinäöljy)

kourallinen paahdettuja cashew-pähkinöitä
(1 dl vettä)

marinadi

1 rkl soijakastiketta

1 tl seesamiöljyä

1 rkl valkoviiniä

1 valkosipulin kynsi murskattuna

1 rkl maissitärkkelystä

kastike

1/2 tl sambal oelekia

1 tl riisiviinietikkaa (tai kuivaa sherryä)

2 rkl hoisin-kastiketta

1 tl sokeria

Sekoita marinadin ainekset hyvin ja laita kanapalat sekaan marinoitumaan vähintään 30 minuutiksi jääkaappiin. Sekoita myös kastikkeen ainekset keskenään ja jätä kastike odottelemaan. Leikkaa paprikat ja kana suupalan kokoisiksi paloiksi. Leikkaa myös sipuli isohkoiksi lohkoiksi. Kiinalaista ruokaahan on tarkoitus syödä puikoilla, joten palojen pitää olla suuhun sopivan kokoisia, mutta ei liian pieniä puikoilla poimittaviksi.

Kun kana on marinoitunut, on aika aloittaa wokkaus. Lämmitä puolet öljystä kuumaksi pannussa. Lisää kanapalat pannulle ja wokkaa parin minuutin ajan. Siirrä kanat pois pannulta. Lisää loppu öljy ja anna lämmetä. Lisää kasvikset pannulle yksi laatu kerrallaan ja sekoittele reilusti joka välissä minuutin ajan. Pidä pannu koko ajan kuumana. Lisää kanat ja paista sekoitellen 2-3 minuuttia, kunnes kanat ovat kypsyneet. Lisää kastike ja paahdetut cashewpähkinät ja sekoita hyvin noin minuutin ajan. Voit lisätä vettä, jos haluat vähäsen enemmän kastiketta. Tarjoa keitetyn riisin kanssa.

Kyllä tämä taas oli parasta kung pota, jota olen koskaan tehnyt. Saa nähdä, palaanko tähän ohjeeseen vielä, vai kokeilenko taas jotain muuta. Hauskaahan näitä on kokeilla, ei siinä mitään. Ja wokkaus on aina hauskaa, joskin hieman hikistä hommaa.