Tarkoitus oli oikeastaan vierailla New Yorkissa vasta syksyllä katsomassa Nightwishin keikkaa, jossa lämppäribändinä olisi ollut Kamelot. Jälkimmäisen uusi laulaja olisi ollut kiva bongata livenä, koska eivät ole ihan heti Suomeen tulossa. Pian kuitenkin kävi ilmi, että aikataulu ei tule toteutumaan, joten unohdimme keikan ja lähdimme ihan vain perus turistipöllöilemään.
Hotelliksi arpoutui tällä kertaa pienehkö "putiikkihotelli" Park South Hotel itäiseltä 28. kadulta. Sijainti oli kiva, siinä ihan Madison Square Parkin kulmilla. Edellisen kesän majapaikka Grand Hyatt oli hinnoitellut itsensä uusiksi kohtalaisella kertoimella remonttinsa valmistuttua, eikä se siis enää mahtunut budjettiin.
Park Southissa hotelliyön hintaan kuului ihan kelvollinen aamiainen, lähinnä jogurttia, hedelmiä, leipää ja leikkeleitä sekä tietysti kahvia. Hotellissa olisi ollut myös ravintola, jossa tosin emme käyneet muutoin kuin drinksulla lauantai-iltana. Ravintolassa kun oli live-jazzia tarjolla. Moista ylellisyyttä tarjottiin perjantai- ja lauantai-iltojen ratoksi. Bändi näkyi ja kuului myös hotellin aulaan, joten pakko ei olisi ollut anniskelutilaan asti vaivautua.
Hotellin sijainti oli siinä mielessä mainio, että metrolinjan numero 6 asema oli ihan nurkan takana. Neljännessä kerroksessa sijainnut huoneemme oli hyvin rauhallinen. Oikeastaan ensimmäinen kerta koskaan, kun en ole mitään ääniä kuullut koko vierailun aikana toisista huoneista. Käytävältä kuului joskus ovien avaamisia ja puhetta, mutta sekin oli erittäin harvinaista. Huoneen hinta oli sieltä ehdottomasti halvimmasta päästä, mutta mitään erityistä ikävää sanottavaa en paikasta keksi. Henkilökunta oli oikein mukavaa ja avuliasta. Huone oli toki vähäsen kulunut, mutta henkilökunta piti sen siistinä.
Hotellin ihan välittömästä läheisyydestä löytyi parikin eri foorumeilta bongattua hyväksi havaittua ravintolaa. Konstailematonta grillattua liharuokaa tarjoava Blue Smoke näkyi huoneemme ikkunasta. Anthony Bourdainin keittiömestaroima Les Halles sijaitsi kulman takana Park Avenuella. Molemmissa kävimme ja tykkäsimme. Les Hallesissa kokeilimme Rough Guiden suosittelemaa pihvi-ranskalaiset-salaatti-perusannosta ja se oli juuri sitä mitä nimikin kertoo, positiivisessa mielessä. Pihvi oli yksi mehukkaimpia pitkään aikaan.
Käväisimme tällä kertaa kävelyllä Brooklynin Williamsburgissa, josta löysimme läheltä toisiaan Mast Brothersin suklaatehtaan ja pienehkön panimon Brooklyn Breweryn. Suklaatehtaalla olisi vielä edellisenä kesänä ollut tarjolla opastettuja kierroksia lauantaisin, mutta nyt niitä ei enää näkynyt. Sen sijaan suklaita sai maistella ja liitutaululle oli kuvattuna hauskasti suklaan valmistusprosessi alkaen kaakaon kasvattamisesta. Oli muuten hyvää suklaata! Ulkona oli kyseisenä päivänä lämmintä enemmän kuin suklaan sulamiseen tarvitaan, joten emme ostaneet tehtaalta tuliaisia. Myöhemmin kyllä Chelsea Market-kauppahallista kävimme pari levyä veljesten suklaata hankkimassa.
Brooklyn Breweryllä sitten pääsimme tutustumaan pienimuotoisesti tuotantotiloihin. Henkilökunnan edustaja kertoili panimon historiasta ja oluen valmistuksesta. Esittely oli kohtalaisen lyhyt, mutta hauska ja kyllähän siinä taas kertyi paljon hyvää knoppitietoa plakkariin. Kierros oli ilmainen, joten sen jälkeen olikin hyvä tuhlailla taalareita maistelusalin puolella. Pari ennalta tuntematonta panimon tuotetta tuli koemaistettua. Muita sitten bongailtiin ravintoloista ympäri kaupunkia reissun varrella.
Edellisen reissun yksi suosikeista Union Square Greenmarket oli pakollinen rasti. Lähiseudun viljelijät siellä myyvät tuotteitaan muutamana päivänä viikossa. Enpä ole ennen nähnyt yhtä montaa lajiketta porkkanaa, perunaa, retiisiä yms. juuresta ja kasvista samalla kertaa. Kotitekoinen makea omenasiideri oli tänäkin kesänä namia.
Suomalaiseen tapaan tehtyä ruisleipääkin oli saatavilla torilla. Jälkikäteen suoritettu googlaus paljasti, että näitä saa myös Whole Foodsin kaupoista ympäri jenkkilää. Ihan kiva, että ulkomaaneläviäkin sivistetään vähän näissä leipäasioissa.
Union Squaren nurkilta löytyi torin lisäksi myös luomuruokaa myyvä jo edellä mainitsemani Whole Foodsin kauppa, joka oli ihan kiva vierailukohde sekin. Valikoima oli hyvin kattava ja kaupan sisällä oli mm. pizzauuni. Jos asumuksesta olisi keittomahdollisuus löytynyt, olisi torin ja Whole Foodsin valikoimista kyllä ollut hienoa jotain herkkuja pyöräyttää. Vaan mikäs siinä on valmiiseenkaan pöytään istuessa. Whole Foodsista emme sitten ostaneet muuta kuin pientä evästä hotellille sekä kierrätetyistä muovipulloista valmistetun kauppakassin. Kassi on ollut käytössä kotomaassakin ja se vaikuttaakin erinomaiselta sekä lujuudeltaan että muodoltaan.
Central Parkin etäläpuolisen Manhattanin ja Brooklynin lisäksi käväisimme myös Harlemissa kävelemässä. Ajelimme sinne bussilla ihan sieltä hotellin nurkilta. Matka kesti yli tunnin mutta bussin ikkunasta näkee maisemia, toisin kuin metrossa, joka toki on nopeampi kulkupeli. Bussista nousimme 125. kadulla juuri sopivasti lounaan kokoisen nälän kurniessa vatsassa. Tarkoitus oli alun perin kävellä kymmenen kadunkulmaa etelään päin syömään, mutta nälkä ohjasi vaihtoehto B:n suuntaan eli soul food-ravintola Sylvia'siin.
Sylvia's on jo ehkä vähän liiankin tunnettu, ja siksi osittain turistirysäksi muodostunut, ravintola. Siksi alkuperäinen suunnitelma oli käydä vähän pienemmässä soul food-ravintolassa. Ilmeisesti kuitenkin ruoan puolesta Sylvia's on edelleen ihan kelvollinen oman alansa edustaja. Itse ainakin olin päivän suositukseen eli lihamurekkeeseen oikein tyytyväinen. Enpä ole aiemmin lihamureketta ravintolassa syönytkään. Tomaattipohjainen kastike oli todella hyvää, samoin kuin tujakasti valkosipulinen perunamuusi. Juomaksi valitsemani harlemilaisen panimon olutkaan ei ollut laisinkaan pöllömpi. Tarjoilijalta tuntui respektiä löytyvän turistille, joka valitsi Sugar Hillin mieluummin kuin Heinekenin.
Reissun myötä tuli taas todettua, että New York on aikas kiva kaupunki. Se on täynnä ihmisiä kaikkialta maailmasta ja sinne sekaan on helppo maastoutua näyttämättä ihan totaalisesti turistilta. Nähtävää kaupunki tarjoaa valtavasti, vaikka aluksi näkeekin vain ne korkeat talot. Onneksi niitä korkeita talojakin on todella monen näköisiä. Eikä kaikki talot suinkaan ole korkeita, eteläiseltä Manhattaniltakin löytyy kokonaisia kaupunginosia, joissa talot voisivat kerrosten määrän perusteella olla suoraan vaikkapa Helsingin kantakaupungista.
Edelleenkin paljon nähtävää jäi seuraavillekin reissuille odottamaan. Ja vaikka mitään isompia nähtävyyksiä ei haluaisikaan katsoa, on Nykissä kiva ihan vain hengailla ja nauttia kaupungin tunnelmasta sekä tietenkin hyvästä ruoasta. Sitä Nykistä löytyy ihan jokaiselle lompakon paksuudesta riippumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti