Kahviloita ja muita

Onpas ollut kehno alkuvuosi täällä blogirintamalla. Hieman on ollut keittiössäkin hiljaista, lähinnä olen tuttuja peruspöperöitä valmistellut ja leipää leiponut. Syynä tähän ei ole innostuksen hiipuminen, vaan asunnonvaihtoprojekti, joka on imenyt ylimääräisen energian aikas tehokkaasti. Nyt onneksi vähän rauhoittuu, kun saadaan kaupat puolin ja toisin tehtyä ja jäämme odottamaan uuden asunnon vapautumista vähintään kuukaudeksi, ehkä jopa kahdeksi. Uudessa kodissa on sitten ihan unelmakeittiö, mutta siitä varmasti lisää myöhemmin.

Tässä ajattelin raapustaa yhteen postaukseen pari kahvilavierailua sekä yhden pastramileivän, joihin olemme lähiaikoina tutustuneet. Aloitan jo joulun alla ohi ajaessamme pysähdyspaikkana toimineesta Marjamäen Pajutilasta, joka sijaitsee Kangasalan (jotenkin huonosti taipuva paikannimi) syrjäkylällä n. 18 km Tampereelta. Paikka on täynnä kaikenlaista pajusälää ja erinäistä sisustushommelia. Kyseessä on jonkinlainen vanhan maalaistalon pihapiiri, jonka eri rakennuksissa on monenmoista myytävää tarjolla. Joulun läheisyys paistoi tarjonnassa, sillä erilaista aiheeseen sopivaa koristetta oli enemmän kuin laki salli.

Meidän matkalaisten kannalta mielenkiintoisin tarjonta keskittyi sinne kahvilan puolelle. Erilaista kakkua oli tarjolla kohtalaisen isossa määrin, kovasti mieleen tuli nelostien varrelta löytyvä vakiopysähdyspaikkamme Karoliinan Kahvimylly. Otimme kahvin kaveriksi palan mansikkajuustokakkua New York-tyylillä. Kakku oli erittäin hyvää ja pala ei onneksi ollut ihan yhtä iso kuin Nykissä oikeasti. Tuollainen kakku kun on vähän tuhdimman puoleinen.

Tämän vuoden puolella käväisimme vihdoin ensivierailulla uudistuneessa Café Engelissä Senaatintorin kulmilla. Samalla pääsimme ihailemaan torin keskellä komeilevaa valokuutiota. Engel on aina ollut kiva kahvila ja remontin myötä se on saanut hieman lisää tilaa. Jotenkin tulee aina hyvä mieli, kun voi vain istua pöytään ja tarjoilija tulee kysymään tilauksen perään. Kahviloissahan tämä ei nykypäivänä enää ole kovin yleistä Suomessa.

Jotain omenahommelia yritin listalta tilata kahville kaveriksi, mutta se oli kuulemma päässyt jo loppumaan siltä päivältä. Jouduin siis "tyytymään" sitruunamarenkikakkuun, joka oli erinomaisen kirpsakan hyvää. Vaimoke puolestaa tilasi palan banaanisuklaakakkua, jota tulikin holtittoman iso pala. Oli kuulemma hyvää, mutta vähemmälläkin olisi pärjännyt.

Teimme aiemmin tälllä viikolla pikaisen ekskursion paikallis-Chicosiin, jossa oli tarjolla Kalifornian herkkuja. Kokeilin pastramileipää ihan vain vanhasta muistista, semmoista kun ei Suomessa juuri ole tarjolla näkynyt. Tiedä sitten, onko Kaliforniassa tapana tehdä pastramileivät eri tavalla kuin New Yorkissa, mutta kyllä tuo kovasti erilainen oli. Maku oli hyvä ja leipä oli mehukas, mutta mausteet kyllä jyräsivät jo itsessään maukkaan pastramin varsin vahvasti.

Muutama ihan ruokaohjekin on tuossa jemmassa kirjoittamistaan odottamassa. Pitäisi nyt yrittää taas ryhdistäytyä. Helmikuussa siis luvassa ehkä vähän tehokkaampaa kirjoittelutahtia.