Kylmää kahvia

Kylmää kahvia, kaikkea kummaa sitä ihminen keksiikin! Ulkomailla tämmöisiä tarjoillaan ja ollaan sitten kummissan, kun suomalainen haluaa kupposen kuumaa. Talvilomalla Bangkok-Hua Hin-akselilla Starbuckseissa vieraillessa tämmöiseen ilmiöön taas kerran törmäsimme. Sanotaan kyseisestä yrityksestä mitä tahansa pahaa, niin ainakin minun mielestäni heidän putiikeistaan saa kelvollista kahvia. Ainakin se on aina samanlaista, eli tietää mitä tuleman pitää.

Normaalit kahvikäytännöt menevät aina reissun päällä vähän sekaisin. Minä en yleensä juo maitokahveja muutoin kuin aamiaisella. Myöhemmin päivällä espresso riittää. Reissussa kuitenkin tekee mieli istahtaa vähän pitemmäksikin aikaa kahville ja kenties siinä sivussa vähäsen silmäillä paikallisia uutisia jostain sanomalehdestä tms.

Mainitulla talvilomareissulla päätin lopulta kokeilla jäälattea, joka ei sitten yhtään pöllömpi juoma ollutkaan. Sen verran tästä kylmästä kahvin olomuodosta ihan jopa innostuin, että reissun aikana tuli kokeiltua Starbucksin valikoimasta melkein kaikki kylmät vaihtoehdot. Osa näistä oli ihan tolkuttoman imeliä. Perussuodatinkahviakin kokeilin kylmänä. Ilman maitoa ja sokeria se oli aika karvaan makuista.

Nyt sitten kesälomareissulla New Yorkissa jäälatte oli jo se normaali kahvi, jota väsyneitä jalkoja viileissä sisätiloissa lepuutellessa tuli pillillä imeskeltyä. Ihan normaalina jatkeena tälle trendille meillä on nyt reissun jälkeen aina välillä kotonakin pyöräytetty jäinen mukillinen maitokahvia.

Jäiden määrä kahvissa tuntuu olevan hyvin tärkeässä osassa. Kahvihan on ensin aina kuumaa. Kun jäitä on mukissa tarpeeksi, jäähtyy kahvi sopivasti. Jos juoma jää vähän haaleaksi, se maistuu oikeastaan aika pahalle. Siis sen pitää olla joko kuuma tai kylmä, mutta ei siltä väliltä.