Tästä huolimatta pääsimme pikkuisen jyvälle khmerkeittiön ominaispiirteistä. Keittokirja jäi ostamatta, vaikka Friends-hyväntekeväisyysjärjestön ravintola Romdengin kaupassa olisikin ollut kirjaa From Spiders to Water Lilies tarjolla. Ehkä sitten seuraavalla kerralla varaamme matkalaukkukapasiteettia tälle tuliaiselle. Tämän jorinan pohjaan nyt Lonely Planetin Cambodia-oppaasta opittuun, itse havaittuun sekä puolitoista vuotta paikan päällä asuneen ystävämme M:n kertomaan.
Yleisesti ottaen ruoka oli todella hyvää, samoin kuin kahviloissa nauttimamme kahvi ja muut virvokkeet. Kuitenkin yksi oli ylitse muiden, nimittäin mangot. Ne olivat tuoreita ja kypsiä ja tähän aikaan vuodesta juuri parhaimmillaan. Nami nami.
Erittäin suosittu paikallinen ruoka on amok. Amok on yleensä kalaa (kokeilimme myös tofu-sieni-amokia), joka on maustettu sitruunaruohopohjaisella kreung-tahnalla, kookoksella ja chilillä, ja kypsennetty banaaninlehteen käärittynä.
Yllä oleva kuva on Romdengistä, jossa tilasimme reissun tämän etapin kalleimmat annokset. Tämä ei erityisemmin haitannut, sillä ravintolaa pyörittävä järjestö auttaa entisiä katulapsia hankkimaan itselleen paremman elämän kouluttamalla heidät ravintolan eri tehtäviin. Henkilökunnasta siis osa on oppilaita ja osa opettajia.
Kuvassa vasemmalla on tofu-sieni-amok, keskellä salaatti grillatulla kalalla, banaaninlehdillä ja merilevällä galangaljuuri-chili-kastikkeella, ja oikealla naudanliha-maapähkinä-curry khmer-tyyliin. Laseissa on hedelmädrinkkejä tuoreista hedelmistä. Lisukkeena on toki höyrytettyä riisiä. Pieni kippo isojen välissä sisältää paikallista limemehu-mustapippuri-dippiä, joka tarjoiltiin uppopaistettujen tarantellojen kanssa. Dippi oli niin hyvää, että otimme sen käyttöön muunkin ruoan kanssa.
Niin, niitä tarantelloja tosiaan maistettiin. Kyse on pienen Skuon-nimisen kaupungin ja sen lähialueen perinneherkusta. Ymmärrettävästi maassa, jossa vielä hyvin vähän aikaa sitten kärsittiin nälänhädästä, ollaan hyvin kekseliäitä ruoan suhteen. Pääkaupungissa hämiksiä tarjoillaan kenties vain turistien riemuksi. Tarvittaessa näitä veijareita voi tutkailla myös elävinä, jos haluaa. M kertoi eräästä vauhdikkaasta pöydästä poistumisesta yhden tällaisen esittelyn yhteydessä.
Tarantellat kypsennetään uppopaistamalla, mikä tekee niistä oikein rapsakoita. Lonely Planet ohjeistaa, että hämikset kannattaa syödä kuten taskuravut, eli repien jalat irti ja syöden siinä mukana tulevat mehukkaimmat palat. Ötökän vatsan sisus ei ole miellyttävää syötävää, joten keskikohdan kanssa kannattaa edetä varovasti. Me tyydyimme jalkojen syömiseen. Olivat rapsakoita ja hyvin miedon makuisia. Edellä mainitun dipin kanssa oikein herkullinen alkupala.
Ruokajuomana käy paikallinen olut, kuten Angkor, jota on yleensä aina tarjolla. Lasillisen hanaolutta saa tyypillisesti noin $1 hinnalla, pullo-oluesta joutuu ehkä maksamaan jopa pari dolsua. Paikalliseen tapaan olut tarjotaan jäillä. Tätä ei kannata pelästyä, sillä jäät valmistetaan paikallisessa jäätehtaassa puhdistetusta vedestä, ei paikan päällä hanavedestä. Tämäkin on siirtomaakauden perintöä.
Nuudelikeitot ovat myös hyvin suosittua ruokaa. $2 hintaan tarjolla oli esimerkiksi Lonely Planetissa kehutussa Boat Noodle Restaurantessa sekä thaimaalaista että paikallista soppaa. Testasimme ja hyvää oli. Trip Advisorissa jotkut paikkaa haukkuvat, mutta me emme löytäneet moitteen sijaa. Useamminkin paikassa käynyt M oli myös sitä mieltä, että ruoka on tuolla aina erimomaista. Erinomaisen näköisiä nuudelikeittoja oli tarjolla myös katukeittiöissä Central Market ja Russian Market-toreilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti