Jo etukäteen vaikutti siltä, että varsinainen herkkusuun paratiisi tämä paikka tulee olemaan. Korkeahko hintataso hieman huoletti, koska jo lennot ja majoitus olivat rokottaneet kukkaroa melkoisesti. Lisäksi matka tuli varattua vähän hätäisesti vailla minkäänlaista budjettisuunnittelua, vaikka edellisestä matkastakaan ei nyt ollut aikaa kuin reilut kolme kuukautta. Onneksi käytäntö osoitti, että Hong Kongissa voi herkutella itsensä tärviölle pikkurahalla.
Tässä yhdessä maailman tiheimmin asutuimmista paikoista ihmiset työskentelevät ja asuvat keskimäärin korkeammalla kuin missään muualla. Korkeudella tarkoitetaan tässä kerroslukua. Pilvenpiirtäjiä onkin enemmän kuin muualla, jopa yli tuplasti enemmän kuin New Yorkissa. Tämän huomasi hyvin nopeasti jo matkalla lentokentältä Lantaun saarelta Kowlooniin mantereelle. Matkan varrella näkyi lukuisia kerrostaloalueita, joissa taloissa on kymmeniä kerroksia. Korkeutta lukuunottamatta nämä näyttivät ihan peruslähiöiltä.
Toinen nopeasti tehty havainto on ostoskeskusten suuri määrä. Hong Kongin saarella Centralissa ja sen läheisyydessä on mahdotonta liikkua muutoin kuin kulkemalla ostoskeskuksesta toiseen. Isojen katujen ylittämiseen on hyvin vähän muita mahdollisuuksia kuin käyttämällä ostoskeskuksesta toiseen kulkevia katettuja siltoja. Ostoskeskusallergia iski hyvin pian. Onneksi sentään näissä ostareissa on erinomaisen siistit wc-tilat, joita kannattaa hyödyntää. Kahviloissa ja ravintoloissa tällaisia ylellisyyksiä ei välttämättä ole.
Vaikka ostoskeskuksia on paljon ja myyntivero puuttuu Hong Kongista kokonaan, ei erityistä shoppailuhurmosta päässyt syntymään. Tutut vaatemerkit olivat hyvin edustettuina, mutta hinnat olivat korkeampia kuin Suomessa. Elektroniikka lienee halvempaa kuin Suomessa, mutta sille ei nyt ollut tarvetta. Farkut ja jonkin pitkähihaisen paidan olisin voinut ostaa, sillä olin varautunut vähän lämpimämpään säähän.
Sään puolesta pieni tai keskisuuri varustautuminen kosteuteen näyttäisi olevan suotavaa. Olimme paikalla kuivimpaan vuodenaikaan, mutta silti yhtä päivää lukuunottamatta taivas oli koko ajan täysin pilvessä ja joka päivä satoi vähintään pienen kuuron verran jossain välissä. Lisäksi usein oli niin sumuista, että näkyvyys oli todella huono. Toisaalta joka puolella isosti läsnäoleva vihreys vaatii kosteutta. Ei siis ihmekään, että tämä ihmisiä täyteen ahdettu kaupunki on täynnä viihtyisiä puistoja. Esim. vuoristoisesta Hong Kongin saaresta suurin osa on vehreää viidakkoa.
Hong Kongin saarella on muutoinkin paljon mielenkiintoisempaakin nähtävää kuin Centralin korkeat talot. Ajelimme bussireittiä numero 6 Exchange Squarelta Stanleyn kylään, jossa kävimme katselemassa rannan tuntumassa kuinka haukat kiertelevät taivaalla ja käyvät välillä nappaamassa kalan evääksi. Sitten palasimme samalla kyydillä takaisin päin pysähtyen Repulse Bayn hiekkarannalla. Vuoristoisessa pöheikkömaastossa oli kaksikerroksisen bussin kyydissä oikein hauska katsella maisemia. Edes pieni tihkusade ulkona ei haitannut menoa, kun oli katto pään päällä.
Bussit ovat muutenkin käteviä kulkuneuvoja. Kun viikon ainoana selkeänä päivänä joku muukin oli ajatellut mennä Victoria Peakille maisemia ihailemaan juuri auringonlaskun aikoihin aiheuttaen kahden tunnin jonon Peak Tramin ala-asemalle, oli samaan paikkaan Exchange Squarelta menevä bussi numero 15 vastaavasti lähes tyhjä. Matka-aika ei ollut merkittävästi pidempi, joten todella paljon säästyi aikaa (ja rahaa), kun valitsimme alle kumipyörät.
Viikon kestäneen vierailumme aikana elohopea keikkui suunnilleen 20-25 asteen tuntumassa. 20 astetta tuntui niin kylmältä, että oli pakko vetää takki päälle. Ihan kuumimpana päivänä olisi ehkä selvinnyt shortseilla, mutta silloinkin lähdimme takilla varustautuneina liikkelle, koska aikainen aamu oli erittäin sateinen, emmekä tienneet varmasti selkeneekö sää myöhemmin. Sääennusteet kun tuntuivat olevan Suomen kesän tapaan hieman epävarmoja. Kuumimpana päivänä oli myös aivan tolkuttoman sumuista. Ilmankosteus oli jotain aivan ennenkokematonta. Ulkona hengittäminenkin kävi raskaaksi, tuntui kuin olisi ollut turkkilaisessa saunassa.
Mutta entäs sitten se ruoka? Erinomaisen hyvää oli, kiitosta vaan. Tutustuimme pääosin kantonilaiseen keittiöön, jonka kovasti kehutaan olevan Hong Kongissa huipussaan. Tähän kuuluvat erittäin tuoreet raaka-aineet, joita käsitellään hellävaraisesti höyryttäen tai nopeasti kuumalla pannulla paistaen. Hyviä esimerkkejä ovat dim sumit ja erilaiset meren herkut. Jälkimmäisten raaka-aineet yleensä uiskentelevat vielä astioissaan juuri ennen pannulle päätymistä. Eli kalaruoka on niin tuoretta kuin se vain voi olla.
Dim sumit ovat pieniä yleensä ohueen riisitaikinaan käärittyjä nyyttejä, jotka höyrytetään bambukoreissa. Dim sumeina tarjotaan kuitenkin myös uppopaistettuja ja muulla tavoin kypsennettyjä ruokia. Kaikki dim sumit ovat kuitenkin pieniä annoksia, joita tilataan useita erilaisia ja jaetaan pöytäseurueen kesken. Niitä syödään perinteisesti teen kanssa joko aamupalaksi tai lounaaksi. Jotkin ravintolat tarjoavat kuitenkin dim sumeja myös illallisaikaan.
Perinteisemmissä paikoissa tarjoilijat kuljettavat annoksia kärryissä ja jokainen voi vuorollaan pöydän ohi kulkevasta kärrystä pyytää haluamiaan annoksia. Tarjoilija merkitsee valitut annokset pöydässä olevaan tikettiin, jonka pohjalta sitten aterian päätteeksi muodostuu lasku.
Toisenlaisissa dim sum-ravintoloissa pöytäseurueelle annetaan kuponki, johon merkitään mitä annoksia tilataan. Pahimmassa tapauksessa kupongissa kaikki on vain kiinan kielellä. Onneksemme kaikissa paikoissa, joihin eksyimme, oli annokset esitelty myös englanniksi.
Haastavin paikka oli ehkä aiemmin yhdellä Michelin-tähdellä noteerattu One Dim Sum, jossa jonotimme tunnin verran numerolapun kanssa. Siellä ongelman muodosti vuoronumeroiden huutelu vain kiinaksi. Henkilökunta olisi kyllä varmaankin meidät huomioinut ainoina länsimaisina, mutta varmuudeksi vilkuilin kaikkien lähellä olevien vuoronumeroita ja bongasin sieltä meitä edellä olleen numeron. Näin osasin heti reagoida seuraavaan huhuiluun, vaikka en sanoista mitään ymmärtänytkään.
One Dim Sum on hyvä esimerkki korkeatasoisia dim sumeja tarjoavasta ravintolasta, joka kuitenkin on ihan peruskuppila paikalliseen tapaan. Michelin-noteeraus näkyy kenties turistien määrässä, mutta ravintolan edustalla aina oleva jono kuitenkin muodostuu enimmäkseen paikallisista ihmisistä.
Toinen tällainen ravintola olisi Lonely Planetin mukaan ollut Tim Ho Wan, jolla tähti on tämänkin vuoden oppaassa. Kyseistä ravintolaa emme valitettavasti löytäneet. En sitten tiedä oliko meillä väärä osoite vai oliko ravintola kyseisenä päivänä kiinni.
One Dim Sumissa söimme jälleen niin paljon erinomaisen herkullisia dim sumeja kuin suinkin jaksoimme ja tästä syntyi tuloksena vähän alle 10 euron lasku. Aivan käsittämätöntä!
No Reservations-ohjelmasta tutussa Under Bridge Spicy Crab-ravintolassa kävimme syömässä uppopaistettua ja valkosipuli-chili-murulla maustettua taskurapua. Valtavan kokoinen merenelävä oli ystävällisesti pilkottu valmiiksi. Syöminen oli silti melkoista käsityötä ja tuotti tolkuttoman sotkun pöydälle ja sen välittömään lähiympäristöön. Onneksi yhtään siistimmin eivät selvinneet naapuripöydätkään, joissa väki oli joko paikallisia tai mannerkiinalaisia turisteja (tunnistaa Disneylandin muovikasseista).
Otimme rapumme toiseksi miedoimpana versiona, mikä olikin vaimokkeen mielestä juuri passeli. Tarjoilija tosin näytti kovin pettyneeltä. Herra oli muutenkin varsinainen koomikko. Minulle olisi mennyt vielä pari astetta tujumpi, mutta kyllä tuota herkullista murua mutustellessa nokka aukeni silti. Chilin potku tuli hauskasti viiveellä. Vaikka seos oli varsin vahvan makuista, piti sitä kuitenkin mutustella ravun syömisen ohessa, koska se oli niin mahtavan hyvää. Siis pelkkää chiliä ja valkosipulia.
Varsin mielenkiintoinen ravintola oli jälleen Lonely Planetista löydetty Sweet Dynasty, jossa kuulemma erinomaista ovat ainakin nuudelit ja jälkiruoat. Jälkiruoat olivatkin täysi kysymysmerkki etukäteen, sillä Suomessahan kiinalaisten ravintoloiden jälkiruokalistalla on lähinnä se friteerattu banaani ja jäätelö, joka on jenkkilässä keksitty juttu. Ei sitä Kiinassa kukaan syö.
|
|
Oikeat kiinalaiset jälkiruoat osoittautuivat aika mielenkiintoisiksi. Seesamitahnaa näköjään käytetään aika paljon. Seesamipallot olivat ihan kivan makuisia. Varsin hyvä oli myös kiinalainen pannukakku (chinese pancake), joka oli varsin kaukana pannukakusta. Se oli taikinakuoreen kääritty mölkki puoliksi kermavaahdon oloista (tuskin kermavaantoa kuitenkaan) töhnää ja tuoretta mangoa. Todella hyvää oli sekin, ehkä juuri tuon mainion mangon takia.
Hong Kongista tuli, ehkä pitkälti mainion ruokatarjonnan takia, välittömästi yksi suosikkipaikoistani. Kun nyt on pakolliset nähtävyydet katsottu, voi seuraavalla reissulla keskittyä enemmän fiilistelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti