Vaniljakastike

Syksy on omena-aikaa ja omena-aikaan leivotaan omenapiirakkaa. Ja omenapiirakka ilman vaniljakastiketta on kuin kala ilman polkupyörää. Kaupan vaniljakastikkeet ovat esanssimömmöjä täynnä kaikenlaista omituista, joilla ne saadaan säilymään isältä pojalle. Eli siis ylläripylläri itsetehtyä vaniljakastiketta luvassa tällä kertaa. Ohjeen kaivelin Julia Childin & kump. kirjasta Ranskalaisen keittiön salaisuudet. Onneksi vaniljatankoja on kaapissa vielä isosti jäljellä. Tämä ei nyt erityisen vaikeatekoinen kastike ole, joten enpäs enää keksi järkisyitä valmiin kastikkeen ostamiselle.

Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin vaniljasokeria tai vaniljauutetta. Mutta kun noita vaniljatankoja löytyi kaapista, niin semmoisen puolikkaan tähän laitoin mieluummin. Sokerin määrää vähensin pikkuisen, ettei lopputuloksesta tulisi liian imelää. Kokonainen desi oli alkuperäisessä ohjeessa. Rakenne ei vielä tuosta pienestä vähennyksestä kärsinyt.

4 keltuaista
3/4 dl sokeria
3 dl maitoa
1/2 vaniljatanko
(1 tl perunajauhoa)

Vatkaa sokeri vähän kerrassaan keltuaisten joukkoon. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on kuohkeaa ja tasaista. Rapsuta vaniljatangon sisus maidon joukkoon ja lisää myös itse tanko. Kuumenna maito kiehuvaksi. Kaada kuuma maito koko ajan vatkaten keltuaisvaahdon joukkoon ohuena nauhana. Kaada koko hoito kattilaan. Suosittelen lisäämään tässä kohtaa mukaan 1 tl perunajauhoa, sillä se estää kokkeloitumisen lämmitettäessä (kokkeloituu muuten todella helposti). Lämmitä koko ajan sekoitellen keskilämmöllä, kunnes seos sakenee. Jäähdytä kastike kylmässä vesihauteessa koko ajan vatkaten.

Lopputuloksena oli todella hyvänmakuinen vaniljakastike. Tämän reseptin pohjalta tuossa kirjassa tehdään kaikenlaista, kuten crème brûléeta. Pieni sivulausemaininta oli myös jäätelön valmistamisesta. Hmm. Tästä kehittyikin idea, josta ehkä lisää sitten joskus tai sitten ei.