Mitäs näistä sitten opin? Ensinnäkin mantelijauheen kanssa pitää olla tarkkana. Pirkan mantelijauhe ainakin oli niin epätasaista, että siitä ei saanut tasaista taikinaa aikaiseksi. Mukana oli siis isompia ja pienempiä sattumia. Meiran mantelijauhe toimi paljon paremmin. Sitä käytin noita kuvassa olevia leivoksia tehdessä.
Toinen havainto liittyi pursotukseen. On erittäin vaikea saada leivosten kuorista tasakokoisia. Tässä kohtaa tuleekin sen välineurheilun vuoro. Hankin nimittäin Stockmannilta aiemmin tänä vuonna kanta-asiakastarjouksena myynnissä olleen macaronleivosmuotin. Se on silikoninen lärpyskä, jossa on 48 tasakokoista ympyrää, joihin on helppo sihdata pursottaessa. Muottia myytiin myös pakettina pursottimen kanssa. En kuitenkaan katsonut tarvitsevani pursotinta, koska pelkkä kulmasta leikattu pakastuspussi toimii siinä hommassa ihan riittävän hyvin.
Muotin avulla on siis helppo tuottaa tasakokoisia macaronkuoria 24 leivoksen verran. Perusohjeella taikinaa tuli ihan pikkuisen liikaa. Varmaan noin 4/5 ohjeesta olisi riittänyt. Tällä kertaa täytin macaronit ihan vain omenahillolla. Lopputulos oli aika mukavan raikas.
Näitä leivoksiahan voi pakastaa. Noin vuorokausi ennen aiottua nauttimista otetaan macaronit pakastimesta jääkaappiin sulamaan. Laitoin omat tuotokseni horrokseen odottamaan reilun viikon päässä häämöttävää nyyttäribrunssia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti