Illallisella Chef & Sommelierissa

Aiemmin tällä viikolla pääsin illallistamaan etukäteen vain nimeltä tuttuun ravintolaan Chef & Sommelieriin Helsingin Eirassa. Ravintolan nettisivuilta vakoilin sen verran, että he panostavat luomuun.

Ravintola osoittautui erittäin sympaattiseksi uudeksi tuttavuudeksi. Tila oli hyvin pieni ja tunnelma tiivis. Asiakaspaikkoja oli noin parikymmentä, eli kahdeksan hengen seurueemme vei siitä kohtalaisen suuren osan. Palvelu oli innostunutta, eikä mistään viitsitty tehdä ongelmaa, toisin kuin joskus tuntuu ravintolahenkilökunnalla olevan tapana. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja se tarjoiltiin kauniisti lautasille aseteltuina annoksina.

Erityisesti mieleen jäivät Helsingissä itse tai muiden toimesta kasvatetut kasvikset. Joukossa oli myös keskuspuistosta poimittua raaka-ainetta, kuten ketunleipää ja villiintynyttä piparjuurta, mikäli nyt oikein muistan.

Tässä muutamia kuvia illan tarjonnasta. Meillä oli kahta eri menua ja osalla omia erityiskotkotuksiaan, mistä johtuen kuvattavaksi johtuneita annoksia kertyi enemmän kuin yksikään meistä itsekseen söi. Syömämme ruoka esiteltiin meille hyvin tarkasti, mutta valitettavasti muistini on lyhyt. En siis yritä tähän kirjailla asioita kovin tarkasti, menevät väärin kuitenkin.

Ensimmäisessä kuvassa tuossa ylhäällä on selleripohjainen salaatti, joka tarjottiin alkuruokana porukan omena-allergikolle. Annos oli todella kaunis ja värikäs. Ennen alkuruokaa olimme saaneet jo ruokahalua herättämään pienet siitakesienet, jotka oli pyöräytetty ainakin balsamicossa. Sienet tarjottiin hauskasti jäkälään tökätyissä tikuissa. Tässä kohtaa oli varmaan joku tosi hyvä juttu menossa, kun kuvan ottaminen unohtui kokonaan.

Suurimmalla osalla porukasta alkuruokana oli rapukeittoa. Lautasella oli aluksi nopeasti keitettyä jokirapua ja  pieniksi kuutioiksi leikattua hieman vielä raakaa omenaa tuomaan hapokkuutta ruokaan. Näiden päälle kaadettiin mm. rapujen kuorista keitetty liemi, joka oli varsin paksua ja erittäin maukasta. Suolan määrä oli ihan siinä hyvän ylärajoilla, mutta ei kuitenkaan sen yli.

Jotenkin minä olen aina tykännyt siitä, että annos viitsitään näpertää hienon näköiseksi, vaikka se sitten hetkeä myöhemmin sotketaan kaatamalla liemi päälle. Harmin paikka, kun en hoksannut ottaa kuvaa ennen sitä liemen kaatamista. Tässä ruoassa oli keskuspuistosta poimittua ketunleipää mukana.

Seuraavaksi söimme Inarijärven siikaa. Osa siiasta oli rapsutettu lusikalla cheviche-tyyppiseksi ja kypsennetty etikalla. Osa taas oli ihan vaan paistettu. Tässä oli ainakin kurkkua mukana myös eri muodoissa. Mauiltaan tämä annos oli varsin raikas ja hentoinen.

Alkuruoalle ja tälle annokselle yhteiseksi juomaksi tarjottu saksalainen riesling oli hieman liian voimakasta siika-annoksen hentoisille mauille. Rapukeiton kanssa se sopi paljon paremmin. Raikas annos tässä välissä toimi kyllä muutoin hyvin, koska rapukeitto oli vahvan makuinen ja pääruokana luvassa oli karitsaa.

Porukan kasvismenun valitsijat saivat meidän muiden syödessä siikaa eteensä pasta-annoksen, jossa oli herneitä ja erilaisia papuja. Pavut olivat ainakin osaksi itse kasvatettuja.

Pääruokana meillä oli karitsaa useammalla tavalla. Mukana oli pieni pala ulkofilettä. Suurin osa lampaasta oli ns. huonompaa ruhonosaa, jota olikin sitten kypsytetty muistaakseni 13 tuntia 95 asteessa. Tai sitten 15 tuntia, pitkästi joka tapauksessa. Mukana oli myös perunaa ja haudutettua sipulia. Erinomaista oli, varsinkin nämä huonommat ruhonosat, jotka hajosivat jo liian pitkään katsoessa. Viininä pääruoan kanssa tarjottiin navarralaista punaista, joka oli valmistettu cabernet sauvignon- ja merlot-rypäleistä.

Kasvismenussa pääruokana oli kaunis annos, josta en nyt oikein muista muuta kuin porkkanat ja punajuuret. Juureksista oli käytetty myös lehtiä ja naatteja. Kastike muistaakseni oli porkkanoiden naateista tehty. Nerokasta. Oli kuulemma hyvää.

Juustoina meille tarjottiin Juustoportin vuohenmaitojuustoa, Peltoja Blueta ja Mouhijärven Metsuri-juustoa. Näiden kanssa saimme myös itse tehtyä näkkileipää, joka oli erinomaista. Näkkäri maistui myös varsin hyvältä pääruoasta jääneen punaviinin kanssa.

Juustot tulivat meille nähtävästi käänteisessä järjestyksessä. Osalla lautanen oli eri päin ja pienen arvonnan jälkeen kaikkien lautanen päätyi tarjoilijan ohjauksessa kuvassa näkyvään asentoon. Lautasen olisi oikeasti varmaankin pitänyt olla toisin päin, koska Metsuri olisi ehdottomasti pitänyt syödä ensin, se kun oli selvästi miedoin. Tarjoilusta vastasi tällä kertaa eri tarjoilija, mikä ehkä selittää tämän pienen sekoilun.

Peltola Bluen olen jotenkin onnistunut täysin ohittamaan aiemmin. Se oli näistä ehkä paras, varsin mieto, mutta silti makoisa sinihomejuusto. Juustoportin vuohenmaitojuusto oli todella voimakkaanmakuinen verrattuna näihin muuhun kahteen veijariin. Erinomaisia juustoja jokainen kuitenkin. Juustojen kanssa meille tarjottiin punaisista karviaisista tehtyä kompottia. Se oli todella hyvää.

Ennen jälkiruokaa meitä vielä hemmoteltiin pienellä vaniljapannacottalla, jonka päällä olleen hillon tms. ehdin jo unohtaa.

Jälkiruoka oli suurimmalla osalla porukasta suklaista. Mukana oli kovasti marjoja eli mansikkaa, vadelmaa ja herukoita. Juomana tarjottiin lasillinen brachetto-viiniä Piemontesta. Kuplivaa brachetto d'acquita olen juonut enemmänkin, mutta kuplattoman perus-brachetton suhteen tämä oli vasta toinen kokemus. Erinomaista oli tuo. Alkon tilausvalikoimassa oli ainakin joskus männävuosina brachettoa tarjolla laatikkokaupalla. Pitänee katsoa, josko olisi edelleen, sillä pöytäseurueestamme löytyi heti riittävästi innostuneita lähtemään mukaan tilaukseen.

Yksi porukasta oli halunnut jälkiruoakseen mesiangervoa. Keittiön laskuvirheen takia hän sai syödä myös suklaisenkin jälkiruoan. Meille siis tuotiin pöytään yksi ylimääräinen annos. Kuulemma suklainen jälkiruoka oli parempi.

Kunnon espressolaitteiston puuttuessa päädyimme aterian jälkeen pressopannulla valmistettuun Kaffa roasteryn peruskahviin. Vähän tummempi paahto olisi ollut enemmän minun mieleeni. Onneksi kahville tuli valittua kaveriksi lasillinen 12-vuotiasta luomucalvadosta. Se oli omenaista, kuinkas muuten, ja todella hyvää.

Kaiken kaikkiaan illallinen oli hyvin onnistunut. Maistuva ruoka, viihtyisä paikka ja erityisesti mutkaton ja innostunut palvelu saivat porukkamme viihtymään mainiosti ja nauttimaan olostamme. Vieläpä innostuimme ruokapöydän äärestä poistuttuamme piipahtamaan lasillisella Cubassa ja Groteskissa, vaikka olikin torstai-ilta ja työpäivä edessä.