Baagelia kesäloman kunniaksi

Aiemmin tein jo kokeeksi baageleita hapanjuureen, ikään kuin esivalmistautumisena tulevaan New Yorkin matkaamme. Nyt sitten ajattelin ilahduttaa työkavereitani lomalle lähdön aattona samanlaisilla herkuilla. Käytin vähän yksinkertaisempaa taikinaa, joka löytyi paljon hyödyntämästäni Heléne Johanssonin kirjasta Leipä. Baageleita syntyy ohjeella n. 20 kappaletta.

Enpä taaskaan malttanut pysyä noissa pelkissä pullavehnäjauhoissa, joita alkuperäisessä ohjeessa tarjottiin. Niistä kun en oikein pidä. Korvasin mokomat suurimmaksi osin täysjyvävehnällä ja speltillä. Kaikki käyttämäni jauhot ovat luomua, suoraan lähimarketin jauhohyllystä.

Täytteeksi baageleihin tarjosin tuorejuustoa, savulohta ja punasipulia kuten kirjassa suositeltiin. Kirjan kuvassa lohi oli kyllä selkeästi kylmäsavulohta, kuten New Yorkissakin kai tapana on. Kun nyt kuitenkin meillä Suomessa on maukkaampaa lämminsavulohta tarjolla, niin sitähän minä sitten tarjosin. Halvempaakin tuo oli. Ei sillä, että pihi olisin, mutta tämmöisenkin huomion tein.

Makeaakin vaihtoehtoa vähän suunnittelin tarjoavani ja vähän pidemmällekin sen toteutuksessa ehdin, kunnes katastrofi yllätti. Siitä ei sitten jäänyt enempiä raportoitavia.

esitaikina
300 g vettä
25 g hiivaa
300 g täysjyvävehnäjauhoja
30 g hunajaa

taikina
esitaikina edellisestä vaiheesta
300 g vettä
25 g hiivaa
300 g puolikarkeita spelttijauhoja
300 g täysjyvävehnäjauhoja
200 g vehnäjauhoja
30 g öljyä
10 g merisuolaa
munaa voiteluun
unikonsiemeniä koristeluun

Sekoita esitaikinan ainekset. Anna esitaikinan levätä huoneenlämmössä 2 tuntia tai jääkaapissa yön yli. Itse suosin aina tuota vaihtoehtoa yön yli. Pitkä kohotus tekee hyvää maulle. Hiivaahan tässä on riittävästi pikaisemmankin kohotuksen tarpeisiin.

Valmista taikina. Sekoita kaikki ainekset paitsi öljy ja suola. Työstä yleiskoneella 10 minuuttia tai vähintään kaksinkertainen aika käsin. Lisää öljy ja suola ja työstä vielä 10 minuuttia. Anna levätä kulhossa huoneenlämmössä tunnin ajan.

Jaa taikina 20 osaan, pyöritä kukin osa n. 30 cm pitkiksi pötköiksi ja yhdistä päät rullaten pöytää vasten. Laita näin syntyneet rinkulat leivinpaperilla peitetyn pellin päälle. Anna kohota 30 minuuttia.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Täytä kattila vedellä ja lämmitä kiehuvaksi. Keitä baageleita vedessä minuutin verran. Älä laita kattilaan kuin pari baagelströmiä kerrallaan. Voitele baagelit keittämisen jälkeen munalla ja dippaa unikonsiemeniin. Laita baagelit takaisin pellille ja paista uunissa n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä, halkaise, täytä ja nauti.

Baageleista tuli tällä ohjeilla hyvin maukkaita. Suolaa olisi ehkä voinut laittaa pari grammaa enemmän (taas vähän pudotin määrää kirjan ohjeesta, koska ne ovat olleet järjestään tolkuttomia suolamäärältään). Toisaalta, suolainen kala kompensoi tätä hyvin. Kyllähän nuo baagelit näkyivät myös maistuvan työkavereille. Joku jopa hoksasi, että tämmöinen suolainen lomapullan korvike oli ihan piristävä keksintö iltapäivällä.

Kanaa Ramsayn tapaan

Sain joululahjaksi jo ennestään ylitsepursuavan keittokirjahyllyni täytteeksi Gordon Ramsayn kirjan Gordon Raymsay omassa keittiössään. Siitä otin ensimmäiseksi kokeiluun tällaisen kanareseptin, jossa alun perin olisi pitänyt käyttää kanankoipia. Minulla sattui olemaan pakastimessa mahtavaa luomukasvatettua Kukonharjan kukonpojan rintaa, joten käytin niitä. Ohje ei nyt oikein ole erityisen kesäinen, mutta samapa tuo.

4 kanan rintaleikettä
1 tl setsuaninpippureita
1 tl kiinalaista viismaustetta
1-2 rkl oliiviöljyä
2 keskikokoista sipulia ohuesti viipaloituina
1 rkl hienosti raastettua inkiväärinjuurta
2 rkl hunajaa
tilkka kuivaa valkoviiniä
4 dl kanalientä
1 tl maissijauhoa sekoitettuna 1 rkl vettä

Setsuaninpippureita, toiselta nimeltään anispippureitam en ole onnistunut ruokakaupoista enkä Hakaniemen hallin maustekaupasta löytämään. Varmaankin näitä sitten taas seuraavan kerran Vii-Voanissa käydessä täytyy hankkia. Useissa ohjeissa kuitenkin setsuaninpippurit on korvattu mustapippureilla. Lisäksi viismausteessa on jo itsessään setsuaninpippuria mukana. Päätinkin paahtamaan mustapippureita setsuaninpippureiden sijaan ja laitoin mortteliin mukaan myös ripauksen chiliä.

Paahda setsuaninpippureita kuivalla kuumalla pannulla, kunnes ne alkavat tuoksua, n. 1-2 minuuttia. Siirrä pippurit mortteliin ja lisää viismauste, ripaus suolaa sekä mustapippuria. Jauha seos survimella ja sirottele tasaisesti kanojen päälle.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää kanat. Ruskista 3-4 minuuttia molemmin puolin. Nosta kanat pois pannulta ja lisää sipulit sekä inkivääri pannulle. Lisää tarvittaessa tilkka öljyä. Kuullota sipulia ja inkivääriä, kunnes sipuli on pehmeää. Lisää hunaja ja valkoviini. Keittele kokoon, kunnes liemi on siirappista. Kaada joukkoon kanaliemi ja kuumenna kiehuvaksi.

Nosta kanat takaisin pannulle ja hauduta kypsäksi, noin 40-45 minuuttia. Käännä kanat puolivälissä. Jos haluat paksumman kastikkeen, lisää liemeen maissijauhoseos ja anna kiehua muutama minuutti.

Gordon itse kertoo tarjoavansa tätä ruokaa palsternakkamuhennoksen kanssa. Yhdenlaista tällaista tein lampaan kaveriksi aiemmin, joten ohje oli tuttu jo valmiiksi. Muutoin tämä ruoka kuulostaisi kiinalaiselta, ehkä noiden setsuaninpippureiden ja viismausteen takia, mutta tuo palsternakkamuhennos ei oikein passaa sinne suunnalle. Tai mistäs minä tiedän, enhän ole koskaan setsuanin maakunnassa käynyt. Jätän kuitenkin tällä kertaa tuon maantieteellisen luokittelukortin pelaamatta. Tämä ruoka voisi kyllä toimia ihan hyvin esim. riisin kanssa, sillä tuo palsternakkahommeli oli vähän outo lintu mausteisen kanan seurassa. Omituisia nuo englantilaiset.

Inkiväärinjuuri on muuten yksi niitä elintarvikkeita, joita aina tulee ostettua liikaa. Ylijäämän voi kuitenkin pakastaa. Kuorin juuren valmiiksi ja pilkon suurin piirtein järkevän kokoisiin paloihin ennen pakastamista. Juuren kannattaa antaa sulaa jääkaapissa yön yli ennen käyttöä, jotta sen raastaminen tai pilkkominen käy helpommin. Lisähuomiona on pakko linkittää tähän blogista Jokapäiväistä leipää postaus, jossa vinkkejä yli jääneiden munan keltuaisten ja valkuaisten käyttämiseen.

Lohikeitto ja ruisleipäkrutongit

Lohikeittoa teki mieli. Tämmöinen simppeli ohje oli Yhteishyvän reseptilärpyskässä. Pientä hienosäätöä ohjeeseen tuli, koska purjo unohtui ostaa ja maidossakin oli enemmän rasvaa kuin ohjeessa edellytettiin. Ruisleipäkrutongitkin valmistin voissa enkä margariinissa.

700 g varhaisperunoita
3 porkkanaa
500 g lohta
1 l kasvislientä (esim. Puljonki)
2 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
mustapippuria ja suolaa myllystä
1 ruukku tilliä

4 viipaletta ruisleipää
2 rkl voita

Pese ja pilko perunat. Kuori ja pilko myös porkkanat. Laita kasvikset kattilaan ja kaada liemi päälle. Keitä 20 minuuttia tai kunnes pehmenevät. Poista kalasta nahka ja kuutioi. Lisää kala kattilaan ja keitä muutama minuutti. Lisää maito ja kerma. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja lisää hienonnettu tilli. Kiehauta.

Kuutioi leipä, sulata voi pannulla ja paahda leipä voissa rapsakaksi. Viimeistele keitto leipäkuutioilla.

Tämä olikin yllättäen sitten maukkain lohisoppa, jota olen koskaan tehnyt. Yhteishyvä osaa yllättää. Ruisleipäkrutonkeja paistellessa tuli nenuun niin hyvä tuoksu, että eipä paremmasta väliä. Ruisleipänä käytin itse edellisenä päivänä leipomaani täysrukiista leipää (ohje täällä).

Varmasti iso kiitos onnistumisestani kuuluu Puljongin kasvisliemelle. Ostinkin taas kaapin täyteen Puljongin liemiä. Ero fondeihin ja ties mihin kuutioihin on kuin yöllä ja päivällä. Ja tämä ei siis ole mikään maksettu mainos. En ole saanut mitään ilmaisia maistiaisia blogini takia (vink, vink). Vaan eihän tätä kukaan luekaan.

Valokuvassa olen muuten minä kamerani kanssa heijastuksena lusikassa. Lusikka on Hackmannin kesän sesonkimallistoa, Inaria. Näitä hankimme aiempien Fiskarsin Functional Form-aterinten ruvettua luovuttamaan voimakkaan metallista tuoksua ja makua. Valmistajakin ihan tätä ihmetteli, aterimilla kun ei ollut ikää kuin kolmisen vuotta. Lähettivät postissa uudet ja vanhat on nyt kiikutettu laadunvalvonnan syynättäviksi.

Paahdettuja cashew-pähkinöitä

Sain syntymäpäivälahjaksi alkukeväästä Punnitse & säästä-kaupan luomu cashew-pähkinöitä. Unohdin mokomat kaappiin. Jotain niistä nyt piti kehittää, joten päätinpä vaikka paahtaa niitä.

Kaupasta saa kyllä hyviä paahdettuja pähkinöitä, mutta ne tuppaavat olemaan vähän turhan suolaisia. Itse tehdessä voi muutenkin valita haluamansa mausteet. Laitoin chiliä ja valkosipulia tällä kertaa. Jotain vinkkiä toimintaan sain Voisilmäpelin saman suuntaisesta artikkelista.

1 rkl rypsiöljyä
1 pieni kuivattu chili
1 valkosipulin kynsi
ripaus suolaa
2 dl cashew-pähkinöitä (tai muita pähkinöitä)

Lämmitä öljy pannulla ja lisää chili sekä kevyesti rikki (esim. veitsen lappeella) lyöty valkosipuli. Paahda keskilämmöllä muutama minuutti, jotta chilin ja valkosipulin maut imeytyvät kunnolla öljyyn. Kaiva chili ja valkosipuli pois pannulta ja lisää pähkinät. Paahda kunnes pähkinät saavat väriä. Varo kuitenkin polttamasta niitä. Kannattaa hämmennellä reilusti.

Kaada pähkinät talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva valuu pois ja imeytyy paperiin. Ripauta päälle suolaa maun mukaan. Anna pähkinöiden jäähtyä, kaada ne tarjoiluastiaan ja napostele pois.

Tälläkin pienellä annostuksella chilin poltetta tuli jo ihan havaittavasti mukaan. Chilin tulisuuden aiheuttava kapsaisiini on rasvaliukoinen aine, joten se siirtyy erittäin tehokkaasti pähkinöihin öljyn välityksellä. Tällä tavoin on siis mahdollista tehdä ihan niin tulisia pähkinöitä kuin vain sielu sietää. Sopii kokeilla. Kannattaa myös kokeilla vähän erilaisiakin mausteita. Kaikenlaiset aromit siirtyvät öljyn välityksellä hyvin.

Kaunis kesäpäivä ulkosalla ja kuninkaalliset häät

Tänä kesänä on sää suosinut sen verran hyvin, että melkein voisin jo perua ainakin osan pahoista puheistani. Ehkä täällä Suomessa onkin ihan hyvä asua, ainakin kesällä.

Eilen oli lämmintä reilut 30 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Sonisphere olisi tarjonnut In Flamesia ja muuta kaunista musiikkia Kalasatamassa, mutta siitä huolimatta suuntasimme anoppilan pihamaalle kymmenen minuutin automatkan päähän kotoa. Matkalta nappasimme evääksi take away-sushit sekä macaron-leivoksia ja rose-samppanjaa Monacon kuninkaallisia häitä varten. Ei ehkä yhtä äijää kuin Sonisphere, mutta en valita.

Sushit maistuivat hyvin ulkona syötynä. Wasabi meni kuitenkin melkoisen lötköksi, vaikka kylmäketju säilyikin katkeamattomana kaupasta perille asti. Näin mainiolla kelillä en voinut vastustaa kiusausta kaivella humidorista mukaan Romeo & Julietan no 3 eli tuommoisen kolmen vartin Kuubalaisen. Yleensä kesän virallinen (ja usein myös ainoa) sikari tulee poltettua kesäloman alkamisen yhteydessä, mutta nyt etuilin viikolla. Sauhuttelun lomassa ehdin hyvin kirjoitella talteen vinkkejä New Yorkin matkaoppaasta.

Muutaman tunnin auringossa makoilun jälkeen kävimme sisällä katsomassa hetken hääohjelmaa. Paikan päällä Monacossa häävieraat hikoilivat pönötysasuissaan, meillä oli kuuma vähemmässäkin vaatetuksessa. Sisällä tosin oli jo vähän viileämpää. Toimitus oli niin pitkäveteinen, että eväiden loputtua aurinkoinen pihamaa kutsui jälleen.

Kotona väsäsin iltapalaksi vielä insalata capresen eli tomaattia ja buffalomozzarellaa oliiviöljyllä, balsamicolla, basilikalla sekä ripauksella suolaa ja pippuria. Sisällä oli lämpötila helteisen päivän päätteeksi ehtinyt jo sielläkin hellelukemiin, joten mozzarella lötkistyi melkoisesti salaattia lautaselle asetellessa.

Salaatin jälkeen tulin vielä huijatuksi katsomaan Sex and the City-leffaa, jossa "näkyy New Yorkia". Kaikkea kummaa tämmöinen helle saa ihmisen tekemään.

Kahvia ja hyvää kahvia

Pari vuotta sitten ruokakuntamme siirtyi lähes pelkästään espressokahvin kuluttajiksi. Olin jo vuosia töissä juonut pelkkää espressoa ja kotonakin oli kyllä sellainen tuplakeitin, jossa oli normaalin kahvinkeittimen lisäksi espressokeitin. Reilun viikon autoilumatka ympäri Toscanaa oli kuitenkin vasta se lopullinen niitti: ei enää aamuja ilman cappuccinoa.

Kyllähän sitä cappuccinoa olisi sillä vanhallakin keittimellä tehnyt, mutta jotenkin tuntui hankalalta se papujen jauhaminen erikseen (kahvihan valmistetaan pavuista, ei valmiista jauheesta), varsinkin työaamuina. Näinpä lähisupermarketin sopivasti ajoittama tarjouskampanja Krups-merkkisestä myllyllä varustetusta laitteesta osui ja upposi.

Erilaisia espressolaatuja onkin sitten tullut kokeiltua sieltä ja täältä. Toscanasta toki ostimme papuja kotiinviemisiksi. Italiassa noita paahtimoja riittää ja jokaisella on omat suosikkinsa. Ostimme jotain merkkiä, jonka nimen olen jo unohtanut. Sitä jossain matkaoppaassa kehuttiin Firenzeläisten suureksi suosikiksi. Hyväähän tuo oli kyllä ja paahtimo sijaitsi jossain Firenzen lähimaastossa.

Tuo hauskasti nimetty kuvan kahvi on hankittu Creman kaupasta Helsingin Liisankadulta. Eteläisessä Italiassa, kuten Paskán kotiseudulla Napolissa, kahvit ovat yleensä vähän tujakampia kuin pohjoisessa. Paská on tehty kokonaan robusta-lajikkeen pavuista, jotka ovat vahvempaa tavaraa kuin yleisemmin käytetty arabica. Robustaa yleensä näkee lähinnä mukana sekoituksissa, tämä lienee toinen pelkkää robustaa sisältävä kahvi, johon olen törmännyt.

Muita hyvän kahvin lähteitä ovat Eiring Korkeavuorenkadulla, Siirtomaatavaraliike Parhiala Hakaniemen kauppahallissa sekä omaa paahtimoaan pyörittävä Caffi Vantaalla Flamingossa. Eiring myy Napolilaisen Passalacquan kahveja, joita olen kokeillut usempia erilaisia. Passalacquaa näkyy kyllä olevan myös Cremalla myynnissä. Caffin valikoimista hauskasti nimetty Sweet Holy Moses jäi erityisesti mieleen hyvänä jälkiruokakahvina.

Kahvilla Linnunlaulussa

Kohtalaisen pitkään pysyi minulta salaisuutena tämä Helsingin Linnunlaulun Sinisessä huvilassa sijaitseva kahvila. Kahvilan nimi on selkeästi Sinisen huvilan kahvila.

Paikka ei oikein voisi kauniina päivänä parempi olla. Ulkopöydistä voi valita oman mieltymyksen mukaan joko suoraan auringossa tai puiden katveessa sijaitsevan. Kahvissa ja kahvileivissäkään ei ollut valittamista, mutta kyllä kaikki tarjoilut jäävät ehdottomasti näkymien varjoon. Ylhäältä kalliolta voi katsella Töölönlahden yli Finlandiatalon suuntaan tai sitten toiseen suuntaan Oopperatalolle päin. Lahden toisella puolen puiden välistä vilkkuu Mannerheimintien liikenne. Kaupungin melske on siinä ihan lähellä, mutta silti niin kaukana.

Kävelimme paikalle kesäisenä maanantai-iltapäivänä puoli viiden aikoihin. Pöytiä oli tarpeeksi, sillä istumapaikkoja riitti kaikille, vaikka jonoakin tiskille näkyi hetkittäin muodostuvan. Tarjolla on siis ainakin kahvia, kahvileipiä ja jäätelöä. Joka kerralla epäilyttää, että hyväksytäänkö maksutavaksi muu kuin käteinen. Kirjoitettakoon nyt sitten siis muistiin, että kortit käyvät myös.