Banaanikakku

Noin vuosi sitten palasimme kotiin talvilomalta Thaimaasta. Siellä hotellin aamiaisella oli aina valtavan hyvää banaanikakkua, jota tulikin lähes joka aamu kahveen kanssa pieni palanen syötyä. Tämä kakku muistui jostain mieleen, ja siksipä päätin kokeilla sen tekemistä itse. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun leivoin kuivakakkua. Sopivan kuuloisen ohjeen löysin Myllyn Parhaan arkistosta.

5 dl vehnäjauhoa
2 dl sokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
2 dl kermaa
3 munaa
2-3 isohkoa banaania soseutettuna esim. tehosekoittimella
150 g suolatonta voita sulatettuna ja jäähdytettynä

Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Sekoita hyvin joukkoon loput aineet. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Itse käytin teräksistä lasagnevuokaa, koska Thaimaan kakku oli saman muotoinen. Laiskuuksissani laitoin vuoan pohjalle leivinpaperin puhdistamista helpottamaan. En siis voidellut enkä korppujauhotellut astiaa. Paista 175-asteisen uunin alatasolla 50-60 minuuttia. Anna kakun jäähtyä ennen kumoamista. Lasagnevuoasta kakkua ei tietenkään tarvitse kumota minnekään. Siivilöi päälle tomusokeria ennen tarjoilua.

Alkuperäisen ohjeen mukaan kakku on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua leipomisesta. En malttanut odotella niin kauan. Söimme kakkua sen jäähdyttyä espresson kanssa ja hyvää oli. Ehkä se kakku siellä hotellissa maistui vielä paremmalta, mutta kyllä tämäkin kelpaa.

Surf'n'turf-salaatti jättikatkaravun pyrstöillä ja karamellisoidulla pekonilla

Jamie Oliverin kirjan Jamie's America salaatti, jossa oli karamellisoitua pekonia on vaivannut minua siitä asti, kun ohjeen satuin kirjastosta lainaamastani kirjasta lukemaan. Kun nyt Stockmannin Hulluilta päiviltä vielä satuin ostamaan luomu-jättikatkaravun pyrstöjä, päätin yhdistää nämä kaksi kivasti. Eihän tämä nyt mikään perinteinen surf'n'turf ole, mutta hällä väliä. Oikein maukas salaattilounas lauantaipäiväksi tästä syntyi.

12 jättikatkaravun pyrstöä
12 siivua pekonia
1 valkosipulin kyns
3 viipaletta vaaleaa leipää kuutioina tai paloina
oliiviöljyä
mustapippuria myllystä
2 1/2 tl hunajaa
1 klementiinin mehu
3 ruukkua salaattia (esim. rucola &  jääsalaatti & romaine)
1/2 kurkku pieninä paloina
1 dl saksanpähkinöitä

Paista aluksi katkaravut pannulla oliiviöljyssä. Laita lautaselle ja peitä foliolla, jos haluat pitää ne lämpiminä. Pyyhi ylimääräiset öljyt pannulta talouspaperilla.

Paista pekonit kevyesti pannulla, ei ihan rapsakoiksi asti. Siirrä pekonit lautaselle, riko valkosipulin kynsi ja laita se pannulle. Jos pekonista ei irronnut tarpeeksi rasvaa paistamiseen, voit lurauttaa pannulle vähän oliiviöljyä. Lisää lämpöä ja laita leipäkuutiot pannulle. Mausta mustapippurilla. Paista leipäkuutiot rapeiksi pekonin rasvassa. Siirrä leipäkuutiot lautaselle ja pyyhi pannu puhtaaksi.

Laita pekonit takaisin pannulle hunajan ja klementiinin mehun kanssa. Sekoittele, kunnes hunaja tarttuu pekoniin. Kun pekonit ovat kauniisti karamellisoituneita, nosta ne varovasti öljytylle lautaselle jäähtymään. Tässä vaiheessa pekoniviipaleita voi taivutella hauskoihin asentoihin, ne jähmettyvät ja pitävät jäähdyttyään muotonsa. Kasaa salaatti lautasille tai tarjoilukulhoon ja tarjoile.

Jamiella oli salaatille myös kiva kastike, mutta itse tyydyin lorauttamaan päälle vähän oliiviöljyä ja balsamicoa. Minä nyt en vain ole salaatinkastikkeiden ystävä.

Speltticiabatta hapanjuuresta

Tässä nyt vähän oma muunnos Jan Hedhin kirjan Mestarileipurin leipäkirja ciabatta-ohjeesta. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin perusvehnäjauhoja. Lisäksi hapanjuuri loisti poissaolollaan. Varoitus: tämä leipä ei sitten synny hetkessä eikä kyllä ihan kahdessakaan.

esitaikina
100 g vehnähapanjuurta
200 g kylmää vettä
200 g täysjyvävehnäjauhoja

taikina
esitaikina edellisestä vaiheesta
5 g hiivaa
250 g vettä
250 g durumvehnäjauhoja
125 g spelttijauhoja
15 g merisuolaa
oliiviöljyä

Vehnähapanjuurena edelleen käytän samaa vanhaa rusinahapanjuurta, jonka valmistuksesta löytyy tarinaa täältä. Valmista ensimmäisenä päivänä esitaikina. Sekoita ainekset taikinaksi ja anna kohota huoneenlämmössä 48 tuntia.

Kun esitaikina on kohonnut, on aika tehdä taikina. Liuota hiiva veteen ja kaada esitaikinan joukkoon. Lisää jauhot ja vaivaa yleiskoneella 15 minuuttia tai vähintään kaksinkertainen aika käsin. Lisää suola ja vaivaa vielä 10 minuuttia. Taikinan pitäisi tässä vaiheessa olla kimmoisaa ja irrota kulhon reunoista.

Voitele reunallinen uunipelti tai muu sopivan kokoinen astia oliiviöljyllä ja painele taikina sen pohjalle tasaiseksi. Voitele taikinan pinta oliiviöljyllä. Anna kohota 90 minuuttia. Jos sinulla on leivinkivi, laita se nyt uuniin. Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen ja laita uunin pohjalle teräskulho. Kaada taikina durumvehnäjauhoilla jauhotetulle työtasolle ja jaa neljään osaan (minä jaoin kahteen osaan). Muotoile leiviksi. Laita leivät uuniin ja kaada uunin pohjalla olevaan kulhoon 1 dl vettä. 5 minuutin paistamisen jälkeen pudota lämpö 200 asteeseen. Avaa uunin luukku 15 minuutin paistamisen jälkeen, jotta vesihöyry pääsee pois uunista. Toista tämä kaksi kertaa paistamisen aikana. Paista leipiä kaikkiaan 35 minuuttia. Ota leivät uunista ja anna jäähtyä ritilällä.

Leivän koostumus oli hyvä, samoin maku. Mausta erotti selvästi sekä speltin että durumin. Myös hapanjuuren tuoma happamuus on selvästi havaittavissa. Leivän rakenne oli jämäkkä ja se tarjosikin kivasti vastusta leukalihaksille. Taikinasta tuli kuitenkin vähän turhan löysä, jopa siinä määrin, että leipien uuniin saaminen osoittautui varsin haastavaksi. Sama oli syynä myös leipien surkuhupaisaan ulkonäköön. Suosittelen jauhojen määrän tarkistamista ylös päin.

Vihainen lihainen pasta

Tämä ohje voisi olla pasta arrabbiata (eli vihainen), mutta siinä on lihaa. Ragu se ei voi olla, koska siinä ei ole juureksia. Olkoon sitten ihan omansa. Vähän vihainen se on. Jos haluat pastasi suorastaan raivokkaana, laita toki enemmän chiliä. Ohje siis syntyi hihasta ravistamalla, kaapista löytyvistä raaka-aineista.

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli silputtuna
3 valkosipulin kynttä silputtuna
4 pientä kuivattua chiliä murskattuna
400 g naudan paistijauhelihaa
1 tlk paseerattua tomaattia
1 rkl tomaattipyrettä
50 g pepperonimakkaraa kuutioina
mustapippuria myllystä
1 dl lihalientä
1 dl vettä
300 g penne pastaa
päälle parmesaaniraastetta

Kuullota sipulia, valkosipulia ja chiliä öljyssä pannulla pari minuuttia. Lisää jauheliha ja ruskista se. Lisää tomaattisoossit, makkara, lihaliemi, vesi ja mustapippuri. Anna kiehua miedolla lämmöllä 1/2 tuntia. Keitä pasta ja valuta se. Yhdistä pasta ja kastike. Tarjoile ja raasta päälle parmesaanijuustoa.

Minulle kävi tässä sen verran kökösti, että penneä ei ollutkaan tarpeeksi. Keitinpä sitten farfalleja, kuten kuvastakin näkyy. Ihan ok, mutta penne olisi kyllä ollut nätimpi tähän.

Pitkän mallinen vehnäleipä

Holtittoman tylsä otsikko, mutta hyvä leipä tämä silti on. Ohje on jälleen Heléne Johanssonin kirjasta Leipä. Kyseessä on hänen leipomonsa asiakkaiden suosikki. Alkuperäinen ohje sisälsi vain vehnäjauhoja. Korvasin ne täysjyvävehnäjauholla ja spelttijauholla 50-50-suhteessa. Pitänee joskus kokeilla tuota alkuperäistäkin ohjetta, koska tämä muunnos ainakin oli erinomainen.

Vähensin myös suolan määrää alkuperäiseen ohjeeseen nähden. Säännönmukaisesti Johanssonin ohjeilla tulee aivan liian suolaista leipää minun makuuni. Joissain ohjeissa olen joutunut vähentämään suolan määrän kolmasosaan ohjeessa mainitusta. Tällä kertaa vähän reilu puolet ohjeen suolamäärästä (30 g) tuntui riittävän hyvin.

500 g vettä
100 g vehnähapanjuurta
150 g ruishapanjuurta
5 g hiivaa
400 g täysjyvävehnäjauhoja
400 g spelttijauhoja
20 g hunajaa
16 g heinoa merisuolaa

Vehnähapanjuureni, joka on rusinahapanjuuri, tekemisen olen kuvaillut aiemmin leipäprojektini toisessa osassa täällä. Ruishapanjuuri syntyy siten, että kaksi osaa vettä ja yksi osa ruisjauhoja sisältävää seosta käytetään muutamia päiviä huoneen lämmössä ruokkien sitä aamuin ja illoin vedellä ja jauhoilla. Neljän päivän jälkeen käymisen pitäisi olla jo sen verran reipasta, että juuri voidaan laittaa jääkaappiin. Tämän jälkeen juuri on käyttövalmis. Ruokinta tapahtuu noin pari kertaa viikossa.

Kuten aiemmin ruisleivän yhteydessä kerroin, kävi minulla hyvä tuuri ruishapanjuuren kanssa. Satuin saamaan pakastetun klimpin ehtaa yli sata vuotta maalaistalossa käytössä ollutta juurta. Kyllä sillä kelpaa leipoa!

Sekoita kaikki aineet paitsi suola. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 15 minuuttia tai vähintään kaksinkertainen aika käsin. Lisää suola ja sekoita vielä 10 minuuttia. Anna taikinan kohota kulhossa 30 minuuttia.

Laita taikina öljyttyyn kannelliseen muovilaatikkoon. Taita taikinaa varovasti laatikossa siten, että ensin käännät kolmasosan keskikohtaan päin, ja sitten vielä yli jääneen osan samalla tavalla. Älä paina taikinaa. Tämän jälkeen käännä kolminkerroin oleva taikina ylösalaisin. Anna taikinan levätä 30 minuuttia ja toista edellä kuvattu taittamismenettely. Anna taikinan kohota laatikossaan jääkaapissa yön yli.

Taikinan taittaminen

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Kumoa taikina jauhotetulle työtasolle ja jaa se pituussuunnassa kahteen osaan. Laita pitkulaiset leivät uuniin joko leivinkivelle tai leivinpaperilla peitetyn pellin päälle. Pudota lämpö heti 200 asteeseen. Paista n. 35 minuuttia ja jäähdytä ritilällä.

Reilua rukiista superfoodia

Superfood on ärsyttävä sana. Varsinkin silloin, kun sillä tarkoitetaan joitain pahanmakuisia kuivattuja marjoja, jotka on kuskattu Suomeen jostain hevon kukusta. Mitä jos vaikka yrittäisimme syödä hyvin hyvistä kotimaisista raaka-aineista valmistettua ruokaa aina kuin se suinkin on mahdollista. Silloinhan kaikki ruoka olisi superfoodia, eikä mitään ulkomaan ympäristömyrkkypommeja tarvitsisi nimitellä ihmeellisillä ylisanoilla.

Ja tämän paasaamisen jälkeen sitten asiaan. Päätin tänään leipoa elämäni ensimmäisen kerran kunnon suomalaista ruisleipää. Tai siis päätin jo aiemmin ja tein raskin, mutta leivoin sitten sen leivän tänään. Eihän se leipä hetkessä synny...

Täällä blogissanikin raportoimani leipäprojektin yhteydessä harjoittelin vehnähapanjuuren käyttämistä. Päästyäni vauhtiin olenkin leiponut lähes kaiken kahden hengen taloutemme kuluttaman leivän itse. Joskus ajan yksinkertaisesti loppuessa kesken olemme ostaneet leipää kaupasta. Emme kuitenkaan osta leipää enää perusmarketista, vaan mieluiten Hakaniemen kauppahallista tai pahimmassa hädässä Stockmannin herkusta. Kelvoton ja mauton lisäaineleipä on siis pysynyt poissa pöydästämme jo useamman kuukauden ajan.

Ruisleivän tekemiseen minut innoitti saamani pakastettu pala ruishapanjuurta, jota on käytetty vähintään sadan vuoden ajan. Sulatin juuren ja olen sitä elättänyt jääkaapissa ruokkien aina välillä vedellä ja ruisjauhoilla. Juuri näyttää voivan hyvin ja käyvän ihan yhtä iloisesti kuin vehnähapanjuureni.

Aluksi tutkin ruisleivän ohjetta hyllystä löytyneistä ruotsalaisista leipäkirjoista, mutta niiden ohjeissa käytettiin aina kohottamiseen myös jonkin verran hiivaa. Hapanjuureni näyttää niin iloisesti pulputtelevalta, että uskoin sen tehon riittävän hyvin taikinan kohottamiseen ilman hiivaakin. Myös vehnähapanjuuren avulla olen jo jonkin aikaa leiponut ihan ilman ylimääräistä hiivaa.

Sopivan kuuloinen ohje löytyi Metsänvartijalta. Hänen pizzaohjeensa osoittautui niin hienoksi, että päätin luottaa myös ruisleipäohjeeseen. Muunsin parhaan kykyni mukaan ohjeen vetomitalliset raaka-ainemäärät painomittoihin, koska ne tuntuvat jotenkin luotettavammilta. Lopullinen ohje on nyt tällainen.

raski
800 g kädenlämpöistä vettä
360 g ruisjauhoja
100 g ruishapanjuurta

taikina
raski edellisestä vaiheesta
300 g kädenlämpöistä vettä
930 g ruisjauhoja
16 g suolaa

Ensimmäiseksi tehdään raski. Sekoita ainekset kulhossa. Lopputuloksena on löysä velli. Anna raskin käydä lämpimässä paikassa liinalla peitetyssä kulhossa 14 tunnin ajan.

Sekoita varsinainen takina lisäämällä vesi, suola ja suurin osa jauhoista raskin joukkoon. Mikäli raski ei ole käynyt tarpeeksi, voit lisätä taikinaan 20 g  hiivaa. Ensimmäisellä kerralla arviointi voi toki olla vähän vaikeaa. Jos käytät yleiskonetta, laita kone päälle ja lisää jauhoja pikkuhiljaa. Ruisleipätaikinaa ei tarvitse alustaa yhtä kauan kuin vehnäleipää, joten noin kymmenen minuuttia riittää. Mikäli alustat leivän käsin, kumoa taikina työtasolle ja työstä sitä jauhoja lisäten kunnes taikina on kiinteää mutta edelleen pehmeää. Minun Kenwood Pattissierini jaksoi vääntää tätä taikinaa huomattavasti helpommin kuin vehnäleipätaikinaa, vaikka taikina oli koltaan hyvin suuri. Syynä on vehnäjauhoista muodostuva vahva sitko. Vastaavaa ei ruisjauhoista synny.

Jauhojen määrän kanssa kannattaa tosiaan olla tarkkana. Minun taikinastani tuli ensimmäisellä yrittämällä vähän liian löysä. Varsinkin yleiskoneen kanssa paksuuden tarkkailu on vaikeaa.

Anna taikinan kohota kulhossa vähintään kaksi tuntia. Voit painaa taikinan keskelle ristikuvion kämmensyrjällä. Taikina on tarpeeksi kohonnut, kun kuvio on kadonnut.

Leivo kohonneesta taikinasta kaksi pyöreää leipää jauhotetulla työtasolla. Jauhota leivä ja laita ne kohoamaan pöydälle liinan alle vähintään tunniksi. Pinta halkeilee kohotuksen aikana. Riittävän kohotuksen avulla estetät leivän repeäminen uunissa. Taso kannattaa jauhottaa hyvin, koska muutoin leipien saaminen siitä irt ja uuniin voi osoittautua työlääksi. Tällaista oli vähän ilmassa tuon hieman liian löysän taikinani kanssa.

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Mikäli sinulla on leivinkivi, laita se kylmään uuniin. Laita leivät uuniin ja pudota lämpötila välittömästi 200 asteeseen. Paista 1 tunti, pudota lämpö 150 asteeseen ja paista vielä 30-45 minuuttia, uunin tehosta riippuen. Huom! Leipä kypsyy vielä uunista ottamisen jälkeenkin. Anna sen jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista.

Kirsikkatomaatteja kolmannessa polvessa

Viime kesänä kasvatin edellisenä kesänä kasvattamieni kirsikkatomaattien siemenistä lisää kirsikkatomaatteja. Näistä puolestaan otin siemeniä talteen ja ne on nyt laitettu multaan itämään. Viime keväänä aloitin projektin kuukautta myöhemmin ja siitä saimme kärsiä myöhäisen sadon muodossa. Nyt siis ajattelin olla aiemmin hereillä. Lasitetulla etelän suuntaan antavalla parvekkeella pitäisi kyllä huhtikuussa jo olla istutuskelit.

Kahdeksan siementä on nyt kylvetty. Taimia tarvitsen kaksi, koska tilaa ei useammalle ole. Viimeksi taimia jäi muutama yli. Nämä taimet pääsivät muualle kasvamaan.

Nyt sitten odottelen siementen itämistä. Palaan asiaan, kunhan jotain tapahtuu. Mahdollisesti myös hankin joitain yrttien siemeniä kokeiltavaksi. Siis jos jaksan ja viitsin ja muistan. Lisäksi voisin yrittää kasvattaa vähän valkosipulia anoppilan pihamaalla. Jääkaapissa on jo kylmäkäsittelyssä yksi Helsingin Kumpulassa kasvatettu valkosipuli, joka siis ainakin on Suomen oloihin sopivaa lajia.

Purkillinen Kumpulan valkosipulia.