New York, New York

Nyt se on kesälomareissu takana päin ja olen jälleen palannut Suomeen, jossa ulkona on kylmä ja sisällä kuuma. New Yorkissa olimme siis yhdentoista päivän verran. Siellä lämpötila oli parhaimmillaan 40 astetta celsiusta, mikä olikin historian neljänneksi lämpimin lukema, reilun asteen verran enemmän on ollut vuonna 1936 ja viimeksi 40 astetta mitattiin vuonna 1977. Tämmöistä tilastotietoa kertoivat NY1-kanavalla telkussa. Säämies oli ihan fiiliksissä noista "vaikuttavista lukemista" mittarissa.

Sisätiloissa oli tietysti suorastaan kylmä johtuen ylettömästä ilmastoinnin käytöstä. Esimerkiksi metrojunissa tuntui olevan lämmintä alle 20 astetta, mikä tuntui todella valtavalta erolta metrolaiturin kuumuuden jälkeen. Yleisesti metrolaiturilla tuntui olevan aina kuumempaa kuin ulkona.

Lähes kymmenen vuotta aiempi New Yorkin vierailuni oli kahden päivän mittainen, joten pohjatiedot olivat kohtalaisen heikot. Siksi lukaisinkin kolme matkaopaskirjaa sekä lukuisia nettisivuja ja lehtijuttuja, ettei ihan mene haahuiluksi koko reissu. Listasin ylös joukon oleellisia kohteita ja mahdollisia vierailun arvoisia ravintoloita. Lista venähti niin pitkäksi, että suurin osa jäi näkemättä, kun aika loppui kesken. Joku jo ehti ihmettelmään, että kuinka me niin kauan viihdyimme yhdessä kaupungissa. Kysyjälle suosittelen tarkempaa tutustumista aiheeseen, kaupungissahan on nähtävää vaikka kuinka pitkäksi ajaksi! Eihän Pariisiinkaan pelkkää Eiffelin parsaa mennä katsomaan.

New Yorkissa on hyvin tarjolla ruokaa kaikista maailman kolkista. Kohtalaisen hyvin surffasimme laidasta laitaan kaupungin erilaisten ravintoloiden kirjossa. Pienoisena harmina käynti Chinatownissa jäi niin lyhyeksi, että alueen ravintiloihin emme ehtineet tutustua.

Kaupunkiin sankoin joukoin 1800-luvulla saapuneiden Itä-Euroopan köyhien juutalaisten perua ovat kaupungin lukuisat delit, joiden myymät baagelit ovat paikallisten suosikkeja aamiaiseksi tuorejuustolla ja toisinaan myös kylmäsavulohella täytettynä. Delit tarjoavat myös isompaan nälkään vaikkapa pastramileipää. Aamiaisaikaan delissä istumalla baageleiden suosiosta saa aika selkeän näkemyksen. Elämänmenon hektisyys näkyy tässä hyvin, aamiainen syödään lennossa matkalla töihin.

Myös kiinalaiset ja italialaiset maahanmuuttajat ovat tuoneet oman ruokansa mukanaan New Yorkiin. Kiinalaisten kansoittama Chinatown laajenee jatkuvasti. Vieressä sijaitseva Little Italy puolestaan on kutistunut, eikä siitä ole oikeastaan juuri mitään aitoa jäljellä. Italialaista syntyperää olevat New Yorkilaiset asuvat pääasiassa ihan muualla kuin Manhattanilla. Suurin osa ns. italialaisista ravintoloista Little Italyssä on olemassa vain turisteja varten. Niiden aitous on siis suunnilleen Disneylandin luokkaa.

New Yorker

Majapaikkamme sijaitsi Midtownissa, aivan Grand Central-aseman naapurissa. Hotellimajoitukseemme ei kuulunut aamiaista, mutta kadun toisella puolella sijaitsi hyvä aamiaispaikka Pershing Square. Lisäksi Grand Centralin alakerrassa Dining Concoursella oli useampiakin kahviloita, joissa aamiaista, eli baagelia ja kahvia, oli saatavilla. Lähiympäristössä oli myös katutasolla samantasoisia kahviloita.

Blueberry pancakes with maple syrup

Tarjontaa oli siis aamiaisen suhteen, mutta silti kävimme kaikkiaan kolme kertaa Pershing Squarella, josta sai baageleille vaihteluksi vaikkapa mysliä maustamattomalla jogurtilla ja marjoilla ("Good Start") tai sitten sitä perinteistä munia ja pekonia ("New Yorker").

Good start

Paikan päällä puristettu appelsiinimehu oli erinomaista, eikä kahvissakaan ollut moittimista. Kahvia sai myös juoda ihan niin paljon kuin huvitti. Myös mustikkapannukakut vaahterasiirapilla olivat erinomaisia.

Onnekkaasti satuimme New Yorkiin juuri ravintolaviikon aikaan. Tämän kahden viikon mittaisen tapahtuman aikana siihen osallistuneet ravintolat tarjosivat kiinteänhintaista lounasmenua 24 dollarilla ja illallismenua 35 dollarilla. Menun kai oli tarkoitus olla kolmen ruokalajin, mutta osa ravintoloista korvasi kolmannen ruokalajin esim. lasillisella viiniä. Osa mukana olleista ravintoloista myös osallistui tapahtumaan vain lounaalla ja osa rajoitti osallistumisensa vain arkipäiville. Hyödynsimme näitä tarjouksia kaikkiaan neljä kertaa.

Lopuksi tähän sekalaiseen postaukseen voisin lisätä pari satunnaista havaintoa, jotka saattavat koitua jolle kulle hyödyksi. Ensinnäkin jos mieli tekee Broadwaylle musikaalia katsomaan, kannattaa lippujen hankkiminen suorittaa TKTS-kioskilla. Lisäksi kannattaa huomioida, että näitä on kolme kappaletta: suosituin ja siis pisintä jonotusta tarjoava sijaitsee Times Squarella, pienempi ja selvästi nopeamman asioinnin tarjoava kioski löytyy South Street Seaportilta (katujen John ja Front kulmassa). Kolmas kiska on Brooklynissä, mutta sen jonotilanteesta en osaa sanoa mitään, koska se ei sattunut reitin varrelle. TKTS-liput ovat puolen hinnan lippuja joko saman illan tai seuraavan iltapäivän näytöksiin. Isoille seurueille voi olla vaikeaa saada vierekkäisiä paikkoja, koska nämä ovat jämäpaikkoja.

Kuva on vähän tumma, mutta tuossa keskellä on se Times Squaren TKTS-kiska ja siinä on sitten sitä jonoa. Sitä on ainakin parin tunnin verran ja kello on noin kolme iltapäivällä. 

Times Squaren TKTS myy lippuja vain saman illan näytöksiin ja jonojen pituudesta päätellen lienee teoriassa mahdollista aamulla jonottamaan mennessä ehtiä saada lippunsa ennen näytöksen alkua klo 19. Pieni liioittelu sallittakoon. Jono kuitenkin on tolkuttoman pitkä. South Street Seaportilla myydään saman illan näytösten lisäksi seuraavan iltapäivän näytösten lippuja. Iltapäivänäytökset alkavat klo 14. Ostimme South Street Seaportin kiskasta liput seuraavan päivän iltapäivänäytökseen n. 10 minuutin jonotuksen jälkeen. Paikat olivat permannolla kolmannessa rivissä rivin oikean pään tuntumassa. Ihan ei sylkipärskeet yltäneet naamalle asti, mutta ei ollut kaukana. Aina jaksaa ihmetyttää, että miten ihmeessä ihmiset eivät tajua tulla sinne missä on lyhyempi jono, vaikka sama asia on kerrottu jokaisessa matkaopaskirjassa. No, ehkä muut eivät lue matkaoppaita.

South Street Seaportin TKTS-kiskan jonoa. Jono on siis tuo ihmisryhmä kuvan oikeassa alareunassa. Lippuluukut ovat heti oven sisäpuolella. Jono oli suunnilleen saman mittainen saapuessamme ja jonotus kesti n. 10 minuuttia. Henkilökunnan edustaja hengaili jonon liepeillä ja ohjeisti asiakkaita sekä vastaili kysymyksiin. 

Kiskan ikkunassa näkyvät myynnissä olevat näytökset. Esim. Book of Mormon on kuulemma myyty loppuun moneksi vuodeksi eteenpäin, joten sitä ei ole myynnissä. Sama koskee joitain muitakin supersuosittuja näytelmiä. Phantom of the Opera sopi meille ja olikin kyllä varsin vaikuttava. Rahalla saa näköjään hienoja lavasteita ja hyviä esiintyjiä.

Toisena vinkkinä paremman puoliskon tekemä askarteluharrastukseensa liittyvä havainto. Nimittäin helmiaskartelijoille suunnattuja kauppoja ei netistä hakemalla oikein näyttänyt Manhattanilla olevan. Ilmeisesti eivät isommin itsestään netissä ilmoittele. Sattumalla bussilla ohi ajaessa kuitenkin havaitsimme, että kolme tällaista kauppaa oli ihan vieri vieressä 6. Avenuella 39. kadun kulman paikkeilla. Yksi kaupoista näkyi olevan auki klo 19 asti ja muut klo 20 asti illalla.

Lähteinä näille tiedolle toimivat Wikipedia, Rough Guide to New York, Mondon New Yorkin opas, Eyewitness Travel Guide New York sekä Lonely Planet New York. Yritän kirjailla vielä lisää nimenomaan ravintolakokemuksia vielä myöhemmin, kunhan nämä lomakiireet tästä helpottavat.