Igorin kana

Tämä ohje on Peggyn pieni punainen keittiö-blogista. Kuulemma tämä on ollut kovasti suosittu ohje viime aikoina. Minulta moinen on mennyt ohi, mutta pakkohan sen on totta olla, jos joku on kuulemma näin netistä lukenut. Joka tapauksessa päätin ohjetta kokeilla.

En malttanut olla vähän sohlaamatta ohjeen kanssa niin kuin tapanani usein on. Ensinnäkin puolitin ohjeen. Lopputuloksena oli mielestäni hyvin neljälle ruokailijalle riittävä määrä. Tästä johtuen jouduin arpomaan kaupassa paprikoiden kanssa. Alkuperäisessä ohjeessa kun oli yksi punainen ja yksi keltainen paprika. Keltaisista löytyi tällä kertaa parempi yksilö, joten vain sellainen päätyi mukaan. Värikkäämpi annoksesta olisi tullut sillä punaisella paprikalla. Smetanaa myös laitoin vähän vähemmän, koska näin selvisin yhdellä purkilla.

400 g kanan filettä
1 paprika suilaloituna
1 sipuli kuutiotuna
2 valkosipulin kynttä kuutioituna
35 g tomaattipyrettä
1/2 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 dl kanalientä
120 g smetanaa
(1/2 kuutioitu maustekurkku)
kourallinen lehtipersiljaa
mustapippuria myllystä
voita ja öljyä paistamiseen

Kuullota sipulit voissa pannussa. Lisää tomaattipyre, suola, sokeri, pippuri, silputtu persilja ja kanaliemi. Lisää myös smetana ja sekoita hyvin. Anna porista muutama minuutti. Paista kanat nopeasti kuumalla pannulla voin ja öljyn seoksessa niin, että saat kauniin paistopinnan. Asettele fileet uunivuokaan ja kaada kastike päälle. Tarkoitus on saada fileet peittymään kastikkeeseen. Jos haluat, voit tässä kohtaa lisätä mukaan maustekurkun. Laita 175-asteiseen uuniin noin 30 minuutiksi. Tarjoile vaikkapa riisin kanssa. Ilmeisesti myös pasta ja peruna ovat mahdollisia vaihtoehtoja.

Minä jätin maustekurkun lisäämättä. Seuraavaksi voisin kokeilla maustekurkun kanssa, koska selvästi se olisi tähän sopinut hyvin. Tämmöisenäänkin ruoka oli hyvää ja kohtalaisen nopsaa valmistettavaa. Lisättäköön arkiruokalistalle siis.

Thaimaalaista Itiksessä

Kovasti uudistunut entinen Itäkeskus, nykyinen Itis, on saanut thaikkuravintolan. Kyseessä on Kampissa sijaitsevan Thai Orchid-ravintolan uusi sivutoimipiste. Aluksi näytti siltä, että tämä uusi piste tarjoilee vain buffet-tyyppistä ruokaa, mutta nyt näkyi myös ruokalista saapuneen. Kävimme heti kokeilemassa antia.

Kampissa ruoka oli hyvää ja niinpä oli Itiksessäkin. Menin huonomuistisuuttani tilaamaan saman annoksen kuin edellisellä kerralla Kampissakin, eli papaijasalaatin kanalla. Myös parempi puolisko päätyi kanaan cashewpähkinöillä, joka kovasti kuulosti samalta kuin hänen Kampissa maistamansa annos. Pientä eroa näissä taisi kuitenkin olla.

Molemmat annokset olivat erinomaisen maukkaita. Ihan oli makumaailma autenttisen thaimaalainen. Papaijasalaatissa oli riittävästi potkua. Kun kunnolla kauhoi lientä salaatin päälle, oli syödessä jo vähän vedet silmissä. Näin sen olla pitääkin. Kun ei nyt sinne Aasiaan tänä jouluna päästä, niin käydään sitten vähän edullisemmin makumatkailemassa lähi-Aasiassa.

Sinnen burgeri

Viimeksi meuhkasin oikein kunnolla syötyäni ensimmäisen kerran Roslundin Rosburgerin. Nyt on aika meuhkata jälleen, sillä viikonloppuna kävin kokeilemassa Helsinkiin ravintolan avanneen Sinnen burgerin. Ja kylläpäs kannatti.

Porvoon alkuperäisen ravintolan burgeria maistanut entinen esimieheni kehuskeli kyseistä evästä kovasti. Siksipä olin innoissani jo kuultuani Sinnen olevan aikeissa avata ravintolan myös Helsinkiin. Nyt sitten leffaan mennessä tutkailin netistä sopivia ruokapaikkoja ja havaitsin ravintolan olevan jo toiminnassa. Tarkoitus ei ollut olla mitenkään erityisen fiinisti liikkeellä, mihin Sinnen deli-puoli sopi oikein mainiosti. Tosin viikonloppuiltana parhaaseen pikkujouluaikaan sielläkin oli hieman alipukeutunut olo. Varsinaisen ravintolan puolelle olisikin tarvittu pöytävaraus ja parempaa päälle. Kävin salin puolella pikaisen kierroksen pyörähtämässä, kun siellä sattumalta oli tuttuja ruokailemassa.

Sinnen burgeri oli kaikin puolin todella maukas ja mikä parasta myös todella mehukas. Sämpylä oli kovasti briossin oloinen ja hoiti hommansa oikein hyvin. Perinteisestä kuivasta käntystä ei ollut tietoakaan. Burgerin kylkeen ottamamme ranskalaiset olivat sen verran iso lisuke, että yhdet sellaiset jaettuna olisi riittänyt meille. Kuvassa burgeri näyttää kovin pieneltä, koska ranskalaisia on niin tolkuton kipollinen. Myös ranskalaisten kaverina tarjottu dippiyhdistelmä ketsuppi-majoneesi oli kiva keksintö.

Lasku saapui hauskasti vanhan kirjan välissä.

Lopuksi ei auta kuin todeta Sinnen burgeri tällä erää parhaaksi Suomen rajojen sisäpuolella maistamakseni. Tässä oli kohdallaan sekä maku että koostumus. Ainoa moitittava asia oli se, että burgeri jäähtyi todella nopeasti. Tähän lienee syynä korkeahko muoto. Litteämpi ja leveämpi pysyisi pitempään lämpimänä. Ruoka kuitenkin oli saapuessaan lämmintä. Jos siis burgerista pidät, niin mene Sinneen heti tilaisuuden tullen. Et tule pettymään.

Penne con pomodoro e tonno

Elikkäs penneä tomaatilla ja tonnikalalla olisi tarkoitus laittaa. Kävin läpi ruokakirjahyllyäni ja merkkailin vähän ennalta kokeilemattomia ohjeita ylös. Kirjoja on kyllä paljon, mutta hämmentävän vähän niistä on tullut ohjeita kokeiltua. Surkeaa, mutta siihen tulkoon nyt muutos.

Tämä ohje löytyi Saku Tuomisen pastaruokakirjasta Aglio & olio. Varsin kattavasti italialaista aihettaan läpikäyvä kirja on erinomaista lukemista ihan muutenkin kuin reseptikokoelmana. Kirjassa tosin ohjeet on ilmoitettu varsin ympäripyöreästi. Kirjasin tähän nyt tarkasti ylös käyttämäni määrät kutakin ainesosaa. Tästä kirjailija varmasti suivaantuu, mutta se hänelle suotakoon.

1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
2 rkl tomaattipyreetä
1 tlk säilyketomaatteja
1/2 dl vettä
1 tlk säilyketonnikalaa
1 tl kuivattua oreganoa
hyppysellinen chiliä
250 g pennepastaa

Laita pastavesi kiehumaan ja keitä kastikkeen teon ohessa ohjeen mukaan. Hienonna valkosipuli ja freesaa sitä hetki pannulla. Lisää pyre ja säilyketomaatit sekä vesi. Hauduta hetki. Lisää tonnikala, oregano ja chili. Anna hautua 20 minuuttia. Säästä n. 1 dl pastan keitinvettä. Lisää se kastikkeen joukkoon, jos kastike tuntuu liian kuivalta. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon.

Kovin samanlaista ruokaa olen tehnyt aiemminkin. Silloin ohje tuli vetäistyä hihasta. Makunsa puolesta tämä oli tämmöinen arkikelpoinen ruoka. Ihan hirveästi ei tekemiseen mennyt aikaa ja lopputulos oli kelvollinen.

Aasialaiset lihapullat

Kotilieden numerossa 21/2014 oli possuohjeita, joissa oli mukana tämmöinen lihapullaohje. Kuvan lihapullat näyttivät niin kauniilta, että oli pakko kokeilla. Ja hyväähän tästä tuli.

400 g porsaan jauhelihaa
2 kevätsipulin vartta tai nippu ruohosipulia
2 valkosipulin kynttä
pala tuoretta inkivääriä
2-3 rkl hienonnettua korianteria
1/4 punainen chili
1 1/2 rkl kalakastiketta
ripaus suolaa

öljyä paistamiseen
1/2 dl makeaa chilikastiketta
1 rkl seesaminsiemeniä

Kevätsipulin aika on jo ohi, joten käytin ruohosipulia. Possun jauhelihaksi hain Hakaniemen kauppahallista Reinin lihasta jauhelihaa, jonka he jauhoivat tilauksesta. Eli siis aika tuoretta tavaraa sain.

Nosta jauheliha huoneenlämpöön ennen kuin aloitat. Laita tehosekoittimeen sipulin varret, valkosipulin kynnet ja inkivääri. Leikkaa sitruunaruohoista pois kuivat päät. Pois myös uloin kerros. Leikkaa loppu veitsellä paloiksi ja lisää tehosekoittimeen. Lisää myös chili ja korianteri. Surauta tasaiseksi. Lisää vielä joukkoon jauheliha, kalakastike ja ripaus suolaa. Pyöräytä velä niin, että massa on tasaista.

Pyörittele kostein käsin massasta pieniä lihapullia. Paista öljyssä pannulla. Lisää lopuksi kuumalle pannulle makea chilikastike. Ravistele pannua, jotta kaikki lihapullat saavat chilikastiketta pintaansa. Ripottele vielä pullien päälle seesaminsiemeniä.

Pullat olivat oikein maukkaita ja kivasti mausteisia.

Chilidog

Kesälomareissun kuvankatseluiltaan piti kehitellä teemaan sopivaa ruokaa. Tässä hyvä tekosyy kokeilla tehdä itse chilidogeja, joita reissulla USA:n molemmilla rannikoilla maistelimme. Ohjeen pohjaksi katselin vähän Hesarin netistä löytyvää ohjetta, jossa vain pahana puutteena oli oleellisimman eli lihan puuttuminen.

Chilidog on siis hodari, jossa on sämpylän välissä nakin lisäksi myös chiliä eli chili con carnea eli mausteista jauhelihakastiketta. Jenkiksihän chili con carne sanotaan yleensä lyhykäisesti chili.

Jenkkilässä muuten hodarien nakit näkyivät usein olevan naudanlihasta valmistettuja. Siinä mielessä siis possupohjaiset Yönakit ovat vähän vääränlaisia. Vaan hyviä ne toki ovat.

chili
1 sipuli
1 valosipulin kynsi
2 rkl öljyä
250 g jauhelihaa
1 tlk paseerattua tomaattia
1 tlk kidneypapuja
1 dl lihalientä
1 tl sokeria
1/2 tl jauhettua juustokuminaa
suolaa ja pippuria
tuoretta tai kuivattua tai jauhettua chiliä maun mukaan

hodari
hot dog-sämpylöitä
hyviä pitkiä nakkeja (esim. Helsingin makkaratehtaan Yönakkeja)
(keltaista jenkkiläistä) sinappia
ketsuppia
raastettua cheddar-juustoa
paahdettua sipulia
kurkkusalaattia
+ kaikenlaista muuta mitä haluat hodarin väliin laittaa

Aloittele chilin valmistus hyvissä ajoin. Soossista tulee erinomaista, jos annat sen hautua hiljalleen vähintään tunnin ajan.

Silppua sipulit pieneksi. Lämmitä pannu, lisää öljy ja kuullota sipuleita hetken aikaa. Lisää jauhelija ja ruskista se. Lisää tomaatti, pavut, lihaliemi ja mausteet. Hauduta miedolla lämmöllä vähintään tunnin ajan. Soossi saa olla kohtalaisen kuivakkaa, mutta lisää toki nestettä, jos käy liian kuivaksi.

Lämmitä sämpylät vaikkapa uunissa tai grillissä. 200-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia riittää. Paista nakit mieluiten grillissä kunnolla tummiksi (jenkkilässä näkyvät olevan hyvin mustanpuhuvia). Halkaise sämpylät melkein loppuun asti, sujauta väliin nakki, muut täytteet ja lopuksi päälle chiliä sekä juustoraastetta.

Chilidogin kanssa juomaksi sopii vaikkapa mainio amerikkalainen pale ale-olut, kuten esimerkiksi kalifornialaisesta Chicon pikkukaupungista kotoisin oleva Sierra Nevada Pale Ale. Sitä oli Kaliforniassa hyvin tarjolla hanassa.

Omenastruudeli

Omenoiden käyttövinkkejä ääneen töissä pohdiskellessani joku ehdotti struudelia. No, pakkohan tuollaista oli kokeilla tehdä, kun hyvää on. Ohjeen löysin Glorian Ruoka & Viini-lehdestä (tai lehden nettisivuilta).

250 g filotaikinaa

1 dl voisulaa

täyte

1 kg happamia omenoita

1 1/2 dl mantelirouhetta

1 dl fariinisokeria

1 dl rusinoita

2 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

voiteluun

1 dl voisulaa

päälle

tomusokeria

Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori omenat, poista siemenkohdat ja raasta. Sekoita omenaraasteeseen täytteen muut aineet. Levitä 3-4 (minä laitoin 5) kerrosta filotaikinalevyjä yksi kerrallaan pöydälle ja voitele jokainen kerros voisulalla ennen kuin laitat toisen kerroksen päälle. Leikkaa filotaikina keskeltä kahteen osaan. Levitä molempien osien päälle täytettä ja kääri varovasti kumpikin puolikas rullaksi. Paista 225-asteisessa uunissa välillä voisulalla voidellen noin 30 minuuttia. Ripottele jäähtyneiden rullien päälle tomusokeria. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Olipas lehtevää ja hyvää. Lopusta filotaikinasta voisin kokeilla tehdä vaikkapa baklavaa mikäli kerkeän. Olisi joskus kiva kokeilla tehdä tämmöinen leipomus taikinasta asti itse, mutta ihan noin ohueksi kauliminen ei taitaisi minulta onnistua.