Onnekas sushilounas

Vaimoke on silloin tällöin käynyt lounaalla Tokyo 55:ssä, jossa on lounasaikaan klo 11 alkaen sushibuffet. Tänään lähdin itsekin mukaan kokeilemaan miltä tuntuu kunnon sushiähky, lomalla kun olen. Jostain syystä en sitten kuitenkaan ähkyksi asti itseäni syönyt, vaikka hyvää olikin. Napsin ensimmäisellä kierroksella lautaseni niin täyteen, että tulin jo siitä kylläiseksi, enkä sitten viitsinyt uutta kierrosta lähteä hakemaan.

Pois lähtiessäni päätin hetken mielijohteesta pistäytyä katsomassa Töölön torin muutamien myyntikojujen tarjontaa. Ehkä jotain kanttarellia voisi ostaa.

Yllätyin positiivisesti huomattuani, että tarjolla on monen laatuisten kasvisten ja marjojen lisäksi herkkutatteja sekä kotimaisia luumuja. Jotenkin en ole koskaan kotimaisia luumuja onnistunut mistään ostamaan ja niiden heikkoa saatavuutta olen ihan useammallekin ihmiselle valitellut. Herkkutattien kanssa minulla ei myöskään ole aiemmin ollut onnea matkassa.

Nyt siis on loppuviikosta luvassa herkkutattipastaa ihan tuoreista tateista. Luumuista ajattelin pyöräyttää purkillisen chutneyta, jota sitten käytän talven mittaan thaimaalaisen hapanimeläkastikkeen raaka-aineena. Jos vielä jostain löytäisin kotimaisia kirsikoita, olisi hillovarastoni hyvällä mallilla. Omenahilloa ja/tai -chutneyta olisi myös luvassa viikonloppuna, sillä sain tädiltäni kassillisen omppuja.

Kanaa kung po jälleen kerran

Tätä ruokaa olen tehnyt ennenkin ja sitäkin ennen. Lopputulos tuntui aluksi olevan hyvää, mutta sitten kuitenkin jotain jäi puuttumaan. Ehkä se oli se Hackmannin wokkipannu, joka nyt ei oikeaa wokkipannua ole nähnytkään, josta homma jäi kiinni. Vaan meillähän ei lannistuta. Uutta reseptiä peliin. Tällä kertaa lähteenä toimi Kotikokki.net. Ohje muistuttaa kyllä hämmentävän paljon tuota edellistä yritystäni. Ehkä kotikokkaajan kanssa meillä on ollut samanlaisia lähteitä. Joitain pieniä eroja kuitenkin on.

400 g kanan rintafilettä

1/2 punainen paprika

1/2 vihreä (tai keltainen) paprika

1 sipuli

1 tlk vesikastanjoita

1 tlk banbunversoja

4 rkl öljyä (esim. maapähkinäöljy)

kourallinen paahdettuja cashew-pähkinöitä
(1 dl vettä)

marinadi

1 rkl soijakastiketta

1 tl seesamiöljyä

1 rkl valkoviiniä

1 valkosipulin kynsi murskattuna

1 rkl maissitärkkelystä

kastike

1/2 tl sambal oelekia

1 tl riisiviinietikkaa (tai kuivaa sherryä)

2 rkl hoisin-kastiketta

1 tl sokeria

Sekoita marinadin ainekset hyvin ja laita kanapalat sekaan marinoitumaan vähintään 30 minuutiksi jääkaappiin. Sekoita myös kastikkeen ainekset keskenään ja jätä kastike odottelemaan. Leikkaa paprikat ja kana suupalan kokoisiksi paloiksi. Leikkaa myös sipuli isohkoiksi lohkoiksi. Kiinalaista ruokaahan on tarkoitus syödä puikoilla, joten palojen pitää olla suuhun sopivan kokoisia, mutta ei liian pieniä puikoilla poimittaviksi.

Kun kana on marinoitunut, on aika aloittaa wokkaus. Lämmitä puolet öljystä kuumaksi pannussa. Lisää kanapalat pannulle ja wokkaa parin minuutin ajan. Siirrä kanat pois pannulta. Lisää loppu öljy ja anna lämmetä. Lisää kasvikset pannulle yksi laatu kerrallaan ja sekoittele reilusti joka välissä minuutin ajan. Pidä pannu koko ajan kuumana. Lisää kanat ja paista sekoitellen 2-3 minuuttia, kunnes kanat ovat kypsyneet. Lisää kastike ja paahdetut cashewpähkinät ja sekoita hyvin noin minuutin ajan. Voit lisätä vettä, jos haluat vähäsen enemmän kastiketta. Tarjoa keitetyn riisin kanssa.

Kyllä tämä taas oli parasta kung pota, jota olen koskaan tehnyt. Saa nähdä, palaanko tähän ohjeeseen vielä, vai kokeilenko taas jotain muuta. Hauskaahan näitä on kokeilla, ei siinä mitään. Ja wokkaus on aina hauskaa, joskin hieman hikistä hommaa.

Mojito

Tässä ohjeessa ei ole mitään ihmeellistä. Se on ihan tavallinen mojito-ohje, joita netti on pullollaan. Laitanpa sen nyt kuitenkin talteen, ettei tarvitse etsiskellä. Minttua ja limeä jäi yli edellisistä mojitoista, joten tuli nyt sitten kokeiltua tämän perusmallinkin tekemistä.

Ohje on oikeastaan melkoisen suoraan Maku-lehden nettisivuilta. Olen melko varma, että tiedän ohjeen kirjoittajan lukioajoilta.

4 cl vaaleaa rommia
1/2 lime kuorineen
1 rkl ruokosokeria
1 1/2 dl tonic-vettä
kourallinen mintunlehtiä
jäitä

Pese lime huolellisesti. Parhaiten tähän sopii luomulime, jossa ei pitäisi olla yhtä paljon myrkkyjä kuoressa. Laita mintunlehdet, lime ja sokeri lasin pohjalle. Survo hetkinen morttelin nuijalla tai vastaavalla. Lisää lasiin jäitä niin paljon kuin siihen mahtuu. Kaada päälle rommi ja tonic-vesi. Nauti pillillä.

Jäämurska olisi oikeastaan parempi kuin jääpalat, mutta kotioloissa murskan tekeminen on aika työlästä. Tehosekoitin hommaan kykenee, mutta jäitä pitää murskata todella paljon, jotta syntyisi muutakin kuin vain vettä. Murskan avulla juomasta saa kuitenkin näyttävämmän näköisen, sillä se pitää vihreät osat hyvin lasin pohjalla.

Kunnon mojito on raikas kesädrinkki. Ehkä kesän viimeisen lämpimän päivän kunniaksi tätä nautimme sisätiloissa samana päivänä blu-ray-markkinoille julkaistua Nälkäpeli-elokuvaa katsellen.

Italomamman lihapullat

Viikon arkiruokalista kaipasi taas jotain uutta. Minä halusin tehdä italialaista ja parempi puolisko halusi lihapullia. Jospa sitten vaikka tekisin italialaisia lihapullia. Nerokasta.

Google löysi ohjeen Maku-lehden nettisivuilta. Muutokseni pidin tällä kertaa vähäisinä. Jauhelihana käytin tosin sika-naudan sijaan naudan paistijauhelihaa. Joitain työtapoja myös muutin itselleni mieluisemmiksi. Kuivatut mausteet korvasin tuoreilla yrteillä ja rypsiöljyn oliiviöljyllä. Fondin ja veden sijaan käytin ehtaa Puljongin kasvislientä. Eli jotain pientä tuli sitten kuitenkin muutettua.

lihapullat
pieni viipale vaaleaa leipää
3/4 dl maitoa
1/2 hienonnettu sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 muna
50 g raastettua parmesaania
1/2 tl muskottipähkinää
1/2 rkl silputtua lehtipersiljaa
1/2 rkl tuoretta timjamia
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
400 g naudan paistijauhelihaa
oliiviöljyä

tomaattikastike
1 rkl oliiviöljyä
1/2 hienonnettu sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 tlk paseerattua tomaattia
1 dl kasvislientä

tarjoiluun
spagettia
50 g raastettua parmesaania

Murenna leipä ja sekoita maidon kanssa. Anna levätä muutama minuutti. Paista sipulit pehmeiksi oliiviöljyssä pannulla. Lisää sipuli leivän ja maidon joukkoon. Lisää loput lihapullien ainekset ja sekoita tasaiseksi mureketaikinaksi. Pyörittele taikinasta lihapullia. Paista lihapulliin rapsakka pinta oliiviöljyssä pannulla.

Valmista seuraavaksi kastike. Kuumenna öljy pannulla. Lisää sipuli ja kuullota hetken aikaa. Lisää paseerattu tomaatti ja kasvisliemi. Kuumenna kiehuvaksi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa suolaa. Kypsennä lihapullat loppuun tomaattikastikkeessa.

Tämä ruoka on parhaimmillaan spagetin kanssa. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Valuta pasta ja sekoita kastikkeen joukkoon. Tarjoa ja raasta päälle reilusti parmesaania.

Ruoka maistui lihapullilta tomaattikastikkeessa, eli voisin sanoa onnistuneeni kohtalaisesti. Itse pyörykät olivat kohtalaisen lötkön tuntuisia, mutta ihan kivasti ne paistuivat. Juusto ehkä auttaa niitä pysymään kasassa. Maidon määrän kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen. Itselläni maitoa lorahti joukkoon ehkä vähän liikaakin. Jonkin verran tämän ruoan kanssa pitää tehdä töitä, mutta ei tämä peruslihapullia monimutkaisempi ole. Koska makukin oli kohdallaan, niin tuleepi varmasti tehtyä toistekin.

Cajun blackened steak ja sörsselit

Helsinkiläisravintola Santa Fen listalla jo ainakin kymmenen vuotta ollut Pedro's blackened steak on mainio pihvi. Meillä siitä on jo muodostunut jonkinlainen instituutio, silloin tällöin kavereiden kanssa käymme sen syömässä. Ravintolassakin tuntuu aiheuttavan hilpeyttä, kun ruokalistoja ei tarvita, kaikille Pedron pihvi mediumina.

Pedron pihvissä on pinnalla mustaksi poltettu mausteseos, joka on kohtalaisen tulinen. Lisukkeena on valkosipuli-yrttiperunoita, jotka ovat todella hyviä. Pihvin kaveriksi on pienissä kipoissa tulista maustevoita ja savu-barbeque-kastiketta.

Noh, tämä ei nyt ole Perdon pihvi laisinkaan, mutta kovasti samanlaista tässä kuitenkin yritän valmistaa. Pihvi onnistuu helpoiten grillissä, koska mausteiden "käräyttäminen" vaatii kunnon lämpöä. Pihvi kannattaa kuitenkin kypsentää loppuun epäsuoralla lämmöllä, koska muutoin tulee käräytysefektiä vähän liikaakin. Lisäkeperunoiden ja kastikkeiden osalta yritin myös vähän Pedron tyylisiä sörsseleitä tuottaa. Etsin netistä kastikkeiden ja yrttiperunoiden nimillä erilaisia reseptejä ja yritin niistä jotain valita. Lopputuloksena syntyi ihan kelvollista ruokaa, joskaan näissä ehkä jäin kauimmaksi alkuperäisestä.

Mausteseoksen ohje on täältä. Siinä ei ollut chiliä, joten lisäsin sitä ihan omatoimisesti. Todellisuudessa mausteseosta pitäisi tehdä ehkä kolminkertainen määrä, jotta pihvin pintaan saisi yhtä paksun kerroksen mausteita kuin alkuperäisessä. Tämä kannatta pitää mielessä. Chilivoi tuli melkein suoraan täältä. Savu- barbeque-kastikkeen ohje myös on kohtalaisen suoraan täältä, joskin etikkaa ja siirappia laitoin huomattavasti maltillisemmin, ihan vain koemaistelun pohjalta tämmöisiin arvoihin päätyen. Nestemäistä savua en kertakaikkiaan suostu käyttämään, joten toivoin omatekoisen chipotlekastikkeeni ja savupaprikan tuovan riittävästi savua. Perunoidenkin ohjeen pohjaksi joitain valmiita reseptejä lueskelin, mutta lopulta heitin ohjeen ihan hatusta.

Kastike ja chilivoi tarjotaan joka tapauksessa kylminä, joten ne voi hyvin tehdä vaikka edellisenä päivänä tai muuten vaan etukäteen. Grillaus on kuitenkin sen verran hätäistä hommaa, että siihen ryhdyttäessä kannatta kaiken muun olla semmoisessa viiden minuutin valmiudessa. Pihvien vetäytymiseen kannattaa varata vartin verran, joten noheva apukokki paistaa potut kivasti siinä odotellessa.

4 marmorifilepihviä
oliiviöljyä
mausteseosta
(punaisesta chilistä leikattuja renkaita)

mausteseos pihvin pintaan
1/2 rkl paprikajauhetta
1 rkl valkosipulijauhetta
1 rkl sipulijauhetta
1 rkl kuivattua timjamia
1 tl jauhettua mustapippuria
1 tl cayennepippuria
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl chiliä

chilivoi
80 g voita
1 chili
1 valkosipulin kynsi
1 rkl tomaattipyrettä
mustapippuria
oliiviöljyä

savu-barbeque-kastike
4 rkl voita
1/2 silputtu sipuli
1 tlk paseerattua tomaattia
1/2 dl siideriviinietikkaa
2 rkl ruokosokeria
1/2 dl siirappia
2 rkl chipotle-kastiketta (esim. itse tehtyä)
1 tl savupaprikaa
1 rkl hinonnettua salviaa
suolaa

valkosipuli-yrttiperunat
8 perunaa
4 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rkl silputtua lehtipersiljaa
2 rkl silputtua timjamia
voita

Sekoita ensin mausteseoksen aineet. Valmista sitten chilivoi. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se pienen pieniksi kuutioiksi. Leikkaa myös valkosipuli pieniksi kuutioiksi. Sekoita voin joukkoon pilkottu chili ja valkosipuli. Lisää tomaattipyre ja mausta hyppysellisellä vasta jauhettua mustapippuria. Lorauta joukkoon vähän oliiviöljyä. Sekoita hyvin ja rullaa kelmun avulla tasaiseksi pötköksi. Laita jääkaappiin jähmettymään ja leikkaa tarjoiluhetken koittaessa sopivan kokoisiksi paloiksi.

Valmista seuraavaksi kastike. Sulata voi kattilassa ja lisää silputtu sipuli. Kuullota hetkinen ja lisää sitten loput aineet. Keitä hämmennellen 5 minuuttia. Maista ja lisää suolaa maun mukaan. Voit myös lisätä chipotlea, jos potkua ei ole tarpeeksi. Keittele vielä tunnin verran miedolla lämmöllä välillä sekoitellen. Lopputulos oli ainakin minulla hyvin tasaista jo valmiiksi. Jos näin ei ole, voit toki käyttää sauvasekoitinta.

Sitten on perunoiden vuoro. Esikeitä perunoita n. 10 minuuttia. Jos käytät uusia perunoita, keitä kypsäksi asti. Jäähdytä perunat ja viipaloi ne. Sulata reilu nokare voita pannulla valkosipuli ja yrtit. Paista hetki ja lisää sitten perunat. Paistele, kunnes perunat saavat rapsakan pinnan.

Lopuksi paista pihvit. Lämmitä grilli kuumaksi. Voitele pihvit oliiviöljyllä. Kaada mausteseos lautaselle ja pyöritä pihvit mausteseoksessa. Grillaa pihvit suoralla lämmöllä, kunnes mausteseos vähän kärähtää lihan pintaan. Siirrä pihvit loppukypsennyksen ajaksi epäsuoralle lämmölle tai vaihtoehtoisesti 180-asteiseen uuniin. Suosittelen paistomittaria, jotta pihvit eivät pääse lipsahtamaan kypsiksi asti. Pihvin kannattaa vielä antaa vetäytyä folioon käärittynä vartin verran.

Tarjoa pihvi perunoiden, chilivoin ja savu- barbeque-kastikkeen kanssa. Pedron oppien mukaan voi ja kastike tulevat omissa kipoissaan. Ripottele jokunen chilirengas pihvin päälle. Viiniä tämän ruoan kanssa ei kannata tarjota, koska lihan kanssa parhaiten sopiva punaviini ei pärjää chilille laisinkaan. Suosittelisin mieluummin raikasta ja vähän voimakkaamman makuista vaaleaa olutta. Myös meksikolaiset Corona ja Sol toimivat limelohko pulloon sujautettuna.

Testiryhmälle ruoka tuntui maistuvan, erityisesti savu- barbeque-kastike sai kehuja. Tämä siitäkin huolimatta, että kastike oli täysin erilainen kuin alkuperäinen. Olettaisin, että alkuperäinen on enemmän kerma- kuin tomaattipohjainen. Maustevoi myös toimi ihan kivasti, eivätkä perunatkaan olleet pöllömpiä. Leikkisästi oli jo vähän puhetta, että jokainen porukasta voisi vuorollaan tehdä oman versionsa Pedron pihvistä ja sitten muut arvostelisivat onnistumisastetta. Aikuinen saa leikkiä ruoalla.

Chili-vadelma-mojito

Kuulin, että tämmöistä juomaa tarjotaan Helsinkiläisbaari Cubassa. Itse en ole maistanut, joskin Ahjon versiota (jota ei mistään listalta löytynyt, vaan juoma syntyi pyynnöstä ystävällisen baarihenkilön toimesta) olen kokeillut. Tässä minun tulkintani aiheesta. Eli nyt siis näyttää siltä, että blogini alkaa täyttyä cocktailohjeista. Pitänee ostaa jo kohta smokki. Tai sitten voisin ainakin karistaa kesän aikana kertyneet kilot, että thaimaassa teetetty pikkutakki ei kiristäisi vatsan kohdalta.

chilirommi
pullo vaaleaa rommia
1 punainen chili

Chilirommin ohje on rikkinäinen puhelin-tyyppisesti samanlainen kuin siellä Cubassa. En väitä, että se tehdään siellä oikeasti näin. Chilin tulisuuden aiheuttava kapsaisiini uuttuu kuitenkin hyvin rommiin tällä tavoin.

Poista chilistä kanta, halkaise chili ja poista siemenet. Jätä mahdollisimman paljon vaaleaa osaa, koska siinä on paljon kapsaisiinia. Laita chilinpuolikkaat rommipulloon. Anna maustua vähintään kaksi viikkoa. Meillä oli kaverin kuukauden ajan maustamaa rommia (puolikas iso pullo rommia ja muistaakseni kaksi chiliä). Siinä oli ihan hyvin potkua.

chili-vadelma-mojito
4 cl chilirommia
pieni kourallinen mintun lehtiä
1 rkl ruokosokeria
1/8 lime kuorineen
muutama vadelma
1 1/2 dl tonic-vettä
jääpaloja

Limeksi suosittelen luomumallia. Siinä on vähemmän myrkkyä kuoressa. Pese lime joka tapauksessa huolellisesti.

Laita mintunlehdet, ruokosokeri ja vadelmat lasin pohjalle. Survo hetken ajan sopivalla nuijalla. Morttelin nuija käy hyvin. Lisää lime ja survo vähän lisää. Lisää jääpaloja niin paljon kuin lasiin mahtuu. Kaada lasiin rommi ja tonic-vesi. Nauti pillillä. Voit korvata jääpalat jäämurskalla, jos sopiva laitteisto sohjon valmistamiseen löytyy. Jäämurskalla varustettu juoma näyttää aina hienommalta.

Tämä oli mielestäni oikein hyvä drinkki. Yksi koemaistelijoista halusi korvata puolet tonic-vedestä vichyllä. Muille tonic maistui hyvin tässä drinkissä. Chilin puraisu sopii tähän kyllä todella mukavasti. Suosittelen lämpimästi.

Loppuun vielä kuva Ahjon drinksuista. Mukana kuvassa myös yksi kappale piña coladaa, joka sai kookoksensa jostain muusta kuin kookosmaidosta. Katsoin tarkasti baarimikon toimintaa.

Paistettua nuudelia thaimaalaisittain eli pad thai

Kun kerran wokkipannu on, niin wokataan sitten. Tämä on näistä wokkiruoista oma suosikkini, tällä kertaa kanaversiona. Tässä voi ihan yhtä hyvin käyttää katkarapuja tai vaikkapa tofua kanan sijaan. Voit myös laittaa erinäisen sekoituksen näistä, sillä tämä on tämmöinen thai-pyttipannu, johon voi sekoittaa kaiken kaapista löytyvän.

Ennenkin olen tätä ruokaa yrittänyt valmistaa, mutta nyt pääsin ehdottomasti lähimmäksi tavoitetta. Semmoinen pannun pohjaan kärähtäneen fiilis, joka Thaimaassa syödyissä annoksissa oli mukana, jäi nyt kuitenkin puuttumaan. Sen tämä vielä vaatisi. Ehkä seuraavalla kerralla sitten. Voisin myös muistaa varmistaa, että lieden osat on puhdistuksen jäljiltä tullut laitettua kunnolla paikoilleen, jotta liekki tulisi tasaisesti joka puolelta eikä vain yhdeltä reunalta niin kuin tällä kertaa.

Alkuperäinen ohje on täältä. Pieniä muutoksia tuli tuohon taas tehtyä. Harmikseni en löytänyt leveitä riisinuudeleita edelleenkään mistään. Missä niitä myydään? Ehkä kokeilen tehdä niitäkin itse. Oikeastaan resepti olisi jo hallussa, pitäisi vain uskaltaa kokeilla. Vaan ehkä ei kannata liikaa mainostella, voipi olla, ettei siitä mitään julkaisukelposta synnykään. Mutta kerron toki, jos syntyy.

250 g riisinuudeleita
3-4 kanan rintafilettä
4 kevätsipulia
3 valkosipulin kynttä
150 g mungpavun ituja
4 rkl palmusokeria (tai ruokosokeria)
4 rkl kalakastiketta
4 rkl tamarinditahnaa
1 tl chilihiutaleita
1 lime
2 kananmunaa
1 dl suolattuja maapähkinöitä
2 rkl öljyä

Suorita ensin alustustoimet. Nämä kannattaa tehdä huolella ensin, sillä wokkaamisen aikana et enää ehdi. Leikkaa kana pieniksi suikaleiksi. Leikkaa valkosipulin kynnet pieneksi silpuksi tai raasta ne. Leikkaa kevätsipulit noin 4 cm mittaisiksi ohuiksi suikaleiksi. Huuhtele idut. Sekoita sokeri, tamarinditahna, kalakastikke ja chili. Riko kananmunien rakenne. Murskaa pähkinät ja paahda niitä hetki kuivalla pannulla. Keitä vettä ja kaada se kiehuvan kuumana kulhoon nuudelien päälle. 2 minuutin kuluttua valuta ja huuhtele nuudelit.

Lämmitä öljy kuumaksi wokissa. Lisää sipuli ja valkosipuli ja paista hetki koko ajan sekoitellen. Lisää nuudelit, paista parin minuutin ajan ja siirrä pannun reunalle. Lisää kananmunat ja paista, kunnes alkavat vähän hyytyä. Sekoita sitten nuudelien kanssa. Lisää pannulle kana ja paista sekoitellen noin 3 minuuttia. Lisää mausteseos ja sekoittele jälleen pari minuuttia. Lisää pavunidut ja paista vielä koko ajan sekoitellen kunnes kana on kypsää. Lisää puolet maapähkinärouheesta ja sekoita hyvin. Tarjoa limelohkojen kanssa.

Thaimaalainen tapa on laittaa nuudeliruoan kanssa tarjolle maustesetti, jossa on yleensä kalakastiketta (suolaisuus), chilihiutaleita (tulisuus), maapähkinärouhetta ja sokeria (makeus). Joskus joku näistä on korvattu jollain chili-etikkaliemihommelilla. Muitakin variaatioita olen nähnyt. Tulisuus, makeus ja suola kuitenkin kai ovat ne peruselementit. Lonely Planetin Bangkok-kirjassa tästä selitettiin jotain tarkemminkin, mutta en enää muista enkä jaksa tarkistaa.

Wokkaushommissa ei voi koskaan tarpeeksi korostaa pannun kuumana pitämisen merkitystä. Siinä mielessä pinnoitettu wokkipannu on aika paradoksaalinen härveli, sillä se ei kestä lämpöä. On tullut kokeiltua, pilalle menee alta aikayksikön valmistajan lupauksista huolimatta. Olen viimeaikoina pyrkinyt tekemään mahdollisimman pieniä annoksia kerralla, tämänkin tein puolikkaan kokoisena, vaikka wokkipannuni ei varmasti ole mikään maailman pienin. Tässä on syynä juuri tuo lämpöasia. Tehokaskaan liesi ei riitä pitämään pannua tarpeeksi kuumana, jos sinne tuupataan kerralla valtavia määriä tavaraa. Lisäksi hämmentäminen käy haastavaksi, kun pannu alkaa täyttyä.