Herkkusuut USA:n sydänmailla, osa 8: Sedona

Edellinen osa: osa 7: Santa Fe, seuraava osa: osa 9: Los Angeles

Oli melkein päässyt unohtumaan tämä viime kesän ruokamatkan tarina. Yritän nyt saada nämä kaksi viimeistä osaa vihdoin julkaistua. Tämänkertaisen osan aiheena on yhden yön vierailumme Sedonan kaupungissa Arizonan osavaltiossa.

Sedona ei varsinaisesti ole mikään erityinen ruokamatkakohde. Kaupunkiin tullaan yleensä joko hihhuloimaan voimapyörteiden takia, tai sitten ihailemaan upeita punaisia kallioita. Kaupungin läheisyydessä on myös paljon vaelluspolkuja, joiden varsilta upeita maisemia voi katsella.

Meidän reitillemme Sedona osui sopivan sijaintinsa vuoksi. Tarvitsimme majapaikan osavaltion pääkaupungin Phoenixin ja Grand Canyonin väliselle etapille. Sedona oli etukäteen täysin tuntematon paikka, mutta Lonely Planetin Southwest USA -oppaan kuvaus kaupungin upeista maisemista sai meidät vakuuttuneiksi.

Ensimmäinen paikallinen ruokaerikoisuus tuli vastaan iltapäivällä Black Cow -kahvilasta jäätelöitä ostaessamme. Tarjolla oli kaktusjäätelöä. Opuntiakaktuksen hedelmistä, joita kutsutaan nimellä prickly pear (suom. "piikikäs päärynä"), tehty jäätelö ei ollut kummoista, mutta eipä vastaavaa ole aiemmin tullut vastaan. Kannattaa maistaa, mutta lisäksi voi olla hyvä ottaa jotain tutumpaa makua varmuuden vuoksi.

Kaupungissa on ravintoloita joka lähtöön. Valitsimme illallispaikaksi kuitenkin klassisia paikallisherkkuja tarjoilevan Cowboy Club Grille & Spiritsin. Valitsimme alkuun alkupalalajitelman, jossa oli kaikenlaista suomalaisittain eksoottista. Mukana oli biisoninlihaa, kalkkarokäärmemakkaraa ja kaktusranskalaisia. Kastikevaihtoehdoissa oli mukana kaktushilloa. Tässä muodossa tykkäsimme piikkipäärynästä enemmän kuin jäätelössä.

Makkara oli hyvää, biisoni sitkeää ja ranskalaiset ihan ok. Pääruoaksi listalta valikoitui, ylläri pylläri, burgeri. USA:ssa pitäisi burgerit osata, tämä ei ollut kovinkaan kummoinen.

Sedonan ruokakokemukset putosivat siis lähinnä lokeroon erikoisuudet. Muutoin syömämme ruoka ei kaupungissa kohonnut erityisen korkealle koko reissun tilastoissa. Sedonasta löytyy kuitenkin paljon muitakin ravintoloita. Lisäksi kaupunki, ja etenkin sen ympäristö, on todella kaunis. Annan siis tälle kaupungille suuren suosituksen.

Seuraavaksi: osa 9: Los Angeles

Burgerilla tai parilla Tuhkolmassa

Keväällä käväisimme Tukholmassa helatorstaiviikonloppuna. Vietimme kaupungissa neljä yötä, mikä oli meille molemmille ennätys. Minä en ollut koskaan aiemmin yöpynyt Tukholmassa.

Kävimme tutustumassa kaupungin kehuttuun burgeritarjontaan. Ensimmäisenä kokeilulistalla oli Flippin' Burgers, jota olen monessa yhteydessä nähnyt kehuttavan kaupungin parhaaksi. Emme tätä parhautta ihan ymmärtäneet. Ohuissa pihveissä oli kivasti paistopintaa, mutta muutoin pihvit olivat kuivahkoja ja burgeri kokonaisuudessaan vähän pliisu. Ranskalaiset olivat kunnon burgeripaikan mittapuulla aika kehnoja perusranuja.

Toiseksi burgeripaikaksi arpoutui Phil's Burger, joka myös löytyi joltain Tukholman parhaiden burgereiden listalta. Otimme burgereiden kaveriksi bataattiranskalaiset.

Olimme liikkeellä lounaan ja illallisen välimaastossa ja ravintolassa oli varsin rauhallista. Väen vähyys tuskin johtui ruoasta. Oli nimittäin hävyttömän mehukas ja maukas burgeri. Mahtava mediumkypsä pihvi, rapsakkaa pekonia ja hienosti sulanutta juustoa. Myös bataattiranskalaiset olivat mainioita.

Seuraavienkin vierailujen varoiksi jäi jokunen burgeripaikka odottamaan. Varmasti myös palaamme näitä testailemaan. Kun nyt peli on Tukholman yökyläilyn suhteen avattu, on tästä helppo jatkaa.

Burgerilla Tallinnassa

Edellisestä Tallinan vierailusta on jo hetki ehtinyt kulua, mutta onneksi mainio burgeripaikka Estonian Burger Factory ei ole kadonnut mihinkään. Tämä postaus on siis edelleen ajankohtainen. Kävimme ravintolassa pääsiäisenä ja tykkäsimme kovasti.

Tilasimme kivan kuuloiset Retro 69 -burgerit ranskalaisilla. Mukana oli juustoa, pekonia ja coleslawia. Kyllä maistui. Sain vaivoin syötyä koko annoksen, sen verran oli iso tuo burgeri. Valtava ähky seurasi. Viereiseen pöytään meni lapsiperheelle lastenburgereita, ne olisivat olleet ihan riittävän kokoisia minulle.

Estonian Burger Factory löytyy Pärnu maanteen varrelta, noin vartin kävelymatkan päässä vanhastakaupungista. Ohi kulkevat raitiovaunut 3 ja 4. Lähimmän pysäkin nimi on Kosmos.



Ravintolan listalla on yli kymmenen burgeria, näistä kaksi on kasvisversioita. Juomalistalta löytyy jokunen massaolut sekä muutama pienpanimo-olut. Paikan oma nimikko-olut oli oikein mainio.

Tulemme varmasti vierailemaan Estonian Burger Factoryssa myös tulevien Tallinan reissujen yhteydessä. Ravintola on ehdottomasti paras burgeripaikka, johon olemme Tallinnassa törmänneet.

Mustikka-ricotta calzone

Tässä pieni tuliainen kesän Italian matkalta. Idea syntyi syödessäni makeaa calzonea Rooman Trasteveressa. Alunperin ajattelin tätä kokeilla leipoa kansallisen mustikkapiirakkapäivän kunniaksi, mutta valitettavasti tämä aikataulu ei ihan toteutunut.

Pohja on sama pizzapohja, jota aina käytän. Tein yhden pizzan verran taikinaa ja leivoin siitä neljä minicalzonea. Toki voit tehdä yhden ison, mutta sen jakaminen on aika sotkuista. Enkä usko kenenkään haluavan syödä tätä yksin kokonaan. Täytteen ohjeen heitin ihan hatusta. Mustikan ja ricottan suhteen hain kokeilemalla, samoin sokerin määrän.

pohja
1 dl kylmää vettä
1 g tuorehiivaa
hyppysellinen suolaa
hyppysellinen sokeria
100 g vehnäjauhoja
2/3 rkl oliiviöljyä

täyte
2 dl mustikoita (tuore tai pakaste)
1/2 pakkaus ricottaa
1 1/2 rkl sokeria

Tee ensin pohjataikina. Liota hiiva veteen. Sekoita joukkoon suola ja sokeri. Lisää jauhot kahdessa erässä ja sekoita hyvin. Vaivaa käsin noin vartin ajan. Taikinan pitäisi lopuksi olla sileää ja pehmeää, eikä se saa tarttua käsiin. Lisää jauhoja, jos taikina on liian pehmeää. Sekoita lopuksi joukkoon oliiviöljy ja vaivaa vielä, kunnes taikina on tasaista. Laita kohoamaan kulhoon leivinliinan alle kolmeksi vartiksi.

Kun taikina on kohonnut, ota se pois kulhosta ja paina littanaksi työtasoa vasten. Pyöritä taikina pitkulaiseksi ja jaa neljään yhtäsuureen osaan. Pyöritä osat palloiksi ja jätä tasolle liinan alle kohoamaan puoleksi tunniksi.

Taikinan kohotessa valmista täyte. Sekoita ainekset. Maista ja lisää sokeria tarvittaessa. Laita uuni lämpenemään niin kuumaksi kuin sen saa. Kun uuni on lämmennyt, laita uunipelti lämpenemään uuniin vähintään 10 minuutiksi.

Kun taikinapallot ovat kohonneet, leivo ne jauhotetulla työtasolla pyöreiksi minipizzapohjiksi. Voit käyttää kaulinta tai pyörittää taikinan käsin. Laita pohjat leivinpaperin päälle, jaa täyte pohjien keskelle ja taita pohjat calzonen muotoon, eli keskeltä kahtia. Ylemmän puolikkaan reunat kannattaa venyttää alemman yli ja taittaa pohjan alle, jotta calzonet eivät aukea paistamisen aikana. Painele reunat tiukasti kiinni.

Ota kuuma pelti uunista, liu'uta leivinpaperi varovasti pellin päälle ja laita pelti uuniin. Paista, kunnes calzonet tummuvat hieman. Tähän kuluu noin 5 minuuttia, hieman uunin tehosta riippuen. Syö lämpiminä.

Minä en saa calzoneja ikinä pysymään kiinni paistamisen aikana. Kuvassa on parhaiten onnistunut kappale. Täyte on kaikessa yksinkertaisuudessaan todella hyvää. Samainen täyte varmasti kävisi muunkinlaisen piirakan täytteenä. Vaan varsin kivasti tämä kävi näinkin.

Naudan brisket Austinin tapaan

Viime kesänä pääsimme maistelemaan ehtaa texasilaista bbq-meininkiä osavaltion pääkaupungissa Austinissa. Etenkin Franklin Barbecuen naudan brisket jäi vahvasti mieleen. Jopa niin vahvasti, että oli ihan pakko yrittää tehdä sellaista itse.

Välineurheiluksihan se sitten meni. Texasilaisella on iso smoker, jossa poltetaan puuta. Kaupunkialueella asujan on tyydyttävä vähän pienempään laitteeseen. Meillä kotona kerrostalossa ei näitä voi käyttää ollenkaan, mutta onneksi anoppilan pihamaa on reilun kymmenen minuutin ajomatkan päässä kotoa. Sinne siis anopin iloksi hankin Weberin pienimmän eli halkaisijaltaan 37 cm kokoisen Smokey Mountainin.

Laitteen käyttöönotto tapahtui sitten naudan brisketin merkeissä. Koska tämä pala on sieltä haastavimmasta päästä, päätin vetää varman päälle ja sivuuttaa kotimaisen naudanrinnan. Ne kun usein putsataan smoker-hommissa ehdottoman tärkeästä rasvasta. Reinin lihasta löytyi australialaista black anguksen brisketiä, joka näytti oikein mukavan rasvaiselta.

2 kg pala naudan brisketiä
1/3 dl jauhettua mustapippuria myllystä
1/3 dl suolaa

Kuivaa liha ja hiero mausteet pintaan. Anna lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen savustamista.

Valmistele grilli ohjeen mukaan. Laita hehkuvien brikettien päälle kolme savustuspalaa. Minä käytin hikkoria, mutta muitakin puulaatuja kannattaa kokeilla. Kaada vettä vesiastiaan ja laita liha ritilälle. Pidä lämpö tasaisena noin 120 asteessa 8 tunnin ajan. Sitten laske lämpö noin 100 asteeseen ja jatka vielä 2 tuntia. Lisää brikettejä ja vettä tarvittaessa. Konsultoi grillin käyttöohjetta näiden suhteen.

Useissa ohjeissa liha laitetaan savustuksen lopussa folioon. Tämä kuitenkin kuulemma pilaa lihan pintaan syntyvän mustan kuoren eli barkin. Jätin siksi ensimmäisessä kokeilussa folion pois. Mahdollisesti lihasta olisi voinut tulla vielä pehmeämpää siten, mutta hyvin pehmeää se oli näinkin. Ja siinä pinnassa oli aivan mielettömän hyvä maku. Taidan elää tällä tämän kesän.

Burgerilla tai parilla Kööpenhaminassa

Pääsin maaliskuussa tutustumaan ensimmäistä kertaa Tanskan pääkaupunkiin Kööpenhaminaan. Kyseessä oli viikonlopun työmatka, jota pidensin parin päivän omatoimiosuudella, johon parempi puolisko liittyi mukaan.

Ruokakohteita kaupungista oli etukäteen tiedusteltuna taas valtavasti. Olin lueskellut mm. Muru Mou -matkablogin Terhin vinkkejä. Vaikka Kööpenhaminaa pidetäänkin pohjoismaiden ruokapääkaupunkina, jätimme tällä kertaa huippuravintolat väliin. Sen sijaan burgereita maistelimme pariinkin otteeseen. Siispä nyt on tämän jo perinteeksi muodostuneen burgerimatkakirjoituksen aika.

Ensimmäinen testattu burgeripaikka oli työkaverin vinkkaama Haché Gourmet Burgers. Ravintola komeili myös monissa Kööpenhaminan parhaiden burgeripaikkojen listauksissa siellä ihan kärkipäässä. Burgeri olikin oikein mainio. Paikassa oli juuri vilkas hetki ja tarjoilija antoi meille epähuomiossa tanskankielisen listan. Emme tästä kuitenkaan häkeltyneet, vaan onnistuimme auttavalla ruotsinkielen osaamisellamme selvittämään eväät ilman ongelmia. Hah, eipä tuo kirjoitettuna kovin vaikea kieli ole, kuullunymmärtämisestä en sitten menekään sanomaan mitään.

Hachén burgeri oli erittäin mehukas ja maukas, eikä ranskalaisissakaan ollut valittamista.

Toinen burgeripaikka Juicy Burger löytyi Muru Moun Terhin listalta. Tämäkin ravintola oli useissa muissakin lähteissä mainittu yhdeksi parhaista lajissaan Kööpenhaminassa. Ravintolan sijainti lähellä hotelliamme Absalonia muutoinkin mielenkiintoisella Meatpacking Districtillä auttoi myös valinnassa.

Juicy Burgerissa annos tilattiin hauskasti ruksimalla halutut ruudut burgerikääreeseen tehdyltä lomakkeelta. Burgerin valmistumista pystyi hyvin seuraamaan erittäin avoimen keittiön ansiosta. Keittiö kun sijaitsee ilman mitään erottavia tekijöitä samassa tilassa asiakaspaikkojen kanssa. Olisikohan tämä sallittua Suomessa? Pakkohan sen on olla kiellettyä?

Parempi puolisko tykkäsi enemmän Harchén burgerista, mutta minulle Juicy Burger kolahti enemmän. Ehkä siihen vaikutti se, että otin burgerini tuplana. Pihvi nimittäin oli se mehevin osa. Sämpylä oli ehkä hieman sitkeä minun makuuni, mutta yleisvaikutelma oli ihan nimen mukaisesti todella mehevä. Rasvan valuminen suupielistä oli taattua, mikä toki on hyvän burgerin merkki.

Juicy Burgerin perunat eivät ole perinteisiä ranskalaisia, vaan uunissa paahdettuja perunaviipaleita. Aluksi vähän ihmetytti moinen sooloilu, mutta kun perunat olivat aivan tolkuttoman hyviä, loppui ihmettely lyhyeen ja perunat katosivat kiposta alta aikayksikön.

Ravintolavalinnat osuivat siis ihan nappiin tällä kertaa. Typerän amatöörimokan tein jättäessäni täysin huomiotta lentokentältä matkalukemiseksi ostamani tuoreen Mondon numeron, jossa kerrottiin maailman 27 parhaan burgeripaikan listalle nousseesta kööpenhaminalaisesta Gasoline Grillistä. No, sinne sitten menemme seuraavalla kerralla. Ja jäihän muitakin hyviä ravintoloita vielä jokunen testaamatta.

Tuplaleivitetyt kalapuikot

Kalapuikkojen tekeminen itse on ollut työlistalla jo pitkään. Tänään sitten lopulta sain aikaiseksi. Hyviä olivat.

Ohjeen nappasin Soppa 365:n laarista. Onkohan tämä joku hittijuttu nyt, kun kaupasta ei meinannut saada pankojauhoja. No, viimeisen pussin lopulta nappasin hyllystä. Vaikuttivat hyviltä tähän hommaan, joskin varmasti normaalit korppujauhotkin käyvät. Pankojauhot muuten löytyvät ainakin perusmarketeista sushitarvikkeiden läheltä, eivät suinkaan sieltä jauhohyllystä. Tämä johtunee japanilaisesta alkuperästä ja samaisen tuotemerkin muiden tuotteiden läheisyydestä.

kalapuikot
600 g ruodottomia kalafileitä (esim. turskaa tai kuhaa)
2 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl pankojauhoja (tai korppujauhoja)
1/2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
rypsi- tai oliiviöljyä paistamiseen

tilli-jogurttikastike
2 dl jogurttia
3 rkl hienonnettua tilliä
1 rkl sitruunamehua
suolaa
1/4 tl valkopippuria

Ensin tehdään kastike. Sekoita ainekset ja laita maustumaan jääkaappiin kalapuikkojen työstön ajaksi.

Poista kalasta mahdolliset ruodot ja leikkaa sopivankokoisiksi puikoiksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Riko kananmunien rakenne. Pyörittele kalapalat ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankojauhoissa. Ravistele kunkin vaiheen jälkeen ylimääräiset pois. Paista runsaassa öljyssä rapeiksi pannulla. Paistoaika vaihtelee hieman valitun kalan mukaan. Tarjoile salaatin ja tilli-jogurttikastikkeen kanssa.

Minä muunsin ohjetta sen verran, että valitsin kalaksi lohen. Lisäksi suoritin paistamisen rasvakeittimessä, kun semmoinen on tullut kotiin hankittua. Lopputuloksena oli täydellisen rapeita kalapuikkoja. Kala meni melkoisen kypsäksi, mutta ei onneksi rutikuivaksi kuitenkaan.

Pankojauhojen juttu on tässä ilmeisesti se, että ne ovat tavallista korppujauhoa vähän karkeampia. Näin ne eivät ime yhtä paljon rasvaa ja lopputulos on erityisen rapsakka. Näkyi toimivan.